Runojen kirjoittaminen

runo tulee tai ei tule, väkisin on turha yrittää vääntää mitään. Nykyään suru valtaa suurimmanosan runoistani, on murhetta paljon moinmuotoisena ympäröivässä elämässäni. On myös rakkaus runoja, ja elämästä yleensä, lähtökohtana itse ja oma elämä.
Olen huomannut itsessäni sanallista köyhyytä, en välttämättä löydä sanaa tulkitsemaan kaikkea tunnetta,
luulakseni johtuu vanhuudesta, tai siitä kun en ole lukenut kirjallisuutta juurikaan, vielävähemmän toisten runoja, lukemisesta olis paljon hyötyä omaan sanalliseen ilmaisuun.
Runojen kirjoittamisen aloitin noin vuosi - kaks sitten , kun ensimmäisen koneen hankin, ikää minulla on hitukan yli "setkyt".
En etsi kiitosta enkä kunniaa, olen suuresti yllättynyt, ja kiitos kaikille siitä, jos joku vastaa tai jotenkin kommento runojani,
siis kirjoittelen omaksi ilokseni ja teidä " huviksi", niitä on kotisivulle kertynyt noin kolmesataa --- neljäsataa, jonkin verran olen kirjoittanut tänne usealla eri "nikillä" ehkä eniten katzri, välillä kirjaimet seikkailee eri järjestyksessä, väliin isolla alkukirjaimella, sanoja saatan sovittaa sopivammaksi jälkeenkin päin, ensin kerron asian, sitten muotilen sanoilla runoa.

Parhaimmat runoni ovat olleet sellaisia joista olen jälkeenpäin ihmetellyt, että kirjoitinko minä tuon?
On hyvä aloittaa muutamilla ajatuksilla, sanoilla joilla runo ikäänkuin kaivetaan itsestä esiin. Yleensä teksti sitten kun sitä alkaa tulemaan on tajunnanvirtaa joka tuntuu vain tulevan jostakin ja päättyvänkin sitten johonkin. Tämä tuotos on yleensä sekava raakile josta tiivistämällä ja kylmästi miettimällä kasaan runon.
Lopputulos yleensä sitten yllättää itsenikin.