luin joululehdestä. Artikkelissa kerrottiin mm. lukukinkereistä. Itse muistan lapsena, kun menimme äidin kanssa kinkereihin ja voin siellä osoittaa lukutaitoni. Opin lukemaan 5-vuotiaana. Vielä lapsuudessani kinkerit olivat jokavuotinen tapahtuma, talot järjestivät vuorollaan. Emännät hoitivat tarjoilun, usein melko runsaan, vaikka vesisaavi nurkassa olisi kulemma riittänyt.Artikkelin mukaan lukkarit olivat tärkeitä henkilöitä. Opettivat mm. lukemaan ja hoitivat rokotuksia. Asia kiinnosti sen takia, että suvun yhdessä haarassa on ollut paljon lukkareita.
Lukutaidon leviämisestä
1943
16260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itsekin osasin lukea jo ennen kuin kouluun menin. Kolme vuotta minua nuorempi siskoni pani kuitenkin paremmaksi, osasi lukea jo 4 vuoden ikäisenä. Hänen kiinnostuksensa kirjaimiin alkoi jo ennen kuin oli oppinut puhua. Kun koulusta kotiin tulin, hän oli riesaksi asti minun ja kirjojeni kimpussa. Hän on nyt yli kuusikymppinen neljän lapsen äiti. Lapset ovat menestyviä, kaikilla on ylempi koulutus. Nuorin heistä, vastavalmistunut fil.kand. lähetti joulukortin ja valokuvansa (asuu kaukana).
1900 luvun alkupuolella ei koulunkäynti ollut pakollinen, eikä kaikilla edes ollut siihen mahdollisuutta. Isäni joutui rengiksi 11 ikäisenä, mutta osasi kuitenkin lukea ja kirjoittaa. Paperilla ja kynällä ei osannut lainkaan laskea, mutta hänen päässälaskutaitonsa oli niin fantastinen, että minä pitkän matikan lukeneena aina jäin toiseksi.
Vanhin lastenlapsistani menee syksyllä kouluun. Jo lukee ja kirjoittaa, mutta ennen kaikkea numerot kiinnostavat. Hänestä tulee matikan nero, en enää hänenkään kanssa pärjää päässä laskussa. Isä on matemaatikko, niin ehkä voidaan myös geeneistä puhua. Hänen reilut 2 vuotta nuorempi sisko myös lukee ja kirjoittaa, mutta mihin suuntaan hänen kiinnostuksensa ja myöhempi ammattivalintansa tulee kohdistumaan, on vielä arvoitus.
Viestisi miellytti. Opin nyt vanhana vielä uuden sanan, lukukinkerit (läsförhör). Niistä taisi myös isäni saada oppinsa.
ovat hyvin pärjänneet. Tärkeintä on, että ovat onnellisia. Ovat saaneet valita oman polkunsa, en pidä tärkeänä, että suorittavat akateemisen loppututkinnon. Toisella kyllä jo on, toinen opiskelee. Isäni ja äitini olivat kumpikin käyneet kansakoulun, vaikka oppivelvollisuutta ei tuolloin ollut. Esim. 1930-luvulla isäni piti päiväkirjaa ja kirjoitti hyvin. Äidillä oli ammatillinen tutkinto ja hän kirjoitti esim. kurssikronikan. Äiti olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta isä oli todennut "Meidän lapsista ei herroja tehdä", vaikka muuten oli valistunut mies.
lukea ja kirjoittaa jo 1800 luvullakin syntyneet ihmiset, esin isäni sedät ja ukkikin.
Veljeni oli lapsikatraamme matikkanero ja pärjäsi matikallaan koulussa nerokkaasti. Mutta hänestä tuli juoppo.
juoma, ja äly siinä menee, ja tolkku kun oikein harjoittelee ja etenkin kun maistuu.., mikä lie..perimä vai joku mentaalinen tekijä..viina vie viimein miestä, eikä mies viinaa..niin se on - harmi kylläkin.
osasivat lukea ja kirjoittaa. Muihn sen sukupolven sukulaisiin en tutustunut.
siitä, että yksin tieto ei elämässä auta. Itse selvisin hyvin matikassa, mutta kirjoitin huonosti yokokeissa- onneksi. Jos olisin kirjoittanut paremmin, olisin opiskellut matematikkaa ja elämästäni olisi tullut kuivepi, näin luulen.
ettei maistu. Koskaan en ole halunnut juoda paljoa. Eilenkin nautimme jouluviiniä vuodelta 2006. Varastossa on jonkin verran viiniä ja väkeviä.
sattuneesta syystä, isoukki syntynyt 1835; toiminut yhteiskunnallisissa tehtävissä, eli oletettavasti osasi lukea ja kirjoittaa :)
Tieto luottamustehtävistään on sukukirjassamme, eli sieltä sen "kuulin"..
Paremmin ennen meidän ajanlaskua.
sentään?
on mainioita kuvauksia Kiven Veljeksissä - kuten varmasti tiedätkin.
Lopulta pojat saivat koulusta tarpeekseen, särkivät ikkunan, ja sen kautta pakenivat Impivaaran saloille.
Kirkkohan aluksi valisti kansaa, kun muuta koululaitosta ei ollut olemassakaan.
taas tuo kirja. Siinä on erittäin mielenkiintoista ja rikasta kieltä.
Olen käynyt vain syksystä - jouluun ekaluokan. Kun tammikuun 9 pvä jatkettiin jatkoin toiselta luokalta koulunkäyntiäni.
Osasin lukea ja laskeakin jonkin verran, olin aina vuoden nuorempi, mikä tasoittui sitten oppikoulussa.
En ole koskaan ollut mikään välkky, ihan 7 -9 numeroilla etiäppäin menin :)
Velipoika on kasvattanut omaisuuttaan yrittämisellään vaikka alkumetrit olivatkin hankalat.
Muistan kinkerit, en niihen itse joutunut osallistumaan, mut esim. kun katekismuksessa on se kohta : Mitä se on? ...pajatan ulkomuistista , vaikka sitä onkin muutettu minun ulkolukuni:/
Kertotaulu ja Katekismuksen osaaminen oli meidän koulussa kuin ehto, ettei seuraavalle luokalle siirrytä ellei osaa. Laskut ja luvut joka kouluvuosi eteenpäin.
Kun päivitin ammatillista osaamistani 1993 vuonna, oli luokassamme myös paljon nuorempia opiskelijoita, ilman taskulaskinta ihan avuttomia esim. prossalaskuissa.
Joka pitää olla tärkein osaaminen joissakin ammateissa. No aika muuttuu, kuin mekin :))
kun äiti opetti minua kaksi vuotta vanhempaa veljeäni. Laulut muistan kouluajoilta uloa, käskyt esim. ovat unohtuneet. Ulkoa luettiin esim. Martasta ja Mariasta ymmärtämättä hölkäsen pöläystä. Nyt vanhempana olen sisäistänyt asiat, joulun aikaa minussa on enemmän Mariaa kuin Marttaa.