On jälleen vietetty joulujuhla : saatu viettää aikaa läheisten kanssa , muistaa ystäviä ja tulla muistetuksi , herkutella, antaa ja saada lahjoja, nauttia tunnelmasta, kukista ja musiikista, herkistyä ja antaa tunteiden nousta pintaan. Hyvä, lämmin, hellä on toivottavasti ollut mieli jokaisen. Kuuluuko tämä kaikki vain suuriin juhlahetkiin, vaatiiko se kohtuuttomasti rahaa ja vaivannäköä? Odotammeko vain koko pitkän synkän syyskauden joulua, “rinnan jäitä mi liuottaa”?
Noin viikko ennen joulua oikein säpsähdin omia toimiani. Kaupan leipähyllyssä minua veti puoleensa vastustamattomasti lämmin, tuoksuva, rapeakuorinen muhkea vehnäleipä. Olin päättänyt sinä päivänä laittaa lounaaksi pakasteesta sinne varastoitua keiton loppua, ja leipälaatikossa oli terveellisiä, kuitupitoisia, hiukan kuivahtaneita ruispaloja. Ennen jouluahan kuuluu pantata syömisiään, että saisi sitten herkutella hyvällä omallatunnolla. Olin jo jakanut vehnäleivän neljään osaan muovipusseihin pakastusta varten, kun huomasin oman älyttömyyteni , keitin kahvit, ja antaumuksella söin monta viipaletta tuoreeltaan tuota itseltä kieltämääni yksinkertaista herkkua.
Tyytyväisenä kesälliseen ahkeruuteeni ripottelen aamupuuron päälle pakastemarjoja , mutta eihän mikään korvaa suoraan maasta tai toripöydältä noukittua, mehevänmakeaa , kiinteää ja auringon lämmittämää mansikkaa.
Moni elää “sitten kun” -elämää. Kunhan saan koulun loppuun, saan työpaikan, asunnon maksettua, lapset omilleen, pääsen eläkkeelle - sitten alan nauttia elämästä. Kylmässä, karussa maassa asuvat suomalaiset osaavat varautua pahan päivän varalle, täällä muurahaiset ovat arvossaan, sirkkoja ei niin hyvällä katsota.
Paha päivä tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin, mutta eihän se saisi estää nauttien elämästä tätä hyvää päivää.
Rakasta elämää tänään, älä pakasta sitä.
Noin viikko ennen joulua oikein säpsähdin omia toimiani. Kaupan leipähyllyssä minua veti puoleensa vastustamattomasti lämmin, tuoksuva, rapeakuorinen muhkea vehnäleipä. Olin päättänyt sinä päivänä laittaa lounaaksi pakasteesta sinne varastoitua keiton loppua, ja leipälaatikossa oli terveellisiä, kuitupitoisia, hiukan kuivahtaneita ruispaloja. Ennen jouluahan kuuluu pantata syömisiään, että saisi sitten herkutella hyvällä omallatunnolla. Olin jo jakanut vehnäleivän neljään osaan muovipusseihin pakastusta varten, kun huomasin oman älyttömyyteni , keitin kahvit, ja antaumuksella söin monta viipaletta tuoreeltaan tuota itseltä kieltämääni yksinkertaista herkkua.
Tyytyväisenä kesälliseen ahkeruuteeni ripottelen aamupuuron päälle pakastemarjoja , mutta eihän mikään korvaa suoraan maasta tai toripöydältä noukittua, mehevänmakeaa , kiinteää ja auringon lämmittämää mansikkaa.
Moni elää “sitten kun” -elämää. Kunhan saan koulun loppuun, saan työpaikan, asunnon maksettua, lapset omilleen, pääsen eläkkeelle - sitten alan nauttia elämästä. Kylmässä, karussa maassa asuvat suomalaiset osaavat varautua pahan päivän varalle, täällä muurahaiset ovat arvossaan, sirkkoja ei niin hyvällä katsota.
Paha päivä tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin, mutta eihän se saisi estää nauttien elämästä tätä hyvää päivää.
Rakasta elämää tänään, älä pakasta sitä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
miksi pitäisi kieltää itseltään pieni nautinto.
Näillä kymmenillä saattaa leipä maistua taivaalliselta, arvostan leivän makua.
En itseasiassa ruuan kanssa paljonkaan leipää syö, mutta joskus pelkkä tuoksu saa veden kielelle ja silloin sitä nautikellen myös syön.
Muistoista tulee esiin oman äidin paistama, uunista vasta otettu leipä, minkä päällä voi suli, ei vedä minkäänlainen tämän päivän tuote sille nautinnolle vertoa.
Pakkanen on tämän päivän aarre, ruokaa ei hukalle tarvitse jättää, jos sitä liikaa tuleekin hankittua, siis puoltaa paikkaansa, samoin kuin ahkeruus, millä pakkasta syksyllä täytetään, kaikki on viisautta.
Silti eihän meidän tarvitse mielitekojamme kieltää ruuan suhteen ( ei minkään muunkaan, jos on mahdollista hankkia) nautitaan, eihän tässä suurista asioista ole kyse;)
Meillä äiti laittoi aina piiloon pikkuleipiä ja sokerikakkua vierasvaroiksi, sitten me lapset saatiin aikojen päästä kuivunutta kakkua ja vanhentuneita pikkuleipiä jos ei sattunut ketään vieraita käymään. Nyt se naurattaa mutta eipä silloin naurattanut.
Nyt kun on pakastimet, saa aina tuoretta pullaa kun vielä lämmittää sen .
Pakaste parasta...kun olen metsäläinen liikun paljon luonnossa saan pakastimeen kaikenlaista herkkua pitkän talven varalle.
Oli nytkin jouluksi helppoa tehdä sienisalaattia, ison kulhollisen vein ja teki se kauppansa, vaikka tuoreista hedelmistä tehty hedelmä salaatti meni kyllä loppuun.
Marjoja syön aamuin illoin, itsekerättyjä kaikki, karpaloita otan joka päivä kymmenkunta syön sellaisenaan hiukan jäisenä, kun niillä on se terveyttä ylläpitävä vaikutus.
Kahvikakutkin paranee kun ne pakastaa ennen tarjoilua, tulee mausteisempi, se on minun mielipide.
Olen oppinut pakastamaan rouskuja miedosti suolattuina minäkin, ei tarvitse liotella. Sienisalaattia pitää meidänkin joulussa olla , eivätkä vävyt kuulemma sitä muualla saakaan. Koska itsekin vähän kalastetaan, pakastan esim. siikaa ja siian mätiä myöhaissyksyn saaliista. Kala säilyy hyvin, jos sen jäädyttää veteen, mutta ilman sitäkin tiiviissä kääreessä ainakin muutaman kuukauden. Karpalosoita ei näillä main ole, mahtaisinko uskaltaa mennä rämpimäänkään sinne, pitää mustikoihin ja puolukoihin tyytyä.
Uskon kyllä kakkuteoriaasi, eiköhän siinä sulamisreaktiossa tapahdu jotain ainesten vapautumisia.
Skillanin tapaan uunituore leipä on parhaita lapsuuden makumuistoja.Yleensä pyöräytän kuitenkin vain sämpylöitä, joskus ryynirieskaa. Sähköuunissa olen kalakukon kyllä saanut onnistumaan pientä vuotamista lukuunottamatta, ja siihenkin sain kerran Sinulta hyvän neuvon.
Vierasvara on tuttu käsite minullekin, ja harmittihan se, kun piparit piilotettiin - me penskat opittiin kyllä ne kätköt löytämään. Yritän pullan leipomispäivänä olla kiirehtimättä, että paikalla olevat saavat nauttia lämpimäisistä kyllikseen, ennen kuin jemmaan ne pakastimeen.
Luulin että tämä ketju koskee ihmisten pakastamista. Yli sata yhdysvaltalaista on syväjäädytyttänyt ruumiinsa odottamaan sitä päivää, jolloin heidät osataan herättää henkiin. Tästä on kehittynyt oikein tieteenala, kryoniikka. Tietääkseni vain kuolleeksi julistettuja ihmisiä voi syväjäädyttää.
Sori, jos meni ihan sivuun aiheesta.
Tuossa edellä epäiltiin, josko kirjoittaja olisi aiheesta sivussa.
Ei suinkaan, jos ei olla turhan tarkkoja.
Pakastettua elämää käytetään keinohedelmöityksessä.
Pakasteessa siittiösolut ovat hyvässä tallessa pitkiäkin aikoja, joten aiheellisesti voidaan sanoa, että pakastettua elämää on.
Ketjun avaajan sanoja käyttääkseni voi sanoa, että rakasta elämää on pakastettuna
Eipä tullut aloitusta kirjoittaessani mieleen tämä puoli, enemmän vertauskuvalliselta ja ihan konkreettiselta kannalta mietin pakastamista ja siihen sopi niin hyvin riimi rakastaminen. Puhutaanhan myös pususta pakkasella, että se on yhtä ihana kuin valssi kesällä.
Olen joskus nähnyt kauhuleffan , jossa satoja vuosia pakastettuna ollut ihminen herätettiin henkiin. Se on sci fi -kirjallisuudessakin tuttu aihe. Tulos oli kauhea, ketään omaisia ei ollut elossa, maailma oli muuttunut ihan toisenlaiseksi. Tuo sperman pakastus on keskeisenä aiheena myös hömppäsarjassa Tunteita ja tuoksuja, jota aamuisin tunnustan usein katselevani. Siinä eräs lady varasti teollisuuskonsernipomon tätä omaisuutta , hankkiutui raskaaksi ja siitähän soppa syntyi.
Täälläkin seurataan Tunteita ja tuoksuja. Pakko katsoa, siinä on aina menossa useampi juoni samaan aikaan. Toinenkin harrastus on sama meillä, nimittäin marjastaminen. Nyt olen jo saanut koloa syntymään pakastimeeni,joka on ollut pullollaan vatuista ja mustikoista.
sanoit.
Siinä kehoitus, jota viimeksi eilen toteutettiin suurella joukolla. Yksi 13-v. pyrki välillä katoamaan
"palstoille, mutta toiset kävivät etsimässä ja vetivät joukkoon, välillä mentiin kiljuen ja nauraen letkassa ...
Siis lapset menivät, pieninkin 3-v. innolla mukana.
Ja kun 13-vuotiaalle vahingossa sanoin, ettäsinullahan on nyt murrosikä, niin hän takoi nyrkillä rintaansa
ja nauroi tyytyväisenä.
Kyllä oli helppo elää hetkessä, rakastaa elämää.
Mitä suurempi joukko läheisiä on koolla, sitä onnellisempi olen.
Joulun edell' pidin minäkin pitkään karua ja terveellstä ruokaa, louhin jopa hernekeittoa parina päivänä
jäätyneestä kasarista. Sen paremmin jouluiset ruuat maistuivat.
Tuo mäti sipulisilpun ja smetanan kera on yksi niistä mauista, joista pidän.
Olen myöskin marjastajien lahkoon kuuluva, jo lapsena opittu taito.
Hyviä joulun jälkeisiä aikoja!
toivottelee Satu.
Selkärankaiset, kädelliset, pystyssä kulkevat, syövät marjoja ja poimivat niitä astioihinsa, pakastavat!
lahko marjastavat naiset ja miehet aina olleet , silloin kun ei tuontihedelmiä ollut, mistäs vitamiinit olisi otettu ! Marjametsässä mättäillä monet hellät hetketkin vietetty, kun pääsi lapsilta ja anopilta karkuun sinne. On niistä metsämarjoista monet opiskelu ja vaaterahat tienattu myös. Mummut ja ukit saisi opettaa nuorille polville tätä kansallista kuntoa. Sen perinteen soisi jatkuvan, ettei tarvitse Taimaasta asti poimijoita tuoda, onhan se vähän noloa meille metsäkansalle.
kun sittenkin jää marjojamme metsiin? Tänä päivänä nuorisomme ostavat, tai saavat kotonaan tuontihedelmiä.
Äidit ja mummit keittävät jälkipolvelleen mustaviinimarjamehutkin valmiiksi, hyvän hyvyyttään. Nuoret opiskelevat pitkään, sehän heidän työnsä on tämänpäivän maailmassamme.
Luonnossa liikkuminen on monella tavalla hyödyllistä, kunto säilyy, hengitystekniikka kehittyy, näkee kaikenlaista luonnon muutoksista ja oppii arvostamaan metsää ja sen eläimiä, kaiken kukkuraksi saa hyvän mielen ja saalista joskus hyvin ja toisinaan vain näköhavaintoja.
Metsälinnun poikue voi joskus osua näköpiiriin ja vain vilaus kaikki ovat piilossa, turha hakea.
Tulee tutuiksi jopa käärmeiden kanssa, olen pelännyt niitä aivan liikaa, nyt saavat luikerrella rauhassa, ei inhota eikä pelota.
Niin ne marjat, nehän ne oli pääasia, talvisin niitä syödessä muistaa usein jonkun kauniin muiston tai vähemmän kauniin, kuten ukkoskuuron.
Muistoja kuitenkin.
Muistoja täynnä on sieniretket joita enimmäkseen olen tehnyt. Kuinka paljon silmäniloa näkeekään samoillessaan ja tuoksut. Aina löytyy jokunen mustikkakin vielä suuhun.
Kesällä kun löytää hyvän vadelmapaikan, ei kauaakaan mene niin saa hilloainekset alkutalven lettukesteihin.
Silloin olikin kaikki lapset kotona vielä ja letut oli yhteinen herkutteluhetki lauantaisin kun oli aikaa paistella :D
Pakastemansikat ja muut pakasteet pitivät kyllä vitamiineissä talven yli,nykyään on ne sitten omasta tai kaupan pakasteista.
Eihän kaikki edes metsiin pääsekään, kaupunkilaiset tai iäkkäämmät monesta syystä, vaan metsien läheisyys kuuluu suomalaisuuteemme olennaisena onnen osana!
Mitä eroa on pakastamisella ja syväjäädytyksellä ?
Syväjäädytyksestä täällä puhutaan kuolleitten ihmisten ja siemennesteen yhteydessä. Munasolujakin "pakastetaan" ja ne "heräävät eloon", kai kokonainen ihminenkin voisi virota. Entäs Siperian ikiroudassa olevat mammutit ?
Ennen tavallaan pakastettiin ruumiita, kun ei voinut talvella routaiseen maahan saatu lapiopelillä hautoja kaivetuksi.
kun aivot jäätyvät saisiko niitä enään kuntoon! Huh kamala hirvittää koko ajatus. Ihmisen hulluutta.
Ostin tänään kinkkipalan kun jouluna panttasin, nyt sitten syväjäädytän siitä puolet josta loppiaiseksi teen uunihernerokan, herkkua sekin on.
Yksi kysymys lisää, mikä on apsolyyttinen kylmyys, onko se jäädytystä??
Matalin lämpöpiste, joka voidaan saavuttaa, absoluuttinen nollapiste.
Kiitos...
Olin varma että joku tietää kun vaan ajattelen ääneen ;-DD
Joskus vtt tehnyt jotain tutkimuksia ja Otaniemessä myös tuosta ja minulle se ei ole auennut, eipä ihme sehän ylikylmää hyrrrr.
Ja se kirjoitetaankin uuulla. jep!
Olen minä ollut pakastehuoneessa 2 min, vain jalkineet jalassa pipo päässä ja lapaset käsissä, jotenkin jäi mieleen että -20 kraatin oli mittarissa.
Voi elämä oli järkyttävää kun ruosteinen lukko ja yhtä ruosteinen ovi paukahti kiinni, meitä oli 10 kunta terveysintoilijaa siellä kylmässä ja hämärässä.
No eloon jäätiin kaikki ja sen jälkeen sitten hitaasti altaan kautta ja jos halusi voi mennä saunaankin, nyt niitä kylmähuoneita ja suolahuoneita on kotimaassakin.
Kun on utelias elämälle pitää kaikki tarjottu käyttää hyväksi.
Voi näitä jäädytysten ja sulatusten pohdiskeluja ja tuota Kukkahameenkin seikkailua ! Kyllä meitä tasalämpöisiä ihmispoloisia tällä pallolla koetellaan, helpompi olisi täällä Pohjolassa vaipua vaihtolämpöisenä talvihorrokseen. Nyt pitää toisella puolen maapalloa koettaa saada keho pysymään 37 ateisena, kun ulko-ja sisälämpötilan ero voi olla 60 astetta ja täällä Etelä-Suomessakin taas viikonlopulla 40 astetta. Siihen vielä on lastattu syyllisyys asuntojen lämmityksenkin aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä, kun toisella puolen maapalloa yritetään ilmastoinnilla helpottaa kuumaa oloa.
Kuitenkin sydänlämpöinen tervehdys ja entistä paremman uuden vuoden toivotus kaikille !
Hyviä vuoden viimeisiä päiviä
ja onnellista uutta alkavaa vuotta!
toivottelee Satu.