Olen jo "aikuisen" iässä oleva nainen ja eräällä kurssilla oli itseäni nuorempi ( ihana!)mies, johon retkahdin aivan täysillä; luoja yksin tietää miksi, koska ei kuulu tapoihini ollenkaan ! Mitään en toisen osapuolen tunteista osaa sanoa, koska oli kaikille yhtä mukava & ystävällinen...No, mulla tuli sitten joku ihme reaktio , että välttelin koko ihmistä, koska tuntui etten osaa peitellä ihastumistani ollenkaan, Lapsellista, mutta niin vain kävi!
Kurssi siis tuli ja meni ja voi olla etten näe koko ihmistä enää ja nyt sitten ajatukset on siinä ,että miksi en tehnyt mitään suuntaan enkä toiseen. Sitä vaan jotenkin olettaa, että mies tekee jotain, jos sitä aidosti kiinnostaisi. Ehkä mun vaan pitäisi lopettaa tämä asian vatvominen ja todeta, että tilanne taisi olla ainoastaan mun mielikuvissa... Ikävä kyllä.
Kurssi siis tuli ja meni ja voi olla etten näe koko ihmistä enää ja nyt sitten ajatukset on siinä ,että miksi en tehnyt mitään suuntaan enkä toiseen. Sitä vaan jotenkin olettaa, että mies tekee jotain, jos sitä aidosti kiinnostaisi. Ehkä mun vaan pitäisi lopettaa tämä asian vatvominen ja todeta, että tilanne taisi olla ainoastaan mun mielikuvissa... Ikävä kyllä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se ole lapsellista ihastua toiseen. Ajattele kuinka kiva on tavata ihmisiä, jotka sytyttävät lämmön mieleen. Sehän on tosi mukava tunne.
Eikä sitäkään voi tietää, mihin elämä johdattaa ja mitä tapahtuu. Ehkä sillä kurssinvetäjällä on käytännöllisiä vaikeuksia alkaa pitää yhteyttä kurssilaisiinsa, varsinkin jos nämä eivät osoita kiinnostustaan ...:-)
Luulen, että on aika yleistä (ainakin meillä naisilla), että jos joku mies on oikein ihastuttava, niin silloin iskee ujous yms estot, ja sitä pelkää menettävänsä kontrollin. Mutta elämäähän tämä vain on, ja riemastuttavaa, että elämässä on tällaisia yllätyksiä! Ehkä sinun pitäisi ottaa yhteyttä häneen esim. sähköpostilla....?
Tai sitten annat asian olla, ja ole iloinen että kohtasit tällaisen mukavan henkilön.
Niin...Kyllä mä kuvittelin olevani jo siinä iässä, että ihastumisen voisi ottaa jotenkin rennommin & nauttia tunteesta, mutta käytännössä homma toimi tasan niin kuin teini-iässä (=paniikki ja pakokauhu) !
Tässä siis vatvon, että pitäisikö asialle tehdä jotain, MUTTA koska toisen osapuolen tunteista mahdoton varmuudella sanoa mitään, niin ei taida olla rohkeutta lähestyä. Eikä pyöritä samoissa paikoissa eli sattumalta tapaamisen mahdollisuus aika onneton.No. Aika näyttää kuinka käy. Toivottavasti hyvin :)
Tuleehan noita kursseja myöhemminkin. Ette edes tunne.
tuo viesti. Vaan ei se voisi mitenkään ollakaan. Asiat ei täsmää yhtään.