Onko muita masentuneita, jotka tuntevat ajoittaista tai jatkuvaa tarvetta uusien suhteiden hakuun? Mikään ei tunnu minusta yhtään miltään koskaan ja ainoa asia joka saa liikkeelle on ihastuminen/seksuaalinen vetovoima. Mulla oli jo tämä ongelma teini-iän lopulla, jolloin olin sinkku. Sain kamalan horon maineen, kun miesseikkailuja tuli vaikka kuinka. Seksi ei mulle ollut se juttu ollenkaan vaan ihastuminen ja valloittaminen. Mikään muu ei kiinnostanut. Yritin itsemurhaakin monta kertaa.
Tää on aiheuttanut hirveitä vaikeuksia edellisissä suhteissa, kun mä oon ihastunut suuntaan ja toiseen jatkuvasti. Nykyisessä suhteessani olin vielä hetki sitten tyytyväinen siihen, että en ole ollut vaarassa hairahtua. Masennus on ollut kamala jo vuosikausia ja tällä hetkellä on erittäin paha olla. Nyt sitten minulle selvisi, että yksi mies on ihastunut minuun ja naks! Siitä on tullut minulle pakkomielle. Mitään vakavampaa ei ole tapahtunut (flirttailua), mutta mä oon ihan kaistapäinen tästä.
Uskon että ihastus menee ohi vielä nopeasti, mutta samalla teen hallaa parisuhteelleni (oman pääni sisällä). En tiedä loppuuko rakkauteni poikaystävääni tämän aikana vai ei. Mulla on erittäin heikot lahjat itsehillintään, mutta olen silti vielä joten kuten pinnalla. Ja siis mitään järkeä ei olisi edes yrittää ihastuksen kanssa mitään, koska se on tosiaan sellainen todella epäsopiva tyyppi minulle (nuorempi ja ihan erityyppinen ihminen kuin minä).
Olen käynyt terapiassa jo herra ties kuinka kauan, mutta mikään ei tunnu muuttuvan. Tunne-elämä on yhtä vuoristorataa. Yleensä itseinhon puolella kuitenkin.
Minun varmaan pitää vain olla yksin lopun elämääni, kun tämä ei tästä ilmeisesti muutu. Onko muita samanlaisia ihmishirvioitä, jotka eivät osaa olla? Miten selviätte?
Tää on aiheuttanut hirveitä vaikeuksia edellisissä suhteissa, kun mä oon ihastunut suuntaan ja toiseen jatkuvasti. Nykyisessä suhteessani olin vielä hetki sitten tyytyväinen siihen, että en ole ollut vaarassa hairahtua. Masennus on ollut kamala jo vuosikausia ja tällä hetkellä on erittäin paha olla. Nyt sitten minulle selvisi, että yksi mies on ihastunut minuun ja naks! Siitä on tullut minulle pakkomielle. Mitään vakavampaa ei ole tapahtunut (flirttailua), mutta mä oon ihan kaistapäinen tästä.
Uskon että ihastus menee ohi vielä nopeasti, mutta samalla teen hallaa parisuhteelleni (oman pääni sisällä). En tiedä loppuuko rakkauteni poikaystävääni tämän aikana vai ei. Mulla on erittäin heikot lahjat itsehillintään, mutta olen silti vielä joten kuten pinnalla. Ja siis mitään järkeä ei olisi edes yrittää ihastuksen kanssa mitään, koska se on tosiaan sellainen todella epäsopiva tyyppi minulle (nuorempi ja ihan erityyppinen ihminen kuin minä).
Olen käynyt terapiassa jo herra ties kuinka kauan, mutta mikään ei tunnu muuttuvan. Tunne-elämä on yhtä vuoristorataa. Yleensä itseinhon puolella kuitenkin.
Minun varmaan pitää vain olla yksin lopun elämääni, kun tämä ei tästä ilmeisesti muutu. Onko muita samanlaisia ihmishirvioitä, jotka eivät osaa olla? Miten selviätte?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun on masennus/ahdistus päällä niin tulee hirveä epätoivo löytää joku johon ihastua. Sitten kun on parempi päivä niin olen täysin tyytyväinen yksikseni.