Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Päivän ehkä ja sitten heilahtaakin laitoksen häkin ovi.
Mähän oisin niin herttainen ja suloinen mummu ;)))
Pst. Mä OLEN mummu, mutta en tuollainen...vielä ;))
kiva oli lukea käännöstekstiä.suurinpiirtein noinhan se menee lapsena.En voi enempää sanoa että kiva oli lukea,miltähän vuodelta toi runo on.En usko että kaikkea suoranaisesti voi kääntää suomeksi mutta aika hyvin se meni käännöstyö.piristi.
mäkin tykkäsin ja pakkohan se oli laittaa tännekin ;))
Mäkun oon kattellut yhtä isoa mäntyä,kerran hain kissan sieltä ja huomasin et kolmen oksan varaan saa vähällä vaival hyvän penkin,meinasin kiivetä syytinki vaarina sinne .
Siel olis komeeta kailottaa päivän mietelauseita lapsille.
Sä olet jo alkanut valmistautumaan vanhuutta varten ;))
Miusta tuli vanha täti joskus vuosia sitten.
Onneksi sisaren tytön tyttö lukee hoitoalaa niin saa pitää huolta sitten kun se aika tulee ja mie lapseks jälleen palajan.
Toi oli tosi ihana runo.
Tuli hyvä mieli kun luin tuon! Voi kumpa osaisimme säilyttää sen lapsenmielen!
Tapasin muutama vuosi sitten vanhan lapsuudenystäväni meidän lapsuusmaisemissa. Muistelimme entisiä aikoja, tutkimme vanhoja leikkipaikkoja. Yhdessä tuumin tulimme siihen tulokseen että nyt meistä on tullut vanhoja! Jaa miksikö? No eikös vanhat aina muistele menneitä!
Kiitokset hauskasta runosta.
Mun tarttis täs ruveta, lujaa kyytiä, ekaksi pääsemään alkuperäisesta lapsesta olemisesta ja ryhdistäydyttävä olemaan edes hetkosen normaalin mittapuun omaava immeinen, niin voisin sitten taas uudelleen alkaa lapsekkaaksi.
Mä en ole vielä malttanut lopettaa lekkimisiä. Mikään, ei mikään ole ratki-riemukkaampaa, kuin vaikkapa pomppia ympäri pihaa lastenlasten kanssa ja nakella toisten päälle vedellä täytettyjä ilmapalloja ja yrittämällä väistellä muiden palloja. Jännää-kivaa-jännää-kivaa.
Sisäleikit on kans kivoja. Miniä naureskelee, kun hurrrrrjasti leikitään ja toteaa usein, että nyt hän ymmärtää, miksi hänen aviomiehensä on semmonen, kuin on. Sukuviallinen juttu tää lapsellisuus.
Mut emmää välitä, oon yrittänyt muillekin sanoa, että jos tuntuu kivalta ja hauskalta ja mukavalta ja riemukkaalta ja ilostuttavalta Leikkiä, niin miksei sitte voisi leikkiä.
Vatsalihakset kääntyilee vinksin vonkis, kun päästää suustaan kovia naururypäsköjä. Se on kivaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa aloittajalle ja muille. Tääläpäs ei ole enää niin hurrrrjaa pakkasta, kuin eilen.
"Nykkö" se kevät jo alakaa.