Näin perhejuhlan päättyessä kävin lukemassa palstaa.
Voi hyvänen aika minkä tason kirjotuksia täällä taas onkaan.
Yksi tai kaksi katkeraa yksinäistä naista on taas purkanut
pahaa oloaan kun muut viettää perheidensä, uusperheidensä kanssa
iloista juhlaa.
Kertoo aika paljon ihmisestä jonka ainoa elämän sisältö on virtuaalisesti
kettuilla ihmisille.
Uskon että nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka oikeassa elämässä kulkevat pitkin
seinän vieriä katse maahan luotuna eivätkö uskalla sanoa kenellekkään mitään.
Täällä sen sijaan uskalletaan sitten purkaa omaa yksinäisyyttään ja ollaan sitä
tyytyväisempiä itseenä mitä ikävämmin osaa kirjoittaa.
Onneksi oma elämäni on sellaisessa tasapainossa ja tunteiden rikastama, että ilot ja elämän sisältö löytyy
ihan muualta.
Saa nähdä koska tämäkin palsta poikii ensimmäisen rikosilmoituksen.
Voi hyvänen aika minkä tason kirjotuksia täällä taas onkaan.
Yksi tai kaksi katkeraa yksinäistä naista on taas purkanut
pahaa oloaan kun muut viettää perheidensä, uusperheidensä kanssa
iloista juhlaa.
Kertoo aika paljon ihmisestä jonka ainoa elämän sisältö on virtuaalisesti
kettuilla ihmisille.
Uskon että nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka oikeassa elämässä kulkevat pitkin
seinän vieriä katse maahan luotuna eivätkö uskalla sanoa kenellekkään mitään.
Täällä sen sijaan uskalletaan sitten purkaa omaa yksinäisyyttään ja ollaan sitä
tyytyväisempiä itseenä mitä ikävämmin osaa kirjoittaa.
Onneksi oma elämäni on sellaisessa tasapainossa ja tunteiden rikastama, että ilot ja elämän sisältö löytyy
ihan muualta.
Saa nähdä koska tämäkin palsta poikii ensimmäisen rikosilmoituksen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
jo, selvityspyyntö
sanot uusperheettömistä ihmisistä. En ole kirjoitellut vaan lukenut mutta nyt kirjoitan oman huomioni. Uusperhettä niin kovin hehkutellaan ollanko kodin seinien sisällä tyytyväisiä. Perheestään eronneilla tai eroitetuilla miehillä olen itse huomannut vähitellen ilmaantuvia niin merkityksellisiä puutteita tai kyvyttömyyttä makuukammarin puolella, tämä siis huomioni etsiessäni aikanaan uutta puolisoa, voisiko se sellaisten miesten uusikoiden äkäisyyttä suitsia entisiä vaimoja kohtaan, sellaisten joilla nyt sellainen sattuisi olemaan. En ollenkaan yleistä mutta oma huomioni oli tuo omaksi onnekseni.
Voisitko hieman selventää? Tuosta ei oikein ottanut selvää.
luin tuon tekstin kolme kertaa mutta ei auennt täälläkään.
Mitä sitten pitäisi tuntea, jos joku on rikkonut perheen? Lapsilta on viety isä ja naiselta mies? Pitääkö olla iloinen, onnellinen että näin on käynyt?
Jos ihminen ei siinä tilanteessa ole katkera, hän ei ole oikeesti koko ihmistä rakastanut.
Meidänkin elämä on todella hyvällä mallilla, mies rakastaa meitä yli kaiken, mutta en naura heille, joilta mies on viety ja perhe rikottu. Olen kauhuissani, että joku kehtaa tulla väliin perheeseen.
Ei ketään viedä väkisin.
Jos mies on liitossaan onnellinen ei se lähde kenenkään kelkkaan vaikka kuinka
yrittäisi.
On ihan turha syytellä muita naisia miehen lähdöstä, se on mies joka lähtee.
Ja kummalle myös tuntuu ajatus että jokainen uusperheen äiti on rikkonut jonkun liiton.
Enkä edelleenkään ymmärrä että miksi sitä katkeruutta pitää täällä huudella, tämä on
u-u-s-p-e-r-h-e-p-a-l-s-t-a
että näin perhejuhlan alla, täällä uusperhe palstalla on pitänyt suurinta mekkalaa
sellaiset kirjoittajat, jotka mainostavat elävänsä "onnellisessa ydinperheessä"?
Jos asia on noin, niin mitä syytä heillä on vahtia ja arvostella uusperheellisiä?
Eihän asian luulisi heitä koskettavan silloin yhtään.?
Mutta rivienvälistä voikin kyllä lukea paljon heidän ns. onnelllisuudestaan....
Sitäkö kun lapset ja vaimo suree perheensä hajoamista, ja kaipaavat miestä ja isää kotia takaisin? Onko se katkeruutta? Etkö sinä kestä sitä syyllisyyden taakkaa, minkä olet tehnyt?
Me ollaan katkeria kyllä ja syystäkin ollaan ja saadaan olla, keneltäkään lupaa kysymättä ja sitä peittelemättä. Säälimme myös meidän ex isää, joka lapset hylkäsi ja unohti heidät. Säälimme ja suremme.
Siitä kiitämme isää ja miestä, että jätti meidät kokonaan, ettei ota lapsia luokseen kerran kuussa tai kerran vuodessa säälistä, eikä velvollisuuden tunnosta, vaan jätti heidät ihan kokonaan. Se vaatii mieheltä pajon ja paljon uusien naisten kannustusta ja avustusta ja manipulointia, että mies jaksaa kantaa surun taakan, ja lasten vihan ja katkeruuden. Näkymättömänä se on helpompi kestää, kuin että katsoisi lapsiaan silmiin ja myöntäisi olleensa tosi huono isä.
Siitä olen kiitollinen ettei lapseni tarvi nähdä sellaista isää, eikä pakolla sellaisen miehen akkoja, jotka kannustaa miestä hylkäämään lapsensa.
En voisi itse sitä taakkaa kantaa, mikä tulisi syylliseyydestä, että lapseni menisivät isän ja sellaisen akan luoksen, joka vihaa ja rikkoo lapsiperheitä.
Voin suurin sydämin sanoa, että lapseni ovat kasvaneet ilman isää parhaalla mahdollisella tavalla. Minä olen heidät kasvattanut ja heidän tukena, eikä kukaan ole päässyt siihen sorkkimaan.
En antaisi itselleni anteeksi, jos joutuisin tappelemaan lasteni ja heidän isän kanssa siitä missä lapset minäkin viikonloppuna olisivat. Olen etuoikeutettu, kun lapseni ei tarvite leikkiä isän luona mitään laastariperhettä kun eivät vieraile isän luona, Siitä olen enemmän kuin kiitollinen.
Parempi kerta rytinä, kuin ainainen kitinä. Kun puhut lapsille suoraan, miten asiat ovat, ei tarvitse valehdella. Kerran lapset kysyivät, että miksi isä hylkäsi heidät. Sanoin että kun hän löysi paremmat lapset ja paremman muija itselleen, me emme kelvanneet. Lapset nyökkäsi ja hyväksyi ja sanoivat, huh huh, onneksi ei ole enää isää, ei tarvitse leikkiä hyvää perhettä. Nyt ovat 18 v ja yli ja yhä elävät ilman isää. Mies ei enää kehtaa katsoa lapsiaan ja minua. Häpee omia toimiaan.
Kuten jo kerran vastasin:
Ei ketään viedä väkisin.
Jos mies on liitossaan onnellinen ei se lähde kenenkään kelkkaan vaikka kuinka
yrittäisi.
On ihan turha syytellä muita naisia miehen lähdöstä, se on mies joka lähtee.
Ja kummalle myös tuntuu ajatus että jokainen uusperheen äiti on rikkonut jonkun liiton.
Enkä edelleenkään ymmärrä että miksi sitä katkeruutta pitää täällä huudella, tämä on
u-u-s-p-e-r-h-e-p-a-l-s-t-a
ja lapsilta isä. Kolmas tuli väliin ja rikkoi perheemme. Jos sinä olet tehnyt samoin, niin ethän silloin voi sitä ymmärtääkkään.
Tarkoituksesi on varmaan herättää tunteita, no minä korkeintaan tunnen sääliä.
Itse erosin ex-miehestäni, minun tahdostani.
Nykyinen mieheni oli eronnut lastensa äidistä jo kolme vuotta ennen tapaamistamme, ilman kolmansia osapuolia.
Kuten kirjoitin MIKÄLI mies on ONNELLINEN liitossaan ei sitä kukaan pysty viemään.
Olisikohan jo aika kaikkien vuosien jälkeen katsoa peiliin ja todeta ettei se liitto ollut onnellinen, eikä mies saanut liitossa sitä mitä kaipasi, ja siksi oli vietävissä.
Jos mies käänsi sinun lisäksesi selkänsä myös lapsille, on teillä varmasti parempi ilman häntä. Jos taas sinä sait toimillasi aikaan sen ettet antanut lasten tavata isäänsä, saisit hävetä.
ovelle tuli ja sanoi: nyt sulta miehesi vien?
Ja väkisin mukaansa otti?
Olisit tehnyt rikosilmoituksen,niin poliisit olisivat tuoneet miehesi takaisin
kotiin ja lämpöiseen syliisi.
Kyllä se näkymättömissä pysyy sellainen, mutta tiesi että miehellä on perhe, mutta niin vain käyttäytyi huonosti että rikkoi perheemme. Emme kaipaisi miestä, jos olisi ollut yhteinen päätös , mutta kun rakastimme häntä koko perhe. On sääli, että mies valisee huonon elämän.
taitaa miehelläsi olla nyt, kuin tuollaisten pikkupirujen kanssa, sellaiset kakarat kuin on äitikin, yhtä vittumaisia luonteeltaan ja kieroja kuin korkkiruuvit. Ei yhtään mikään ihme, että mies lähti ja ei ole takaisin päin vilkuillut.
Katso peliin, sieltä se suurin syyllinen löytyy tässä asiassa ja ei ihme että lapsetkin samaa virttä veisaavat, katso sitä kuusta kuuleminen jonka juurella on asunto.
En jaksa uskoa siihen että jos mies voidaan viedä väkisin jos hän on onnellinen omassa elämässään. Kyllä siinä mies on valmiina vietäväksi jos sopiva kohde eteen tulee. Minultakin "vietiin" mies mutta näin jälkikäteen ajattelen, että joutaa mennä mokoma mies jos on noin vietävissä. Mitä ihmettä teen miehellä joka vilkuilee koko ajan sivuilleen ja odottaa koko ajan löytävänsä sen "elämänsä rakkauden". Kyllä minä haluan olla rakkaani elämässä se ainoa oikea. Juuri Hän jolle hänen sydämensä sykkii ja joka ei edes huomaa muita naisia maailmassa. Aikuiseksi piti elää ennenkuin tällaisen ihmisen löysin. Toivottavasti sinäkin löydät jonain päivänä miehen jolle olet se maailman tärkein ja rakkain ihminen.
Vaikka pidänkin ajatuksiasi kypsinä ja ihailtavina nyt olen kanssasi eri mieltä.
Uskon vahvasti siihen että jos mies todella on onnellinen ja kaikin puolin tyytyväinen liittonsa ei häntä siitä kukaan pysty viemään.
Olen jostain syystä ollut monen miehen uskottu tässä vuosien varrella, kuullut monia tarinoita siitä kuinka he ovat tyytymättömiä liittoihinsa, syynä yleensä huono seksielämä tai naisen komentelu ja rämpätys. Kun mies on tuota kestänyt pidemmän aikaa, alkaa katseet harhailemaan usein muissa naisissa. Silti, moni ei ole valmis eroamaan mutta pettäminen käy mielessä.
Uskonkin että usein tälläinen "toisen naisen matkaan lähtö" on ensin pelkkä seksisuhde toiseen naiseen, ja kun mies saa sieltä kaipaamaansa huomiota niin rakkaus syttyy.
Itse olen kehottanut noita miehiä nostamaan kissan pöydälle. Taitaa olla niin että suurin osa miehistä on sellaisia joille on todella vaikeaa kertoa vaimolle asioista niiden oikeilla nimillä. Pettäminenkin on helpompaa kun tunteista puhuminen. Onpa minulle pari miestä sanonut myös että he toivovat että vaimo pettäisi että pääsisi puhtain kasvoin suhteesta irti.
Kyllä eron sattuessa on molempien osapuolien katsottava peiliin.
Näinhän se on että parisuhde on aina kahden ihmisen suhde ja myös eroon (huonoon avioliittoon) tarvitaan kaksi. Peiliin olen monta kertaa katsonut ja nyt teen monia asioita toisin kuin aikaisemmassa liitossa. Mutta olisin toivonut että mies olisi asiat ottanut puheeksi ja jos puhe ym. keinot eivät olisi auttaneet niin olisi erottu. Minusta pettäminen on pahin mahdollinen tapa päästä suhteesta eroon. Tai ehkä itse olen niin vanhanaikainen. Puhuminen suhteessa on tärkeää mutta valitettavan moni mies (ehkä nainenkin) vaikenee vaikeista asioista. Toki monelta jäävät sanomatta ne hyvätkin asiat ja kauniit asiat.
Näihin ajatuksiisi on helppo yhtyä.
Itselläni oli aikoinaan sellainen tilanne että se olin minä joka patosin pahaa oloani. Itse en kyllä itseäni syytä puhumattomuudesta, sillä niin monta kertaa yritin puhua asioista, mutta kun keskustelut joka kerta menivät huudoksi, en enää jaksanut. Vihaan tappeluita, ja olin siis mieluummin hiljaa ja patosin tunteitani kun riitelin. Silti, vaikka tunteet kuoli en pettänyt. Mutta siinä lienee se miehen ja naisen ero, nainen ajattelee kuitenkin ensin aina sydämellä, vaikka siellä ei rakkauden tunteita enää olisikaan.
Olemme ex-miehen kanssa pystyneet puimaan asiat nyt eron jälkeen, ihan ilman huutoa ja hammasten kiristystä, mutta siis aivan liian myöhään.
Toisaalta olen nyt sellaisessa liitossa, etten kadu eroani yhtään, en kuitenkaan jaksa uskoa että vanhassa suhteessa olisin saanut tätä kaikkea mitä saan nykyisessä.
Uskon myös siihen että kun on monessa liemessä keitetty ja nähnyt mikä eroon johtaa, panostaa uuteen suhteeseen ihan toisella tavalla.
Olen nykyisen mieheni kanssa ollut yhdessä viisi vuotta emmekä ole kertaakaan tapelleet kunnolla. Siis pientä väittelyähän tulee aina mutta ääntä ei ole kummankaan tarvinnut korottaa. Me kai molemmat olemme saaneet edellisissä suhteissamme tarpeeksemme riidoista ja välttelemme niitä niin paljon kuin voimme.
ja rikkoa hyväkin liiton. Yleensä se on lapseton nainen, jolla ei ole muuta elämää, kuin sotkea kateelliisena muiden elämän.
Lapseton nainen on miehestä vapaa ihminen tekemään mitä lystää, kun ei ole lapsia sotkemassa.
Lapset on helppo jättää vaimolle, joka varmasti huolehtii heistä.
Miehen on helppo lähtä seikkailemaan ja kokeilemaan, kun äiti en lapsiaan jätä.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä mies voidaan viedä perheestä, houkuttelemalla ja mustamaalaamalla vaimoa ja lapsia. Miksi muuten olisi niin paljon kaipaavia ex puolisoita ja lapsia? Jos ero on yhteinen, ei katkeruutta ja ikävää olisi, mutta kun se päättyy toisen tuloon väliin, sitä ei vaan pysty hyväksymään.
Ilmeisesti joillekin on liian vaikeaa katsoa peiliin ja myöntää ettei se meidän liitto sittenkään ollut täydellinen eikä mies ollut minuun tyytyväinen kun erota halusi.
Hyvin, hyvin harvoin eroa haluaa molemmat, mutta siltikään ei syynä eroon ole kolmas osapuoli.
Niinhän minäkin halusin erota, vaikka mies ei, eikä syynä ollut muu kuin tyytymättömyys mieheen ja liittoon.
Jos mies vaimoaan rakastaa niin eikähän vaimoa kukaan pysty mustamaalaamaan, mieshän vaimonsa parhaiten tuntee. Tuo ajatus on jo niin lapsellinen etten pysty uskomaan että kirjoittaja on juttuaan edes tosissaan kirjoittanut.
Aika paha toi sun lukihäiriö, vai eivätkö vain aivot kykene tulkkaan lukemaasi.
Huutele mitä huutelet, tyhjiä sanoja jokainen ja kertoo kaiken kirjoittajansa "älykkyydestä".
Tottapa turiset.
Äläkä välitä näistä provoista ne kyllä poistetaan palstalta....
kirjoitus oli vastaus poistettuun viestiin.
Kiitos ylläpito !
minä ainakin pääsin rikkoon yhen liiton, kun hiukan valehtelin ja manipuloin, niin sen eukko heitti sen ulos, mutta se mies ei olis halunnu erota ja sitte kävi niin ikävästi, että mies surmasi ittensä, meistä kumpikaan ei sitä saanut, tästä nyt aikaa 10v.
kateus kun ne kalat vie vedestä, ei katkeruus...
tällä palstalla käyt mieltäsi pahoittamassa, anna noiden naisten purkaa täällä mieltänsä, jos se heitä jotenkin lohduttaa ei se ole sinulta pois.
Jos täällä kirjoittelulla saadaan jotkut pois mielenterveys ja masennus tilastoista niin hyvä. Vai pitäiskö näiltä surkeilta ihmisiltä viedä tämäkin henkireikä pois?
Poliiseilla on paljon tärkeämpääkin tekemistä ,kun lukea täällä anonyymeinä esiintyviä ja toisiaan tuntemattomien ihmisten purkauksia.
Jokaisella on oikeus viedä asia poliisille jos herjataan.
Enkä kyllä ymmärrä miksi uusperhepalstalla kirjoittaa uusperheettömät herjaten ja aliarvioiden.
Menkööt muualle, vaikka psykiatriselle hakemaan apua ahdistukseensa.
vähän nättinokkainen,minä ainakin jätän omaan arvoonsa toisten paska jutut, hupaisia ovat monet ja enempi naurattaa kun ärsyttää, ja enhän tunne täältä ketään.