Olo on mitä kauhein. 4 avioliitto vuoden ja 2 lapsen jälkeen on eletty kriisistä kriisiin. Ja nyt illan vietossa tämä äiti mokasi ja pahasti. Kävin vieraissa. On niin huono-omatunto ja paska olo että haluaisin kuolla. Nyt kysynkin kertoisinko miehelleni. Satuttaisiko se häntä liikaa? Miltä itsestä tuntuisi kuulla tuollaista? Haluaisinko edes tietää? Miten on, haluaisitteko te tietää jos puoliso pettäisi? Miltä se tuntui sanoa? Tai miltä se tuntui kuulla? Tämä on todella vaikeaa... Paska mikä paska...
eksynyt äiti
voivoiv
6343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..tähänkin on monia mielipiteitä, kuten tulet huomaamaan (luultavasti).Mutta minun mieheni petti minua kaksi kertaa.Ekalla kerralla sovittiin jotenkin (hän jäi kiinni melkeimpä itse teosta kun soitin hänelle), mutta luottamus meni.Aina jos hänellä meni edes muutaman minuutin kauvemman kauppareissulla tms. niin epälykset voimistuivat..ja kun hän tuli kotiin, niin kyselin ja intin, riitahan siitä aina tuli.
En pystynyt edes luottamaan siihen että hänelle tuli työpuheluita (vaikka niitä ne olivat),epäilin mielessäni että "kummiskin joku toinen nainen" .Ja epäilykseni sitten johti siihen että hän oli taas loppujen lopuksi pettänyt minua.Ja sitten tulikin ero.
Lapset vain kärsivät ennen lopullista eroa meidän jatkuvista riidoista ja tiuskimisista.Eivät lapset tyhmiä ole, vaikka kuinka yrittäisit esittää onnellista tai normaalia, niin lapset kyllä huomaavat että jokin on vialla.
Eli: meidän kohdalla oli hyvä että tiesin, mutta olisi vain heti pitänyt erota..luottamus kun kerran menee, niin sitä ei saa takaisin.Mutta sinun päätettävissä se on.Jos tiedät VARMASTI ettet mene enää pettämään, niin voi olla että olisi hyvä kun et kertoisi..mutta jos et voi olla 100% varma, niin sitten kerro.
Se riippuu ihan sinusta itsestäsi.Mutta muista, luottamus siinä menee.
En halua sinua tuomita..kriisin keskellä se yleensä tapahtuu, jos tapahtuu.Silloin myös ihmiset yleensä huomaavat että onko se nykyinen juttu se ihan oikea...
sutaisusi sen arvoinen, että sen takia kannattaa suistaa perhe raiteiltaan?
Haluatko siirtää pahan olosi itseltäsi miehellesi? Haluatko helpottaa oloasi pilaamalla miehesi joulun? Muista, että vain sinä olet vastuussa teoistasi, eivät miehesi eivätkä lapsesi. Entä mitä mieltä mahtaa asista olla se, jonka onnistuit pokaamaan? Haluaako hän esiintyä draaman sankarina, vai piiloutuuko mieluummin vaimonsa helmoihin?
Annapa ajan kulua, niin eiköhän koko tapaus painu omaan mitättömään arvoonsa. Toinen osapuoli lienee sen jo unohtanut. Älä tee kärpäsestä härkästä.
Puolustelet tekoasi ja jo edelle vastanneet haluavat petturia tukea, minä en sitä tee.
Tuomitse täysin ja suoraan tekosi parisuhteeseen täysin kuulumattomaksi luuserin hommaksi, jota ei missään nimessä pidä kenenkään ymmärtää - eikä hyväksyä.
Teit tekosi mieheltäsi kysymättä - hänellä ei ollut oikeutta sanoa mielipidettään etukäteen asiaan, joka luultavasti tulee vaikuttamaan hänenkin tulevaisuuteensa. Teit päätöksin yksin VAIN omia tarpeitasi kuunnellen.
Sinusta en tiedä - olet luultavasti mitä paatunein ihminen - mutta itse en kykenisi edes menemään vieraisiin, MINKÄÄN KRIISIN VERUKKEELLA - ja jos joku ihme maailmassa minut niin saisikin tekemään, menettäisin siinä samassa itsekunnioitukseni ja omatuntoni vaatisi minua tilille asiasta. Ja sehän tarkoittaisi asian käsittelyä miehen kanssa.
Siis otapa sinäkin vastuu teostasi ja ota vastaan se, minkä miehesi sinulle asiasta langettaa.
Turha on pohtia, teetkö uudelleen saman - luultavasti teet. Turha on myöskin uskotella itselleen olevansa itseasiassa sankari, joka ei "pilaa muiden joulua". Jouluhan meni jo......
Minulla ei ole tuollaisesta kokemusta, mutta vastaan sen perusteella, kuten itselleni toivoisin tehtävän vastaavassa tilanteessa.
Olen sitä mieltä, että koska olet mokannut, niin sinun täytyy hoitaa myös jälkityö itse. Mielestäni on äärettömän rumaa alkaa keventää huonoa omaatuntoa toisen harteille varsinkin kun kyse on vain yksittäisestä kerrasta. Jaettu paska on kaksinkertainen paska. Hoida siis ikävät fiilikset itseksesi, tee päätös tuollaisen käyttäytymisen lopettamisesta ja ennen kaikkea älä pidä enää yhteyttä tuohon hoitoosi. Jos ryhdyt salasuhteeseen, niin se, jos mikä on todella hajottavaa käyttäytymistä.
Sinulla on tiukka elämänvaihe kahden lapsen äitinä, joten en usko elämäsi helpottuvan, jos alat hölöttää miehellesi syrjähypystä ja pohtimaan, että kannattaisiko tuon takia nyt laittaa hopeat jakoon. Ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista pitkän elämän aikana, mutta onneksi niistä voi ottaa opikseen. Avioliitto on sitä varten, että tehdään päätös pysyä toisen rinnalla, vaikka heikkolihaisia ihmisiä ollaankin. Ihastumisessa ja himoissa ei ole mitään väärää, mutta niiden perusteella etenemisessä on paljonkin väärää, jos naimisissa ollaan.
Fiksumpaa ja onnellisempaa uutta vuotta sinulle toivottaen toinen kahden lapsen äiti.
Minulla oli pettävä mies,monet kerrat annoin anteeksi ja toivoin ettei pettäminen enää toistuisi. Lopulta sairastuin ahdistuneisuushäiriöön kun olin jatkuvasti huolissani. Mies tokaisi siihen vain että ellen lopeta ahdistustani hän jättäisi minut,sehän ei tietenkään asiaa yhtään auttanut..Masennuin,yritin jopa itsemurhaa kun en ollut riittävä miehelleni ja mies vaan haukkui hulluksi..Sanoi ettei kukaan pystyisi minun kanssa olemaan kun epäilen koko ajan.Välillä oli tietysti hyviäkin aikoja.
Sitten yhtenä päivänä mies tuli taas viikonlopun jälkeen takaisin fritsu kaulassaan,kysyin siitä ja mies sanoi sitä kaverin tekemäksi ja pyysi minua lopettamaan nalkuttamisen..Edes silloin kun erosimme lopullisesti mies ei suostunut myöntämään että hänellä oli toinen..Olin nähnyt heidät yhdessä ja olivat jopa muuttaneet yhteen..siellä mies siis viikonloput oli,mitähän lie toiselle naiselle sanonut.
Tuosta on jo useita vuosia ja nyt minulla on ihana mies ja hänen kanssaan yksi ihana lapsi..Ikinä en vaan opi varmaan luottamaan ihmisiin enää vaikka yritän..Minä ainakin haluaisin tietää jos pettää,inhottava kuulla jostain muualta tai nähdä itse..
Pettäminen kriisin ratkaisukeinona kuulostaa huonolta. Ok, et varmaan tietoisesti lähtenyt ratkaisemaan kriisiä näin, mutta siltä se tuntuu. Eletään kriisistä toiseen, sitten kokeillaan jotain "uutta"...? Tuloksena oli p****kaa käteen.
Jollain tasolla ymmärrän että ihminen on heikko ja erehtyvä, siten teon voisi anteeksi antaa. Muttei unohtaa. Vastaavassa tilanteessa menettäisin luottamukseni joten tiedän ettei jatkoa suhteelle olisi. Miettisin pääni puhki uusiutuuko pettäminen ja vaikkei uusiutuisikaan, olisin äärimmäisen epäluuloinen ja siten suhde olisi tuhoon tuomittu. En tiedä miten miehesi suhtautuu asiaan. Voiko hän antaa anteeksi ja saavuttaa uudelleen luottamuksen.
Ainakin tarvitsisitte selkeästi uuden alun ja yhteisymmärryksen, että toistuville kriiseille pyritään laittamaan piste omalla toiminnalla. muuten seuraavan kriisin puhjetessa tämäkin asia voi tulla esiin. Niin jos et kertoisikaan asiasta nyt miehellesi, sehän voi tulla ilmi myöhemmin. Silloin luottamus menetetään vielä varmemmin - olet pettänyt JA salannut sen.