..nyt sitten niin aikuismaista käytöstä vanhemmilta äideiltä, jotka katsovat nuorempia äitejä nenänvartta pitkin ja juoruavat selän takana.. Kysynpä vaan..
Lapsilleen hyvänä esimerkkinä tälläiset äidit.
Meillä teiniäideillä on kyllä varmasti kokemusta näistä "kaikkitietävistä"..
Ei mitenkään pahalla, mutta kun täällä palstalla nyt näyttävät nämä ikääntyneemmät morkkaavan aika paljonkin meitä teiniäitejä, niin eivätpä he nyt sen kummallisempia oo.
Että ei se aina iästä ole kiinni! Se henkinen kypsyys meinaan..
Lapsilleen hyvänä esimerkkinä tälläiset äidit.
Meillä teiniäideillä on kyllä varmasti kokemusta näistä "kaikkitietävistä"..
Ei mitenkään pahalla, mutta kun täällä palstalla nyt näyttävät nämä ikääntyneemmät morkkaavan aika paljonkin meitä teiniäitejä, niin eivätpä he nyt sen kummallisempia oo.
Että ei se aina iästä ole kiinni! Se henkinen kypsyys meinaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
minä ainakin kuljen ylväästi nenä pystyssä kaduilla lapseni kanssa-minulla on vakaa parisuhde ja muutenkin pullat hyvin uunissa...
olen ylpeä pienokaisesta jonka olemme nuorina rohjenneet saattaa maailmaan meidän hyvään ja hellään huomaamme.minusta kaikki ovat tasaarvoisia äidiksi...iästä riipumatta mutta kyllä vituttaa 4 kymppiset hormooni hirviöt...olisivat hankkineet nuorina lapset...
niistä vanhemmista äideistä joita olen tavannut/nähnyt, niin suurin osa on just sellasia et luulee tietävänsä kaiken kaikesta.. ainakin tälläsen nuoren äidin rinnalla.
Ihana esimerkki oli kesällä kun olin vanhimman lapseni kanssa tutustumassa esikouluun.. Siä ne vanhat "ämmät" seisoivat keskenään ja valittelivat ja supattivat selkävaivojaan yms. No mä sitte leikin siellä oman lapseni ja muidenkin lasten kanssa ja juttelin ohjaajien kanssa, kun ei oikein seura kelvannut. Jos vahingos satuin katsomaankin sinne seurueeseen päin, niin hyvä ettei päälle räkästy. Mä en vaan ymmärrä tollasta ennakoluuloisuutta!
En tietenkää väitä, että kaikki vanhemmat äidit olisivat tollasia, mutta ei kovinkaan monta ystävällistä sellasta oo mua vastaan kävellyt.
Mäkin oon ylpee mun lapsista enkä mitenkään häpee teiniäitiyttäni, (vaikka en enää teini-ikänen ookkaa) mutta joskus sitä kyseenalaistaa itteensä vain sen takia miten muut suhtautuu mun äitiyteen.
Onneksi en vähästä lannistu ja mikä tärkeintä on, on se, että tiedän itse olevani kuitenkin hyvä äiti.
Ja omille lapsilleni ainakin olen pienestä asti opettanut suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä.
Kaikki elävät omalla tavallaan. Ja yritän ymmärtää niitä vanhempiakin äitejä, mutta kyllä joskus ÄRSYTTÄÄ!!