vehje jää vihdoinkin johonkin tosi kivuliaseen loukkuun niin ettei saa enää vehjettään irti. Sama kielioppitaidoton hemmo selvästikin kyseessä. Jos saisin kertoa kirjoittelijalle että ei ole oikeaoppista kirjoitaaa 3n naisen loukussa ja 5n naisen loukussa vaan 3:n naisen ...pla plaa ja 5:n naisen ja plaa plaa...
Toivottavasti tuon loukkkumiehen
Munaloukku
23360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei kenenkään munat tuommoista kestä.
Emmat on kuvitelmaa vain.
kunniaksi pilkkua viilaamaan, niin viilataan sitä sitten. Ei näytä kieliopppi olevan sinunkaan vahvin lajisi.
Jos suomen kielessä lukua seuraa sana, joka on sijamuodossa, lukukin taipuu samassa sijamuodossa, ilman muita merkintöjä. Siis, kolmen naisen on 3 naisen, viiden naisen on 5 naisen.
(C:*ite alotit* :D)
kielioppi vaikka kirjastosta ja lue se. 5 naisen luetaan viisi naisen ja 3 naisen luetaan kolme naisen eikä viiden naisen ja kolmen naisen niinku sä sössötät. Jäikö peruskoulu kesken vai?
aikansa elänyt. Oikeinkirjoitussäännöt ovat muuttuneet monesti niiltä ajoilta. Setälä kuoli 1935.
"Suomen kieleen on otettu seuraava erityinen sääntö: Jos lukua heti seuraa samassa sijamuodossa taipuva sana, luvunkin sijamuoto ilmenee tästä. Lukuun ei siis tällöin merkitä sijapäätettä. Esimerkiksi ”8 osassa” luetaan ”kahdeksassa osassa”."
vahvistetaan 5 vuodeksi (Luetaan: vahvistetaan viideksi vuodeksi)
8 tunnissa (Luetaan: kahdeksassa tunnissa)
15 tytölle (Luetaan: viidelletoista tytölle)
3. luvussa (Luetaan: kolmannessa luvussa)
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.11.html#lukutaiv
että lyhyet lukusanat kirjoitetaan sanoina, kuten esimerkiksi: olen kolmen naisen loukussa. Tämä on tietenkin makuasia, mutta näin olen kielitoimiston päivystävältä dosentilta kuullut.
tietenkään käynyt 60-luvulla oppikoulua, lienetkö jollain apukurssilla opiskellut. Mutta ei mistään Herodeksen aikaisista tiedoista kuitenkaan ole kyse. En ole mitään uusia opuksia lukenut.
Tässä ote Wikipediasta Setälän kielioppia koskien >Tätä teosta samoin kuin hänen myöhemmin kirjoittamaansa Suomen kielen oppikirjaa luettiin pitkälle 1900-luvun jälkipuoliskolle asti Suomen oppikouluissa äidinkielen kieliopin oppikirjana.
Pitää olla "kirjoittaa", ei siis kolmea a-kirjainta.
yleensä,ainakin meillä päin, kahdella k-kirjaimella
Kaikki nuo kolme loukkumiestä ovat eri miehiä. Yksi kielioppivirheistä on tahallista plagiointia. Tietäisit jos olisit lukenut kaikki jutut.
Onnea pyöveleille. Katsokaa että itse että saa kunnianloukkaussyytettä.
Laske kielioppivirheet tästä, kun on tekemisen puutetta.
Ei kannata pieniin kielioppivirheisiin puuttua, jos asia käy ymmärrettävästi selville. Seksi-Sulokin tekee Essolla monia kielioppivirheitä, mutta siitäkin huolimatta hän käy viihdyttämässä monia naisia.
Näitä loukkujuttuja kirjoittava mieskin voi käydä monen naisen luona tai hän voi haaveilla sellaisesta elämästä. Naisten kanssa pelehtiminen onnistuu lukihäiriöiseltäkin, joten varsinainen asia ei jää sen vuoksi hoitamatta.
homma kyllä onnistuu, vaikka jokainen pilkku ei kirjoituksessa olisikaan kohdallaan. Eri asia sitten on, että kuinka se todellisuudessa tapahtuu, sillä minusta tämä juttu kyllä haisee itsekorostukselta, josta itseäni on palstalla monesti syytetty. Sepitettä tai ei, itse olet valinnut toisen tien, josta hatun nosto sinulle. Sinä sepität hyvin ja hauskasti kirjoitetut juttusi aina "kavereistasi", kuten Einari Essosta, Kalu-Kallesta tai Seksi-Sulosta. Se on ollut viisas valinta, sillä kukaan ei hyökkää kimppuusi, koska kerrot aina muka jostain toisesta henkilöstä. Olisi varmasti minunkin viisasta vaihtaa tyyliä ja kirjoittaa vastaisuudessa Ossista, Jaskasta tai Jussista, jotka ovat "kavereitani".
Mikään ei ole tylsempää, kuin kuunnella semmosta suuta, josta pulppuaa täydellistä monotoonista kirjakieltä.
Tuntuu, että kirjakieleen kuuluu määrätynlainen dynamiikan puute. Intervallitonta sanailua. Joo, vähä niinku.
Jos suun sisältä pulppuavasta äänesta siirryn Teksin kirjoittamiseen, niin luen mieluummin eloisasti etenevää, murrehtavaa ja persoonallista tekstiä. Pilkkuja joko on tai ei ole. En kiinnitä huomiota kielioppiin.
Jos kirjoitan jotakin virallista tekstiä, niin silloin tulee pätkästyä kieliopiltaan oikeaa sanapötköä.
Täällä kirjoitan siten, kuin normaalisti puhunkin. Jos jotakin häiritsee, että kirjoitan väärin, niin sanokoot sen nyt tässä heti, kaikkien läsnäollessa. Jos ei sano, niin vaietkoon iäksi. Hmmmm.... vai miten se menikään, kun pappi sanoo vihkiparia vihittäessä. Todistajille siis.
Palaan vielä tohon sun kirjotukseen. Hmmm... oikeastaan 3:n naisen..... on väärin kirjoitettu. Vaikka sanot, että se kirjoitetaan niin, niin mää sanoisin, että ei kirjoteta. Kirjoittaisin sen: 3 naisen. Lausutaan: kolmen naisen. Tai oikeastaan kirjoittaisin tuon numeron kirjaimilla. Luvun ollessa alle kymmenen, niin kirjoittaisin sen kirjaimin. Luulisin.
Puhekieli on asia erikseen, siihen murteellisuudet ja muut krumeluurit hyvin käyvät koska siinähän ne ovat syntyneetkin. Kirjoitettu kieli on vähän muuta erityisesti sen takia ettei murteilla ole oikeinkirjoitussääntöjä. Täälläkin näkee joidenkin joskus väännältävän tekstiään muka murteelliseksi, mutta tuloksesta ei saa minkäänlaista tolkkua, ei edes siitä, minkä tienoon murretta kirjoittaja on tekstissään yrittänyt käyttää. Kirjoitettu kieli on syntynyt yleiskielenä ja ne taistelut, joilla torjuttiin jonkun murrealueen ylivaltapyrkimykset siinä, on käyty loppuun jo 1800-luvulla. Ja tuosta mainiosta aasinsillasta konttasinkin lukujen kirjoittamiseen. On aina ollut tapa että pienet luvut kirjoitetaan kirjaimin, ei luvuin. Kolme ja viisi ovat pieniä (kokonais)lukuja, niitä pienempiä ei monta ole. Kirjallisuudessa näkee miljoonan miehen armeijoita, mutta ei 1000000 miehen armeijaa, eikä edes 11 miehen joukkuetta, kyllä sekin on jaksettu avata yhdeksitoista. Tämän lyhentämismanian ja samalla muunkin oikeakielisyyden rappio on alkanut sähköposteista ja varsinainen kuolinisku tuli puhelinten tekstiviestityksestä. Sukupolvi, joka on ilmaissut itseään kirjallisesti vain noissa medioissa, tarjoaa tapojaan muuallekin ja kaikin puolin lepsu kielitoimisto siunaa.
Tajunnanvirtaa tuli taas, korjaan itse: Tämä lyhentämismania ja samalla muunkin oikeakielisyyden rappio ... jne.
Kiitos vastauksestasi. Luin sen kahteen kertaa ja mietiskelin siinä samalla, että mitähän oikein vastaisin.
Miettimisen aiheutti se, että olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi.
Tuo tekstiviestittely oli alussa minulle hyvin vaikeaa, koska yritin kirjoittaa esim. lyhentämättä sanoja ja muutenkin käytin "oikeaoppineempaa" kirjoitustyyliä. Se puolestaan tiesi sitä, että en kyennyt sanomaan tuskin mitään, etteikö se olisi "venynyt" monen viestin pituiseksi. Pitkin hampain aloin sitten lyhentelemään sanoja ja käyttämään "huonompia" vaihtoehtoja sanoille, jotka muuten olisivat vieneet turhan paljon tilaa.
Aika hyväksi lyhytviesteilijäksi olen saanut itseni koulittua. Nyt kykenen kirjoittamaan vain kolmen viestin pituisen tekstin, kun alussa tarvitsin vähintäin kuusi viestiä.
Paljon vaikuttaa sekin, että miten paljon lukee kirjallisuutta. Kirjojen kautta "imeytyy" muistiin joitakin kielioppisääntöjä, vaikkei niitä vartavasten alakaan tallentelemaan päähän. Vaikkapa esimerkkinä nuo lukujen kirjoittamiset.
Jos ajatellaan tätä palstaa, niin minua ei häiritse kirjoitusvirheet ym. Tai pilkkujen puuttumiset.
Teen itsekin niin paljon virheitä, että joskus ihan hävettää.
Riippuu paljon siitä, mistä aiheesta kirjoittaa. Tarkoitan itseäni. Joskus joku huumoripitoinen aloitus tempasee sormeni semmoseen viuhahdusnaputukseen, että järkeni ei kykene viestittämään sormilleni, että "hei-haloo, aattelepa ny vähä, miten kirjotat." Solkenaan vaan ryöppyää ajatuksia.
Joskus yritän kirjoittaa pikkasen oikeaoppisemmin.
Tulipa taas pikkasen pitkä teksti. Pyydän anteeksi. Oikeasti olen yrittänyt, Yrittänyt, lyhentää tekstiäni. Ilokseni olen huomannut, että joskus se jopa onnistuu. Opiskelu jatkuu.
Kyllä kai tämä palstailu on jotakin vapaan jutustelun ja asiaviestinnän välimaastoa. Kirjallista se nyt varmasti on, ja sellaisena ohjaa ainakin minut käyttämään yleiskieltä jos mitään erityistä syytä muuhun ei ole. Aiheesta rönsyilykään ei täällä ole haitaksi, päinvastoin, kuten tämäkin ketju todistaa. Säästä siis kaikessa rauhassa anteeksipyynnöt sellaisiin tilanteisiin joissa syntyy oikeita kolhuja. Niitäkään eivät useimmat anteeksi pyydä, ainakaan nyrkkeilykehässä eivätkä täälläkään.
Hyvä Heikunkeikku!
Just olen samaa mieltä kanssasi.
Elämässä on niin monenlaista rikkautta ja suomenkieli antaa meille siihen omat mainiot mahdollisuutensa.
Miksi emme niitä käyttäisi. Siitä tämä palstakin on oiva esimerkki ja siksi niin mukava, kun eri puolelta armasta Suomenmaata ihmiset kirjoittavat niin kuin kirjoittavat omana itsenään omalla kielellään. Toinen ei ole parempi toista.
Suomen kieli on rikas kieli, ainakin minusta. Kielioppi on tietenkin tärkeää, mutta nautin kun saan lukea mukavasta aiheesta persoonallisella tavalla kirjoitettuna. Ja Heikunkeikku, Sinä osaat sen taidon.
En kyllä yhtään tykkää pilikunviilaajista, no onhan sekin yksi puheenaihe muitten joukossa, suon sen heille.
Mutta hei, alennusmyynnit ovat alkaneet, ei kun sekaan vaan, tekemään hyviä heräteostoja.
Mä oon itte just tällähetkellä näin vanhana aikuislukiossa ja meill on ollu äikkää. Siellä puhuttiin just ennen koetta, että jotta koska kun kirjoitetaan jossakin sätissä tai vastaavasti jotakin tärkeetä nii se kieli on just sitä mitä ny sitten onkin kummassakin. Täällä keskusteluis vapaasti ja sitten kun kirjotetaan virallisesti ja tietty kokeis sitten kieliopin mukaan ja ihan oikein.
Nii, mä sain monesta jutusta kiitettävän ja parista hyvän, siis äikän töistä. No kokeet meni sitten kasin luokkaan, kun piti aineistosta kommentoida ja tehä esseentyylinen juttu. Mut se meni mun miälestäni iha hyvin, nääs.
Niin ja nuo kielioppijutut on muuttunu omasta kouluajastani siis siitä, kun vuosikymmen oli -60.
Mukavaa loppuvuotta vaan kaikille :))) Tänne on tullu paljon uusia kirjoittajia, heillekin hyvää alkavaa uutta vuotta.
toivottelee yks talvinen likka
Tuohon kielioppivirheisiin puututaan liian hanakasti. Itse olen lähtenyt kotipaikkakunnaltani 15 iässä, kiertänyt ympäri Suomen joten mikään murre ei ole vierasta. Hauskoja ne on ja korviin tarttuvia. Kuitenkin puhekieleksi on jäänyt ns. kirjakieli. Toisen murretta on vaikea oppia ja sanoilla voi leikkiä. Kuten minäkin tuon eteläpohjalaasen kanssa.
Kuis sanotaan et olen parin ämmän loukussa ? Kolme ämmää on yhden äijän loukussa
Kuljaa kun täällä aina hellat ja louvat lääkkyvät lakkaille lumia. Annanpa teille läksyksi lukemista jonka avulla on helpompaa ihmetellä, mitä muut ovat huljan miellikuvituksensa ja loosallisen innoituksen palottaminen tänne pläntänneet. Hyvää Uutta vuosikymmentä, se on jo kynnyksellä.
Litterointimerkit
kauheaa painollinen tavu
(.) tauko
(1.2) tauon kesto, sekuntia
nii: äänteen venytys
↑joo sana lausuttu ympäristöä korkeammalta
↓nii sana lausuttu ympäristöä matalammalta
↑tänään↑ koko ilmaus lausuttu ympäristöä korkeammalta
joo. lausuman lopussa laskeva sävelkulku
joo, lausuman lopussa tasainen sävelkulku
joo? lausuman lopussa nouseva sävelkulku
on [ollut
[alka-
päällekkäispuhunta
[kommentti] esimerkin kommentti, toiminnan kuvaus tai lukuohje
.niin, hjoo sisäänhengittäen lausuttu sana
£kyllä£ hymyillen esitetty puhe
– – sanoja poistettu välistä
>kaikki< nopeutettu jakso
hidastettu jakso
se on< rakenne keskeytyy
# narina
mm m kaksihuippuisesti äännetty partikkeli
= kaksi puhunnosta liittyy toisiinsa saumatta
@ahaa@ äänen laadun muuntelu
kaik- sana katkeaa
Foneettiset merkit
ç soinniton palataalinen frikatiivi
x soinniton velaarinen frikatiivi
ɱ labiodentaalinen nasaali
ŋ äng-äänne eli velaarinen nasaali
ʊ suppeaa väljempi u-äänne
w labiovelaarinen puolivokaali
ɾ yksitäryinen r-äänne, nk. napausäänne
ʃ ”suhu-s”, š
ʒ ”suhu-z”, ž
ń, l´ liudentunut äänne
à, k̀ puolipitkä äänne
e, j, v vajaalyhyt äänne
k̆k vajaalyhyt geminaatta
ʙ, ɢ mediaklusiili, puolisoinnillinen klusiili
ã nasaalivokaali
ɛ, ɔ puoliväljä vokaali
x jäännöslopuke (rajageminaatiossa)
ʔ glottaaliklusiili
’ glottaalinen puristuma
Ì legatoääntämys
[heŋki] foneettinen kielenaines
/henki/ foneeminen kielenaines
ˈ pääpaino
ˌ sivupaino
C konsonantti
V vokaali
A väljä vokaali, a tai ä
U suppea pyöreä vokaali, u tai y
O puoliväljä pyöreä vokaali, o tai ö
Muut merkit
? epätodennäköinen ilmaus
* epäkieliopillinen ilmaus
≠ eri asia, eri merkitys
≈ lähes sama merkitys
∅ poisjättö, ellipsi
0 nollapersoona
¶ kappalejako
– – sanoja poistettu välistä
←, → sananmuodostuksen tai muuttumisen suunta
johtamisen tai muuttumisen suunta
. tavunraja
- morfeemiraja
yhdysosien raja
= kaksihahmotteinen raja vartalon lopun ja tunnuksen välillä
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Jaaha, hyödyllinen luettelo, tuo nollapersoona lie sulttaanin synonyymi, ja labiodentaalinen nasaali tarkoittanee herraskaisesti kirjoitettua ylähuulen alueelle levinnyttä nyrkkeilijän nenää jolla voisi halutessaan käydä auraamassa lumet tuolta pihatolta.
Käytän mielelläni labiovelaarista puolivokaalia yhdistettynä labiodentaaliseen nasaaliin. Siinä ikäänkuin äng-äänne saa ulottuvamman, velaarisemman nasaalin vaikutuksen. Dee dee