Meillä on 9 viikkonen pentu, jonka tärkein tehtävä on käsien ja jalkojen pureminen ja muriseminen varsinkin kun ihmiset yrittävät kävellä huoneesta toiseen. Kieltosanaa se ei tietysti vielä ymmärrä. Vesisuikepullon kanssa pääsee kävelemään, koska se pelkää saavansa suihkun naamaan, jos puree. Toinen konsti on pitää makupalaa kädessä, ja palkita sitten kun itse on päässyt kävelemään haluamaansa paikkaan. Se pureskelee myös vieraita tervehtiessään heitä. Korjautuuko tilanne itsestään iän karttuessa vai mitä tehdä. Kirjoissa neuvotaan hyväilemään ja paijaamaan pentua, kun se tekee oikein, mutta tämä käy heti käteen kiinni, joten makupalat on ainoa konsti.
Pennun pureminen
Mitteli
3017141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tuon ikäisen ei vielä tarvitsekaan täysin osata minkään laisia kielto sanoja.
Pentusi on niin nuori ettet voi vaatia (tai voit, mutta ihan turhaan) muuta kuin leikkimistä.Pureminen vähenee koko ajan ja hieman vanhempana voit saada sen jopa uskomaan kun kiellät sitä, siihen asti suosittelen makupalojen käyttöä.Muistathan että, kaikki mitä opetat pennulle tapahtuu leikin varjolla.
Kiitos Elli
sinun pitää rueta opettamaan koirallesi mitä EI-sana tarkoittaa. itselläni on basenjin pentu 3kk ja se jo ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Joissain tapauksissa voit jättää koirasi vaille huomiota, se on pahin rangaistuskeino mitä koira tietää. Olet kuin et huomaisikaan pentua. Jos pentusi puree paljon. voit ottaa sen poskista kiinni ja katsoa sitä silmiin hokien EI, EI,EI.. niin kauan kunnes se ei enää rimpuile. Se toimii. Onnea sinulle ja koirallesi. toivottavasti osasin auttaa.
Jos kieltosanaa hokee se menettää tehonsa..
Totta! Ja häkeltyy ihan tyystin.
Meillä asustelee nyt jo 4-vuotias labbis, jonka puremiseen tuli pentuna suhtauduttua liian lepsusti. Ei koira nytkään vihamielessä pure, mutta tuollaisen rontin hampailla tapahtuva leikkiminen ei ole enää kovin mukavaa. Eikä auta vaikka kuinka kiljut, päinvastoin puremisleikkiin tulee uutta puhtia. Seuraavan koiranpennun kanssa aion puuttua puremiseen hieman eri tavalla...
kun kerroit. Olen itsekin ajatellut, että pentu tuntuu vain innostuvan jos kiljaisee muka kivusta, niinkuin kirjoissa sanotaan.
Kiljaisemalla reagoiminen pennun puremiseen nostaa sen egoa. Kestä hammasta purren ja pure takaisin. itse noissa tilanteissa olen pentua nipistänyt pikaisesti huulesta/niskasta samalla ärähtäen eikä montaa kerran tarvinnut tehdä, kun pentu hiffasi jujun.
Meillä on ollut alusta asti sama ongelma - pentu on nyt pian 16 vkoa vanha. Se ei vaadi muuta kuin kovaa koulua. Tosin tapa eikun pahenee, kun alkaa ikenet kunnolla kutiamaan. Kyllä se siitä ajan kanssa.
Meillä ei auttanut edes sitruunavesi - koiruus suorastaan nautti sitruunavesisuihkusta. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta parhaimmaksi ollaan todettu oman paikan näyttäminen hierarkiassa. Omalla tavallaan tuo pureminen on koiralta kokeilua ja testaamista.
sun koira on?
Landseer.
vissiin onkin aika raju pentuna, mutta sitten rauhottuu aikuisena, vähän niinkuin muutkin isot koirat.
Sekin taitaa riippua varsin paljon yksilöstä. Edellinen lansu ei höseltänyt pahemmin ja piti rauhallisuutensa hamaan tulevaisuuteen asti. Ja onhan sitä tietysti eroja uroksissa ja nartuissa - edellinen oli narttu. Tämä meidän lössykkä testaa kaiket päivät hermoja... Nyt on hieman jo jäänyt, mutta on päiviä, jolloin on vaatteet, jäsenet ja hermot koetuksella. Putoaisi vain hampaat nopsaan :P
P.S. Eilen viimeksi paikkailtiin isännän paitaa... hmm...
niitä makupaloja kuitenkaan liikaa. Koira oppii pian vaatimaan niitä. Meillä tehosi kun otti kuonosta kiinni (käsi kuonon ympärille, tukevasti, mutta ei tarvitse puristaa ollenkaan. Pitää vaan käden kuonon ympärillä ja sanoo selkeästi että EI PURE!) Pelkkä ote ärsytti koiraa sen verran että pureminen unohtui heti. Se ei satuta mutta tuntuu ärsyttävältä. Sama toimii varmaankin jos laittaa kuonokopan kun pentu puree. Mutta ei pidä sitä kun pienen hetken ja sitten ottaa pois. Jos pureminen jatkuu heti uudelleen, niin toista sama heti. Koira tajuaa että puremisesta seuraa tietty rangaistus. Toi kuonokoppa juttu varmaan on parempi vasta sitten jos se ei muutamassa kuukaudessa ole yhtään lopettanut puremista. Ja kyllä ne makupalat vielä pari kuukautta menee, että pentu olisi isompi. Unohdin että se oli noin pieni. Mutta tossa kuitenkin vinkkejä tulevaisuuden varalle. Muista olla hellä, kun koira on vielä niin pieni. Onnea "koulutukselle".
Tuosta kuonosta kiinnipidosta ei välttämättä aina ole hyötyä. Meillä harrastettiin samaa, mutta koira ei kun innostui lisää! Tottahan se on, että yksilöt on yksilöitä ja rodut rotuja. Jokainen koira toimii eri tavalla ja oma tie on löydettävä.
Jos se puree, lopeta leikkiminen sen kanssa ja huomioi se vasta ku se osaa käyttäytyä.. Kyllä se sitten oppii ettei kannata purra koska siitä seuraa et leikki loppuu! :)
Huomiotta jättäminen toimii hyvin. Ja viimeisenä niittinä se, että laittaa hetkeksi toiseen huoneeseen. Se on kauhein paikka pennulle - ja kikka, jota on käytettävä viimeisenä.
aijaa... aika hassu juttu mulla nimittäin on 5kk vanha chihuahua niin se osaa jo kieltosanan ja käskyt esim. istu, maahan seuraa ja....
mut en tullu kehuu mu koiraa vaan sanomaan et kannattaa opettaa se ei kieltosana et se oppii siihen et se ei saa purra ku kövelee johonkin ja se makupala juttu kannattaa lopettaa koska sitten se jatkaa sitä niin se titää et se saa makupalan jos se ei pure ja jos e haistaa sit et sulla ei oo kädessä mitään niin sit se puree...:P
meille tuli juuri koiran pentu (eka sellainen) enkä niiden opettamisessa siis minkään sortin ammattilainen ole, mutta olin huomaavinani erään myös tehokkaan tavan tehdä koiralle selväksi ettei pureminen ole hyvä juttu, kuitenkaan satuttamatta sitä.
eli kun se puree...laitan peukalon kunnolla sen suuhun ja painan kevyesti sen alaleukaa...sille iskee pieni paniikki ja se yrittää hädissää avata suutansa, ei purraa enempää.
mitäs miestä tällaisesta oletten.
Jos ihmiset vaivautuisivat sen minimin verran tutkimaan pennun kehittymisvaiheita, niin kaikilla olisi kovin paljon helpompaa. Pennun tärkein oppimiskausi (oman asemansa sisäistäminen, tärkeimpien komentojen oppiminen) tapahtuu yksilöstä riippuen siinä 7 - 16 viikon välillä. Tämä on se vaihe johon kannattaa panostaa, opettaa leikin varjolla ne itselle oman lauman kannalta tärkeimmät asiat. En tarkoita temppukoulutusta, vaan pennun sopeuttamista lauman tapoihin. Toki kaiken voi tehdä myöhemminkin ja antaa "pennun olla pentu", jolloin koira on jo isompi, vahvempi ja voimakkaampi tahdoltaan. Tällöin vaaditaan jo omistajaltakin vähän enemmän kekseliäisyyttä ja taitoa eikä se aina onnistu. Tulokset on hyvin nähtävillä kaduilla, koirapuistoissa... Kun pohjatyö on tehty hyvin, on loppu helppoa tai ainakin paljon helpompaa. Siitä voi sitten jatkaa pidemmälle jos haluaa, tai olla jatkamatta. Koira osaa jo toimia omassa yhteiskunnassaan ja matkan varrella sitä joutuu korkeintaan vähän muistuttamaan säännöistä, yksilöstä riippuen.
Tämä tietohan on tietenkin kenen tahansa asiasta kiinnostuneen ulottuvilla, löytyy googlaamalla pennun kehitysvaiheista ja antaa varmasti aika hyvän käsityksen siitä, mitä pennulle voi ja kannattaa opettaa. Eli ei todellaan mitään Einsteinin hommaa... Täysin siitä kiinni onko kiinnostunut vai meneekö mutulla ja kuvittelee, että pentu kehittyy kuin ihminen.
Tätä samaa meillä käytetään. ELI täältä löytyy nyt 10vko:a vanha pentu, cottonin ihana vaalea pallero
Pureskelu menee ajan kanssa ohi, eli älä hätäile turhaan. Muista vain, että olet mahdollisimman passiivinen kun pentu näykkii, jotta se huomaa ettei saavuta sillä minkäänlaista huomiota.
Esimerkiksi aina kun pentu näykkäisee, voit jäykistyä paikallesi, olla hiljaa ja kääntää selkäsi pennulle kunnes se kyllästyy ja lopettaa.
:)
Pennulle saa pikkuhiljaa opettaa ei-sanan:
pistät lattialle namin, sanot jämäkästi "ei" ja jos pentu sen yrittää ottaa, työnnät käden nopesti hellästi sen mahan alle ja liu'utat sen kauemmaksi ja sanot uudestaan "ei" sillä samalla sekunnilla kun laitat käden sen alle ja liu'utat. Tätä toistat muutaman kerran, kunnes pentu jättää namipalan rauhaan, ja lopulta annat luvan ottaa.
Tätä harjoitusta tehdään muutaman kerran viikossa ja n. kuukaudessa pentu on hellästi oppinut ei-sanan.
Älä anna makupalaa pennulle, että se päästää sinut kulkemaan huoneesta toiseen rauhassa. Se ei tiedä, mistä annat makupalan ja pikkuhiljaa se oppii siihen, että kulkee nätisti perässäsi koko ajan makupalan toivossa. Onko tämä sitten hyvä? Ei.
Kun pentu käy jalkaan kiinni kävellessäsi, teet saman kuin ei-sanaa opettaessasi: liu'utat pennun hellästi pitkin lattiaa kauemmaksi etkä kiinnitä siihen mitään huomiota. Jos pentu siitä vain innostuu, murahdat pienesti samalla kun liu'utat.
Kuuluu ihan pentuikään tuo pureminen, mutta pitää muistaa, että ei se ikuisesti pentu ole, ja jos sitä ei opeta siitä pois, jatkuu se vaikka kuinka pitkään.
Opeta pennulle, että purra saa, mutta ei liian lujaa. Kärsivällisyys on pennun kanssa kaiken a ja o. Sille ei saa rähjätä eikä sen kanssa saa missään nimessä heittää hermojaan.
Jos pentu puree liian lujaa, vaikka leikin lomassa, älä vinkase äläkä näytä, että sinuun sattuu. Nipistä pienesti pentua huulesta niin että pentua nipistää huulesta epämiellyttävästi, ja jatkat leikkiä aivan normaalisti. Näin kerrot pennulle, että sinulle ei saa tehdä ihan mitä vaan, ja kerrot, että nyt menee liian lujaa.
Muista KEHUA pentua kun se tekee oikein. Kehu, paijaile, ota syliin ja helli. Älä opeta makupaloilla pentuasi. Esimerkiksi luoksetulossa:
"Musti tänne!" (tämä aina iloisesti)
Pentu tulee ja kehut sitä maasta taivaisiin, rapsutat ja leikit sen kanssa. Älä IKINÄ anna makupalaa ensin, koska muuten se oppii siihen, että makupalan saa, kun omistaja sanoo "tänne". Se ei opi sitä, että sinun lähelläsi on AINA hyvä olla, vaan se oppii sen makupalan. Ajattele makupalaa BONUKSENA kaikelle hyväilyllesi ja kehuillesi. Kehut ovat palkka -> kehujen ja rapsutuksien jälkeen tulee joskus bonus eli makupala.
Kannattaa kokeilla kaikenlaisia tapoja.
Itse kokeiltiin pieni ote niskavilloista urospentumme kanssa.
EI kovaa otetta. Pentu innostui vain enemmön näykkimään siitä.
Pahanhajuista ainetta käsiin oli tehokas meidän urospennulle.
Ainetta mielipuremakohtaan. Sai pahaa makua suuhun ja pureminen
väheni huomattavasti.
Kannattaa olla kärsivällinen.
Lisäksi kuonosta ottaminen kii saattaa joillain koirilla auttaa.
Etsikää oma tapanne toimia. :)
Koiraa EI SAA KOSKAAN lyödä. Olen erittäin vastaan sitä.
Koira voi ruveta pelkäämään ruumiinosaa tai/ja tavaraa jolla sitä on lyöty/potkittu.
Olen kuullut juttua lyömisestä, joka on erittäin väärin.
Onnea koiranpentujen koulutukseen, olkaa kärsivällisiä!:;)
Meillä laitettiin käsiin ja housun lahkeisiin etikkaa niin loppu pureminen muutamassa päivässä
Paras keino lienee heti alusta asti toimia kuten emokin toimisi:
Eli ärähtää pennulle ja jos ei tehoa,nappaa kulmahampailla kuten jokainen koira
varoittaessaan. Sama liike jonka Cesar Millan tekee,eli napauttaa koiraa jäykin sormin.
On tehokas,koska se kuuluu koirien luontaiseen olemukseen aina jos kasvavat laumassa.
Laumanohtaja tai emo kouluttavat pentuja näykkäisemällä,jos murahdus ei tehoa.
Koiraeläimelle lienee luonnollisin tapa se,jota koiraeläimet ovat itse käyttäneet.
Ei ne jakele herkkuja toisilleen.
Minun koira lopettaa puremisen aina kun laittaa hetkeksi selälleen lattialle ja sanoo ei. En tarkoita että koiraa pitäisi pitää maassa kauan selälleen.
Pure takaisin.. Sillon ne ymmärtää että se sattuu.. Ja jos ajattelet että se on eläin rääkkäystä niin käy tekemässä itsestäsi ilmoitus eläinsuojeluun.
pure takaisin niin se pentu kyllä ymmärtää murise ja näytä hampaat vihaiselta
on tehonnut omaani joka oli kova näykkimään ja puremaan pentuna kehu silloin kun käytös on suotuisaa OLE POMO ÄLÄ PÄÄSTÄ KOIRAA POMOKSI