Kinkku tuli paistettua. Jäähdyttely menossa, jotta voin siirtää sen tarjoiluastiaan.
Itselläni on joulun valmistelu ollut ilman stressiä, tosin olen jo pois työelämästä. Toivottavasti muillakin on sujunut rauhallisissa merkeissä.
Maalliset ne on päällimmäisinä tässäkin jutussa... Ei vaan, kyllä itse juhlan aihe on kirkkaana mielessä. Sen selittäminen vietnamilaiselle onkin jo kinkkisempää. Netissä on onneksi sivu, mikä kääntää kielen, eli keskustellakin voi koneen kautta. Ihmeellistä sekin.
Tämä ystävä on harras kirkossa kävijä. Rukouksien kohde sitten on jo toinen asia. Kuitenkin, jokaista Jumala rakastaa. Hän kerran kääntyi alttarille päin käytävällä vielä rukoukseen. Kuinka moni meistä kristityistä osoittaa niin suurta kunnioitusta Jumalalle? Itseäni se puhutteli. Toivon vietnaminkielisen Raamatun avaavan nämä uskon asiat hänelle. Ja se palvelualttius! Meillä on paljon opittavaa siitä.
Näitä olen viime aikoina pohtinut.
Ruokakulttuuritkin on niin erilaiset. Chili, mikä mielestäni polttaa suuta, oli hänelle liian mietoa! Tänään menemme ruokaostoille. Kalaa ainakin kuuluu valikoimiin. Muutoin vietämme perinteisin tavoin joulua lähisuvun kesken.
Voidaan olla kiitollisia vielä vallitsevasta vapaudesta uskonasioiden suhteen. Runsasta Jumalan siunausta kaikille!
Itselläni on joulun valmistelu ollut ilman stressiä, tosin olen jo pois työelämästä. Toivottavasti muillakin on sujunut rauhallisissa merkeissä.
Maalliset ne on päällimmäisinä tässäkin jutussa... Ei vaan, kyllä itse juhlan aihe on kirkkaana mielessä. Sen selittäminen vietnamilaiselle onkin jo kinkkisempää. Netissä on onneksi sivu, mikä kääntää kielen, eli keskustellakin voi koneen kautta. Ihmeellistä sekin.
Tämä ystävä on harras kirkossa kävijä. Rukouksien kohde sitten on jo toinen asia. Kuitenkin, jokaista Jumala rakastaa. Hän kerran kääntyi alttarille päin käytävällä vielä rukoukseen. Kuinka moni meistä kristityistä osoittaa niin suurta kunnioitusta Jumalalle? Itseäni se puhutteli. Toivon vietnaminkielisen Raamatun avaavan nämä uskon asiat hänelle. Ja se palvelualttius! Meillä on paljon opittavaa siitä.
Näitä olen viime aikoina pohtinut.
Ruokakulttuuritkin on niin erilaiset. Chili, mikä mielestäni polttaa suuta, oli hänelle liian mietoa! Tänään menemme ruokaostoille. Kalaa ainakin kuuluu valikoimiin. Muutoin vietämme perinteisin tavoin joulua lähisuvun kesken.
Voidaan olla kiitollisia vielä vallitsevasta vapaudesta uskonasioiden suhteen. Runsasta Jumalan siunausta kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaupasta, mitä kinkkua on jäljellä, sama laatikoiden suhteen. En stressaa. Pakastimessa on raaka-aineita. Esim. puolukoita keittoon, jonka tarjoilen riisipuuron kera. Murskaan marjat tehosekoittimella. Minusta puolukkakeitto on paljon herkullisempaa kuin sekahedelmäkeitto ja lisäksi joulun väristä. Meille on pyhinä tulossa tyttäreni tovereita, joita äiti ei halua luokseen jouluna. Pidämme hauskaa nuoressa seurassa. Ulkona on tosi jouluiset puitteet. Joulurauhaa kaikille.
Olipa hyvä idea tuo puolukkakeitto. Otan ensi vuonna käyttöön.
Meillä on toistaiseksi perinteinen ruoka jouluna, mutta mieli tekisi karsia rajusti. Juuri laitoin vieraille "ylimääräiset" mukaan.
Vietnamilaista keittoa söimme, samoin salaattia. Ne tavanomaisten lisäksi.
Nuorten seura onkin piristävää. Sisareni on samanlainen äiti, ettei halua kutsua lapsiaan jouluna, vaan menee tyttärelleen. Näin he ovat hyväksi havainneet. Monille se hössötys on liikaa.
metkaa, kun me pohjoisessa kaipaamme jouluksi lunta, kun siellä ensimmäisessä joulussa ei lunta ollut..
Meille se kuuluu kuitenkin, jotenkin.
Olen huomannut, että melko usein vastaat, kauniisti. Kiitos siitä. Lämmittää mieltäni, sain siitäkin eräänlaisen lahjan.
Olen kiitollinen, että olen saanut häneltä, uskoa paranemiseen, rohkeutta tehdä vaikeita ratkaisuja ja lopuksi tien kohti tervehtymistä taistellessani äkillisesti ilmennyttä vakavaa sairauttani vastaan. En kuitenkaan ole tullut ns. uskoon enkä kirjoitele otteita raamatusta enkä tykkää Jumalan tuomista arkiseen palstakirjoitteluun. Minulla on lapsen usko ollut aina sydämessäni.
Jouluna hiljentyminen Jeesuksen syntymäjuhlan viettoon on tärkeä osa jouluni, johon kuuluu kauneimmat joululaulut kirkossa sekä joulukirkko .
Olen koko ammun valmistellut jouluruokia. Hirvenpaistilihat ja uunijuusto ovat jo paistettu ja porkkanalaatikko on uunissa.
Mandi ♥
Kiitos sinullekin. Eikö vaan ole hienoa tämä joulu. Meidän vuoksi tuli tänne ja kärsi. Hassulle tuntuu, mutta siitä tulee iso ilo sydämeen. Tuota, jos sallit, pidät varmaan Jeesusta Jumalan poikana. Jos, kun näin on, se on sitä uskoa! Ei se sen kummenmpaa ole. Normaalia arkielämää vaan. Sydämessä kiitollisuus arjen keskellä.
Tiedän olevani kivi kengässä monelle, mutta olen ns. kehoittaja. En itseni, vaan muiden vuoksi. Toivottavasti tavataan aikanaan taivaassa! Se on tavoite. Halaisin, jos voisin.
Sinäkin olet sairastunut vakavasti. Niin miehenikin. Hän on toipumassa nyt toisesta kantasolusiirrosta. Tuleva on "ylemmäs käres", mutta vielä saadaan olla yhdessä.
Meillä oli hirvenlihapullia kinkun lisäksi ja ne tavanomaiset laatikot. Tein itse. Oma lemppari on imelletty perunalaatikko. Anoppi toi ternijuustoa.
Yksi asia vielä, siellä perillä on aika erilainen joukko, kuin mitä luulemme. On enemmän ihmisten silmissä alhaisia ja ylhäisiä vähän. Ulkoinen ei ratkaise.
Arki lähestyy. Vielä menen saliin nauttimaan jouluvaloista. Olen aika lapsellinen, kun kuusen haluan. Löytyi ihan tien vierestä, omalta maalta. Karsin jo koristeita, on vaan punaisia palloja ja niitä pikkuvaloja.
Ni ei tartte sitte vähiin aikoihi sitäkän tehä.
Voi,miten kauniisti kirjoitatkaan Joulun syvimmästä ja todellisesta merkityksestä! -Useina vuosina on minullakin ollut ilo toivottaa ystäville ja läheisilleni "Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa".-Miksi pitäisikään unohtaa tärkein,se,minkä vuoksi Joulua vietämme?
Joulua edeltävä kuukausi jo marraskuusta alkaen sisältää omassa elinpiirissäni suuren määrän hengellisiä joululauluja ja joulukonserttitapahtumia. Käymme laulamassa sairaaloissa,hoitokodeissa,asuntoloissa ym.Soittokunnan vierailut myös sairaalassa ja esiintymiset seurakunnissa.-Kun osui kolmekin tilaisuutta yhdelle päivälle joskus,niin tuntui,että kulkeeko ääni enää,kun taas aloitimme "Maa on niin kaunis...Enkeli taivaan..tai Ja niin Joulu joutui jo taas Pohjolaan..",mutta ihmeellisesti vain ääni kesti ja jaksoimme ja ehdimme osallistua yhden kerran kirkon kauneimpien joululaulujenkin iltaan veisaamaan.
Kotijoulu sisältääkin sitten emännän roolia kerrakseen,kun lapset ja lapsenlapset ovat paikalla.-Vasta Tapaninpäivänä on mahdollisuus nukkua pitempään edellisen aamuviiden nousun jälkeen,koska soittokunta soitti myös joulukirkossa.Puolisoni soittaa siinä kullanväristä torvea,mikä onkin mielestäni oikein jouluun sopiva soitin!
Aterioiden osalta harrastin tänä vuonna kevyttä linjaa,mutta puolisolle ja vieraille toki varasin perinteistä jouluruokaa. -Kevytsalaatin loihdin appelsiinista,persikasta,ananaksesta ja porkkanaraasteesta.Ja joululaatikkojen asemesta otin lautaselleni pitkään uunissa haudutettua juuresherkkuani:isoina lohkoina lanttua,porkkanaa ja palsternakkaa maustettuna siirapilla,inkiväärillä,kanelilla ja kardemummalla.Kirjolohikin oli herkullista maukkaalla kastikkeella valmistettuna.Kinkun rinnalla karjalanpaisti ei myöskään ollut raskasta sulatettavaa.-On ollut helppo jättää joulutortut,pullat ja kakut väliin ja luopua joulukuun aikana neljästä kilostani! Aion vielä jatkaa joulukuun alussa aloittamaani "terveyskuuria" aivan itseni vuoksi -vaikkei hälyyttävästi ylikiloja enää olekaan.
Vastoin kuin monella muulla oma painoni ei laskenut tänä vuonna sairastetun syöpätaudin vuoksi,mutta vuosi on ollut kovin erilainen ja koetteleva kaikkine tutkimuksineen,sairaalajaksoineen ,leikkauksineen ja hoitoineen.-Kulunut vuosi on ollut vakava muistutus siitä,että elämäni on vain rajattu aika. -Vaikka tällä palstalla on henkilöitä,jotka eivät pidä siitä,että tuodaan esille Jumala,Jeesus ja rukoukset,mutta minä annan kunnian edellämainituille siitä syystä,että tänään saan olla terve ja vapaa syöpädiagnoosistani.
kesällä, tämä on vaan kirkon pakanoilta kaappaama juhla-ajankohta.
Tuo Jeesuksen syntymäjuhla,joulu,on minulle aina suuri juhlapäivä.
Uskonto tuli mukaan lapsuudesta lähtien,kuljettiin ihan pienenä pyhäkoulussa,oli taloissa seuroja
jossa väki lauloi virsiäoikein voimakkaasti.Se jäi kauniina muistona mieleen,kun lapset siinä
liikuskeli joskus kesällä ulkonakin,jonne kuului laulut.
Sitten myöhemmin kinkerit ja rippikoulu.
KYmmenen käskyä katekismuksesta piti osata ulkoa selityksineen,Isä meidän-rukous ja uskontunnustus.
Kymmenen käskyä olisi hyvä opettaa myös nykynuorisolle,ja varmaan opetetaankin.
Siinä on ohjeet jokaisen elämään.Kun niitä yrittää noudattaa jokainen,niinollaan oikealla tiellä.