Joskus olin
ylpeä itsestäni
ylpeä sinusta
nyt pääni painan
kun katseesi kohtaan
enkä puhu syyllisyydestä
tai kyynisyydestä
vaan elämästä yleensä
en edes meistä kahdesta
en jokaisesta
lasiin pudonneesta roskasta
elohiirestä silmässä
avaamattomasta kirjeestä
alastomasta päivästä
kilosta voita
hunaja purkista
lumesta rappusilla
jääpuikosta
kireydestä ilmassa
kadonneesta verkosta
rätvänästä
nuhaisesta nenästä
loputtomasta kulkemisesta
tallotuista kukista
pysähdy
ja mieti
kaikkea kaunista
hymyillen
sillä sitähän se kaikki
vaan on
eikö?
ylpeä itsestäni
ylpeä sinusta
nyt pääni painan
kun katseesi kohtaan
enkä puhu syyllisyydestä
tai kyynisyydestä
vaan elämästä yleensä
en edes meistä kahdesta
en jokaisesta
lasiin pudonneesta roskasta
elohiirestä silmässä
avaamattomasta kirjeestä
alastomasta päivästä
kilosta voita
hunaja purkista
lumesta rappusilla
jääpuikosta
kireydestä ilmassa
kadonneesta verkosta
rätvänästä
nuhaisesta nenästä
loputtomasta kulkemisesta
tallotuista kukista
pysähdy
ja mieti
kaikkea kaunista
hymyillen
sillä sitähän se kaikki
vaan on
eikö?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on toki paljon kaunista,
mutta myöskin vähemmän kaunista.
Sitä, joka kuluttaa ja satuttaa meitä.
Hyvä runo, pidin.
Kiitos ja hyvää loppuvuotta!
Näppärä runo, hieno ajatus kokonaisuudesta. Pidin.
Kiitti ja hyvää loppuvuotta!