En syö lääkkeitä koska koen että ne ovat turhia. Yhtä hyödyllistä ku vetää alkoholia, ei ne pohjimmaiset ongelmat mihinkään häippäse. Sitä paitsi osaan jo tunteitani/elämääni vähän enemmän hallita ettei tarvi pieraistakkaan masennuslääkkeisiin päin.
Miksi et syö lääkkeitä?
Pulla...
16708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On vain lääkeyhtiöiden ja lääkäreiden voiton maksimointia köyhdyttää itsensä velalliseksi saadakseen entistä pahemman olon toimimattomista lääkkeistä. Ensin tarvitaan kliiniset tutkimukset, jotta voidaan sanoa masennuksen olevan oikea diagnoosi. Toiseksi masennus-diagnoosia ei ole ICD-10-tautiluokituksessa saamani tiedon mukaan.
Masennuslääkkeiden tarkoituksenahan on nimenomaan poistaa tunteet ja kadottaa elämänhalu, ei parantaa niitä. Kannattaa heittää depressiolääkereseptit lähimpään roskiin.
Haluaisin kysyä niin sinulta kuin ammattilaisiltakin, mitä ovat ne pohjimmaiset ongelmat, joita lääkkeet eivät paranna, vaan poistavat vain oireita. Ei minun psyykkinen vointini ainakaan riipu ainakaan millään oleellisella tavalla ulkoisista olosuhteista tai tunnistettavista ongelmista enkä edes kuvittele kenenkään voivan saada optimaaliset kasvun ja elämisen olosuhteet. Kunpa saisi vielä hyvät geenit ja raskauden aikaiset olosuhteetkin! Kunpa ja kunpa, tätä lässytystä riittäisi loputtomiin, ja toivottavasti alan ammattilaiset eivät siihen ainakaan lankea.
Nyt on tutkittua tietoa siitä, että samanlaisiin hoitotuloksiin päädyttiin, kun vertailtiin mielialääkkeen ja säännöllisen kuntoliikunnan vaikutusta masennukseen.
Eli kumpikin auttoi samalla tavalla puolen vuoden tutkimusjakson jälkeen suoritetuissa arvioinneissa.
Sama tutkijaryhmä totesi saman oikean masennuslääkkeen ja plasebo lääkkeen vaikuttavuutta tutkittaessa.
Näistä tutkimuksista voinee vetää johtopäätöksen, että on ihan sama mitä hoitomuotoa käytetään. Vaikutus tuntuu perustuvan siihen uskomukseen, että hoito auttaa. Siis lääkkeen vaikutuskin on ns. plasebo vaikutusta. Syömmekö siis turhaan kalliita ja aivokemian sotkevia masennuslääkkeitä?
miksi söisin?
ei onni purkissa ole.
elämä on merkityksetön. eivät lääkkeet merkitystä luo.
Vetäkää ne lääkket kiltisti naamaan.
Ei onni purkissa tule. Joo totta, mutta päättäkää vasta terveenä, oliko niistä lääkkeistä hyötyä vai ei.
itse olin samaa mieltä. En tahtonut syödä lääkkeitäni, mutta söin kuitenkin. Nyt kun masennus on voitettu, voin sanoa, että hyvä kun söin. Ei yksin lääkkeet, ei yksin terapia, ei yksin sähköhoito ja osasto jaksot vaan kaikki yhdessä. masennusta hoidetaan paljolti lääkkeillä. Aivojen hyvän olon akku tarvitsee latausta ja se ei onnistu ilman lääkkeitä. Muut hoidot huolehtivat, ettei tuore latinki kulu heti taas loppuun. Aikaa se vaan vaatii. Masentuneen elämä on kirjaimellisesti helvetissä vaeltamista, mutta jonain päivänä se kaikki on voitettu ja elämä on vihdoin elämisen arvoista.
Joen en söisi lääkkeitä, olisi vaikeaa jollei mahdotonta nähdä valoa tunnelin päässä. Lisäksi lääkkeeni aktivoi mut liikkumaan ulkonakin runsaasti joka taas tuo hyvää mieltä. efexor ---> ylös sängystä pirteänä --> asiat hoitivat ----> tuntuu mieleiseltä tehdä pakollisia hoitoa vaativia töitä mieli pysyy rauhallisena kun ei masenna eikä näy mustaa vaan.
Laskuhan tästä seuraa aikanaan kun lopetellaan lääkettä mutta en aio vielä sitä pelätä, luotan lääkäriini enkä usko että joudun kitumaan pahimmalla mahdollisella tavalla. Efe siis koukuttaa ja pian mutta HÄLLÄ VÄLIÄ nyt.
Särkylääkkeet ei koukuta jos niitä käyttää kipuun. Kun kipu on poissa, ei lääkettäkään tarvitse. Masennuslääkkeiden kanssa sama juttu. No okay, pamit koukuttaa aika helposti. Tosin ei ainakaan minua. Käytin niitä vain kaikkein pahimpaan ahdistukseen. Kun ahdistuskohtaukset loppuivat, ei diapamiakaan enää ole tarvittu. Eikä Efexorista luopuminen ole ainakaan toistaiseksi mitään ongelmia tuonut. Vähän on säpsyjä välillä, mutta lähinnä tunne on malttamaton. Tekisi mieli vaan jo heittää lääkkeet nurkkaan. Loppuis tää älytön hikoilu. Odotan innolla ensi kesää. Terve mies ja ilman lääkkeitä! Voi liikkua julkisesti ilman että tarvitsee hävetä hiestä märkiä vaatteitaan.
Efexoria söin 300 mg päivässä. Nyt menee vielä n. 200 mg ja koko ajan annos laskee.
ehkä tervehtyminen riippuu eniten tahdosta.
mä en tahdo.
en mä mihinkään noihin muistakaan ryhtyisi (terapia, sähköhoito, osastot,... liikunta, terve ruokavalio, mielekkäät elämäntavat?). joten turha niitä lääkkeitäkään ihan huvin vuoksi jos ei ole edes aietta parantua.
terveisin: itsensä jo aikaa sitten tuominnut.
mutta varmaan sitten jos tahtoo parantua ja käyttää jo kaikkia muita keinoja niin lääkkeet voivat vähintäänkin olla yksi hyvä ase lisää arsenaaliin.
ovat ratkaisevia tekijöitä, olipa hoitomuoto mikä hyvänsä.
Tärkeintä on kuitenkin tajuta, että pitää itse olla mukana hoidossa = halu parantua ja muuttaa elämäntapojaan. Parhainkaan hoito tai pillerit eivät yksin auta toipumaan masennuksesta.
Masennuslääkkeet Efexor (SNRI-lääke) tai SSRI-lääkkeet esim. Cipralex, Seroxat, ym. toimivat, jos toimivat aluksi helpottaen mielialanvaihteluita. Mutta pitkässä käytössä, vain ainoana hoitomuotona, menettävät tehoaan (yli 2v. yhtäjaksoinen käyttö)
Pitkä käyttö aiheuttaa riippuvuusongelman monille. Ilmenee siten, että lopettaminen aiheuttaa masennusoireiden palaamisen ja joudutaan aloittamaan lääkitys uudelleen. Siitä alkaa loputon lääkkeenvaihtoruletti.
Siksi on tärkeää ajoissa ja heti kun kykenee, aloittaa säännöllinen kuntoliikunta. Liikunta tuo pysyvämpiä hoitotuloksia kuin pillerit. Viittaan Duke Universityn tutkimustuloksiin.
En oikein tajua näitä marisijoita, jotka aina joka paikassa vinkuvat ettei lääkkeistä ole mitään hyötyä. Ehkä heille sitten ei ole. Itselleni on ainakin lääkkeestä ollut todella paljon hyötyä, ja vielä enemmän kuin liikunnasta (olen harrastanut raskasta liikuntaa säännöllisesti vuosia). Ei sivuvaikutuksia ja paljon parempi olo kuin silloin kun lääkettä en syönyt. Cipralexia syön ja itselleni ainakin toimiva lääke.
Kyllä mielialalääkkeet toimivat useimmille ihan hyvin. Tosin siitä voidaan olla monta mieltä, että perustuuko vaikutus uskoon siitä, että ne auttavat vai onko kyse ns. plasebo-vaikutuksesta.
Kuitenkin monet tutkimukset osoittavat, että monilla mielialääkkeiden vaikutus hiipuu ajan myötä. Yleisesti käytetty ja tutkittu aikaraja on 2 vuotta yhtäjaksoista saman lääkkeen käyttöä. Monien kokema apu hiipuu pitkässä käytössä.
Toinen merkittävä tutkimusten paljastama asia on, että pitkään käytetyn lääkkeen lopettaminen aiheuttaa usein masennusoireiden (joita lääkkeillä hoidetaan) palaamisen. Lääkärit suosittelevat lääkkeen käytön jatkamista. Jostakin syistä vain harvat lääkärit suosittelevat pysyvämpiä hoitotuloksia tuovia: Psykoterapia ja säännöllisen liikunnan aloittamista. Näistä taas löytyy vastaavasti mm. Duke Universityn tutkimuksia, joissa todetaan, että masennus ei uusiudu yhtä usein kuin pelkiä lääkkeitä käytettäessä.
Olen huomannut, että liikunta on mahtava masennuslääke. Se aivan pelastaa päivän ja tulee erittäin hyvä olo sen jälkeen. Uskon lääkkeen ja liikunnan yhteisapuun, en ikänäni laita jalkaani psykologin huoneeseen mutta mulla onkin väärinstynyt pelottava kuva heistä.
Syön mirtazapiinia ja ainakin siitä on ollut hyötyä, että pääsen sen avulla uneen
tarvitsee oikeasti lääkkeitä, jotka turruttavat tai tekevät muka elämän siloisemmaksi. Usein käy päinvastoin varsinkin lääkityksen alussa, että ahdistus ja masennus voimistuu.
Masennusta on joka ikisellä joskus ja niistä nousee ja selviää. Parasta lääkettä on ulkoilu, muutama ihminen jonka kanssa voi puhua asiat ja tunteet halki. Tietysti myös säännöllinen ja terve elämä. Rutiinit ovat hyviä, kun pitää selvitä päivittäisistä asioista. Varmaan ravintokin vaikuttaa. Pitää syödä b-vtamiineja, d-vitamiinia ja rasvahappoja tarpeeksi. Jos ei ole lähipiirissä kuuntelevaa ihmistä sitten mtt.toimistoon ja sieltä keskusteluapu. Lääkitys on vihonviimeinen keino. Kokeilin eräässä lääketutkimuksessa aikoinaan ja voi silloin todella huonosti. Päätin, etten ikinä ota enää, enkä kokeile.
Mielialalääkkeet on todettu kliinisissä tutkimuksissa (joita lääketeollisuus on pimittänyt) kutakuinkin lumelääkkeiksi. Yhtä moni toipuu ilman lääkkeitä tai lumelääkkeillä tai muilla psyykelääkkellä. Esim. SSRI -lääkkeiden serotoninia nostava vaikutus kestää, mutta silti lääkkeen "teho " hiipuu vuosien käytössä, kuten täälläkin joku todistelee.
Lääkkeiden vaikutus masennukseen on ihan uskon asia. Vaikuttavat ne kyllä aivokemiaan ja siitä voi tulla helpotusta kipuun. Ja masennuksella ei ole mitään tekemistä serotoniintason kanssa.
MIelialalääkitys on uskomushoitoa.
opetettiin sh.opinnoissa lääkeaineopissa, että kaikkiin lääkkeisiin liittyy ihmisen usko. Jopa antibiootteihin. Loppupelissä mitä vähimmillä lääkkeillä pärjää elämässä niin sen parempi elämänlaatu. Antibiootit ovat silti se ryhmä lääkkeitä jotka pelastavat elämälle, samoin jotkut muut, insuliinit, sydänlääkkeet tms..
Mielialalääkkeiden käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti. Mihin se johtaa ja mistä se kertoo?
Ihminen luulee löytävänsä pelastuksen purkista ja pilleristä ja kun sitä vähänkin pohtii, niin ei se voi olla niin. Väitän, että puolet masennuslääkkeistä ovat turhia. Työ ja ulkoilu ovat parasta lääkettä, kun lisää terveet elämäntavat ja iloa tuovat harrastukset, niin se on siinä. Masennus on normaalia jokaiselle joskus.