hassua kun lukee täällä näitä ihmisten juttuja siitä miten ei saisi abortoida, miten pitäisi säästää lapsi, miten lapsi olisi siitä kiitollinen.
minä en ole kiitollinen. toivon joka päivä, ettei tälläisiin olosuhteisiin olisi tarvinnut syntyä. miksei äitini voinut odottaa? hän sai minut jo kun oli 16 vuotias, mutta en muista koskaan että hän olisi todella pitänyt minusta huolta.
ei koskaan ole ollut varaa mihinkään. joudun aina ostamaan käytettyjä vaatteita ja minua kiusattiin kouluna.
ai että elämä helpottuu? kyllä varmasti jossain vaiheessa, mutta sen jälkeen menee taas huonommaksi. lapsuuteni oli karseaa. mitään muuta en enenpää toivoisi, kun että olisi syntynyt ehjään perheeseen. isää en ole koskaan tiennytkään.
vihaan tätä elämää...
kyllä äitini on abortoinut minun jälkeen kahdesti itsensä... miksei voinut minuakin viedä samalla? se olisi ollut parhain asia minkä hän olisi elämässään tehnyt.
ajatelkaa siis järjellä niitä lapsien tekemisiä, ei tunteella. mä olen niin aborttien puolesta, koska jos niitä käytettäisiin useimmin, niin munkaan ei tarvitsisi asua tälläsessä helvetissä...
minä en ole kiitollinen. toivon joka päivä, ettei tälläisiin olosuhteisiin olisi tarvinnut syntyä. miksei äitini voinut odottaa? hän sai minut jo kun oli 16 vuotias, mutta en muista koskaan että hän olisi todella pitänyt minusta huolta.
ei koskaan ole ollut varaa mihinkään. joudun aina ostamaan käytettyjä vaatteita ja minua kiusattiin kouluna.
ai että elämä helpottuu? kyllä varmasti jossain vaiheessa, mutta sen jälkeen menee taas huonommaksi. lapsuuteni oli karseaa. mitään muuta en enenpää toivoisi, kun että olisi syntynyt ehjään perheeseen. isää en ole koskaan tiennytkään.
vihaan tätä elämää...
kyllä äitini on abortoinut minun jälkeen kahdesti itsensä... miksei voinut minuakin viedä samalla? se olisi ollut parhain asia minkä hän olisi elämässään tehnyt.
ajatelkaa siis järjellä niitä lapsien tekemisiä, ei tunteella. mä olen niin aborttien puolesta, koska jos niitä käytettäisiin useimmin, niin munkaan ei tarvitsisi asua tälläsessä helvetissä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
näitä synkistelyjä nyt riittää, mutta useimmat (kuten ilmeisesti sinäkin) ovat kuitenkin mieluummin elossa, vaikkei kenenkään elämä ainaista ruusuilla tanssimista olekaan. Mutta ainahan näitä kitisijöitä on ollut ja tulee olemaan jotka ei oo koskaan mihinkään tyytyväisiä.
Juuri tälläinen kertoo että joidenki vastustajien ajatus ei riitä siihen että kaikki ei ole tyytyväisiä elämäänsä, miksi itsemurhia tehdään?? Mutta sulle ap, koita hakea apua. Olet arvokas ihminen ja sillä on tarkoituksensa kun olet syntyny:) Kuten minusta on tarkoituksensa että äitis on päättäny abortoida pari edellistä alkiota, sinä olet elävä ja sinun oli tarkoitus syntyä, toivottavasti saat voimaa nauttia elämästä!
ei liity mitenkään abortteihin tai abortoimatta jättämisiin nuo sun ongelmat.. Kuinka voit toivoa toisten ihmisten kuolemaa sillä verukkeella että sulla itellä on kurjaa. Ei kaikki synny kultalusikka suussa vaikka edellytkset olis kuinka hyvään elämään, taasen kurjistakin oloista voi tulla vaikka kuinka onnellisia ihmisiä.
Elämä on arpapeliä, ei ne voitonmahdollisuudet paljoa siitä parane vaikka joku abortoimatta jätettäisiin.
että joku voi tuntea elämänsä niin kurjaksi, että alkaa luulla, että olisi parempi ettei eläisi lainkaan. Asiassa on vaan yksi mutta, ja se on, ettei yhdeltäkään meistä ole kysytty, haluatko elämän elääksesi. Aika monesti on käynyt niin, että kun alkaa oma ajatus elämästään kulkea, on jo perin myöhäistä ehkäistä tai abortoida. Ei voi oikeastaan muuta kuin elää tämä naimalla saatu elämä läpi.
Se hyvä puoli tässä on, että varmasti tämä joskus loppuu. Ei tätä kestä ikuisuuksiin, vaikka silloin kun oikein ottaa ja vituttaa, luulee, että tälle ei tule loppua.On niitäkin tarinoita, että just kun saa elämänsä kulkemaan, se loppuu, ihan kerta pyyhkäisyllä.
Ihan turha syyllistää ketään, äitiäänkään, kun hän hyvinkin on itse samojen lainalaisuuksien alalainen mitä muutkin. Minun äitini ei ollut rehellinen suhteessaan henkilöön, josta tuli isäni, mutta yhtä kaikki, hänestä tuli isäni. Vilpillisyys ei muuttanut sitä asiaa, ettei heidän olisi pitänyt edes lyöttäytyä yksiin, saati lisääntyä, mutta niin vain kävi. Minäkin sain henkeni ja elämäni. Minun on tämä mentävä läpi, tällaisenaan. Ihmisen erehtyväisyys taitaakin perimmiltään olla juuri tätä: omista kokemuksistaan ja virheistään huolimatta on joskus uskonut selviytyneensä niin hyvin, että on uskaltanut lapsia laittaa, vaikka vankat tosiasiat puhuu sen puolesta, että ei missään nimessä olisi pitänyt kannattanut voinut saanut.
Ei tämä ole ruusuilla tanssimista ollut. Hetkittäin on ollut hyvä, mutta vuosikymmeniä taaksepäin miettiessäni olen tajunnut, että tätä tämä nyt sitten on. Puhellessani näkymistäni ystävieni kanssa, olen saanut huomata, ettei kovin monen muunkaan elämä ole pidellyt silkkihansikkain. Joskus on jopa kuulostanut, ettei omani ole sen surkeampaa kuin muillakaan, joissain kohdin olen ollut onnekkaampikin.
Äitini heitti minut elämästään ollessani vähän toisella kymmenellä. Hän varmasti teki omiin voimiinsa nähden parhaan mahdollisen ratkaisun, vaikka se ei kovin hääppöseksi osoittautunutkaan. Olen monesti miettinyt, millaista olisi ollut, jos vanhempani olisivat sietäneet toisiaan, kestäneet siinä liitossa jossa kuvittelivat kestävänsä. En tiedä, en todellakaan tiedä, enkä koskaan saa vastausta keneltäkään. Voin vain arvioida tapahtuneita, en tapahtumattomia. Minun tieni kuului olla tällainen. Minun kuului käydä kaikki ne läpi, mitkä olen käynyt, enkä epäile, etteikö vielä olisi koettelemuksia edessä.
Mutta. Olen jo aikaa sitten ottanut lusikan - kas, se ei ollutkaan kultalusikka, kauniiseen käteeni, ja yrittänyt elää elämääni niine eväine, mitä olen saanut kasattua. Menneitten painolasteja on turha kannella mukanaan, ne ei siitä muutu. Maailman tuska painaa kokoajan vähemmin hartioitani. Joskus olen niin kevyt,että lennän täältä muihin svääreihin. Siihen saakka kuljen, askel kerrallaan, hyväksyen sen, että elämä taitaakin olla tällaista puurtamista kaikki tyynni. Helppoa ei ole kellään, siis, ei kellään. Toisen tuskaa vaan ei välttämättä koskaan tajua niin syvältä kuin omansa, mutta aavistella voi. Kenenkään kanssa en enää uskaltaisi osia vaihtaa. Tämän tuskan jo tietää, tämän kanssa pärjää, kun katsoo riittävän kauas eteen, huomiseen, mutta ei liian kauas.
Asiat on niinkuin ne on, nyt.
Kosketti mua jostain syvältä kun luin tuon sun juttus:) pusu sulle...