Kertokaapa muillekin
1. Muutama hyvä perustelu, jonka vuoksi luovuitte ensin aiotusta abortista ja valitsitte oman ja lapsenne yhteisen elämän?
2. Mikä sai järkenne ja omantuntonne heräämään?
3. Ketkä lähimmäiset / vieraat puhuivat järkeä?
4. Mitkä olivat tuntemuksenne pidemmällä aikavälillä?
1. Muutama hyvä perustelu, jonka vuoksi luovuitte ensin aiotusta abortista ja valitsitte oman ja lapsenne yhteisen elämän?
2. Mikä sai järkenne ja omantuntonne heräämään?
3. Ketkä lähimmäiset / vieraat puhuivat järkeä?
4. Mitkä olivat tuntemuksenne pidemmällä aikavälillä?
Vastaukset 40
Vanhimmat
vältetty! :)
1. Ymmärsin ajoissa etten halua elää loppuelämääni vakuutellen että 'se nyt oli vaan nuppineulan pään kokonen soluklimppi, mullahan oli ihan laillinen oikeus tehdä se, suurin osahan sen varmaan hyväksyy eikä pidä mitenkään pahana' jne. höpöhöpöä itsekusetusta. Syyllisyys olisi pilannut mielenterveyteni eikä elämässä olisi nyt sellaista laatua kuin ilman tuollaista rasittavaa painolastia. Kenties olisin nyt jo itsekin mullassa jos olisin tehnyt sen.
2. Minulle sanottiin päin naamaa kaunistelematta että abortti on murha. Tajusin että turha sitä on yrittää mielessään muuksikaan vähätellä. Kommentti ravisteli minut hereille siihen mitä olin aikomassa lapselleni.
3. Ex-mies yritti painostaa, äitini (ja kaikki muut) puhui sitä järkeä joka säästi lapseni hengen ja oman mielenterveyteni.
4. Tuntui heti suunnaton helpotus kun olin päättänyt ettei minun tarvikaan mennä tappamaan lastani. En ole katunut pienintäkään hetkeä. Päinvastoin, kyllä puistattaa kun mietin minkä loppuelämän pilaavan virheen olin vähällä tehdä!
Varmaan monet jakoivat kokemuksesi.
Hyvää uutta vuotta Sinulle ja perheellesi!
Toivotaan että mahdollisimman moni pikkuinen ihminen saisi tänä vuonna pitää alkaneen elämänsä, eikä menettäisi sitä turhista mukavuussyistä!
Minulla oli aikoinaan vähän sama tilanne kuin sulla esikoistani odottaessani, minuakin yritti mies painostaa aborttiin. Luojan kiitos olin vahva ja pystyin pitämään pääni vaikka mies oikeasti sekoilikin pahasti ja uhkasi jopa tappaa minut jos en tee aborttia. Raskausaika oli tosi raskasta mutta sekuntiakaan en siitä kadu kun sain ihanan tyttäreni maailmaan:D Mulla sama kuin sulla, puistattaa kun miettii että mitä jos olisinkin luovuttanut ja tehnyt sen abortin..
Sinä nimim. "ElävänäSyntynyt", sama tilanne oli minulla aikoinani. Aloin odottaa neljättä lasta "vahingossa", muut vielä pieniä ja vanhinkin vasta menossa kouluun.
Mies hiillosti aborttiin, uhkaili erolla, itsensä ja minun tappamisella, oli väkivaltaakin mutta henkinen sellainen oli pahinta.
Odotusaikana mies ei juuri puhunut minulle, osoitti vain elein/ilmein millainen paska olen kun odotin lasta.
Mihin siitä olisin lähtenyt, pienet lapset, ei työpaikkaa, raskaana. Itsetunto pyöreä nolla.
Synnyttämään lähdin yksin yöllä, sanoin vain miehelle joka nukkui kaljapäissään että lähden nyt sairaalaan. Sanoi että hän ei ainakaan lähde mihinkään. Sanoin että ei tarvitsekaan. Yö oli pitkä ja itkukin pääsi moneen otteeseen.
Aamulla oli neiti syntynyt, sitä tunnetta kun hänen kanssaan join aamukahvia. Juhlallista ja yksinäistäkin kun ei ollut ketään jakamassa hetkeä.
Lähipiiristä kukaan ei tukenut raskauttani, jopa oma äitini kallistui abortin puolelle. Mieheni suku huokaili että kun ei asialle mitään voi. Salasin raskauden niin kauan kuin voin, koska tunsin ettei kukaan muu kuin minä iloinnut siitä. Ulospäin piti näytellä kuitenkin että asiat ovat suht ok, miehen suku jopa soitteli etten saa kertoa kenellekkään tilanteestani ts. purkaa sydäntäni, ettei vain tule puheita. Hiljakseen laittelin vauvanvaatteita ja yritin pysyä poissa mieheni silmistä.
Harkitsin miehen painostuksesta keskeytystä, mutta tunsin vahvasti etten voi tehdä sitä koska olin terve, mielestäni pystyin antamaan lapselleni hyvät lähtökohdat elämään. Ja miten olisin koskaan voinut haaveilla lisää lapsia jos tätä en halunnut ottaa vastaan? Mikä minä olisin ollut valitsemaan?
Joskus 10 viikon tienoilla jo olin taipumassa aborttiin, mutta olisin kuulemma joutunut synnyttämään sikiön, siihen en pystynyt. Mies tiesi että 12 raskausviikkoa oli rajana, voin sanoa että helvetti repesi kun viikot tulivat täyteen ja olin edelleen raskaana.
Tahdon sanoa kuitenkin etten aborttia tuomitse, jokaisen oma valinta. Tunsin vain etten olisi sitä oikeutettu tekemään kohdallani.
Nyt neiti on 10 vuotias, ihana iloinen kulta. Isänsä kanssa olemme eronneet muutama vuosi sitten ja elämä on kunnossa.
Mistä eksyinkään tälle palstalle ja aloin kirjoittamaan tarinaani, en tiedä. Tuskin koskaan odotusaikaani unohdan, tuntuihan se katkeralta kun tuntui että muita odottavia äitejä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä ja itse olin sellainen "hylkiö".
Uskomaton sankaritarina! Aamukahvia lapsen kanssa....
Kun rakkaus ja sisäinen velvollisuus ohjaa ihmistä, on hän vahva kuin vuori. Ei voimaantunutta voi lannistaa.
Näin elämä etenee ja laajenee. Rakkaus ja velvollisuus suojaa myös kantajaansa ja nostaa tämän turhuuden ja väkivallan yläpuolelle.
Tämän sankari-naisen viisaudesta voivat kaikki nauttia lukiessaan edellistä viestiä ja pyrkiä toteuttamaan hänen osoittamaansa yksinkertaista rakkauden ja elämän tietä.
Kiitokset meille heikommille annetusta rohkaisusta.
Todella spektaallimaista suoritus. Minäkin riensin jo ulos pakkaseen kyyneleet silmissä vetämään Suomen lippua täyteen salkoon kirjoituksesi innoittamana. Siellä se nyt lepattaa, ja meillä on sydän pakahtua riemusta.
Pahoitteluni, ei ollut tarkoitus loukata ketään.
En tuomitse aborttia, enkä kenenkään muun valintaa. Tässä oli vain oma tarinani ja yhden ihmisen valinta.
Voi rakas ystävä, kertomuksesi oli hienointa, mitä tällä palstalla on milloinkaan kirjoitettu.
Älä välitä tuosta yhdestä katkerasta aborttihemmosta. Hän lokasi itsensä ryhtyessää pilkkaamaan elämän kantajaa.
Raaka ja sivistymätön aborttiväki pilkkaa naista, joka kantoi vastuunsa sekä lapsensa ja löysi onnensa. Sellainen kun on aborttiväelle vain saavuttamaton haave, niin mustaa sappea tuo onnettomien sakki syytää.
osalla abortin tehneistä on lapsia ennestään, tai tulevaisuudessa.
Lapsiparkoja.
http://www.afterabortion.org/PAR/V4/n23/DOM_VIOL.htm
>Perhaps the two key elements related to post-abortion violence are (1) increased levels of irritability, anger, and rage, and (2) increased tendencies toward risk-taking, self-destructive, and suicidal behaviors.
In an Elliot Institute study of 260 women, 53 percent stated that after their abortion "I started losing my temper more easily," and 48 percent stated "I became more violent when angered.">
tietysti voidaan olla siitä kuinka vastuullista on tehdä jo neljäs lapsi alkoholisoituneelle miehelle, joka ei halua enää yhtään lasta lisää. Pystyneekö/halunneeko huolehtia edes aeimmista lapsistaan? Yleensähän te uskovaiset haluatte isän roolin isommaksi perheenpäänä, joten miten tämä sopii kuvioihinne, kun kyseessä on selkeästi kuvatun perusteella mies, joka ei halua toimia perheenpäänä, eikä hyvänä isänä? Ei taida välittää lapsistaan lainkaan tai ainakin kostaa sen sille neljännelle?
Osoitettu Yks tarina kirjoittajalle:
Mutta minua ainakin kosketti koettelumuksesi ja se että äidinrakkautesi oli niin vahvaa että suojelit pienokaisesi henkeä tuollaisen perhehelvetin läpi. On se huono juttu että tuollaisia "isiä" on olemassa, jotka eivät voi laittaa lapsensa etua itsensä edelle mutta onneksi sinä jaksoit pysyä vahvana painostuksen allakin. Mitähän sekin isämies itsestään tuumii nyt, mokomakin kaljaveikko.
Omakin raskausaika oli täynnä just tuota "hylkiö" tunnetta, muut äidit kun kävivät neuvolassa, vaateostoksilla jne isien kanssa, itse olin aina yksin.. raskaudestakin kerroin omalle perheelleni vasta viikko ennen tytön syntymää.. mutta toisaalta kaikki nuo vastoinkäymiset ovat vain vahvistaneet rakkauttani lapseen. Kyllä lapset ja elämänilo joka seuraa niiden myötä on parasta maailmassa, harmi vaan kun ihminen ei sitä tajua ennen kuin lopulta tajuaa... monen kohdalla se vaan tapahtuu niin myöhään että katumus virheistä varjostaa loppuelämää...
Rutistus ja ihanaa uutta vuotta sinulle ja lapsillesi:D
ketäs nyt korpeaa ;D
ainakin se näkyy sinua kovasti harmittavan :)
että sinua korpeaa, kun lipilipit laitat kehiin. Hyvä tietää varmuus jatkoa ( ja mennyttäkin) ajatellen.
ottaen huomioon, että kyseessä on sinun itse useasti käyttämäsi termi vastaavassa yhteydessä, jota nyt peilattiin ja nyt tämänkertaiset vastauksesi, miten näyttää harmittavan... Kyllä nuo ja vastauksesi kertoo lähinnä sinusta ja mikä sinua korpee, sorry.
hyvinhän ne on sentään perusteltu :)
jep, itse perustelit hyvin, että lipilipiviestien kirjoittaminen tarkoittaa, että korpeaa ja harmittaa. Olemme olleet täysin samaa mieltä jo pitkään.
mäkin teen abortin nytten, kun oon tehny yhen jo aiemmin. Mutta mukava kuulla että muutkin on sitä mieltä, ettei abortin tehneiden kannata tehdä lapsia jatkossa vaan abortoida ne. Adoptio kun ei kiinnosta ketään ja itsestä ei olis äidiks niin abortti on se oikea valinta.
vaan niin huvittavia että on ihan pakko huomauttaa.. ja sehän taas eräitä korpeaa.
Tässä siis eräs huvittava esimerkki:
:) eipä..7.1.2010 11:00
noista lapsensa liiskanneista katkerikoista kannata välittää. Hieno ja rohkaiseva on tarinasi, kiitos että kerroit!
MOT
siinä niin kovasti sinua huvitti?
Tää on niin keksitty tarina! Miksi ihmeessä muka suostuit olemaan yhdessä noin hirviö miehen kanssa, ja oletteko kenties edelleen yhdessä? Viimeistään lause "Joskus 10 viikon tienoilla jo olin taipumassa aborttiin, mutta olisin kuulemma joutunut synnyttämään sikiön, siihen en pystynyt." paljasti tän keksityksi tarinaksi. Kukaan ei joudu synnyttämään sikiötä jos viikkoja on 10, tuolloin abortti voidaan kyllä tehdä lääkkeillä, mutta synnytyksestä se ei mene, ehkä pikemminkin sama kuin tosi runsaat kuukautiset. viikolla 10 voidaan tehdä, ja yleensä tehdäänkin imukaavinta, jolloin potilas on nukutettuna, ja lääkäri hoitaa hommansa, eli ei tarvitse silloinkaan synnyttää. Ainoastaan, jos saat poikkeusluvan aborttiin viikon 12 jälkeen, joudut synnyttämään kuolleen lapsesi, mutta noilla viikoilla tehdään vähemmän keskeytyksiä kuin varhaisraskaudessa.
supistelun jälkeen se sieltä tulee ulos ("syntyy") rv10 kun rv12stakin?! Ja kyllä, se on sikiö rv10 lähtien. Ja jos olisi taipunut aborttiin (tehnyt päätöksen) silloin rv10 niin siitä olisi varmaankin se pari viikkoa voinut mennä ennenkuin se varsinainen abortti olisi tapahtunut ja silloin olisi ollut jo myöhemmät viikot.
Onko nyt vaan niin vaikee hyväksyä että joku on noinkin epämukavassa tilanteessa antanut lapsensa elää?
Niin kätilö minulle kertoi, tarkisti vielä sairaalasta asian. Täytyy ottaa huomioon että tapahtuneesta on jo yli kymmenen vuotta, sairaalojen käytäntökin on voinut jo muuttua.
Raskausaika oli minulle erittäin vaikeaa aikaa. Mies on ollut jo vuosia ex, mutta hänen kanssaan olen ihan asiallisissa väleissä, kummallakin on uusi parisuhde. Ex-miestäni on myös elämä opettanut vuosien varrella ja kuten kerroin tyttö on hänelle rakas ja tärkeä.
perustelluissa kehuissa ollut huvittavaa. Mutta se viesti taisi huvittaa sinua, ja kun et osannut vastata kysyttyyn, yrität tökerösti kääntää sitä taas muiden sanomisiin...dementoitunut lieroilija.
vaikka kysymyksenasettelusta hieman sellainen kutina tuleekin, etten välttämättä olisi sitä toivottua kohderyhmää... Mutta kuitenkin täsä vastaukseni:
"1. Muutama hyvä perustelu, jonka vuoksi luovuitte ensin aiotusta abortista ja valitsitte oman ja lapsenne yhteisen elämän?"
Käsitin että aborttia ei tarvitse tehdä ulkoisten seikkojen tähden (nuori ikä, koulut kesken, sekavaakin sekava parisuhteentekele, pelko siitä, että vanhemmat heittävät ulos kotoa jne.). Käsitin että minun oma haluni on tärkein ja halusin pitää lapsen.
"2. Mikä sai järkenne ja omantuntonne heräämään?"
Ajatuksiani kirkasti ja järkeä herätti kovasti ihana koulukuraattori, joka ymmärsi, tuki ja kannusti itsensä kuuntelemiseen. Omantunnon heräämisestä en osaa sanoa, en tainnut kovasti sellaista siinä tilanteessa miettiäkään.
"3. Ketkä lähimmäiset / vieraat puhuivat järkeä?"
Edellisessä viestissä mainitsemani koulukuraattori, jolta sain rohkeutta tehdä oma päätökseni, ja myös konkreettisia neuvoja siitä, kuinka niistä elämäntilanteeseen liittyvistä vaikeuksista selviää. Myös paras ystäväni tuki ja auttoi kovasti, mutta hän oli yhtä nuori kuin minäkin ja kuraattorin neuvot aikuisena henkilönä olivat siten konkreettisemmat ja niissä toki oli jo aikuisen tieto ja elämänkokemus takana.
"4. Mitkä olivat tuntemuksenne pidemmällä aikavälillä?"
En ole katunut päätöstäni. Ja vaikeuksistakin selvisin, vaikka muutinkin omilleni raskausaikana ja hyvin konservatiivisen ja vanhoillisen isäni kanssa välit olivat aika kireät monta vuotta. Selvisin kuitenkin :)
Kyllä ymmärrän pointin, miksi tosiaan tein lisää lapsia alkoholisoituneelle miehelle. Ja mikä oli lapsen isän kanta asiaan, hänhän ei lapsia enää halunnut. Yksinkertaisesti sattui "vahinko", ja niitä voi tosiaan sattua myös aikuisille ja vastuullisille ihmisille. Eivät vahinkoraskaudet ole vain teini-ikäisille sattuvia asioita.
Enpä riemusta hyppinyt minäkään kun tajusin olevan taas raskaana aikoinani. Mutta tarinassa kerroin oman valintani ja syyt siihen. Olisin voinut valita myös toisin.
Minulla oli kuitenkin mahdollisuudet huolehtia tulevasta lapsesta ja muista lapsistani hyvin, en nähnyt syitä abortin tekoon. Esimerkiksi taas jos teini-ikäiset tyttäreni kertoisivat nyt olevansa raskaana, en näkisi heillä olevan vielä valmiuksia tai mahdollisuuksia äidin rooliin miltään osalta.
Kerrottakoon että tyttö tapaa isäänsä ja on hänelle sittemmin ollut hyvin rakas. Tuskin kukaan tulee koskaan kertomaan tytölle hänen syntymänsä tarinaa.
"...tyttö tapaa isäänsä ja on hänelle sittemmin ollut hyvin rakas..."
Näinkin yleensä käy, kunhan edes joku jaksaa kantaa elämän muutoksen pelot.
Oleellista tosiaan lapsen kannalta on, että häntä odottaa ainakin yksi ihminen, jolla on valmiudet, mahdollisuudet ja tahto pitää hänestä huolta. Ja lapsellasihan - kaikilla niillä - on se ollut.
Tosiaan tyttäresi kannalta ei olisi mitään järkeä saada tietää noista olosuhteista ja hienoa, että olet osannut olla "katkeroitumatta" miehellesi: et ole puhunut noista tytöllesi ja siten nakertanut kaikkien - erityisesti tietenkin tytön - elämää.
kaikilla aborttien uhreillakin taatusti ollut odottajansa.. sen kun ei aina tarvi olla edes lähipiiristäkään.
Oletko varma ettei sinun lapsestasi olisi kukaan muu halunnu huolehtia?
Abortti-asiamies haluaisi esiintyä "asiantuntijana". Tuossa hän sormi pystyssä antaa "arvioitaan ja hyväksymisiään" - jopa äidille, joka synnytti ja rakasti lastaan. Ts. kyseessä ei ole vertaistuki, sillä lapsensa aborttissa surmauttanut ei ole äidin vertainen.
Tarkemmassa katsannossa edellisessä sepustuksessa on vain vihjailevaa aborttipropagandaa ja pelkoa oman pokerin putoamisen näkymisestä.
olisivat kiinnostavampi puheenaihe kuin nimimerkki satuapa, mutta sinä taidatkin olla niin hullaantunut häneen ettet muusta halua puhuakaan saati ajatella ;) Rakkaudesta se hevonenkin potkii!
kun oikein tahtoo...
Kun yksi äiti kuuntelee itseään ja valitsee lapsen pitämisen ulkopuolisten silmin ehkä heikossakin tilanteessa, eikä siis valinnut aborttia, vaikka siihen painostettiin, on tämän äidin ratkaisun tukeminen ja samaa mieltä oleminen tottakai aborttiin yllyttämistä ;)
olen kiinnittänyt huomiota... Toinen yhtä rakas aihe on aborttiväki. Aina välillä tämä henkilö herää ja moittii kun kukaan ei puhu pääasiasta, eli lapsista. Sitten hän jatkaa aborttiväen moittimista ja unohtaa itsekin pääasiansa kokonaan kun ne rakkaammat aiheet vetävät puoleensa enemmän... ;D
viestini tylyydestä johtuen, joka oli tämä Monta mieltä7.1.2010 14:19 . Aborttihihhulien valheellisen optimistiset sokerikuorrutteet ja sen kertominen halolla päähän- tyylillä, mikä on ainoa oikea vastuullinen tapa toimia vastaavassa tilanteessa, tuppaavat saamaan aikaan vastareaktion.
Minusta on hienoa, että teit tilanteessa sellaisen päätöksen, jonka tiesit itsellesi oikeaksi. Tiesit, että pystyt huolehtimaan lapsistasi, joten ratkaisusi oli hyvä sinun elämääsi. Hyvää jatkoa elämäänne :)
Tässä yksi näkökulma tietysti asiaan, kyllä olisi varmasti adoption kautta löytynyt lapselleni rakastavat vanhemmat, jos olisin niin halunnut tehdä. Järkeenkäypää, koska olin aikuinen ja terve, että olisin synnyttänyt lapsen ja antanut hänet adoptioon abortin sijasta.
Mielestäni jos äiti on 12-17 on eri asia, siinä lapsi joutuu synnyttämään lapsen, eikä sellaista tulisi heiltä vaatia.
Korjaus edelliseen, siis iältään 12-17 vuotias