Olen valmistunut tradenomiksi n. 5 vuotta sitten ja paperin pyöritys alkaa kyllästyttää eikä haastetta enää ole. Harmaassa toimistonurkassa istuminen on tylsää sekä koen työn epäsosiaalisena. Haluan mieluiten olla tekemisissä ihmisten kanssa kuin naputtaa tietokonetta.
Olen kolme kertaa hakenut sairaanhoito-oppilaitokseen vuosien varrella ja päässyt joka kerta sisään mutta en ole ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Pelkään että sairaanhoitajana työ on pelkkää vanhusten pesemistä ja vaippojen vaihtoa. Myös työttömyys ja pätkätyöt pelottaa.
Olen miettinyt myös terveydenhoitajan työtä? Työllistyykö helposti?
Entä mitä tekee terveystieteen kandidaatit ja maisterit? Pitäisikö pohjalla olla esim. sairaanhoitoalan koulutus jos aikoo hallinnollisiiin tehtäviin?
Lääketieteellistäkin olen harkinnut, mutta sinne on varmaankin todella todella vaikea päästä.
Tiedän että palkka esim. sairaanhoitajan työssä voi olla pienempi kuin mitä palkka minulla nyt on. Mutta uskon että työ on mukavampaa. Olen kuitenkin alle 30-vuotias ja olisi kiva jos töistä voisi pitää. Koen nykyisen työni raakana bisneksenä ja jotenkin "kylmänä" työnä.
Minulla on lisäksi aika paljon tietoa terveyden hoitotyöstä jo siitä kun olen seurannut lähiomaisten sairauksia, minulle on jopa sanottu että tiedän enemmän mitä perussairaanhoitajat tietävät.
Olen pienestä tytöstä asti lukenut lääkärin kirjoja, töissä selaan aina lääkäri ja terveyspalstoja. Olen muutenkin ihan terveyshullu ja tiedän kaiken esim. laiduttamisesta, painonhallinnasta, terveellisestä ruokavaliosta, anoreksiasta, bulimiasta ja mielensairauksista, urheilemisesta. Luen näitä kirjoja sillä aikaa kun muut lukevat esim. romaaneja. En siis tiedä pitäisi tämä pitää vain "harrastuksena" vai pitäisikö se olla ammatti?
Olen kolme kertaa hakenut sairaanhoito-oppilaitokseen vuosien varrella ja päässyt joka kerta sisään mutta en ole ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Pelkään että sairaanhoitajana työ on pelkkää vanhusten pesemistä ja vaippojen vaihtoa. Myös työttömyys ja pätkätyöt pelottaa.
Olen miettinyt myös terveydenhoitajan työtä? Työllistyykö helposti?
Entä mitä tekee terveystieteen kandidaatit ja maisterit? Pitäisikö pohjalla olla esim. sairaanhoitoalan koulutus jos aikoo hallinnollisiiin tehtäviin?
Lääketieteellistäkin olen harkinnut, mutta sinne on varmaankin todella todella vaikea päästä.
Tiedän että palkka esim. sairaanhoitajan työssä voi olla pienempi kuin mitä palkka minulla nyt on. Mutta uskon että työ on mukavampaa. Olen kuitenkin alle 30-vuotias ja olisi kiva jos töistä voisi pitää. Koen nykyisen työni raakana bisneksenä ja jotenkin "kylmänä" työnä.
Minulla on lisäksi aika paljon tietoa terveyden hoitotyöstä jo siitä kun olen seurannut lähiomaisten sairauksia, minulle on jopa sanottu että tiedän enemmän mitä perussairaanhoitajat tietävät.
Olen pienestä tytöstä asti lukenut lääkärin kirjoja, töissä selaan aina lääkäri ja terveyspalstoja. Olen muutenkin ihan terveyshullu ja tiedän kaiken esim. laiduttamisesta, painonhallinnasta, terveellisestä ruokavaliosta, anoreksiasta, bulimiasta ja mielensairauksista, urheilemisesta. Luen näitä kirjoja sillä aikaa kun muut lukevat esim. romaaneja. En siis tiedä pitäisi tämä pitää vain "harrastuksena" vai pitäisikö se olla ammatti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Mieti kunnolla mitä haluat tehdä ja miten. Itse vaihdoin alaa, mutta en todellakaan ajatellut, että olen kyllästynyt entiseen alana. Ala on hyvä, mutta olin uupua työtahtiin, tein kahden ihmisen työt. Lisäksi tällä hetkellä mielenkiintoisia työpaikkoja on vain kiven alla. Ja lisäksi koin, että olen nuori ja vielä voin toteuttaa itseäni, heräsin, kun tutut alko haaveilemaan ja kertoilemaan, että haluaisivat, mutta ei enää pysty. Ei entisesssä välttämättä vikaa ole, eikä siitä tarvitse luopua, olla joko tai, vaan nimenomaan sekä että. Voin tehdä kumpaa alaa hyvänsä
Ensinnäkään oma työni oli äärimmäisen sosiaalista. Hakuprosessissa haastattelussa haastattelija yritti saada minut juurikin myötäilemään, että homma oli pölyistä toimistorotan työtä. No ei ollut, vaan vilkasta ja sosiaalista ja monipuolista ja kiireistä. En onneksi lähtenyt mukaan, sillä myöhemmin kuulin, että jos olisin ajatellut niin, se olisi ollut huono merkki. Haastattelussa oli pari pientä selkee provoamista tähän ja muutamaan muuhunkin suuntaan, onneksi tajusin ne.
Työttömyys, työllisyys ja pätkätyöt on tätä päivää. Mikä hyvänsä päivä määrärahat on loppu, joten vaikka nyt näyttäisi miltä, ei sitä kannata ajatella. Ja aina loppuvuodestahan sijaiset on kortilla ja hankinnat kiven alla. Mutta töitä riittää aina, eri asia onko rahaa palkata.
Tavallaan minäkin koin jotkut aiemmat työpaikat jotenkin kylmänä, yhden jopa hyisenä. Mutta se riippuu hyvin paljon työpaikasta.
Ota huomioon, että sairaalamaailma pelaa nykyään täysin rahan varassa, et pääse siitä ajattelusta yhtään mihinkään vaihtamalla alaa. Sillä mitataan kaikki. Se ei ole mitään sisar hento valkoinen- hempeilyä, vaan sitä, että raakasti hoidetaan se, minkä laki pakottaa ja vähimmällä, mistä aita on matalin. Saa olla itsekin tietyllä tavalla kylmä, että kestää sen kiireen ja riittämättömytyden ja paineen ja sen, että käännytät ovelta ne, jotka pärjää huomiseen. Lisäksi vaikka olet kiinnostunut nippelitiedoista terveyden ja sairaanhoidosta, tärkein työkalu on oma järki ja suu ja ihmissuhdetaidot. Kaiken muun löytää nykyään netistä ja tietoa riittää jokatapauksessa. Lisäksi sen suhteen ei voi koskaan olla valmis.
Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan työ, tai lääkärin tai hallinnon työ eroaa todella paljon, vaikka terveydenhoitajana saa sairaanhoitajan pätevyyden samalla. Ehkä pystyt myös yhdistämään osaamistasi, jos todella päätät hankkiutua alalle. Mutta noihin tarvitaan melko erilailla painottuneita asioita.
Lisäksi joudut vaan opettelemaan uudet tietokoneohjelmat, kirjaus on nykyään todella tarkkaa. Et pääse tietokoneista yhdenkään potilaan kohdalla mihinkään, mut aiemmasta osaamisesta on tässä hyötyä. Lisäks todennäköisesti se olisit sinä, joka tekee jokatapauksessa kiireessä paperit potilaspuolella, jos sulla on aiempaa kokemusta, että se siitä. Mutta jos haastetta kaipaat elämään ja alanvaihtoa, niin kannattaa toki kokeilla.
Minua kiinnostaa lähinnä terveydenhoitajan työ. Myös työ muussa sairaanhoitoon liittyvässä työssä kiinnostaa esim. kela ja vakuutusyhtiöissäkin ilmeisesti tarvitaan ihmisiä jotka tietävät hoitoalan asioita. Lääkärin ammattikin ihan kiinnostaisi ja mikä ettei myöhemmin terveydenhoidon opetustyö.
Tietokoneista en halua kokonaan eroon, mutta pidän tuota tradenomin tutkintoa yleispätevänä koulutuksena jolloin ei ole minkään alan asiantuntija ja voi tehdä mitä tahansa työtä. Eli vähän niin kuin ylioppilastutkinto?
Lisäksi työ on usein pelkkää paperin pyöritystä. Lisäksi esim. myyntityössä voi asiakkaalle joutua myymään puoliväkisin ja vielä huonoa tavaraa jota ei edes itse ostaisi.
että se on enemmän ehkä elämää.
Toimistotyö pyöriin asioiden ja rahan ympärille. Sitten taas kun näkee päiväkotilapsia niin tulee hyvälle tuulelle ja huomaa että elämässä on muutakin kuin se kirjanpito ja talous sekä paperit ja paperit. Itse vielä perheettömänä kaipaisin jotenkin äänekkäämpää ja elävämpää ympäristöä myös töihin. Pelkään että musta tulee kärttyinen toimiston täti ennen pitkää tai on jo tullutkin.
Ehkä tosiaan ikää on liikaa alan vaihtoon... kun sitä työkokemusta pitäis kuitenkin olla paljon.
Huomaa kyllä, että haaveilut on haaveiluja~ miksi kysyt muilta omaa itseäsi liittyviä asioita?? (sanomasi kuulostaa päättämättömältä haahuilulta) * Eikö järkevintä ole vaikka puolikin päivää tutustua konreettisesti ko aloihin.. on meillä hoitoalan työpaikalla ollut useitakin "miettijöitä" tutustumassa ja osa päättää hakeutua alalle heti ja osa kääntyy muihin suuntiin..
Näitä neuvoen TH/AMK ps.. oletko varautunut siihen, että osa nyk AMK-koulutuksesta on aika teoreettista paperityötä :) ja siihen, että hoitotyö ON raskasta fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti = et välttämättä jaksa töiden jälkeen, kuin heittää pakolliset hommat ja sitten tirsoille..
Onhan se haahaulua mutta nykyisin kun ei vakituista työtä enää saa kovinkaan helposti ja ei auta pelkästään se että käy koulun ja että on pätevä. Niin että sairaanhoitajaksi en kouluttaudu mikäli kyseessä on taas pelkkiä pätkätöitä.
hei, kiinnostuin kirjoituksestasi. itse olen törmännyt -ehkä- vastaavaan ilmiöön, mistä itse tässä puhut. itsellä korkeakoulututkinto on, mutta niin..riippuu niin sitten paikasta missä tuon alan osaamista voisi omassa tapauksessa lähteä toteuttamaan. olisin valmis ihan muuhunkin ja etsiskelin vaihtoehtoja lähes koko opiskelun ajan, neuvot tuntuivat olevan vähässä, kaikesta piti ottaa itse selvää (ja pitää, tiedän. tämmöstä tämä on) ala valkeni minulle vasta nyt kunnolla. mutta, mistäpäs sitä tietäisi.. faktat on tiedossa: missä sitä välttyisi stressiltä jne, mutta aivan kuten kuvailit tuon hektisyyden vaikka annettiinkin alussa eri kuva. Nyt olen hieman solmutilanteessa, etsin vaihtoehtoja jälleen uusin voimin, että saisin suuntautumisen muutettua, olkoon sitten minkä tason systeemi tahansa (ammatti- harjoittelu jne). Toivon, että löytyisi vaihtoehtoja. onhan se niinkin, että itseänsä oppii tuntemaan vasta ajan kuluessa kunnolla ja tietää paremmin, mitä haluaa, mitä ei. hitsi..tästä tekstistä mitään selvää saanu.
Täältä löysin minun tekemän aloituksen. Tradenomi ja kymmenen vuotta tein niitä vaativia toimistotehtäviä (mm. kahvinkeitto, kopiointi) ja kyse siinäkin oli pätkätyöstä, määräaikaisena. Yt-neuvottelut, työpaikka meni alta.
Ammattibarometrin mukaan yleissihteereitä on aivan liikaa, vain puhelinmyyntiä on tarjolla 8€/h. Itseasiassa aloituksessa taitaa olla virhe, sairaanhoitajan palkka taitaa kyllä olla isompi mitä yleissihteerin palkka, alle 2000e/kk.
Nyt pitäisi keksiä mitä alaa lähtisi opiskelemaan. Olisiko se tuo vanha haaveammatti, jota en koskaan mennyt nuorena opiskelemaan vai olisiko se jotain ihan muuta.
Ja ihan oikeasti se, että töissä ei ole tekemistä on pidemmän päälle raskasta. Kuten työkaverillani, jolla ei ollut puolen vuoden aikana yhtään ainoaa työtehtävää. Istui kuitenkin 37,5 h viikossa toimistossa.