Meniköhän pieleen kaihileikkaus!!!

Aina ei kaihileikkaus onnistu niin,että laseitta pärjää,vaan tarvitaan lasit.
Mitkä ovat näköarvot nyt silmissä?Kai hän on käynyt jälkitarkastuksesssa?
Olen kuullut silmänpohjien laserleikkauksista.-Se on yhtä kapulakieltä
se tiedon saanti lääkäreiltä.Ja eivät ne esittele uusia leikkauksia,muuten
kuin jos omaavat vastaanoton yksityispuolella.
Minultakin mitattiin näkö silmälasit päässä,etten päässyt yleiseen kaihi-
leikkausjonoon.-Eipä sillä,ei leikkaus tuonut apua minulle,kun on muu
silmäsairaus.-Toista en anna leikata millään,ennenkuin viimetipassa,vaikka
yllyttävätkin,että silmät eivät olisi eripariset.-Olen samanikäinen.

Aina ei kaihileikkaus paranna näköä vaikka olisi onnistunutkin.
Minulla tuli leikattuun silmään jälkikaihi, joka korjattiin laserilla, silti ei leikkaus parantanut näköä, nyt suoritetan tutkitaan verenkiertoa ym.

Joskus kaihileikkaus (jota ei muuten tehdä laserilla) aiheuttaa verkkokalvon turvotusta. Se voi sotkea näön melko tehokkaasti ja invalidisoi pahasti, jos molemmissa silmissä on sama tilanne. Turvotus voi kuitenkin parantua itsestäänkin tai sitten lääketipoilla, mutta paraneminen voi kestää viikkoja. Jos verkkokalvon alta löytyy selvästi vuotava suoni, sen tukkiminen laserilla kannattaa varmasti. Tämä lienee tyypillistä diabeetikoile. Verkkokalvon ikärappeumaa kaihileikkaus ei paranna eikä pahenna, Jos kyseessä on ns. kostea ikärappeuma, siihen on olemassa omat hoitonsa (pistoksia suoraan silmään).
Uskoisin, että lääketipat ja mahdollinen laserhoito korjaavat tilanteen. Täytyy vaan pitää huolta, että saa tarvitsemansa hoidon.
Minulta leikattiin toisen silmäleikkauksen aiheuttama kaihi tänä syksynä ja olen myös kärsinyt verkkokalvoturvotuksesta. Näöntarkkuus tuntuu vaihtelevan melko nopeaan tahtiin ja reagoivan esim. stressiin. Olen alle viisikymppinen.

Hei,

silmässä voi tietysti olla muutakin vaivaa kuin kaihi joka vaikuttaa näkökykyyn, siitä kyllä varmasti silmälääkäri kertoisi. Jos käytössä on silmälasit ennen kaihileikkausta, niin samat lasit tuskin kellekään enää mitään apua tuo, vaan on hankittava uudet silmälasit. Lasinvahvuuksia ei ihan heti määrätä, mutta ilmeisesti n. 3-6- viikon paikkeilla silmä voi olla toipunut terve ja stabiili ja lasimääräys siinä kohtaa osuu napakymppiin.

98% kaihileikkauksista onnistuu ja parantaa potilaan näön eli onnistumisprosentti on upea. Vaikka itse kaihileikkaus menisi teknisesti hyvin, voi keho itsestään pettää jossain suhteessa ja aiheuttaa hidastuksia paranemisessa. Näin kävi itsellekin. Itsellä leikattiin toisen silmän kaihi ja näkykyky parani hetimiten, seuraavana päivänä visukset oli jo reilusti entistä paremmat. Mutta sitten tuli takapakkia ihan pian ja näkö huononi. Iriitti on vaivannut minua ennenkin mutta tosiaan kirurgiset toimenpiteet voivat saada silmän ärtymään ja tällaisen autoimmuunitulehdusken aikaiseksi. Hoidetaan kortisotipalla. Tilanne paheni niin, että silmänpohjaan tuli turvotusta, tarkan näön alueelle kertyi paljon nestettä verkkokalvon alle ja se vähä mitä silmällä näin niin erotin että suorat linjat (esim. tumman ja vaalean seinän yhtymäkohta) ei ollut suora vaan mutkittelevan aaltoileva. Tila paheni ja muutenkin huononäköinen silmä alkoi sokeutua ihan keskeltä näkökenttää. Ihmisiltä 'katosi' silmät sitten päät, näkökentän musta aukko keskellä vain kasvoi. Silmä syövän ja iriittien takia ei pistoshoitoa haluttu antaa ja tila saatiin hoitoon suun kautta otettavalla pitkähköllä kortisonihoidolla (5kk). Odottelen vieläkin silmälasimääräystä, mutta nyt alkaa silmä olla pikkuhiljaa stabiilimpi, mutta kohta kokonaisen vuoden kaihileikkauksen jälkeen on silmää lääkitty katkeamatta ja olen juossut polilla varsin tiuhaan.

Kaihileikkaus muistaakseni myös saattaa altistaa lasiaisirtaumalle ja verkkokalvon irtoamille tms. Eli jos niitä näköongelmia on kaihileikkauksesta huolimatta pitää suoraan kertoa ongelmat lääkärille ja kyllä hän silmänpohjista muitakin ongelmia näkee. Ja näköjään on suunniteltu jo häntä hoitaakin. Diabetekseen tosiaan liittyy usein silmänpohjamuutoksia, verkkokalvorappeumaa jota tyypillisesti hoidetaan laserilla, mutta myös lasiaisleikkauksella. Rappeuma saattaa edetä ja etenkin kun se uhkaa tarkan näön aluetta, se kai on tärkeä hoitaa, muuten en tiedä voiko ja kannattaako laserointia lykätä. Kyllä kannattaa lääkäriltä kysellä eri vaihtoehdot, että ellei hoida mitä tulossa ja jos hoitaa, mitä riskejä. Lääkäri yleensä ja etenkin kunnallisessa laitoksessa punnitsee tarkoin haitat ja hyödyt ja toimenpiteitä ei lähdetä suorittamaan turhaan tai liikoja riskejä ottaen. Muutenkin hoitotoimenpiteisiin liittyy aina kokonaistilanteen kartoitus ja lääkärin ehdottama hoitotoimi voi erota siitä mitä täällä joku omasta kokemuksestaan ehdottaa.

Masentuneella miehellä on varmaan vielä toivoa, verkkokalvon rappauma ehkä kannattaa hoitaa ja sitten otattaa visukset ja hankkia uudet silmälasit joka korjaa kaiken mitä korjattavissa on. Eiköhän se maailma siitä kirkastu. Onnea vaan häelle jatkoon.

Mainitsit tuon pitkään sairastetun diabeteksen. Ja kerroit silmänpohjan rappeumasta. Voisiko kyse ollakin diabeettisesta retinopatiasta (johon usein myös silmänpohjien turvotusta liittyy), jotka ovat yleisiä pitkään diabetesta sairastaneilla. Jonkinlaisia muutoksia tulee lähes kaikille ja joillain se silmänpohjien laserhoito on ainoa keino pitää näkö kunnossa (eikä valitetavasti sekään kaikkia auta). Sehän ei olisi mikään varsinainen leikkaus vaan siinä vain poltettaisiin niitä mahdollisia vuotokohtia silmänpohjissa laserilla. Toki iän myötä ns. silmänpohjien ikärappeumakin yleistyy. Asiantunteva hoitotaho olisi nyt paikallaan. Onhan hän muuten diabeetikkona käynyt säännöllisesti silmänpohjakuvissa? Jos on, niin silloin ei teitenkään tuo retinopatia voisi yllätyksenä tulla, koska tuo ennaltaehkäisevä kuvaus paljastaisi asian.

Onhan silmälääkåärinä ollut diabeettisiin silmäongelmiin hyvin perehtynyt lääkäri? Sellainen olisi ehdottomasti paikallaan. Tämä olisi neuvoni itsekin diabeetikkona. Ja hoitokeinoja on olemassa eli ne kannattaa nyt selvittää asiantuntevan tahon kanssa. Lopullisesti sitä on tietenkin itse päätettävä mihn operaatioon menee ja mihin ei, mutta jos näkö on vaarassa todellakin radikaalisti huonontua (tai jopa kokonaan mennä), niin kyllähän sitä mieluumin antaa mahdollisuuden hoitotoimenpiteille, eikös juu?

Kaihileikkaus ainakin itselläni ennenkaikkea kirkasti maailmaan kovasti. Eikä sellaistakaan ole tapahtunut, siis värit selkeämmät ym.ym. Kaihin aiheuttama samentumahan saa yleensä melko harmaan yleiskuvan ympärillä, siis kaikki on niinkuin vähän likaista. Nimenomaan nopeasti huonontunut lähinäkö parani ihan muutamassa päivässä. Itselleni ei edes ehdotettu molempien silmien samanaikaista operointia, vaan tehtiin perä perän jälkeen. En varmaan olisi uskaltautunutkaan molempien silmien samanaikaiseen leikkaukseen, mutta eipä sitä tuolla julkisen puolen maksusitoumuksella yksityisellä puolella edes ehdotettu.

1kk leikkauksen jälkeen silmälääkärille.joka kontroloi tilanteen ja määrää lasit jos on tarve.

Pyysin molempiin silmiin keinomykiöt,joilla näen ajaa autolla hyvin.
Loistavasti näkyykin,mutta lukemista varten piti hommata 3 "tiimarit".

kertokaapa enemmän tuosta aiheesta kaihileikkaus ja olemassaoleva näkökenttäpuutos

Minulla leikattiin oikeasta ja vasemmasta silmästä kaihi kuukauden välein. Oikeaa, johtavaan silmään, laitettiin keinomykiö, joka tarkentaa näön kauas ja vasempaan senverran lähemmäs tarkan näön antava, että autoa ajaessa en tarvitse lukulasejakaan. Näen mittarit hyvin.

Lähtökohtahan oli se, että optikko ei huomannut kaihin kehitystä, vaikka silmälasien ja piilolinssien - diobteria piti jatkuvasti kavattaa. Jopa 2-3 kertaa vuodessa. Edelleenkään en nähnyt pimeässä kunnolla. Sitten tuli tilanne, että markkinoilta ei löytynyt enää sopivaa piilolinssiä silmään ja menin itse silmälääkärin vastaaotolle. Tuolloin taittovirhe/likinäköisyys oli jo vasemmasaa -9.0 ja oikeassa -11.5. Silmälääkäri totesi heti, että sinulla on oikeassa silmässä harmaakaihi, joka vaatii leikkausta ja vasen pitää leikata vaikka siinä kaihi ei ole kovin pitkällä, koska silmien näkökyky tulee leikkauksen jälkeen muutoin aivan toispuoleiseksi. Näin myös kävi. Pääsin yllättävän nopeasti operoitavaksi yleisellä puolella ja oikea silmä onnistui hyvin ja myöhemmin 20.12.2016 myös vasen operoitiin ongelmitta.

Senverran tuli takapakkia, että eilen 10.01.2017 jouduin käymään huolestuneena kirurgin vastaanotolla, koska näkökentässä liikkuu läpinäkyvä roska, joka ilmaantui 3 päivää sitten aamulla. Huolellinen tarkastelu osoitti, että kyse on silmästä irronneesta äärimmäisen pienestä rustonkappaleesta. Sellainen voi lääkärin mukaan irrota operoimattomasta silmästäkin, mutta etenkin operoidusta sellaisia tulee. Sellaiseen pitäisi kuitenkin tottua, koska nyt jo huomaan itsekin, että se näkyy parhaiten, kun kiinnitän siihen erityistä huomiota ja esim. nyt kirjoitan siitä. Muutoin silmät ovat olleet kivuttomat leikkauksen jälkeen ja värit kirkastuivat ja näkö parani aivan nuorempien tasolle.

Tätä kirjoittaesani on sikäli vaikeuksia, kun eilen laitettiin sairaalassa vastanotolla silmän laajennustipat ja sairaanhoitajalta taisi lirahtaa koko pullollinen kumpaankin silmään, koska mustuainen on yhä laajentunut eikä näkö ole palautunut. Tosin, näin kävi viimeksikin ja pyysin laittamaan laajentajaa varoen, mutta se varoenkin oli taas liikaa. Kehuivat vain, kuinka olikin hyvin silmien aukot suurentuneet.
"Tiimarit" 2 nokalla tässä yritän räpeltää tekstiä ja odottelen vielä 2 viikkoa optikolle menoa tai sitten lääkäri naapurissa saa määrittää lasit, koska hän on myös optikko ja opiskellut lääkäriksi ja erikoistunut silmälääkäriksi.

Minun kohdallani leikkaus paransi elämän laatua. Toivottvasti tämä myös pysyy "roskasta" silmässä huolimatta.

Hei
Minulta leikattiin toissapäivänä toisesta silmästä kaihi. Silmään asennettiin tekomykiö, joka parantaa näkemistä kauas. Parantaako tällainen tekomykiö lainkaan lähinäköä? Ainakin vielä (kuten ennen leikkaustakin) pienet tekstit ovat täyttä sumua. Toisella silmällä näen hyvin sekä kauas että lähelle, joten en ehkä tarvitse lukulaseja, kuten en ennen leikkaustakaan. Harmittaa kuitenkin ettei tullut valittua monitehomykiötä. Sitä ei edes ehdotettu, koska toisessa silmässä on hyvä lähinäkö.

Minulla leikattiin 27.4.2017 kaihi molemmista silmistä julkisella puolella. Yksityislääkärille pääsin vasta juhannusviikolla, kun ei mahtunut lääkärin aikatauluun. Huomasin itse jo toukokuussa jotain outoa silmissäni. Molemmissa silmissä oli silmänpohjan turvotusta ja kysta. Hoidoksi tuli Nevanac tippoja ja Pred Forte kortisoonitippoja. Nevanac tippoja oli heti leikkauksen jälkeen yksi kk. Lisäksi tuli lähete taas silmäsairaalaan.
Sitten oli kuukauden tauko ilman mitään tippoja ja huomenna 12.10 on taas tarkastus silmäsairaalassa. Kovin olen ollut peloissani, miten tässä käy. Verenpaineen lääkitystäkin on täytynyt lisätä. Tietysti nämä ennen leikkausta olevat lasit ovat nyt väärät, mutta uudet voi määritellä vasta, kun näkö on pysyvällä tasolla.
Monet eläkeläiskaverini ovat olleet kaihileikkauksessa ja tyytyväisiä, kun näkö korjaantunut, usealla on silti lukulasit uudet.
Jaksamista kaikille ylläoleville, aina on toivoa, vaikka koville se ottaa välillä.

Minulla leikattiin kaihi toissapäivänä oikeasta silmästä ja vasen sitten joskus myöhemmin! Värit ovat nyt kirkkaammat ja television kuvakin on aivan erilainen kuin ennen. Vähän pelästyin ensimmäisenä aamuna kun silmä oli punainen ja todella kipeän valonarka,jopa verhon raosta tuleva valo oli kuin naula olisi tungettu silmään. Tämä meni kuitenkin ohi ja silmätipat rauhoittivat myös punoitusta. Hieman näkö vielä vaihtelee mutta se oli odotettavissakin mutta tyytyväinen kyllä nyt olen. Itse operaatio oli paljon helpompi kuin pelkäsin etukäteen. Kipuja ei ollut yhtään,valo jota piti katsoa oli alussa tosi kirkas mutta sen jälkeen ei näkynyt kuin discovaloja.

Kaihi löytyi tänä keväänä kun n. vuoden verran ihmettelin kolmoiskuvia vasemmassa silmässä eli varsinkin kirkkaat objektit kuten katu- ja liikennevalot alkoivat näkyä kolmena kappaleena. Toisessakin silmässä on kaihi, mutta näköä häiritsevää objektien "triplaantumista" ei ole niin pahasti eikä näkökenttä ole rajoittunut. Kaihileikkaus tehtiin HUSin kaihiyksikössä vasempaan silmään puolitoista viikkoa sitten. Koen, että leikkaus on täysin epäonnistunut.

Minulla oli nuorena kovaa likinäköisyyttä (-7,5 molemmissa silmissä) ja v. 1990 tehtiin näön korjausleikkaus rk-tekniikalla (12 radiaalista mikroviiltoa sarveiskalvoon kumpaankin silmään). Kyseinen tekniikka altistaa ennenaikaiselle kaihille, vaikka näköni on parantunut silloin lähes täydelliseksi ja pysyi muuttumattomana 25 vuotta, minkä jälkeen alkoi kehittyä jo ikänäkö. Kaihiyksikössä kyselin jo esitutkimusvaiheessa, onko heillä kokemusta kaltaisistani potilaista, sanoivat, ettää joo, on ollut tällaisia. Kaihiyksikön kirurgi ei kuitenkaan ottanut silmäni erikoisuutta huomioon tai sitten sillä ei todellisuudessa ollut kokemusta vaan teki viillon sinne, missä on liukuhihnatuotantona tekemissään kaihileikkauksissa tottunut tekemään ja tämä uusi viilto osui vanhojen viiltojälkien väliin, minkä seurauksena koko systeemi revähti auki. Silmääni jouduttiin laittamaan heti leikkauksen aikana 6 tikkiä. Seuraavana päivänä kontrollissa kävi ilmi, että silmässäni on edelleen haava, joka falskaa eikä siis mennyt kiinni, päivän kuluttua menin taas leikkauspöydälle jo sarveiskalvoyksikössä Meilahdessa, missä laitettiin lisää ompeleita. Sillä linssillä, mikä minulle laitettiin kaihiyksikössä, minun olisi nyt pitänyt nähdä tarkasti kauas. Vaan en näe lähelle enkä kauas, visus oli kontrollissa kolme päivää sitten mitattu 0,25 eli siis todella huono näkö, kaihillakin oli ennen leikkausta 0,5. Jälkikorjauksen tehnyt kirurgi totesi, että minun tapauksessani kaihiviilto olisi pitänyt tehdä valkuaiseen eikä sarveiskalvoon vanhojen viiltojen kohdalle, mitä maalaisjärkikin sanoo. Mutta nyt on vahinko tapahtunut eikä ole mitään takuuta siitä, saanko näköni edes sille tasolle, mitä se ennen leikkausta oli. Nyt paitsi etten näe kunnolla, niin silmää kirvelee ja vetistää n. 1,5-2 tuntia joka aamu kun herää eikä sitä pysty ollenkaan pitämään auki eivätkä silmätipat auta. Roskan tunnetta silmässä on koko ajan.

Tikkien poisto tehdään vasta 2-3 kuukauden kuluttua ja siinä on taas sama riski, että kun ne alkaa vetää nämä nailonlangat pois, niin sarveiskalvo voi revähtää auki, ja sitten on jo vitsit kaukana. Kaduttaa hirveästi, että suostuin tähän silmäni sorkkimiseen ja vaikka toisellekin silmälle oli varattu leikkausaika, niin peruin koko homman, en halua lopullisesti sokeutua.
Potilasvahinkokantelua tässä nyt harkitsen koska en tiedä, miten pystyn työtä tekemään kun olen ohjelmointialalla.

PS. Joka paikassa ja etenkin yksityisten saiteilla toitotetaan kuinka vaaraton leikkaus on ja kuinka nykyaikaisella tekniikalla tehdään, niin ihan vaan vertaukseksi: itänaapurissa Fjodorovin klinikalla (Pietari) kaihileikkaus tehdään jo vuodesta 2014 kokonaan robotin avulla femtolaserilla, joka mm. suorittaa mykiön esipilkkomisen ennen kun ultraääntä käytetään näin vähentäen rasitusta ultraäänellä tapahtuvan mykiön hajottamisessa. Suomessa edelleen kaikki vaiheet tehdään käsin.

Onko Hki silmäsairaalan Hus-klinikan pääkirurgi ajan tasalla ja edelleen kyvykäs operoimaan nykytekniikalla jollaista ei ainakaan silmien perus-näöntarkastuksessa siellä ole (v. 2022) ollut?!

Kuulemma siinä sairaalassa tekee silmälääkärien töitä usean yksityisen klinikan lääkäritkin?
Helsingin monet ns. yksityiset silmäklinikat omistaa joku sama keskittynyt lääkärien "yhtiö"?

Kuten Tilkan CORONARIA ( johan on nimi) joka nyttemmin käyttää ehkä mieluummin nimeä Tilkan sairaala?
Myös Silmäasema ym. kuuluu tähän keskittymään?
Ja siis nämä Husin silmälääkärit tekee samalla praktiikkaa niissä omalla vastaanotollaan!
Kovin erikoista nämä kahden pallin eli työn "hutiloijat", joille raha tärkeempää kuin ihmisten terveys ja sama muilla terveysasemilla samaa ikävää hommaa!