Tulipahan ihan tässä mieleen, että kuinkas teillä muilla on tuon alasti esiintymisen kanssa? Tarkoitan siis, että viitsittekö lähteä uimahalliin tai esim. saunoa perheen/kavereiden kanssa? Oletteko ylpeitä laihuudestanne vai tunnettoko kenties häpeää? Haluatteko herättääkin huomiota, kenties sääliä? Itse olen jo pahimmasta anoreksiastani selvinnyt ja ollut muutamia vuosia jo ''kuivilla'', mutta tuli vaan muistoja mieleen, kun eilen kävin punttitreeneissä ja saunomassa uimahallilla. Satuin nimittäin näkemään erään selkeästi anorektisen tytön suihkussa...en vaan voinut olla pistämättä huomiolle (varmaan saatoin tuijottaakin). Näin 'terveenä' teki kyllä todella pahaa katsoa ihon läpi pilkottavaa selkärankaa ja lantion luita...takapuolikin oli kuopallaan ja häntäluu pilkotti.. :'(
Muistan kyllä, että itse ollessani sellainen 35-kiloinen, en tuntenut ainakaan alkuvaiheessa häpeää riutuneesta olemuksestani. Ihan normaaliin tapaan kävin bikineissä rannalla ja saunomassa kavereiden kanssa - kunnes sitten vaivuin pohjalle ja eristäydyin elämästä, aloin hävetä itseäni.... En tosiaankaan ymmärtänyt kuinka huomiotaherättävän laiha olin. Nyt kun (13 kiloa painavampana) katselen tuon ajan valokuvia, niin herran jestas sentään! Meinaa ihan itkettää... Olisi kyllä eilen tehnyt niin mieli mennä sen tytönkin luokse ja jotenkin auttaa häntä. Olin koko loppuillan huonoissa fiiliksissä hänen vuokseen. Mietin hänen elämäänsä, käyköhän kenties samoja asioita läpi kuin minä aikoinaan...
Muistan kyllä, että itse ollessani sellainen 35-kiloinen, en tuntenut ainakaan alkuvaiheessa häpeää riutuneesta olemuksestani. Ihan normaaliin tapaan kävin bikineissä rannalla ja saunomassa kavereiden kanssa - kunnes sitten vaivuin pohjalle ja eristäydyin elämästä, aloin hävetä itseäni.... En tosiaankaan ymmärtänyt kuinka huomiotaherättävän laiha olin. Nyt kun (13 kiloa painavampana) katselen tuon ajan valokuvia, niin herran jestas sentään! Meinaa ihan itkettää... Olisi kyllä eilen tehnyt niin mieli mennä sen tytönkin luokse ja jotenkin auttaa häntä. Olin koko loppuillan huonoissa fiiliksissä hänen vuokseen. Mietin hänen elämäänsä, käyköhän kenties samoja asioita läpi kuin minä aikoinaan...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka painan enää 38,5 kiloa (ja olen melko pitkä), niin häpeän itseäni valtavasti. Tuntuu, että kaikki tuijottavat koska olen LIHAVA. Inhoan alasti / vähäpukeisena oloa jos muut näkevät.
Kun olin alimmassa painossani, tunsin kovin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tunsin ylpeyttä laihtumisestani, toisaalta häpeää kiloista joita en ollut vielä laihtunut (ja joita en onneksi tullut laihtumaan.) Nykyisin, normaalipainon keskivaiheilla, 63kg/167cm, tunnen pientä häpeää koostani eritoten jos näen jonkun kovin pienen ihmisen, mutta viimeksi kun kävin uimahallista selvisin tästä heittämällä kaverini kanssa aivan sairasta läskiläppää. :D
minut alasti on oma tyttäreni ja siskoni.Muille en itseäni alasti näytä en edes miehelleni!
Toi just kertoo siitä kuinka hyvä parisuhde voikaan olla anorektikolla.
Tuotapa olen itsekin miettinyt, että tuskinpa anoreksiaa sairastavalla voi olla kovinkaan täysipainoista parisuhdetta (saati seksuaalista elämää). Jos oma kehonkuva on niin kovin vääristynyt, itseluottamus maassa ja omat ajatukset pyörivät vain kaloreissa ja läskin määrässä, niin mitä jää parisuhteelle? Joku vanha viisaushan sen taitaa sanoakin, että ''täytyy ensin rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa toista''. Ilman omanarvontuntoa ja itseluottamusta parisuhde tuskin on tasapuolinen ja molempia tyydyttävä.
Alastomuus ja seksuaalisuuskin liittyvät aika vahvasti toisiinsa. Jos ei hyväksy omaa ulkomuotoaan ja ole itselleen armollinen, niin kuinka voisi kokea seksiäkään luonnollisena ja nautinnollisena... Surillista kuinka täysivaltainen kärsimys anoreksia onkaan.
en kehtaa enää olla edes t-paidassa, pitää vaan koko elämänsä pärjäillä näillä läskeillä ):
Minä muistan kyllä tuoneeni laihuuttani suorastaan kiusoittelevasti vanhempieni silmiin. Kaipa minä jollakin tapaa kapinoin vanhempiani vastaan (erityisesti äitiäni). Tunsin itseni voittajaksi, kun olin saavuttanut jotain mihin vanhemmillani ei ollut vaikutusvaltaa. Tietenkin tätä ''ässäkorttia'' oli helppo käyttää aseena mm. riidellessämme, tyyliin: "No sitten mä voinkin samantien laihuttaa itseni 30-kiloiseksi!". Usein kuljinkin kotona tiukoissa paidoissa, jotka paljastivat selkäpuolen kylkiluutkin ja käytin löysäksi jääneitä housujani, joiden annoin roikkua lommottavien lonkkaluideni varassa... (hyi olkoon!) Äitini usein kutsuikin minua mm. räävisköksi ja riutuneeksi, luuksi ja nahaksi . Jossain vaiheessa sitten aloin oikeasti ymmärtämään tilani ja pakon tehdä elämälleni jotain parantumismyönteistä. Tuolloin voittajanomainen ylpeys laihuudestani alkoi muuttua häpeäksi - aloin uskoa äitini puheita siitä, kuinka 'räävisköltä' näytin ja kuinka silmiinpistävä olin. Vielä nytkin 'parantuneena' mielessäni vaihtelevat toisinaan tunteet liiasta laihuudesta, joskus taas läskiahdistus saattaa vallata (onneksi hyvin harvoin!). Alastomuus ei ole vieläkään täysin luonnollista minulle. Toivoisin olevani naisellisempi ja omaavani hieman enemmän rintavarustusta. Onneksi punttiharrastukseni on tuonut minulle voimantunnetta ja itsevarmuutta - näin lihaksikkaammassa ja timmissä kunnossa olo on ''sutjakka'' ja vahva. :)
Onkohan täällä muita, jotka ovat käyttäneet kehoaan/laihuuttaan ns. vallanvälineenä esim. vanhempiaan kohtaan?
...huomauttelee esim. kun ostan paitaaa jossa näkyy makkarani , että : Tuostahan näkyy maha!! Tms ..
Nyt aloitin ruokapaaston ja kuntoilen ylen´määräisesti..
Eli laihdutan niin kauan ettei mahaani näy !
>>Tämä on ikäänkuin kosto äitini kommenteista!
Nyt parantuneena mutta edelleen hoikkana jopa häpeän laudattomuuttani. 10 kiloa hoikempana olin ylpeä. Nyt haluaisin lisää kiloja. Mieli on jo parantunut ja painokin on tosiaan noussut :)
Itte käytän tätä jotenkin keinona saada huomiota vanhemmilta. 3pienemmän sisaruksen kanssa, vanhin ei yleensä saa huomiota ja välillä en ees oo puhunu vahempien kanssa yli 3 päivään.......)): Kuljen kotona yleensä niissä vaatteissa joissa näytän laihemmalta............ eli löysät farkut jne.