Meillä nyt reilu 7kk urospentu, peruskoulutus kunnossa. Hallitsee hyvin peruskäskyt ja luoksetulon rivakasti vapaana. Tekee pieniä tehtäviä oikein mielellään ja on nopea oppimaan. Asumme maalla jossa koirat pääasiassa vapaana, pienestä pitäen ollaan tehty hihnalenkkejä ihan tarkoituksella että oppisi siivosti käyttäytymään myös hihnassa. Lenkkejä on tehty pannan sekä valjaiden kanssa.
Pienestä asti on kävelyillä koetettu opettaa pysähtymistaktiikalla tuo vetämisen lopettaminen. Olen yrittänyt olla tässä jääräpäinen ja periksiantamaton vaikka lenkit venyy. Pysähdyn, odotan kunnes koira katsoo minua ja hihna löystyy. Jos pysähtyminen ei auta, käännyn ympäri selin koiraan, jos sekään ei auta lähden kävelemään toiseen suuntaan.
Nyt vetäminen on kuitenkin pahentenut, lieko tuo orastava murrosikä ja se että koiralla jo voimaa tod paljon. Niska kaarella ei vedetä mutta hihna koko ajan kireänä ja välillä kiskastaan jonkun hajun perässä että meinaa olla muori nurin :) Semmosta poukkoilua se hihnakäytös kuitenkin rehellisesti on.
Kysynkin siis, mitä seuraavaksi? Onko tuo pysähtymistaktiikka enemmänkin näitä kukkahattutätien oppeja jotka ei välttämättä kovalle koiralle sovellu? Me ollaan kyllä tähän asti kaikessa pärjätty positiivisella vahvistamisella eikä kovia otteita ole tarvitukkaan. Koira istuu käskystä sivulle ja seuraakin lyhyitä matkoja hienosti VAPAANA. En kuitenkaan edellytä koiralta lenkillä että pitäisi olla aktiivista seuraamista koko ajan, vaan kävelisi vetämättä. Riittäisi että pitäisi kontaktia minuun kuten tekee VAPAANAKIN. Tuntuu että häviää korvat ja aivot kun laitetaan hihna kiinni. Makupaloilla olen myös yrittänyt vahvistaa kun kävelee hienosti, samoin välitön kehu. Tässä on nyt vaan jotain mitä koira ei hokaa.. Apuja toverit!!
Pienestä asti on kävelyillä koetettu opettaa pysähtymistaktiikalla tuo vetämisen lopettaminen. Olen yrittänyt olla tässä jääräpäinen ja periksiantamaton vaikka lenkit venyy. Pysähdyn, odotan kunnes koira katsoo minua ja hihna löystyy. Jos pysähtyminen ei auta, käännyn ympäri selin koiraan, jos sekään ei auta lähden kävelemään toiseen suuntaan.
Nyt vetäminen on kuitenkin pahentenut, lieko tuo orastava murrosikä ja se että koiralla jo voimaa tod paljon. Niska kaarella ei vedetä mutta hihna koko ajan kireänä ja välillä kiskastaan jonkun hajun perässä että meinaa olla muori nurin :) Semmosta poukkoilua se hihnakäytös kuitenkin rehellisesti on.
Kysynkin siis, mitä seuraavaksi? Onko tuo pysähtymistaktiikka enemmänkin näitä kukkahattutätien oppeja jotka ei välttämättä kovalle koiralle sovellu? Me ollaan kyllä tähän asti kaikessa pärjätty positiivisella vahvistamisella eikä kovia otteita ole tarvitukkaan. Koira istuu käskystä sivulle ja seuraakin lyhyitä matkoja hienosti VAPAANA. En kuitenkaan edellytä koiralta lenkillä että pitäisi olla aktiivista seuraamista koko ajan, vaan kävelisi vetämättä. Riittäisi että pitäisi kontaktia minuun kuten tekee VAPAANAKIN. Tuntuu että häviää korvat ja aivot kun laitetaan hihna kiinni. Makupaloilla olen myös yrittänyt vahvistaa kun kävelee hienosti, samoin välitön kehu. Tässä on nyt vaan jotain mitä koira ei hokaa.. Apuja toverit!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi kuullostaa niin tutulta! Ihan ku olisin ite kirjoittanut tuon tekstin, mulla nimittäin sama ongelma koirani kans...
hihnakeskusteluun oman koirani hihnassa kulkemiset.
Itse opetin ihan ensimmäiseksi hihnassa "nätisti" seuraamisen ihan kukkahattu tyylillä, askel kerrallaan kehuin ja makupaloin.Siitä jatkettiin viralliseen seuraamiseen eli haettiin "nätisti" kulkemiseen lisäksi katsekontakti( käskyjä/ seuraamisia siis edelleen kaksi : "nätisti" ja "seuraa".
Hihnassa vapaana, vaan vetämättä kulkemisen opetin vanhanaikaisesti pysähtymällä ja nykäisemällä koiraa takasin päin(ensin kehoitus "äläpä vedä") kun hihna löystyi/ koira tuli luokseni mentiin välittömästi muutama askel eteenpäin( en kehu koiraa kun hihna löystyy ettei se innostu turhaa)
Pääsääntöisin pidin opetteluvaiheessa kiinni siitä, että me ei menty mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan jos vetohaluja tuntui olevan, muutin 100 metrin välein kulkusuuntani päinvastaiseksi niinkauan että koira turhautu ja alkoi tuijotella minua yrittäen selvittää että mennääks tässä vai ei.
Välillä ei menty.Sahattiin puolituntia 100 metriä edestakaisin ja palattiin kotiin.Askelia ja raitista ilmaa saatiin siitäkin:).
Pitkäjännitteisyydellä ja määrätietoisuudella korjantuu varmaan vielä noin nuorien koirien hihnakäyttäytyminen kohtuu helpostikkin.Varatkaa aikaa, ja päättäkää :ei askeltakaan siihensuuntaan mihin koira vetää! Lenkkeilystä ei tule mitään pariin viikkoon, mutta onnellisemman yhteiselon puolesta työ kannattaa.
kuin ketjun aloittajalla, meillä poika nyt 1 v. ja olen tota suunnanvaihtamista tehnytkin, eli sillä mennään. Toivotaan että oppi menisi vielä joskus perille, koska kaiken muun oppinut suht vikkelään. meillä ton vetämisen pahentaa vielä vastaantulevat yksittäiset autot...
Jep-jep, samaa sahataan täälläkin.. Puolivuotinen nappula, joka kyllä useimmiten muistaa kulkea nätisti, mutta odotas kun näkyy toinen koira, tuttu ihminen tai koirapuiston portti. Sitä vaan ajattelee mielessään että niin se oppii tämänkin kun on muutkin asiat oppinut. Muut aina sanoo että voi kun ne kasvaa niin nopeasti. Minä sanon että voi kun ne kasvais nopeammin :-)