Hei!
Sain tänää varmistuksen epäilyihini: olen raskaana. Minun kuuluisi tietenkin olla maailman onnellisin, mutten voi koska olen vasta 17-vuotias. Käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosi, otin jälkiehkäisyn (24h)joka ei toiminut.
Epäilin outojen tuntemuksien (raskausoireiden) takia raskautta ja tein teinkin testin 6viikon päästä, joka näytti silloin negatiivista, joten päättelin kuvitelleeni raskausoireet.
Nämä tuntemukset jatkuivat ja tänään sain tietää olevani rv10 5.
Ongelmani on etten tiedä mitä tehdä.(Tottakai keskustelun tästä lapsen isän ja vanhempieni kanssa, mutta olisi mukava kuulla tiedän mielipiteenne tai nuorina äideiksi tulleiden kokemuksia ja abortin tehdeiden kokemuksia.)
En haluaisi tehdä aborttia, koska itse olen hieman abortin vastainen (ellei kyseessä ole nuori henkilö, joka kylläkin itse olen). Olen varma, että vanhempani ja ystäväni olisivat tukenani ja auttaisivat minua parhaansa mukaan. Lapsen isän kanssa emme ole kovinkaan paljon tekemisissä enää, koska hän petti minua (hän on täysikäinen). Muutaman vuoden päästä olen itsekkin jo paljon vanhempi ja lapsenikin olisi joten tilanne saattaisi helpottua.
Toisaalta olen elämässäni siinä tilanteessa, että opiskeluni on TÄYSIN kesken ja minulla on harrastus, joka on erittäin sitova. Olen myös erittäin lapsekas, (en tarkoita lapsellista) vaan olen tälläinen, miten sen nyt sanoisi, erittäin ELOISA ja menevä ihminen. Rakastan viikonloppuja ystävieni seurassa ja vapaa-aikonani en paljoa kotona istuskele. En jotenkin pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä kotona hoitamassa lasta vailla menevää elämääni.
Kuitenkin abortti on erittäin raskas jo ajatuksena, ja tiedän, että menisi kauan ennenkuin selviäisin sen yli. Olen kuitenkin mielestäni melko vastuuntuntoinen ihminen ja lapsi syntyisi kesällä jolloin koulusta olisi loma ja minulla olisi enemmän aikaa lapselle (tosin tuleva syksy pelottaa).
Pelkään kuitenkin menettäväni nuoruuteni, mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä.
Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.
Sain tänää varmistuksen epäilyihini: olen raskaana. Minun kuuluisi tietenkin olla maailman onnellisin, mutten voi koska olen vasta 17-vuotias. Käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosi, otin jälkiehkäisyn (24h)joka ei toiminut.
Epäilin outojen tuntemuksien (raskausoireiden) takia raskautta ja tein teinkin testin 6viikon päästä, joka näytti silloin negatiivista, joten päättelin kuvitelleeni raskausoireet.
Nämä tuntemukset jatkuivat ja tänään sain tietää olevani rv10 5.
Ongelmani on etten tiedä mitä tehdä.(Tottakai keskustelun tästä lapsen isän ja vanhempieni kanssa, mutta olisi mukava kuulla tiedän mielipiteenne tai nuorina äideiksi tulleiden kokemuksia ja abortin tehdeiden kokemuksia.)
En haluaisi tehdä aborttia, koska itse olen hieman abortin vastainen (ellei kyseessä ole nuori henkilö, joka kylläkin itse olen). Olen varma, että vanhempani ja ystäväni olisivat tukenani ja auttaisivat minua parhaansa mukaan. Lapsen isän kanssa emme ole kovinkaan paljon tekemisissä enää, koska hän petti minua (hän on täysikäinen). Muutaman vuoden päästä olen itsekkin jo paljon vanhempi ja lapsenikin olisi joten tilanne saattaisi helpottua.
Toisaalta olen elämässäni siinä tilanteessa, että opiskeluni on TÄYSIN kesken ja minulla on harrastus, joka on erittäin sitova. Olen myös erittäin lapsekas, (en tarkoita lapsellista) vaan olen tälläinen, miten sen nyt sanoisi, erittäin ELOISA ja menevä ihminen. Rakastan viikonloppuja ystävieni seurassa ja vapaa-aikonani en paljoa kotona istuskele. En jotenkin pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä kotona hoitamassa lasta vailla menevää elämääni.
Kuitenkin abortti on erittäin raskas jo ajatuksena, ja tiedän, että menisi kauan ennenkuin selviäisin sen yli. Olen kuitenkin mielestäni melko vastuuntuntoinen ihminen ja lapsi syntyisi kesällä jolloin koulusta olisi loma ja minulla olisi enemmän aikaa lapselle (tosin tuleva syksy pelottaa).
Pelkään kuitenkin menettäväni nuoruuteni, mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä.
Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Päädyit kumpaan tahansa ratkaisuun niin se ei ole helppoa. On totta että saat heittää hyvästit monelle asialle jos päädyt pitämään lapsen. Todennäköistä tulee myös olemaan että lapsen isä ei todella minkäänlaisessa osassa lapsen elämässä vaan saat selvitä yksin. Se että sinulla läheisiä tukemassa on kuitenkin eri asia kuin että rinnalla olisi kumppani ja lapsen isä. Koulun ja viihteen saat unohtaa ainakin vähäksi ajaksi. Nuori yh-äiti on taloudellisesti todella heikoilla.
Jos taas päädyt aborttiin niin päällisin puolin voit jatkaa elämääsi kuten tähänkin saakka. Kuitenkin se tulee useimmille naisille ennemmin tai myöhemmin olemaan henkisesti vaikea asia jota joutuu sitten läpikäymään. Se voi tapahtua pian abortin jälkeen tai vasta vuosien kuluttua.
Siihen kumpi ratkaisu on juuri sinulle oikea en halua ottaa kantaa koska en tunne sinua. Lapsen pitäminen tilanteessasi vaatii paljon mutta lapsi myös antaa aina paljon. Moni ajattelee että abortti on helpoin vaihtoehto mutta monelle se ei sitä kuitenkaan ole. Se riippuu täysin siitä kuinka valmis olet käsittelemään asiaa. Tärkeintä tilanteessasi on että teet päätöksesi itse etkä anna kenenkään johdatella tai taivutella. Itse olen ollut myös vastaavalaisessa tilanteessa mutta minulla oli se onni että ratkaisu oli helppo tai oikeastaan itsestään selvä.
Itse oon 18 vuotias ja saan vauvan ensi keväänä (huhti-toukokuussa) ja vahinko oli tämäkin tapaus, mutta aborttia en halunnut edes ajatella, mulla on iso ystävä joukko ja vanhemmat ja vaikka ketä tukena, ja lapsen isän kanssa erottiin, mutta ollaan silti väleissä. yksin meinaan lapsen kasvattaa. koulussa mulla on vielä vuosi jäljellä mutta jatkan sitä sitten myöhemmin. Tiedän että tulen kyllä pärjäämään vaikkei se helppoa olekkaan, mutta tämä on silti ihana asia, vaikka nuori olenkin. olen käynyt ultrassa ja nähnyt kuvia pienestä tytöstä ja tunnen potkuja ja odottelen tässä nyt vain innolla kevättä:) tsemppia sulle päätöksessä! :)
siitä vaan, mäkin luulin etten pärjää mutta pärjäsin kyllä tosi hyvinkin vielä!!!
paljon heikommissa olosuhteissakin maailmalla lapset pyörii, pärjäät varmasti!
Kaikkea hyvää!
Minä tein poikani 16-vuotiaana ja pärjäsin hyvin. Olin yh. Soskut tuki ja elatusmaksut saa tietysti (136e) minimi, jos ootte eronnu, sekä lapsilisän yh-korotuksella 140 ? ja äitiysrahan min.560 netto, asuminenkin tuetaan hyvin...Ei sitä rahallisesti sen heikommalla ole, kun mitä olen nytkin ja kolmas vauva putkahtaa hetkenä minä tahansa nyt kylläkin 2,5 vuotiaan siskonsa ja uuden mieheni (kahden viimeisen isä) perheeseen. Eli pojan kasvatin 6-vuotiaaksi ja oli mulla siinä mieskin sen 6 vuotta, ei tosin pojan isä. Poika siis nyt 10-vuotias ja oikein terhakka nuori mies.Pitää huolta pikkusiskonsa ja varmasti tulevan pikkusiskonsakkin perään=) töitä en oo paljoo ehtiny tekemään, viime kesänä olin töissä ja yhden pätkän kaupassa. Välivuoden pidin peruskoulun jälkeen ja olin vanhempainrahalla siis sen 9 kuukautta. Kävin sitten lukiota 2 vuotta ja valmistuin merkonomin ammattiin v.2003, jolloin poika oli päiväkodissa...
Eli opiskella ehtii...ja vuonna 2007 raskausaikanakin opiskelin kun tuota kakkosta tytärtä odotin.
Meneminen on tietysti rajoitettava, eikä sitä tee niin sitten mielikään, lapsesta on niin paljon iloa, ja kokemuksesta sanon...meneminen/juonti ei kannata.
Omasta elämästäni juonti on vienyt niin paljon, etten enää aio koskea itse pulloon laisinkaan, vie masennukseen, tuhoon, huonoihin piireihin, rahattomuuteen, itsemurhaan...Isäni kuoli itsemurhaan ja kaksi kaveria myös oman käden kautta...ja olivat vasta 18-vuotiaita....Myös itse kävin avioeron seurauksena läpi helvetin ja join paljon...Enkä olisi milloinkaan uskonut, kuten ei kukaan lähipiiristänikään että alkaisin juomaan, minä kiltti, vastuullinen, hyvä opiskelija, ja mitä muuta.... miten pohjalle menin, aloin hakea mukamas menetettyä nuoruutta jne...join useitakin päiviä lopulta, ja olin todella masentunut. Hyvä ,että perheen tukemana selvisin takaisin jaloilleni ja olen ollut nyt täysin raittiina ja irti piireistä, joissa remutaan ja sattuu ties mitä. Elämän laatu on nyt jotain sellaista, että kyynelehdin onneani lapsistani ja perheestäni, siitä että rahat riittää, asunto on siisti, on ihanat pienet lapset, päivät menee laukaten, ja pikku nyytti syntyy pian, on jo täysiaikainen=)
En tehnyt siis aborttia, enkä kadu. Kuuntelin sydäntäni, ja en ole ollut yksin. Minulla on loistavan hieno ihana poika ja äidiksi kasvaa, tukea saa kun pyytää...hoitopäiviä päivähoidossa jne...
Voimia sinulle ja onnea paljon! Toivottavasti teet ratkaisun jota et kadu.
Ei tuohon voi sanoa mitään tyyliin jatka raskautta tai tee abortti. Asia on niin kauhean laaja ja iso. Jos päädyt aborttiin niin muista, että puhut ja käyt asiaa paljon läpi sen jälkeen. Koeta sitten antaa se anteeksi itselle kunhan kykenet. Kannat kumminkin aborttia läpi elämän sisälläsi etkä siitä koskaan täysin toivu (niin minulle on abortin tehneet sanoneet). Sen kanssa oppii kumminkin elämään.
Jos pidät lapsen ja kaverit sanovat, että ovat tukena/hoitamassa lasta ym. niin siihen ei kannata luottaa. Tiedän monia nuoria äitejä, jotka jäävät yksin lapsen syntymän jälkeen. Kaverit tuntevat tilanteesi vaikeaksi ja heillä ei ole sinulle/vauvalle mitään annettavaa, koska eivät ole kokeneet samaa. Rahallisesti on tiukkaa ja opiskelu vaikeaa lapsen kanssa. Joudut helposti töihin siivoojaksi tai kaupan kassalle, koska nopea raha kiinnostaa.
Vaikea päätös ja mieti tarkkaan. Tsemppiä ja jaksamista.
sinä puntaroit järkevästi eri vaihtoehtoja ja otat asioita monipuolisesti huomioon. Uskon kyllä, että pärjäät lapsen kanssa, jos siihen ratkaisuun päädyt. Mutta tottahan se on, että lapsi muuttaa koko elämäsi. Itse olen 30-vuotias ja odotan nyt esikoistani. Olen seurustellut saman miehen kanssa ihan nuoruudesta asti, mutta mulla meni pitkään, että ajattelin edes lapsen hankintaa. Sitten joskus 26-vuotiaana iski perheen perustamisvietti, mutta vauvaa ei ruvennut kuulumaan. Kesti monta vuotta raskaaksi tulo...tämän kerroin siksi, että eipä sitä oikeaa ikää tai tilaisuutta sille vauvalle välttämättä ole.
Kyllähän se hurjalta tuntuu, jos itsekin olis tullut silloin 17-vuotiaana raskaaksi, mutta uskon kyllä, että olisin siitä selvinnnyt. Toki mulla on sama mies pysynyt rinnalla, että sulla on tilanne eri sen suhteen.
Mutta oikein paljon voimia sinulle, kumpaan vaihtoehtoon sitten päädytkin :)
Toivottavasti sulla on joku aikuinen ihminen, kenelle voit puhua asiasta!
Kuulostat munkin mielestä varsin järkevältä nuorelta naiselta ja siksi uskonkin, et tule selviämään päädyt sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa. Mun mielestä on hienoa, et olet pystynyt puhumaan asiasta vanhempiesi kanssa ja on todella arvokasta, et he tukevat sua. Suku on muutenkin yleensä avustamassa mielellään kaikissa hankinnoissa ja ohjeita satelee muutenkin.
Aikamoinen elämänmuutos se lapsi on kyllä.. mietin, onko sitä koskaan täysin valmis. Äidiksi varmaan kasvaa. Itse mietin näitä asioita, kun odotan ensimmäistäni.
Ystäväni teki abortin vähän aikaa sitten. Hän oli aina ollut sitä mieltä, ettei pystyisi siihen, mutta hän koki siin'ä tilanteessa, että se oli paras vaihtoehto. Opiskelut kesken, miehen kanssa ero tullut juuri ja rahatilanne ei paras mahdollinen. Helppoa ei ollut. kerron tämän siksi, että tämä päätös sulla on hyvin henkilökohtainen ja jokaisella koettu tilanne on erilainen. Ei ole oikeaa vastausta.
Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, fiksuja neuvoja olet saanut! Halusin vielä lisätä, että sinulla on kyllä 9kk aikaa järjestää elämäsi niin, että vauva voi tulla. Siinä on mielestäni hyvin aikaa valmistautua henkisesti ja laittaa elämä muutenkin siihen malliin että voit pitää hetken tarvitsemasi vauva loman. Itse olen 20 ja saan pian esikoiseni.
viikoilla 10
ystäväni tuli raskaaksi 16 vuotiaana, piti lapsen ja on nyt 5 lapsen onnellinen äiti (tällä hetkellä 31v). Jos sinä yhtään epäröit abortin suhteen niin älä tee sitä, koska tulet katumaan sitä loppuelämäsi. Lapsi tulee muuttamaan asiat elämässäsi, mutta se ei tarkoita, että elämä loppuisi. ehdit kyllä opiskella ym myöhemminkin, niin teki tämä kaverinikin, jolla oli lukio kesken kun tuli raskaaksi. Varmasti et ihan niin paljon pysty menemään ja tulemaan kuin nyt, mutta jos sinulla on sukulaisia tms jotka voisivat hoitaa lasta välillä, että pääset kavereidesi kanssa, niin sekään ei liene ongelma.
Abortista varoitan siksi, että tunnen niin monia, jotka ovat siihen päätyneet ja syyllisyys on kalvanut koko loppuelämän ajan. usko pois, kaikki järjestyy ja alkaa mennä hyvin.
Itsekin olin menevää tyyppiä ja ensimmäistä lastani odottaessani murehdin kovasti sitä, että miten pystyn sopeutumaan siihen, etten voi enää mennä ja tulla haluni mukaan. Mutta kun lapsi syntyi niin en enää edes halunnut mennä ja tulla vaan halusin olla lapsen kanssa. Samoin murehdin sitä, että miten käy monien, sitovien harrastusteni kanssa. Niiden kohdalla kävi niin, että pidin sen tärkeimmän harrastuksen (mieheni hoiti lasta aina harrastuksen ajan)ja muut olen jättäny toistaiseksi, kunnes lapset (joita nyt on jo kaksi) ovat isompia.
VOin sanoa, että lapsi on iso lahja ja sopeuduttuasi voin taata, että olet sitä mieltä, että hänen pitämisensä kannatti.Mutta sopeutumiseen kannattaa varata aikaa ja asennoitua niin, että tilanne vaatii sopeutumista alkuvaiheessa.
se vielä, että oletko nähnyt ultrasta lastasi? NOilla viikoilla vauvan sydän jo lyö ja hän liikkuu siellä. Itse odotan nyt kolmatta lastani ja viikkoja on 12. NÄin juuri viime viikolla hänet ultrassa ja minun on vaikeaa kuvitella, että kukaan ultran nähtyään saattaisi tappaa uutta elämää.