Hei viisammaat..
(kirjoitan tästä tälle palstalle ennemmin kuin tuonne seksipuolelle)
Mitä mieltä tai mitä tekisitte tilanteessa että: oltu avoliitossa/kihlois 7v, mutta viimeiset 5v vaimo ollut ns.pakkoselibaatissa miehen sairauksien/kipujen vuoksi (mm.sydän)?
Ei pusuja/haleja kummempaa ole ollut koko aikana, pettämisistä puhumattakaan! AIvan totta! Eli kiltisti oltu selibaatissa, pakosta ja miestä ei ole saanut edes "sillai sinnepäinkään" koskettaakkaan koko aikana ettei kivut pahene jos kosketus tuntuu "sielläpäin", tiedättehän...
Lapsia ei ole, yritystä oli suhteen alussa jolloin koettiin yksi tuskallinen keskenmeno, ja sittemmin hankittiin lemmikki...
Vaimon sisäistä tuskaa lisää se ettei apua miehen tervehtymiseen ole toistaiseksi löytynyt eikä asiasta, eli seksittömyydestä, saa edes puhua kenellekään, ei kenellekään!
Kohta tuntuu että kuinka jaksaa..
(kirjoitan tästä tälle palstalle ennemmin kuin tuonne seksipuolelle)
Mitä mieltä tai mitä tekisitte tilanteessa että: oltu avoliitossa/kihlois 7v, mutta viimeiset 5v vaimo ollut ns.pakkoselibaatissa miehen sairauksien/kipujen vuoksi (mm.sydän)?
Ei pusuja/haleja kummempaa ole ollut koko aikana, pettämisistä puhumattakaan! AIvan totta! Eli kiltisti oltu selibaatissa, pakosta ja miestä ei ole saanut edes "sillai sinnepäinkään" koskettaakkaan koko aikana ettei kivut pahene jos kosketus tuntuu "sielläpäin", tiedättehän...
Lapsia ei ole, yritystä oli suhteen alussa jolloin koettiin yksi tuskallinen keskenmeno, ja sittemmin hankittiin lemmikki...
Vaimon sisäistä tuskaa lisää se ettei apua miehen tervehtymiseen ole toistaiseksi löytynyt eikä asiasta, eli seksittömyydestä, saa edes puhua kenellekään, ei kenellekään!
Kohta tuntuu että kuinka jaksaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
..provo vai totta?
No JOS on totta, niin kun kerta ei ole lapsiakaan, niin "helppo" erota.Ainahan se sattuu pirusti, mutta jos toinen ei ole onnellinen,niin mitä järkeä tuossa on.Sairastuu pian vaimokin kun tarpeeksi alkaa ahdistamaan.
valitettavasti totta.
Tänään nostin ns.kissan pöydälle , riideltiin, vaikutti ettei hänellä olisi syytä elää jos en minä jaksa rinnalla.
Lupasi että joskus kaikki on paremmin, mutta joksuksen ajankohdastahan ei ole taas ole mitään tietoa:'(
Sinun vaakakupistasihan se riippuu. Seksi vs avioliittolupaus. Mutta ei eroaminenkaan seksiä takaa. Minäkin olen ollut jo pitkät ajat yksin ja ehkä tulen olemaan loppuelämän. Enpä näe miten tämä tilanne muuttuisi. Tosin olen jo aika hyvin sopeutunut tähän yksinolemiseen. Sinulla tosin ei ole lapsia, joten ehkä löydät kumppanin helpommin kuin minä :). Olen nähnyt ihmisiä jotka erovat toisen sairastuttua tai vammauduttua...se on inhimillistä koska ihminen on vajaa rakastamaan...mutta olen nähnyt myös rakkautta...senkaltaista rakkautta jossa toinen "uhraa" elämänsä toisen rinnalla pysyen rakkauden voimin...ja jopa ilman avioliittolupausta. Miksi ortodoksikirkoissa vihittävä pari saa kruunut...ne ovat marttyyrikruunut! Kyse on siis lopulta omasta vaakakupistasi.
Olen ollut , sekä myös mieheni selib kaksikymmentä vuotta, eikä kumpikaan olla koettu, että myrkkyihimme olisi kuoltu. Se on asenne, joka ratkaisee, eli miehelläni on eturauhasvaivat olleet kyseisen ajan ja minulle on riittänyt, että pidän häntä lähelläni ja hyväilen. Siinä on meille molemmille ollut riittävästi seksiä. On todella outoa kuulla ehdotuksia, että erotkaa. Voi teitä, ette rakasta silloin toisianne, jos noi pienen asian johdosta ero olisi ainut ratkaisu.
Olemme kasvaneet yhteen, niin huonoina, kuin hyvinäkin päivinä, joten hyväksymme toisemme, myös vaivoinemme, eikä siitä ole traumoja tullut kummallekaan.
Tietysti voitte sanoa, että meikäikäinen ei kuulu tälle palstalle, mutta kyllä kuulumme jokaiselle palstalle, missä on elämää ja rakkautta toisiamme kohtaan.
Eihän ketjussa ole kuin yksi ero-ehdotus...ei se johon sinä vastasit.
Jos oikeesti RAKASTAA ja VÄLITTÄÄ, asenne, välittäminen, kiintyminen, toiseen sulautuminen, niin monta muuta asiaa ovat päällimmäisenä, ei seksi ole se tärkein asia avioliitossa, sen ymmärtää ehkä vasta kun omalle kohdalle sattuu jotain mullistavaa, sairauden toteaminen/ hyväksyminen, mitä kaikkea se on vienyt pois elämästä, rakastaa voi silti vaikkei sitä seksiä olekkaan, tai sitten ei ole sitä oikeeta rakkauttakaan, noh, ihmisiä on niin moneksi tietenkin!
miten lapsen saa jos ei ole s***ä??
...eli pahalta tuntuisi ettei seksittömyydestä saa puhua kenellekään. Jos tuntuu että toinen osapuoli kohta hajoaa tilanteeseen.
Luulisi (näin ulkopuolisena) että miehen selkeä sairaus ja siihen liittyvät syyt eivät olisi ihan niin vaikeita käsitellä, ettei kumppanikaan saa mennä esim. ammattiauttajan pakeille. Vaikka sitten yksin puhumaan tunteistaan asian tiimoilta. Ok, voihan fyysinen sairaus olla tässä suorituskeskeisessä (seksin) maailmassa häpeä ja tabu, mutta luulisi asian jotenkin kypsyvän ajan myötä niin että osapuolet pääsisivät asian kanssa paremmin sinuiksi. Nyt kuitenkin kulunut jo...5v?
Varmasti on ihmisiä joille seksi ei ole kovin merkittävä osa parisuhdetta ja/tai seksuaaliseen kanssakäymiseen riittää halailut ja pusut. Hyvä niin, toivon vilpittömästi että tällaiset ihmiset löytävät toisensa ja elävät tyytyväisinä suhteessaan. Mutta jos kuitenkin seksiä haluaisi olevan ja vieläpä hankkia lapsen, suhde on aikamoisessa paineessa jos toista ei voi edes koskettaa, asiaa ei voi yrittää ratkaistakaan (ymmärsinkö oikein?).
Aloittaja kertoo tilanteesta aika vähän, mutta mulla ainakin hälytyskellot soi aina silloin, jos joku kertoo ongelmasta, jota ei kuitenkaan saa "virallisesti" olla olemassa. Mitä on seksiä haittaavien oireiden taustalla - nehän saattavat olla hyvä syy, johon vedota, ettei tarvitsi kohdata jotain itselle tuskallisempaa? Oliko seksi joskus toisenlaista? Miten mies on suhtautunut perheenperustamisyrityksiin keskenmenon jälkeen/onko siitä päästy yli? Onko suhteessa käynnissä jonkinlainen valtapeli, jossa seksittömyys on yksi keino?
Seksittömyydestä ja siihen liittyvistä asioista (mahdollinen lapsitoive ym.) olisi puhuttava miehen kanssa. Mielestäni aloittajalla on myös oikeus hakea halutessaan itselleen ulkopuolista apua tilanteen tarkasteluun, vaikka asia koskisi myös toista puolisoa. Eli mies ei voi kieltää naista puhumasta tilanteesta kenellekään ulkopuoliselle, siihen vedoten että tämä kuuluu vain heille. Tilannetta on lähdettävä jostain päästä ratkomaan, koska riski katkeroitumiseen on suuri silloin, jos mennään vain toisen ehdoilla. Loppuun pieni ajatusleikki: oletetaan että tarinan mies toipuisi joidenkin vuosien päästä oireistaan ja haluaisi seksiä & perustaa perheen. Tarinan nainen olisi jo liian vanha, hänen hedelmälliset vuodet menivät odotellessa josko seksiä saisi ja lapsenkin sen myötä. Mies kiittäänaista kauniisti saamastaan tuesta ja ymmärryksestä, sitten perustaa perheen jonkun toisen kanssa. Mitä silloin ajattelisi nainen, joka halusi ymmärtää ja tukea miestään, omat toiveensa ohittaen. En tarkoita tällä sanoa että kaikessa pitää tulla "minä" ensin! Mutta kannattaa miettiä, että jos tekee elämässään jotain, missä mieltää luopuvansa jostain itselle tärkeästä, onko valmis elämään ratkaisunsa kanssa olosuhteiden muuttuessakin.
Vaikea uskoa, että joku sairaus olisi sellainen, että hyväilyt tmv. olisi kiellettyä. Eikö yhdynnällä ole periaatteessa stimuloiva ja parantava vaikutus kun se vapauttaa tiettyjä parantavia hormooneja jne.
Parisuhteeseen kuuluu seksi. En tiedä minkä ikäisiä olette, itse ole 50 , ja voisin kuvitella pitkässä hyvinkin intohimoisessa parisuhteessa eläneenä noin 30 vuotta, että seksittömyyden voisin hyväksyä NYT mutta nuorempana ja lapsettomana en voisi kuvitella olevani parisuhteessa miehen kanssa ja ilman seksiä....
Sinuna miettisin mitä elämältä haluan ja mitä tulevaisuudelta toivon. Jos miehesi on sinulle rakas ja elämänne pariskuntana muutoin tyydyttää niin mikäs siinä. Mutta jos olet nuori, älä sitoudu mieheen, jonka syy seksittömyyteen on vähintäänkin kyseenalainen.
??? Hänhän on jo sitoutunut??? Vai eikös avioliitto ole sitoutumista??? Tämä seuraava ei ole aloittajalle kohdistettu vaan yleistasolla: Minulla on se käsitys, että länsimaiset ihmiset juoksevat pääosin omien tyydytysten/viettien perässä. Mihin on kadonnut se rakkaus joka toteutuu niin "myötä kuin vastoinkäymisissä". Ovatko nykyajan ihmiset niin hemmoteltuja ettei ns korkeammilla tai henkisemmillä arvoilla ole sijaa? Parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Jos avioliitto on solmittu rakkaudesta niin mihin se rakkaus katoaa kun toinen osapuoli sairastuu? Eikö avioliittolupauksessa silloin pitäisi lukea jotakuinkin näin, että "lupaan rakastaa niin kauan kuin viettitarpeeni tulevat tyydytetyiksi"? Mutta onko se sitten enää rakkautta, vai yksistään toisen ihmisen käyttöä omien tarpeiden tyydyttämiseen vaikkakin vastavuoroisesti?
Ja lapsia saavat nekin pariskunnat, joissa esim mies ei voi saada lasta. Apuna käytetään keinohedelmöitystä luovuttajan siittiöillä.
alkuperäisessä viestissä ovat ja nainen näyttäs olevan 33 vuotias.
"Ovatko nykyajan ihmiset niin hemmoteltuja ettei ns korkeammilla tai henkisemmillä arvoilla ole sijaa? --- Jos avioliitto on solmittu rakkaudesta niin mihin se rakkaus katoaa kun toinen osapuoli sairastuu? "
...mutta toteutuuko suhteessa välttämättä ns. korkeammat tai henkiset arvot? Mitä on rakkaus?
Eikö korkeampia, henkisiä arvoja voisi olla sekin, että huomioidaan myös sen toisen toiveita?
Eli tässä tapauksessa (vaikka viittasitkin yleisesti) seksiä ja lasta toivova kumppani on "väärässä", hänen pitää ymmärtää miestään. Entä toinen osapuoli? Eikö hän voisi nähdä kumppaninsa kärsimyksen ja rakastaa tätä sen verran, että pyrkisi selvittämään ongelmaa? En sano että sairastuneen osapuolen olisi väkisin harrastettava seksiä, sallittava sivusuhteet jne. mutta jos asiasta ei voida puhua, puhe johtaa riitaan ja ollaan umpikujassa, en näe korkeampia arvoja tai rakkautta (sellaisena kun minä sen ymmärrän) vaan kaksi taistelupoteroa.
Seksi ei tarkoita pelkästään yhdyntää, vaan siihen kuuluu (oma mielipiteeni) laaja kirjo kaikenlaista läheisyyttä. Joillekin sopii suhde ilman mitään seksiin liitettävää läheisyyttä, toisille seksi on intiimeintä läheisyyttä, jota ilman suhde on "vain" syvää ystävyyttä. En väitä kummankaan näkemyksen olevan toistaan parempi, sen sijaan meitä on moneen lähtöön ja toivon vaan että samanlaisia tarpeita tuntevat ihmiset löytävät toisensa.
Niin ja lapsia todellakin saavat ne parit joissa esim. mies ei voi saada lasta. Keinohedelmöitys luovuttajan siittiöillä...tämänkin pitää olla pariskunnan yhteinen ratkaisu. Tällöin tämänkin pariskunnan olisi haettava yhdessä apua lapsettomuuteensa, jolloin yhteinen seksielämä ja sen toimimattomuus nousevat väistämättä tapetille. Joskus lapsi myös halutaan nimenomaan sen rakastamansa henkilön kanssa, jos se vain mitenkään on mahdollista.