Vain tavallinen keiju, prinsessa
eihän maailmassa muunlaisia tapaa
kylmät hiuksesi taitavasti sidotut
eivät minkä tahansa tuulen
onneton miesmakusi
nuori, väritön kilpailija
odottaa linnanpihalla
Karppaus on aseeni.
Alligaattori nukkuu silmät auki.
Jetin jäljet lumessa.
eihän maailmassa muunlaisia tapaa
kylmät hiuksesi taitavasti sidotut
eivät minkä tahansa tuulen
onneton miesmakusi
nuori, väritön kilpailija
odottaa linnanpihalla
Karppaus on aseeni.
Alligaattori nukkuu silmät auki.
Jetin jäljet lumessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jopas runolla pukkasit,
säkeillä säkenöit =)
Ihan pakko poimia jotain
' kylmät hiuksesi taitavasti sidotut
eivät minkä tahansa tuulen '
VAIN Sinä pystyt luomaan tuon kaltaista -
kiitos.
kiittelen suu hangonkeksinä:) Vähän tällainen välipäivien runo, joskus tekee hyvää hieman kevyemmin kulutella kynää.. valitsemistasi riveistä tunnustan, että viime hetkellä poistin jonkun sanan.. turhaa selittelyä karsin, tuli minunkin mielestäni elävämmäksi.. samoin kuin nuoren kilpailijani kohtalo oli aluksi hieman hmm... synkempi.. laitoin sitten viime hetkessä odottelemaan linnanpihalla.. ei ehkä yhtä onnistunut ratkaisu kuin tuo tuulihius.
Kiitos:)
ja mielenkiintoinen runo :)
Kiitos. Ei oikein ideaa ollut, siksi kai tuli näinkin mielenkiintoinen. Tavallinen keiju, prinsessa.. hmm.. oli tuossa jokin ajatuskin takana mutta sellainen puolivakava vaan..:)
Leikitään, että tää on linnanpiha.
Toi naapurin Terttu voi olla vaikka
prinsessa.
Se väittää olevansa keijujen sukua.
Sä voisit olla prinssi sieltä Prinsessa
Ruususesta.
Mut mä en ala ole mikään seuraneiti
tolle Tertulle.
Mä oon liito-orava. Oon päättänyt olla
direktiivilaji.
Vaikka en mä tiedä, mitä se edes
tarkoittaa ;).
Leikkikää te prinsessaleikkejä.
Mä haen iskän kolan ja teen luistinradan.
Tää orava tykkää pähkinöistä ja
uusista luistimista.
Nyt joulun aikana, ku on aikaa.
----------------------------------
Hyvää Joulua! Vähän erilainen vastausruno :D. Hmm.. yksi asia kolahti.. onneton miesmaku.. Jo kauan sitten päättelin, että minulla on loistava miesmaku. Enhän nyt mihinkään keskinkertaiseen tunnusta koskeneeni. Yksittäisiä harharetkiä lukuunottamatta..
Se naapurin Terttu käyttäytyy omituisesti:
huutaa kun sitä tukistaa
säntäilee paniikissa kun yrittää antaa lumipesua.
En pidä koko Tertusta.
Tulen sun kanssa kolaamaan luistinrataa.
Tehdään yhdessä kolmois-salkow.
-----
Hyvää joulua! Erilainen tosiaan:) Hmm... täydellinen maku on tietenkin suuri siunaus. Hyvä miettiä, että onko harharetkillä kuitenkin ollut hauskempaa. Kiitos runosta ja kommentista:)
Pidän ajatuksesta! Hmm.. harharetkillä ei ole ollut hauskempaa.. silloin sorrun tavallisempiin, tylsempiin miehiin, jotka eivät pysy ajatuksenjuoksuni vauhdissa.. Jonkinlaista henkistä krapulaa poden..
Sen minkä haluan säilyttää lapsuudesta ja saada myös takaisin, on tuo liikkumisen ilo ja ulkonaolo ilmalla kuin ilmalla. Sadut eivät ole koskaan todellisia, siis miksi kaipaisin sellaista?
Henkisen krapulan voi välttää, jos ajattelee että omatunto ei ole suinkaan tuomari vaan ennemminkin rikostoveri. Ei mutta ei, ymmärrän mitä tarkoitat:)
Sadut kertovat usein todellisuudesta arkikieltä tehokkaammin. Mutta ymmärrän kyllä täydellisesti pointtisi tässäkin:)
Keijulta toinen siipi katkennut.
Enkeliltä käsi.
Viulun kielet eivät tuota säveliä.
Kylmyys kangistanut tuulenkin.
Ja hiukset. Kuolleita kunnes virkoavat.
Linnanneito odottaa.
Kevättä.
Kesää.
Jääpatsaana.
Ilmeettömänä.
Ei nosta katsettaan
edes nuoren uroksen ohikulkiessa.
Satunnainen kyyneleen vierähdys.
Jäätyy sekin alkumetreillään.
Silmät kiinni onnellisuus ja lämpö.
Saduissa ei haavoitu.
Kun talvi etenee
ja lämpö lähestyy
keijun siipi paranee
enkelin käsi eheytyy
koko kevään sinfoniaorkesteri
puhkeaa soittoon.
Linnaneito palaa elämään
kun silmut ilmestyvät,
kevät ottaa neidon syleilyynsä
ja rakastaa lämpimään lauluun.