Ettei tule väärinkäsityksiä:
en tuomite näitä uusio-perheyhdistelmiä, en vain ymmärrä mitä ihmisten päässä liikkuu kun jatkuvasti perustetaan " uusia " perheitä?
Ikäänkuin hylätään entinen perhe - lapset, puoliso ja uutta kehiin.
Ja melkein aina siihen pykätään mukula tai kaksi " onnea " todistamaan.
Missä on aikuisten vastuu?
Millaisia lapsia kasvaa kun ei ole minkänlaista pysyvyyttä - kiinnekohtaa - mihinkään.
On isän koti äidin koti ja ties mitä yhdistelmiä.
Mummoa ja vaaria pukkaa enemmän ko laksi sallii, sisarpuolia samoin ja tätetä setiä..
Uusperhekuviolliset todistelevat, että lapsi on sitä onnellismempi , mitä enemmän on turvallisia aikuisia ympärillä - mutta ei sellainen aikuinen liene kovin turvallinen joka kestää arkielämää, liittoa vuoden, pari ja taas lähtee lätkimään, uusi puoliso ja uudet kakarat kuvioihin?
Monen monta ovat kertoneet, miten pahalta tuntui kun vanhemmat erosivat - ennen ehkä erottiinkin mutta ei liukuhihnalla kuten nykyään.
Minkäänlaista vastuuta ei ole lasten elämästä kun heitä heitellään paikasta toiseen, riidellään tapaamisoikeuksista - asiahan on niin, että lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan -
mutta kun nämä uusiokuviot sekoittavat kaiken.
Uudet puolisot ovat melkein järjestään kovin mustasukkaisia puolisonsa " entisestä" elämästä eli lapsista, x puolisosta.
Ja sitten tämä " uusi " puoliso - kellä myös usein on kakara tai pari ja toden totta -
ihan pakko pakko pakko tehdä lisää kakaroita kärsimään.
Ajatteleeko kukaan, miltä lapsista tuntuu, saada kuulla että isä/äiti hommaa lisää kakaroita vaikka entisistäkään ei välitetä pätkän vertaa?
en tuomite näitä uusio-perheyhdistelmiä, en vain ymmärrä mitä ihmisten päässä liikkuu kun jatkuvasti perustetaan " uusia " perheitä?
Ikäänkuin hylätään entinen perhe - lapset, puoliso ja uutta kehiin.
Ja melkein aina siihen pykätään mukula tai kaksi " onnea " todistamaan.
Missä on aikuisten vastuu?
Millaisia lapsia kasvaa kun ei ole minkänlaista pysyvyyttä - kiinnekohtaa - mihinkään.
On isän koti äidin koti ja ties mitä yhdistelmiä.
Mummoa ja vaaria pukkaa enemmän ko laksi sallii, sisarpuolia samoin ja tätetä setiä..
Uusperhekuviolliset todistelevat, että lapsi on sitä onnellismempi , mitä enemmän on turvallisia aikuisia ympärillä - mutta ei sellainen aikuinen liene kovin turvallinen joka kestää arkielämää, liittoa vuoden, pari ja taas lähtee lätkimään, uusi puoliso ja uudet kakarat kuvioihin?
Monen monta ovat kertoneet, miten pahalta tuntui kun vanhemmat erosivat - ennen ehkä erottiinkin mutta ei liukuhihnalla kuten nykyään.
Minkäänlaista vastuuta ei ole lasten elämästä kun heitä heitellään paikasta toiseen, riidellään tapaamisoikeuksista - asiahan on niin, että lapsilla on oikeus tavata molempia vanhempiaan -
mutta kun nämä uusiokuviot sekoittavat kaiken.
Uudet puolisot ovat melkein järjestään kovin mustasukkaisia puolisonsa " entisestä" elämästä eli lapsista, x puolisosta.
Ja sitten tämä " uusi " puoliso - kellä myös usein on kakara tai pari ja toden totta -
ihan pakko pakko pakko tehdä lisää kakaroita kärsimään.
Ajatteleeko kukaan, miltä lapsista tuntuu, saada kuulla että isä/äiti hommaa lisää kakaroita vaikka entisistäkään ei välitetä pätkän vertaa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
ompas sullakin jouluaaton ajatuksia.
Vai kakaroita, mukava nimitys sinusta, toisten lapsille.
Mitähän meistäki tuli.
Osa hylättiin sotalapseks, osan faija kuoli sodassa, osan vammautui, fyysisesti, tai psyykkisesti. Osan faija dokas joka viikonloppu, joulunaki sammui, ennen pukin tuloa.
Mutsi ja penskat vaan tönöstä pakkaseen, kun isät pahoin voi.
Ihan ihmisiks kasvettiin, joten koitas ny vaan miettii ihan jotain kivempaa.
Yököttää tollanen soliaaliporno, viel joulu ja kaikki.
Hyvää jouluu sulleki, vaik pahoinolo loistaa tänne asti.
Juu - ja useimmat meistä oppivat myös oikeinkirjoitusta - mitä tämä sana tarkoittaa kun kirjoitat:
" soliaaliporno " ?
Kerro, kerro kuvastin.
Sitäpaitsi, sekoitat kyllä nyt puurot ja vellit muutenkin.
Lienee vaikeuksia ymmärtää luettu teksti?
minustakin tuo oli sosiaalipornoa.
kaikkien olis syytä mennä ensin terapeutille , ja sitten avioliitto"neuvolaa" opiskelemaan mitä oikea parisuhde on,, kyllä meillä on aivan liikaa "SÄRKYNEITÄ" ihmis raukkoja, sen näkee kouluissa suurena pahoinvointina.
Kouluissa on aivan liikaa koulukiusaamista, tämä heijastaa perheissä olevasta pahoinvoinnista, mikä taas johtuu yhteiskunnan yleisestä pahoin voinnista, on paljon epävarmuutta elämässä , toimeentulossa ja sen seurauksena ihmis suhteissa.
Hyvää joulua, jospa ensi vuosi toisi enemmän turvallisuutta elämään.
panostaa kodeissa ja kouluissa ihmissuhteisiin, ei hyviin arvosanoihin. Olisin ollut tosi pettynyt, jos koulusta olisi tullut tieto, että lapseni on kiusannut jotakuta. Sinänsä nykyään on hyvä asia, että huonosta suhteesta voi lähteä, mutta miksi saada aina vaan uusia lapsia.
Aivan yhtä epäkypsiä on oltu aiemminkin. Meidän vanhemmillamme vaan ei ollut samanlaista mahdollisuutta lähteä avioliitosta. Lapset vaan lisääntyivät vuosittain(tosin saman henkilön kanssa) ja sama tappelu jatkui. On ihan turha kaunistella, että ennen oli paremmin. Lapset ne kärsivät silloinkin. Miksiköhän näille suurille ikäluokille alkoholi niin hyvin maistuu. Olisko vika lapsuuden pahoinvoinnissa?
ja kyllä minunkin vanhempani erosivat, onnekkseni.
Niin olen itsekin eronnut, jopa kaksi kertaa. Sekin onneksi, kaikille. Niin lapsilleni, x miehilleni, ja itselleni.
Kaikilla sen jälkeen paremmin, turhaa tosiaan löysässä hirressä kenenkään kärsiä, yksi ainoa elämä, hukkaanko pitäisi heittää?
me ainaki on paljon matkusteltuja kaikkeen menty yhdessä ,, se on ollu parasta elämässä että on oma kaveri..
ole itsestään selvää, että on oma kaveri. Ja sitten vielä hyvä kaveri. Itselleni on moinen lottovoitto osunut kahdesti. Mutta aina minulla ja kaverilla on ollut myös oma elämänsä. Tiedän paljon miehiä ja naisia, jotka eivät päästä kaveriaan minnekään, eivät edes harrastuksiin. Uskollisuus ja luottamus kuuluvat onnelliseen parisuhteeseen.
paljon suurempaa epävarmuutta kuin kiinteä pitkä liitto.
Pitkä liitto osoittaa juurise, että ihmiset on osanneet tappelunsa selvittää, mutta nyky ihmiset ei osaa, koska eroaminen on tehty helpoksi, eikä ihmisten tarvitse enään selvittää tekojaan , eikä tarvitse olla pitkäjänniteinen ihmis suhteissaan. On tapahtunut luonteen heikentymistä ihmisessä, henkinen kantti ei kestä kuten ennen.
Kaikki tämä näkyy nyky yhteiskunnassa koulukiusaamisena, työpaikka kiusaamisena, heijastuu epävarmuutena koko yhteisunssa.
Osaltaan poliittinen ilmapiiri on muuttunut , mikä myös aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuuteen ja heijastaa perheisiin yhteiskunnan pahoinvointina.
Työttömyyttä moninkertaisesti enemmän kuin sodan jälkeen syntyneitten ikä kautena, elämä oli muutenkin pitkäjänniteisempää, ja turvatumpaa.
On syytä muuttaa politiikan suuntaa, työtä koko kansalle.
Nyky poliittisena aikakautena kansalaiset , perheet, ja lapset voi huonosti, on yleinen pahoinvointi vallitsevana yhteiskunnassa.
kuin jatkuva verinen sota. Vanhempien jatkuva keskinäinen uhkailu ja tappelu se vasta lapsia vaurioittaa. On hyvä puhua, jos itsellä ei ole kokemusta asiasta. En ihaile suhdetta, jota pidetään väkisin kasassa. Jokaiselle tämä elämä on ainutkertainen, eikä sitä ole tarkoitus pelossa elää.
Kyllä viina maistuu näille nykyajan bilettäjilekin; just oli lehdessä miten nuori äiti jätti
koko yöksi yksin 1 ja 4 vuotiaat poikansa.
Viina vei.
oli kaikki paremmin.
Vuokratilalla raadettiin isännän eteen, kakstoista lasta joilla ei vaatteita, eikä aina ruokaakaan.
Mies kärsi sotapsykoosista tai oli juoppo.
Emäntä pyyhki räkänokat ja koitti anella kouluilta köyhänapua ja oli häpeissään jos sai.
Aina oli velkaa kauppaan, ja ainoa lehmä ummessa.
Toki, kaikki oli paremmin.
Kyllä se tosi on että aika kultaa muistot.
Alkoholi on erttäin suuri ongelma myös nuorten keskuudessa. Valitettavasti se malli vaan on tullut sieltä vanhemmilta ja isovanhemmilta. Jokainen aikaansa seuraava ihminen tietää, että suurissa ikäluokissa on paljon ongelmakäyttäjiä. Olen maalta kotoisin ja olen hyvin tietoinen entisten koulutovereiden elämästä. Lähes poikkeuksetta kaikki miespuoliset samaan aikaa koulussa olleet ovat kuolleet viinaan tai sen aiheuttamiin sairauksiin (tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö naiset joisi).
näiden lasten vastuuntuntoinen isä? tai isoisä tai isoäiti?
Hirvittävää on että lapset jätetään heitteille, mutta miksi se nainen aina syyllistetään ja miksi hänen täytyy aina olla vahvempi.?
äiti oli bailaamassa juuri tämän vastuuntuntoisen isän kanssa. Silti otsikossa oli mainittu vain äiti.
paljon nähneenä olen tullut siihen tulokseen, että nykyajan nuoret eivät ole kypsiä pysyvään parisuhteeseen. Useinkaan. Kun mennään liian suurin odotuksin yhteen, laitetaan siihen lapsia, otetaan paljon velkaa, eikä osata hoitaa talouttaan, niin onni jää liian lyhyeksi. Kaikki pitäisi saada heti ja se tulee kestämättömäksi. Tulee riitoja rahasta, lastenhoidosta ym. Nykyajan nuoret parit ovat oppineet bilettämään ja kuluttamaan rahaa elämänmeno on tyystin toista, kuin oli vielä 20-30 vs sitten. Ne aikuistuneet nuoret joilla on asiat ja arvot kohdallaan, heitä on harvassa. Se vielä, että itsekkyys, oman Minä-ajattelun lisääntyminen on korostunut. Olen nähnyt ja kuullut paljon kun työskennellyt noiden "ongelmien" ja niiden seurausten kanssa.
Kultahääpari on täyttä potaskaa. Toinen on nössö, alistettu.aivan varmasti.
Juuri niin. Onneksi meitä yksineläviä,fiksuja on jo yli miljoona. Ei tarvitse teeskennellä lehtikuvassa.
Kysyt miksi naisen aina täytyy olla vahvempi. Luulisin että siksi, koska nainen kertakaikkiaan ON vahvempi.
(ei aina ruumiillisesti, mutta kylläkin henkisesti. Niinhän?
en ukso ollenkaan. Ei ihmisen henkiset ominaisuudet ole sukupuolesta kiinni, eikä varmasti vähitellen ruumiillisetkaan, kun miehen ei enää tarvitse tehdä kovaa fyysistä työtä.
Se " naisten - äitien" vahvuus on sitä, että jonkun on aina ollut pakko huolehtia lapsista.
On ollut pakko jaksaa - vaikkei jaksaisikaan.
Sota-aika toi tullessaan monta murhetta, osaa kannetaan vieläkin mukanaan.
Vammautumisa, sekä henkisiä että psyykkisiä.
Kerronpa esimerkin, vaikkei ehkä tänne kuulu:
Isoäiti odotti kahdeksatta lastaan, kun isoisä kuoli.
jäi yksin sellaisen lapsikatraan kanssa, mistään ei saanut apua, ei ollut lapsilisiä,
ei toimeentulotukia jne.
Isoäiti oli täysin julman isännän armoilla, oli karjakkona, edes maitoa ei saanut viedä lapsille.
Olen niin monen monta kertaa miettinyt ett- miten isoäiti jaksoi?
Miten hän sai ruokaa pesuelleen, mistä vaatteita, entä kun joku sairastui, mitä jos hän olisi sairastanut?
On elämä mahtanut olla kovaa.
Mutta isoäiti pärjäsi, luoja ties miten.
Myöhemmin kun kaikki olivat omillaan, ja oli lapsen jalapsenlapsenlapsia isoäiti oli
se joka tiesi ja osasi, kaikki turvasivat häneen - henkisesti ainakin.
Milloinkaan isoäiti ei puuttunut lastensa ihmissuhdeasioihin, sanoi aina että ei siihen
kolmatta osapuolta tarvita.
Hän oli iloinen, positiivinen ihminen, mahtava huumorintaju hänellä oli myös.
Eikä ikinä " bilettänyt" - ehkä irtiotto olisi tehnyt joskus hyvää hänelle, mutta hänen sukupolvensa naiset eivät nyt bilettäneet - en ainakaan ole koskaan kuullut.
Työtä hän teki liki seitsemänkymppiseksi.
Ei olisi tarvinnut, mutta hän sanoi, ettei osaa olla jouten.
Sitten tuli syöpä, isoäitä hoidettiin, mutta keinot olivat vähäiset.
Kun minä sain toisen lapseni, isoäiti sanoi minulle, että muista myös sitä ensimmäistä lasta vaikka saat uuden vauvan syliisi, hän aina korosti, että täytyy olla oikeudenmukainen.
Ja piti tiettyä kuria, omia lapsiaan ei koskaan lyönyt, eikä hyväksynyt lyömistä, mutta kunnioittaa piti,
minkään en koskaan sinutellut häntä, eivätkä omat lapset.
Se vain oli jotenkin - luonnollista.
Joskus kun oma elämä on tökkinyt, olen ajatellut isoäitiä.
Hän on antanut minulle suunnattomasti voimaa.
Nykyajan ihmisillä olisi paljon oppimista - elämän taipaleella - mutta niihän se taitaa olla, että jokaisen pitää tehdä virheensä itse.
He, jotka menevät naimisiin - eroavat - menevät kukaties - montako kertaa naimisiin - he voivat olla rikkinäisiä monestakin syystä - eikä kaikkien tarvitse olla edes rikki.
Elämässä tapahtuu paljon, johon ei voi vaikuttaa - oikeasti -.
Toisten tuomitseminen on kyllä typerää, ikinä sivulliset eivät voi tietää mitä kenenkin avioliitossa tapahtuu - sivullisille ei aina avaudu mikä suhteessa hiertää - eikä se edes kuulu muille.
- Samaa mieltä että liian helpolla annetaan periksi eikä ajatella asiaa lasten kannalta, nehän tässä pitäisi olla myös tärkeitä ?
Monet pienet lapset ovat näin jouluna sitten aivan pallo kateissa kun pitää rientää kaikkien exien ja uusioitten luona... Sitten se paha olo jossain vaiheessa purkautuu väärässä paikassa kun kotona ei olekaan oikeesti sitä kuuntelijaa, vanhempaa johon turvautua.
Sitten teini-ikäisenä yksinäisten joulussa piripäissään...
sittenhän puolet pitäis nuorista ja lapsista olla rikollisia, piripäitä, juoppoja.
Miten sitten selität vaikkapa Heinojen muhat? Ehjistä kunnon kodeista.
Huoh, luulis miettivän, varsinkin ku oot kirjoittanu ite päässees kuiville. Oliko kaikki kaveris ja ite, erokodeista.
Kulissikodeissa vasta ruutitynnyrit onkin vaarassa räjähtää.
ei aina ole varakas. Köyhissä oloissa voi kasvaa hyviä kansalaisia ja varakkaan kodin ilmapiiri voi olla huono. Afrikkalaisissa kulttuureissa kyläyhteisö huolehtii usein lapsista, sieltä voisimme oppia yhteisöllisyyttä. He vuorostaan meiltä sitä, että miehetkin voivat osallitua perheen askareisiin. Niinhän suurin osa miehistämme tekee.
- Mitähän mahdoin yleistää ? Puhuinko varallisuudesta ? Kulisseista mainitsitkin itse...
missäs mä varakkuudesta puhuin. Ehjistä kodeistahan, tai näiden puuttumisesta kait on kysymys.
Otin vaan ehjien kotien, surmatöihin pystyneet pojat vastapainoks sun piripäisten lasten, joita koit tulevan joulukylissä laukkaamisen vuoks. Eli susta paree pitää koti ehjänä, siis kulissit.
Monet liitot päättyy eroon, ja lapsilla on oikeus nähdä molempia vanhempia.
Myös jouluna.
No, olitko ite erokodista, ja kaikki piripäiset, dokut, pultsarit, hä.
Satun tuntee monia, jotka iha tavallisist himoist lähtösin, oli mutsi ja faija, ja silti ne vajos. Et en sun pointsiis oikein ymmärrä vieläkää.
No, ei kait mun tarvikaan. Mun erolapsiparat on jo aikuisii, joilla omat lapset ei KAKARAT jo skoles, ja ihan klffasti neki pärjää, 5 ällää tuli kevääl. Ja erolaps seki.
psykopaatti on psykopaatti...........
olla niin että nykyisin ei jäädä enää odottamaan "kunnes kuolema meidät erottaa" vaan erotaan aikanaan jos kemiat ei sittenkään sattuneet kohdalleen ja parempi niin. Lapset, jos niitä on tullut hommattua kärsivät jollain tapaa aina siinä prosessissa koska ovat vanhempien vastuulla,mutta jotenkin tuntuu että monasti selviävät nopeammin tilanteesta ja mukautuvat siihen kuin vanhemmat !
Mutta kaikenkaikkiaan en toivoisi sellaista lapsille koska vanhemmat ovat juuri ne henkilöt joihin lapsi luottaa eikä sitä luottamusta pitäisi koskaan pettää!
Piti ihan googlata tuo juttu, muistin toki, mutta en lopputulosta.
Heistä kukaanhan ei ollut psyköpaatti.
Elinikäisen sai tämä täysi-ikäinen, ja aika kovat tuomiot, tuli muillekin. Tosin he ensikertalaisina ovat jo vapautuneet, paitsi tämä silloinen 18v
Sairaalaan tuomitaan pakkohoitoon sairaat, ei vankilaan. Heidät tutkittiin, joten...
psykopaatti........
Ne osaavat hyvin manipuloida ja taktikoida ja saada heikommat valtaansa.
Tietääkseni mielenterveystietojen julkistamista ei laki salli.
Pakkohoitoon joutuvat harhaiset ja sekavat sekä vaaralliset tapaukset, ei nämä kylmänlaskelmoivat tunteettomat hyvinkäyttäytyvät psykopaatit eikä sellaista hoitoa ole vielä keksitty mikä psykopaatin parantaa....... Heitä on joukossamme aina...........harvoin ne tappavat jos pienikin mahdollisuus jäädä kiinni toisin kuin pakkohoitotapaukset.
Uuden aloitus tuottaa elämänhalua , elämä on ainutkertainen juttu joten sitä ei pidä
tuhlata kehnoon ihmissuhteeseen . Ihastukaa ja rakastukaa ,, maistakaa miltä elämä
maistuu . Näette ympärillänne hapantuneita ihmisiä , toivottavasti et ole yksi heistä.
pitää usein vaihtaa kumppania ja tehdä joka suhteeseen lapsia? Se on aikamoista sekamelskaa kun ei kohta muista eikä sisarpuoletkaan tiedä, kuka ja missä kenenkin mummi tai pappa. Siihen se johtaa, kun haikaillaan aina vaan uutta "rakkautta". Olen nähnyt. Parhaassa tapauksessa lapsia on neljälle eri isälle. Kuka isovanhemmista haluaa sellaista kohtaloa kenellekään. Ikuinen uuden rakkaudenkaipuu ei ole normaalia, eikä uusien rakkauksien perässä juoksu. Siksikään jos on huollettavia lapsia. Uusperhepalstaa lukemalla selviää jo paljon, onko onnea ja auvoa niissä uusperhekuvioissa. Ongelmat tahtovat usein kertaantua ja monistua , jos ei ole oppinut edellisestä mitään.
itselläni viisi lasta ja kolme isää. Yksi mummo ja pappa olleet kaikilla, vanhempani. Enkä ole ikäluokassani ainoa, tunnen monia. Ihmeellistä luullaan kun ei tiedetä. Eka mies kuoli, toinen löysi uuden, kolmas vieläkin kanssani. Olisiko pitänyt säkkiin pukeutua parikymppisenä ja surra loppuikä, vai.
Sanoisin et hölmö. Kuka sinua pakotti nuiitä lapsia tekemään, olisihan ne samalta mieheltäkin onnistunut? Siis siltä ekalta. Kun kerran menee liitto persuuksilleen, ei todellakaan seuraavien kanssa tullut lapsenteko mieleen:o/
Onhan ehkäisypillerit jo tuttuja meidän ikäluokassa, joten vastuutonta on joka äijälle muksuja pykätä.
Ihan mahdoton ajatus itselleni, ei monen miehen mukuloita.
Nimimerkki kertoo ensimmäisen miehensä kuolleen. Miten siis kaikkien lasten teko olisi hänen kanssaan onnistunut? Kannattaisiko lukea viestit ennen kuin niihin menee vastaamaan ja vieläpä hölmöksi haukkumaan?
eri tavoin ja polut ovat yksilöllisiä. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Jollakulla on onni kohdata tuleva puolisonsa nuorena ja saada pitää hänet iäkkääksi. Joku ei kohtaa koskaan sielunveljeä tai -siskoa. Täälläkin on hehkutettu sitä, että lapset pitää saada nuorena, itseäni tuo onni kohtasi vasta biologisesti loppuvaiheessa. Siksi lapseni olivat Herran lahjoja ja toivottuja. Parikymmentä vuotta kului lähinnä heidän ehdoillaan, mutta halua muuhun ei ollutkaan.
"pilkun parittamisreaktio" sinulta ja niitä varsinkin 60 v palstoilla paljon... kyllä jokainen normaali tajuaa realiteetit ja kuoleman aiheuttamat muutokset ihmissuhteisiin. Mm yh-palstoilla samoja ilmiöitä, kun joku ottaa itseensä ja julistaa jääneensä leskeksi. Totta kai on erilaiset kohtalot ja valinnat, eikä pidä yleistää.