Kysymys murrosiästä

Jumakavita ihan niin paljon ku vaan jaksaa runkata

Elämässä on niitä tärkeämpiäkin asioita kuin itsetyydytyksen määrä. Mutta eikö pojan pitäisi itse miettiä, haluaako hän oppia hallitsemaan itseään ja halujaan eli siis itseään, ettei hänestä tulisi itseään hallitsematon irstailija tai muu hedonisti, joka vaatii itselleen aina vain lisää nautintoja. Tähän suuntaanhan nuoria on Suomessa viime vuosina opetettu. Moni vaatii itselleen aina vain lisää erilaisia nautintoja mm. rahasta, vallasta, ja myös seksistä, joten seksuaaliset halut lisääntyvät ja pojasta tulee selkärangaton, usein vastenmielinen perverssisti käyttäytyvä mies. Tai jopa raiskaaja, koska ainut, mitä hän oppinut ajattelemaan ja haluamaan, on seksi. Jopa urheilijat kieltäytyvät seksistä silloin, kun kyseessä on kilpailujakso, mutta heidät on opetettu kuitenkin kilpailupaikkakunnilla suoritusten jälkeen käyttämään alkoholia "juhlan" nimessä.

Jokaista nuorta tulisi opastaa siinä vaiheessa, kun hän kyselee eli on itse kiinnostunut asioista, mitä taitoja aikuisten elämässä tarvitaan, jotta pärjäisi. Miten neuvoa, on vaikea asia meille aikuisille. Siksipä en niin mielelläni käske tai opeta muuta kuin luottamaan omaan terveeseen järkeensä, jotta nuori olisi itse oppisi myös vastuuta, jota kautta hänestä kasvaisi itsenäisesti pärjäävä, terveen itsetunnon omaava nuori, jota kaiken maailman tuulet eivät vie mennessään. Omat vastoinkäymiset ja kokemuksethan ne vasta opettavatkin ja pakottavat miettimään, mitä itselleni haluan ja itseltäni hyväksyn ja mitä en.

Kuitenkin yhteisöissä, joissa asutaan, on omat sääntönsä. Suomessa on luokiteltu, mikä on rikollista toimintaa, josta seuraa rangaistus. Siksipä vanhempien pitäisi miettiä asioita myös tältä kannalta. Lapselle ei kaikki olekaan sallitua, ei myöskään itse vanhemmille. Elämää ei ole tarkoitettu myöskään sellaiseksi elämäksi, jota vietetään vankilassa. Kun elää omaa elämäänsä, ei tarvitse elää toisen elämää. Jos elää toisen elämää, kasvaa tuomitsijaksi, joka ei huomaa omia virheitään ja omia vääriä elämänasenteitaan. Mutta jos elää omaa elämäänsä, silloin oppii siitä koko ajan jotakin. Alistetulta vie pitempi aika oppia, koska hänen pitää ensin opetella pääsemään irti alistetusta asemastaan, jossa hän on elänyt ehkä jopa luullen olevansa joku "hyvyyden jumalatar", koska hänet on siihen rooliin kasvattamalla alistettu. Tai sitten alistettu työn orja tai miesten haluaman seksin orja.

Meille jokaiselle on annettu oma, yksilöllinen luonteemme, joka alkaa kehittyä myös siihen suuntaan, minkälaisia vanhempamme ovat, minkälainen on se yhteisö, jossa elää. Siksi on tärkeä opettaa myös oikean ja väärän rajat. Jos hyväksyy sen, että toista voi lyödä, raiskata, panetella selän takana, varastaa jne., silloin tällainen ihminen syyllistyy rikokseen. Mielestäni raamatusta löytyvät erinomaiset ohjeet siitä, mitä itse elämän kannalta ei saa tehdä toiselle, koska se tuhoaa vain niin tekijänsä kuin kohteensakin elämän ja elämä voi muuttua helvetiksi.
Joka ikisessä tilanteessa, jolloin tekisi mieli aiheuttaa toiselle pahaa jollakin keinoin, tai jopa tuhota hänet ihmisenä, ensin on kysyttävä itseltä; haluanko että minua kohtaan toimitaan samoin. Tämä sama asia pitäisi toteutua laeissa, muutoin ne eivät ole laillisia lakeja. Rajat on löydyttävä myös lakien laatijoille, sillä se ei ole oikein, että toisille - ja yleensä jo ennestään rikkaille tai vallassa oleville, annetaankin eri oikeudet. Tai jollekin uskontoryhmittymälle, jonka ainut rankaisukeino on murha, tappo tai muunlainen toisen pakkoalistaminen. Eihän se opeta muuta kuin pelkäämään, vihaamaan, halveksimaan jne, jonka seurauksenena kehittyy sitten kasa muita kyseenalaisia selviytymiskeinoja.

Kokemus opettaa, mutta jokaisen nuoren tulisi myös itse miettiä, mitä elämältään haluaa muutakin kuin vaimon ja perheen ja mitä muita asioita elämään sisältyy, sen jokainen omaa elämäänsä elävä aikanaan oppii. Se on tärkeää, haluaako elää oikeudenmukaisessa vai epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Se "hyvä" ja hyvää mieltä aiheuttava asia on palkinto, eikä pidä odottaa että koko elämän pitäisi olla yhtä palkintoa. Tällöin yksilö oppii kestämään myös elämän tuomat vastoinkäymiset itse ajattelemalla. Jokainenhan luo myös omien aivojensa rakenteen ja ne informaation kanavansa. Alistetulle kehittyy erilaiset aivot tässäkin suhteessa. Samoin alistetuille eläimille. Jos tuhoaa toisen ihmillisen olennon aivot pakottamalla ja alistamalla, tekee samalla suuren rikoksen. Onhan kyseessä toisen elämän tuhoaminen. Oman elämän hinnanmaksajaksi pakotetaankin joku toinen. Suomessa tämä näkyy olevan vielä yllättävän yleinen tapa elää. Tuhoamisen eli alistamisen sijaan on haluttava Suomeen ajattelultaan ja itsetunnoltaan terveitä nuoria, jotka eivät lannistu myöskään vastoinkäymisten kohdalla. On parempi vaikka välillä itkeä, sillä se vaikeassa tilanteessa saattaa tuoda helpotusta ja lisää ihmisen inhimillisyyttä. Tai ei ainakaan tuhoa sitä.

aika tyypillinen kysymys tossa isässä kuin kysyjä on..mut periaateessa itsetyydytykselle ei ole olemassa mitään normirajoja vaan jokainen poika tekee sitä niin usein kuin haluaa.
usien tuo määrä vaihtelee melkoisesti, esin toisena päivänä ei halua tehdä sitä välttämättä lainkaan tai toisena päivänä taas saattaa tehdä sitä esim 4 kertaa. toki enemmänkin voi tehdä mut itse ehkä suosittelen pysymään tossa noin 0-4 kertaa päivässä niin ei mene "överiksi" eli ihan mahdottomiin määriin.

Niin paljon kuin haluaa.. : /