Hei!
Sain tänää varmistuksen epäilyihini: olen raskaana. Minun kuuluisi tietenkin olla maailman onnellisin, mutten voi koska olen vasta 17-vuotias. Käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosi, otin jälkiehkäisyn (24h)joka ei toiminut.
Epäilin outojen tuntemuksien (raskausoireiden) takia raskautta ja tein teinkin testin 6viikon päästä, joka näytti silloin negatiivista, joten päättelin kuvitelleeni raskausoireet.
Nämä tuntemukset jatkuivat ja tänään sain tietää olevani rv10 5.
Ongelmani on etten tiedä mitä tehdä.(Tottakai keskustelun tästä lapsen isän ja vanhempieni kanssa, mutta olisi mukava kuulla tiedän mielipiteenne tai nuorina äideiksi tulleiden kokemuksia ja abortin tehdeiden kokemuksia.)
En haluaisi tehdä aborttia, koska itse olen hieman abortin vastainen (ellei kyseessä ole nuori henkilö, joka kylläkin itse olen). Olen varma, että vanhempani ja ystäväni olisivat tukenani ja auttaisivat minua parhaansa mukaan. Lapsen isän kanssa emme ole kovinkaan paljon tekemisissä enää, koska hän petti minua (hän on täysikäinen). Muutaman vuoden päästä olen itsekkin jo paljon vanhempi ja lapsenikin olisi joten tilanne saattaisi helpottua.
Toisaalta olen elämässäni siinä tilanteessa, että opiskeluni on TÄYSIN kesken ja minulla on harrastus, joka on erittäin sitova. Olen myös erittäin lapsekas, (en tarkoita lapsellista) vaan olen tälläinen, miten sen nyt sanoisi, erittäin ELOISA ja menevä ihminen. Rakastan viikonloppuja ystävieni seurassa ja vapaa-aikonani en paljoa kotona istuskele. En jotenkin pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä kotona hoitamassa lasta vailla menevää elämääni.
Kuitenkin abortti on erittäin raskas jo ajatuksena, ja tiedän, että menisi kauan ennenkuin selviäisin sen yli. Olen kuitenkin mielestäni melko vastuuntuntoinen ihminen ja lapsi syntyisi kesällä jolloin koulusta olisi loma ja minulla olisi enemmän aikaa lapselle (tosin tuleva syksy pelottaa).
Pelkään kuitenkin menettäväni nuoruuteni, mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä.
Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.
Sain tänää varmistuksen epäilyihini: olen raskaana. Minun kuuluisi tietenkin olla maailman onnellisin, mutten voi koska olen vasta 17-vuotias. Käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosi, otin jälkiehkäisyn (24h)joka ei toiminut.
Epäilin outojen tuntemuksien (raskausoireiden) takia raskautta ja tein teinkin testin 6viikon päästä, joka näytti silloin negatiivista, joten päättelin kuvitelleeni raskausoireet.
Nämä tuntemukset jatkuivat ja tänään sain tietää olevani rv10 5.
Ongelmani on etten tiedä mitä tehdä.(Tottakai keskustelun tästä lapsen isän ja vanhempieni kanssa, mutta olisi mukava kuulla tiedän mielipiteenne tai nuorina äideiksi tulleiden kokemuksia ja abortin tehdeiden kokemuksia.)
En haluaisi tehdä aborttia, koska itse olen hieman abortin vastainen (ellei kyseessä ole nuori henkilö, joka kylläkin itse olen). Olen varma, että vanhempani ja ystäväni olisivat tukenani ja auttaisivat minua parhaansa mukaan. Lapsen isän kanssa emme ole kovinkaan paljon tekemisissä enää, koska hän petti minua (hän on täysikäinen). Muutaman vuoden päästä olen itsekkin jo paljon vanhempi ja lapsenikin olisi joten tilanne saattaisi helpottua.
Toisaalta olen elämässäni siinä tilanteessa, että opiskeluni on TÄYSIN kesken ja minulla on harrastus, joka on erittäin sitova. Olen myös erittäin lapsekas, (en tarkoita lapsellista) vaan olen tälläinen, miten sen nyt sanoisi, erittäin ELOISA ja menevä ihminen. Rakastan viikonloppuja ystävieni seurassa ja vapaa-aikonani en paljoa kotona istuskele. En jotenkin pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä kotona hoitamassa lasta vailla menevää elämääni.
Kuitenkin abortti on erittäin raskas jo ajatuksena, ja tiedän, että menisi kauan ennenkuin selviäisin sen yli. Olen kuitenkin mielestäni melko vastuuntuntoinen ihminen ja lapsi syntyisi kesällä jolloin koulusta olisi loma ja minulla olisi enemmän aikaa lapselle (tosin tuleva syksy pelottaa).
Pelkään kuitenkin menettäväni nuoruuteni, mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä.
Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Ja vain sinä tiedät mikä on sinulle sopivin!
Lainaan tähän tekstiäsi joka kertoo että abortti ei ole oikea ratkaisu:
" mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä."
Ja sinulla on kiire:
"Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.!"
Haluaisit pitää lapsen mutta pelkäät, siksi sinulla jää vain kaksi vaihtoehtoa:
- odotat rauhassa, synnytät lapsen ja pidät sen itsellä
- odotat rauhassa, synnytät lapsen ja annat sen adoptoitavaksi
Kummassakin tapauksessa on se hyvä puoli että lapsi saa elää ja ratkaisu pitää tehdä vasta monen kuukauden päästä.
Ja näistä kahdesta vain sinä tiedät mikä on sinulle sopivin, et ehkä tällä hetkellä mutta viimeistään silloin kun lapsi syntyy.
Pidä lapsesi, minulla on 2 lasta ja vaikka onkin välillä vaikeaa parasta, kerrassaan parasta mitä minulla on koskaan ollut tai tulee olemaan on lapseni. Kiitän Jumalaa joka päivä etten ole joutunut sellaisen tilanteen eteen että olisin harkitsemattomuuttani tehnyt abortin, nimittäin en usko että tänä päivänä kykenisin samalla tavalla iloitsemaan näistä lapsistani jos olisin joskus abortin tehnyt.. jo keskenmeno olisi rankka asia hyväksyä kun on 2 ihanaa pientä maailmassa,.. sitä aina miettisi että mikä se kuollut lapsi olisi voinut olla...
varmaan monen vihan nostattaa tämä ei tämän kummoisempi perusteluni, mutta jos sydämelläsi ajattelet uskon että haluat lapsesi pitää:)
Rakas nuori äiti
Edessäsi on haaste, mutta se on positiivinen, elämän haaste. Osoitat kypsyyttä, kun käsittelet asiaa tekstissäsi. Huomaat varmaan itsekin, että raskaus ja lapsen saaminen on mitä luonnollisin asia nuorille naisille.
Aikaisemmin lapsettomat pelkäävät lapsen tuomaa muutosta elämään, mutta se muutos vie elämää eteenpäin. On tuskin ketään, joka luopuisi lapsistaan mistään hinnasta. Kun vanhempana katsoo elämää, lapset ovat parasta mitä elämässä on tapahtunut.
Asiat järjestyvät. Vanhat sanoivat, että "lapsi tuo leivän tullessaan". Tämä ei tarkoita vain "leipää" eli sosiaaliturvaa ja toimeentuloa, vaan elämän iloa ja elämää itseänsä.
Et menetä nuoruuttasi lapsesi kanssa. Saat elämäsi ja nuoruutesi korkeammalla tasolla, parempana ja vahvempana. On vaikeaa selittää tätä kokemusta, mutta jos ymmärrät vertauksia aika sattuva on: "joka haluaa säilyttää elämänsä, menettää sen. Joka menettää elämänsä, löytää sen". Kyse on siitä, että elämässä pitää olla rohkea ja tehdä oikein. Tämä vie elämää eteenpäin ja kohti suurempaa onnea ja täyttymystä. Jos elämää koettaa jäädyttää ja pysäyttää, ei sellainen onnistu. Elämä ja ihminen itse muuttuvat ja tilaisuudet liukkuvat ohi, ellei niihin tartu.
Toivon onnea ja rakkautta Sinulle ja lapsellesi yhteiseen, jo alkaneeseen elämäänne.
Tämä palsta on hieman huono kysyä jotakin abortista, sillä täällä tod näk saat kuulla vain abortin vastustajien mielipiteitä.
Itse en ole samaa kokenut kuin sinä. Olen kuitenkin sivusta seurannut paria teiniäitiä (ja tiedän, että kaksi teiniäitiä ei ole koko totuus). Toinen heistä on hoitanut homman kotiin varsin hyvin. Tosin kouluista hän oli poissa 5 vuoden ajan... Hänen menestyksensä resepti tosin on ollut työttömät vanhemmat, jotka ovat voineen hoitaa lasta sillä aikaa kun hän itse on lukenut tentteihin ja käynyt koulussa ja töissä ja hänen vanhempansa ovat olleet muutenkin TODELLA suurena tukena. He ovat hoitaneet lasta joskus niin, että äiti on saanut nukutta viikossa edes yhden hyvät unet.
Toinen tuntemistani teiniäideistä... Sanotaan vaikka näin, että ei äiti aina lapsen myötä aikuistu ja viisastu ja valitettavastikin itse vakaasti uskon, että ko. äidin lapselle olisi ollut parempi olla syntymättä. Näin siksi, että vaikka ko. äiti ei ole mikään superhyvä äiti, niin kyllä hän lapsestaan välittää eikä sitä olisi pystynyt antamaan pois.
Näistä kahdesta mainitsemastani äidistä ensimmäisen nuoruus kyllä aika pitkälle stoppasi siihen lapseen. Ystäväpiiri muuttui aika lailla. Aika harva vanha ystävä oli valmis viikonloppuisin istumaan iltaa itkevän lapsen kanssa... Mielestäni hän kuitenkin oli varsin hyvä äiti. Mutta ei hän kyllä ole elämäänsä esim. miestä löytänyt, vaikka hauskan näköinen onkin. Toisinaan häntä tuppaa masentamaan arki lapsen huoltajana (hän ei ole yksinhuoltaja paperilla, mutta käytännössä aika pitkälle on, sillä lapsen isä elää 500 km:n päässä ja tästä syystä näkee lasta suht harvoin).
Toinen äiti kyllä sitten eli sitä nuoruuttaan, mutta väittäisin hänen tehneen niin oman lapsensa kustannuksella...
Itse varoitan sinua adoptiosta. Kun olet kannat lasta 9,5 kk ja sen jälkeen hänet synnytät, niin sen jälkeen lapsesta luopuminen on kyllä todennäköisesti todella kamalaa.
Mä olen sitä mieltä, että joskus elämässä on vain huonoja vaihtoehtoja ja silloin pitää vain miettiä se vähiten huono vaihtoehto. Mielestäni olet toiminut vastuuntuntoisesti ja sinulla on käynyt vain huono tuuri kuin tuossa tilanteessa olet. Mielestäni abortti on joissakin tilanteissa vastuuntuntoisen nuoren ratkaisu. Toki se kyllä tulee olemaan rankka paikka ja jos siihen päädyt niin suosittelen, että otat mukaasi jonkun tukihenkilön.
Äitiydestä ylipäänsä sanoisin sen, että yksinhuoltajan arki ei ole helppoa. Paitsi että rahat ovat vähissä, niin sinä olet yksin vastuussa vauvasta koko ajan. Huonolla tuurilla vauva sairastuu koliikkiin ja itkee yötä päivää 3 ensimmäistä kuukautta. Lisäksi flunssat, korvatulehdukset yms saattavat aiheuttaa ympärivuorokautista itkua. On lisäksi ihan mahdollista ja jopa normaalia, että parivuotias lapsi on vuodesta 5 kk sairaana... Vaikka olet itse sairaana, niin jollakin tapaa lapsesta pitäisi silti huolehtia. Pientä vauvaa ei välttämättä voi rintaruokinnan aikana antaa pitkäksi aikaa isälleen hoitoon. Yksinhuoltajaäitinä sinä yksin olisit lasta hoitamassa. Näin siis, mikäli sinulla ei ole todella hyvää tukiverkkoa... Mieti tarkkaan, että oletko valmis tähän kaikkeen, sillä huomattavalla osalla äideistä käy "huono" tuuri vauvan suhteen ja vauva sairastelee ja valvottaa varsin paljon. Oletko valmis yksin valvomaan viikosta toiseen? Jollet, niin jaksavatko vanhempasi hoitaa lasta esim. viikonloppuisin, niin että sinä saisit nukuttua?
Tarkoitukseni ei nyt ole pelotella sinua äitiydestä, sillä yleensä (ei aina!) tuon rankankin sairastelun kokeneet äidit ovat olleet sitä mieltä, että eivät luopuisi lapsestaan mistään hinnasta.
Itse olen kokenut abortin, mutta se tehtiin sikiön todella vakavan sairauden vuoksi ja 20. raskausviikolla. Mielestäni minulla oli varsin hyvä syy aborttiin, mutta kyllä se siltikin tuntui tosi ikävälle niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysisesti asiasta toivuin alle viikossa. Henkiseen toipumiseen on mennyt lähemmäs puoli vuotta ja kyllä tuosta kokemuksesta arpi jää ainiaaksi.
Itse kuitenkin koen, että tässä maailmassa kuoleminen (tai elämättä jääminen) ei missään nimessä aina ole se pahin vaihtoehto. Joissakin tilanteissa se on se kaikista armeliain vaihtoehto.
En itse valitettavasti osaa osoittaa parempaa kanavaa keskusteluille abortista. Ehkä helistimen sivuilla olisi jotakin? (www.helistin.fi)
Aborttiväki synkistelee elämää. Ominaista näille mustamaalaajille on se, ettei heillä ole siitä omia kokemuksia vaan varmoja kuulopuheita ja luulotteluja sekä jopa toisten ihmisten elänän nuuskimisesta omaan nokkaan jäänyttä hajua.
Abortti traumatisoi usein pahasti. Katkeruus elävää lasta, äitityttä ja normaalia elämää kohtaan tuottaa katkeruutta jota puretaan lapsien ja äitien pään menoksi.
Terve ja hoidettu lapsi ei huuda. Lapsi kommunikoi ensimmäisen elinvuoden aikana itkemällä. Äiti ja isä tunnistavat itukun laadusta nälän, väsymyksen, pettymyksen, läheisyyden kaipuun jne. Ulkopuoliselle "abortti-asiantuntijalle" tämä kaikki on "huutoa".
Oletko hoitanut kunnolla koliikkista vauvaa koskaan? Entä korvatulehduksista kärsivää?
Kyllä sellainen vauva huutaa kurkku suorana ja naama punaisena hyvin suuren osan vuorokaudesta. Kyllä sellaisen kestää, jos kotona asiat ovat kunnossa, mutta ei se kivaa ole ja kyllä se ikävälle tuntuu, kun tietää vauvan kärsivän ja niitä kipuja ei vaan voi poistaa. Eikä se lapsen itku tässä tapauksessa huonosta hoidosta johdu...
Jos olette huomanneet, niin aloittaja kysyi kokemuksia. Mun mielestä on aika lapsellista yhdenkään meistä sanoa, että tee niin tai tee näin. Aloittaja päättää itse. Mutta kyllä hänen kuuluisi saada tietää molempien vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Ei ole reilua, että siitä vauva-arkea väritetään jotenkin ruusunpunaiseksi.
Nyt moni äiti kirjoittaa, ettei ole katunut sitä, että ei ole tehnyt aborttia. On kuitenkin niitäkin, jotka ovat abortin tehneet ja eivät ole tätä päätöstä katuneet. Vastaavasti on niitä, jotka ihan aikuisena vakaassa parisuhteessa hankkivat lapsen ja sitä katuvat, kun huomaavat, että miten rankka paikka se onkaan. On myös niitä, jotka tekevät abortin ja sitä katuvat. Ihmisiä on kaikenlaisia ja itse ihmisestä ja hänen elämäntilantestaan riippuu se, että mikä hänelle on paras vaihtoehto.
Itse olen sitä mieltä, että päättää ap. mitä tahansa, niin uskon päätöksen olevan fiksu ja näin keskustelujen lomassa tuen häntä siinä.
Itse en ole "sosiaalisista" syistä johtuen joutunut aborttia tekemään, mutta myönnän että ap:n tilanteessa ja iässä olisin varmaan aborttiin päätynyt ja näin jälkikäteen uskon, että se olisi ollut minulle äärimmäisen hyvä ratkaisu. En vielä 17-vuotiaana olisi ollut tarpeeksi kypsä äidiksi (vaikka ehkä silloin olisin toisin ajatellut). Näin ei tietenkään kaikkien kohdalla ole.
Tein abortin sikiön sairaudesta johtuen ja kyllä sekin kipeälle tuntui. Toki tilanne oli kohdallani siinä määrin toinen, että raskautta jatkamalla olisin aiheuttanut vauvan alulle enemmän kipua ja särkyä ja kokemani henkinen tuska liittyi siihen, että sikiön sairaudesta huolimatta oli todella vaikeaa tapattaa oma lapsensa ja luopua toistaiseksi haaveesta saada jälkikasvua. Itse en kuitenkaan ole päätöstäni hetkeäkään katunut, vaikka päätös kipeä olikin.
Oli uusi äiti nuori tai vanha, niin ei siitä tuesta ja avusta ole koskaan haittaa. Harrastaminen onnistuu vain ja ainoastaan, jos vauvan joko saa hoitoon tai vauvan voi ottaa mukaan harrastukseen. Jos äiti on yksin vastuussa lapsesta ja hoitotaitoisia läheisiä ei lähettyvillä ole, niin kyllä äiti on aika lailla kiinni vauvassa. Tosin tuossa tapauksessa yhteiskunta kyllä tulee avuksi ja järjestää apua. En itse valitettavasti kuitenkaan tiedä, että kuinka usein yhteiskunnan järjestämää hoitoapua voi saada.
Nuoren äidin elämään tulee kuitenkin paljon "vapausasteita", jos läheisiä on paljon ja he ovat halukkaita auttamaan vauvan hoidossa.
Eräs ystäväni sai ensimmäisen lapsena 26-vuotiaana ja lapsen jälkeen hän juhli ja harrasti jopa enemmän kuin minä tuolloin ja minulla ei lapsia tuolloin ollut. Näin koska vauvan molemmat isovanhemmat olivat enemmän kuin halukkaita hoitamaan lasta. Hänen kohdallaan lapsi ei kauheasti elämää muuttanut, mutta hän ei ole juuri kouluja käynyt eikä aiokaan käydä.
Jos sinulla on läheiset suhteet vanhempiisi ja/tai ystäviisi, niin sinuna keskustelisin ongelmastasi myös heidän kanssa. He kuitenkin tuntevat sinut hyvin ja he osaavat varmasti antaa henkilökohtaisempia ohjeita kuin kukaan meistä täällä netissä.
Kaikkea hyvää sinulle. Kyllä sinä ihan varmasti osaat tehdä fiksun päätöksen suuntaan tai toiseen.
Olen hoitanut koliikkista vauvaa. En silti toivo enkä edes suosittele kenellekään lapsen surmauttamista sen vuoksi, että vauvakin saattaa hetkellisesti sairastua. Sellainen on väärämielistä ja kieroutunutta ajattelua. Se että vauvalla on paha olo, ei ole syy lapsen surmauttamiseen, vaan auttamiseen. Tämä on normaalille ihmiselle itsestään selvää, mutta aborttiväki yllyttää abortteihin jos millä verukkeella.
Oma tapauksesi on surullinen. Ei sen pohjalta kuitenkaan ole syytä levittää sykeyttä muiden ihmisten elämään saati viekotella äidiltä lasta kuoleman porttiin!!!! Hae itsellesi apua ja jätä odottavat äidit ja lapset rauhaan.
Jumakauta näitä uskovaisia kiihkoilijoita. Te kehotatte pitämään lapsen näköjään tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka se olisi raiskaajan aikaansaama ja synnytys vaarantaisi terveyden ja elävän ihmisen elämän.
Syntyneen ja elävän lapsen tappaminen on surmaamista ja siitä saa tuomion Suomen lakien mukaisesti. Jakautuneen solun poistamisen kutsuminen lapsen surmaamiseksi on varsin kieroutunutta ja äärimmäisen vääristelevää: mitään lastahan ei vielä tuossa vaiheessa ole. Kenellä tahansa on Suomessa oikeus poistattaa sisällään kasvava alkio tuossa vaiheessa. Poistotoimenpiteellä ei ole mitään tekemistä surmauttamisen kanssa.
Oletko kenties sitä mieltä, että hyttysen tappokin rankaistavaa? Hyttysen aivotoiminto on kuitenkin huomattavasti vilkkaampaa kuin 10-viikkoisen alkion...
Otapa vaikka suomen laki kauniiseen käteen.
Heti, kun löydät siinä kohdan, jossa noinkin pienen alkion poistamista kutsutaan surmaksi, niin olen valmis tarkastamaan mielipiteitäni.
Myönnän itsekin, että alkion poisto tappaa alkion, mutta myönnän myös tappavani kesäisin hyttysiä ilman moraalisia ongelmia.
Sinulle suosittelen ottamaan vanteen pois pääsi ympäriltä ja hieman avartamaan näkemyksiäsi. Tuollainen mustavalkoinen näkökanta ei ole ihan terveen, älykkään ja henkisesti kypsän aikuisen ihmisen ajatuksia (minua kiinnostaisikin nyt saada tietää älykkyysosamääräsi ja koulutuksesi määrä, et kuulosta yliopiston käyneeltä). Ajattelet kuin aivopesty, ilman että näet asioiden eri puolet.
Aloittajalla on elämässään tärkeitä päätöksiä tehtävänä ja ne ovat tarpeeksi vaikeita ilman, että täällä jotkut hörhöt ilmoittavat alkuperäisen syyllistyvän surmaan, JOS hän valitsisi abortin.
katselee nyt ihan sinne peilin suuntaan vaan :D Yleissivistystäkin näkyy uupuvan.
11. viikolla on tosiaankin SIKIÖ (joka on IHMINEN) eikä enää mitään alkiota! Ja kummatkin tosiaan myös syntymättömiä lapsia. Abortissa 'poistaminen' kohdusta = tappaminen.
Turhaa sinä yrität viekoitella nuoria tyttöjä täällä tekemään samoja virheitä jotka sut on katkeroittanu kyyniseksi kylmäköksi.
Laki ei ole yhtä kuin moraalinen oikeutus tai ihmisoikeudet!
Sen, kuka täällä on kiihkoilija ja sivistymätön voi lukea suoraan riviltä, älykkysosamäärän jopa riviesi välistä.
Lapsi on lapsi äitinsä kohdussakin. Tämän toteaa mm. YK:n lapsen oikeuksien julistus ja lapsen oikeuksien sopimus. Tavalliselle ihmiselle tämä on kirkasta ilman paperiakin. Naisen kohdussa ei kasva (kasvaimet pois lukien) mitään muuta kuin lapsia. Ihminen on aina ihminen hedelmöittymisestä kuolemaansa saakka. Ihminen on vain ihminen kaikilla viikoillaan. Se, miten muut, jopa tarkoitushakuisesti, nimittävät ihmistä ja lasta ei mitenkään muuta ihmisen olemusta.
Ihmisoikeuksia voidaan loukata ja jopa lapsia surmauttaa mukavuusaborteissa, mutta ihmisoikeuksien loukkaus tai loukkaajien moraalittomuus ei vaikuta ihmisoikeuksien olemassaoloon. Mielipiteet eivät muuta naiseen ja lapseen kohdistuvaa raakaa väkivaltaa ja häpäisyä, sillä abortissa lapsi tudella surmataan ja raastetaan äitinsä kohdusta.
Ihmisen olemusta eivät liioin rakenna eivätkä kumoa mitkään lakipykälät. Jos epäilet, koeta luoda elämä laatimalla siitä asetus... Ehkä onnistumiseesi saakka jätät äidin ja lapsen rauhaansa, rakastamaan toisiaan ja elämää sekä kasvamaan yhdessä uusiin kokemuksiin.
http://www.pregnantpause.org/develop/minne.htm
Siis kuvatekstin mukaan tuo viimeisiä hetkiään elävä lapsi oli kuuden viikon ikäinen. Aivotoiminta käynnissä jne. Valitettavasti tässä kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus.
täällä:
http://www.liberovaipat.fi/Pages/Pregnant/CalendarDefault.aspx?id=2978
Raskausviikkoja 8, kehitysviikkoja 6.
Minusta ei näytä lapselta. Pää melkein yhtä suuri kuin muu vartalo. Alien. Eliö on ihan hyvä nimitys.
http://patterico.com/2006/02/16/a-discussion-of-abortion-part-four-when-does-a-fetus-resemble-a-baby/
Aloittajan viikot taisivat olla 10, joten abortin aikoihin lapsensa olisi ainakin tuon 9 viikkoisen kehitystasolla.
vastaa kehitysviikkoa 8. Kuvasi näyttää todella hyvin, että alienhan sieltä näyttäisi olevan tulossa :D
Pelkäät menettäväsi elämäsi...
Nuori äiti tarvitsee tukea, se on totta, mutta oletko koskaan miettinyt miten paljon siitä "tuen tarpeesta" on ympäristön luomaa painetta juuri nuorelle äidille?
Itse olen nyt yli kolmekymppisenä lisääntymässä ja minulla on myös harrastuksia jotka ovat erittäin sitovia, minä en myöskään tykkää istua iltoja kotona, en ole perhekeskeinen ihminen millään tasolla. Mutta arvaa mitä? minä en aio kantaa huonoa omaatuntoa siitä. Vaikka olen tuleva äiti, niin minä en ole koskaan pelkästään äiti, vaan olen oma yksilö ja elän omien tarpeideni mukaan. Minun lapseni tulee laajentamaan elinpiiriään jo hyvin nuorena, eli olemaan hoidossa surutta, en aio kokea siitä huonoa omaatunota, että elän omaa elämääni.
Nuoressa iässä äidiksi alkaessa on se huono puoli, että olet koko ajan suurennuslasin alla ja tunnet sen paineen niskassasi. "No niin katsokaa, mitä minä sanoin, ei siitä ole äidiksi, kun alkaa aikuista lapsena leikkimään..." Se laittaa yrittämään liikaa, jopa sellaista johon kukaan iästä riippumatta ei kykene.
Koti ei tuoksu pullalle, lapselle ei ole kirjoitettu runokirjaa lapsuusajalta muistoksi, mies saa hakea töistä tullessaan pizzaa jos aikoo syödä jotain kotiin tultuaan, joulukortit on ostettuja, vaikka Mannerheiminliiton lastenhoitajat vahtivat lasta iltaisin, että pääsen harrastuksiin... ja mistään tuollaisesta en suostu ottamaan paineita. Tiedän, että se että nuo asiat paineistavat johtuvat siitä, että itsetunto ei kestä ympäristön asettamia odotuksia "äitiys on maailman suurin rooli, naiset eivät nauti mistään muusta kuin lapsensa lapsuudesta...". Ja nuorena on aivan luonnollista, että se itsetunto ei vielä ole aivan kohdallaan. Mutta siinä vaiheessa kun ympäristö syyllistää sinua "huonoksi äidiksi", mieti sitä, että ei sillä oikeasti ole paskan merkitystä mitä ympäristö ajattelee, niin kauan kun lapsesi elämä on kuitenkin turvallista. (Vaikka se nuorelle on erittäin vaikeaa...)
Itselläni on myös kokemusta abortista. Ei sen kummoisempi vaihtoehto sekään, mutta se pitää tietää kestävänsä ennenkuin lähtee. Aina on mahdollista, että aborttiaan alkaa katumaan jälkeen päin, noin 20-25 % abortin kokeneista naisista hakeutuu mt-palveluiden pariin toimenpiteen jälkeisessä elämässään. Mutta sekin mahdollisuus pitää kyetä ottamaan vastaan, kantamaan vastuunsa päätöksestään, jos tulee ongelmia, ongelmat hoidetaan, eikä lähteä periaatteella, etten kestä jos ongelmia tulee, maailmani romahtaa siihen...
Kaiken kaikkiaan siis tee realistinen päätös ja tee se omista lähtökohdistasi käsin. Kanna sen jälkeen vastuusi päätöksestäsi pääpystyssä, äläkä anna ympäristön musertaa ryhtiäsi.
Mielestäni sulla on asiat kaikin puolin hyvin ettei tarvisi aborttia ajatellakaan, ja näytät itsekin tuntevan sen vääräksi. Kannattaa pitää sydän mukana elämän kokoisissa päätöksissä, sillä ne parhaat ratkaisut kuitenkin tehdään. Olet jo melko pitkälläkin raskaudessa, ja sisälläsi on jo ihan ulkonäöltäänkin tunnistettava pikkuinen ihminen.
Itse en ole katunut hetkeäkään lapseni elämää, minullakin on ollu sukulaisista suuri apu hoidossa, olen myöhemmin opiskellut parikin tutkintoa. Opiskella ehtii koko loppuelämän. Yksinhuoltajuuskaan ei ole ikuista, jos mies todella välittää sinusta, hän hyväksyy sinut lapsen kanssa, koko "paketin". Olen päässyt melko vapaasti viettämään nuoruuttani ja toki joskus joku baarireissu on saattanut jäädä väliin kun en ole hoitajaa saanut, mutta mitäpä tuosta, en koe menettäneeni lapsen takia mitään mikä olisi häntä tärkeämpää, ja kuinka olisin voinut samoin nauttiakaan nuoruudesta tai ylipäätään loppuelämästäni aborttisyyllisyyden raskas lasti tunnoilla.
Asiat saa aina järjesteltyä kun tahtoa ja sisua riittää. Kannattaa muistaa myös ettei voi tietää vaikka tämä olisi se yksi ja ainoa lapsi jonka koskaan voit saada, ja tämä on joka tapauksessa tälle lapsellesi ainoa mahdollisuus elää! Ota kiitollisena vastaan suuri lahja jonka elämä nyt tarjoaa!
Jos haluat opinnot päätökseen, kunnollisen miehen ja oman asunnon ennen lasta niin vaihtoehtoja ei ole monia. Itse tuossa tilanteessa ajattelisin tulevaisuutta ja mitä haluan, enkä pitäisi vielä lasta. Sinustakin olisi tulossa yksinhuoltaja.
nuo kaikki asiat voit saada vaikka sinulla lapsi olisikin, ehkä vain hieman eri aikataululla. Jos lapsen nyt tapat noiden asioiden tähden sitä et kuitenkaan koskaan saa takaisin vaikka kuinka katuisit jälkeenpäin.
Yksinhuoltajuudessa ei oo mitään pahaa, itse olen naimisissa mutta eipä sekään mitään onnea takaa.
Eikä sinun tarvi ikuisesti olla yksinhuoltaja,, oikea mies voi jo odottaa nurkan takana:)
Hei,
ajattelin vastata itse näin abortin tehneenä.. siitä on n. 10 v kun itse päädyin raskaudenkeskeytykseen, kuten se hienompi nimitys on. rv oli n. 8. Olin itse silloin 21 vuotias, eli en teini, mutta nuori.
Olin silloin jo suhteessa, mutta sekin oli nuori suhde. Vahinko se oli, sen myönnän. Mutta tosiaan meidän päätös oli keskeyttää, kun onhan se molempien asia. Ja vaikka surinkin asiaa ja mietityttää vielä näin 10 v jälkeenkin, että mitä jos olisin kasvattanut lapsen, niin mitä sitten. Mutta pääasia on että en kadu. En kadu sitä siksi että olisin halunut juosta baareissa tms. , en vain ollut valmis äidiksi. Saanokot nämä abortin vastustajat mitä haluavat, päätös on viimeisessä kädessä aina naisen.
Nyt 10 v myöhemmin minulla on asiat hyvin ja tässä nyt "tehdään" lasta, eli nyt tunnen olevani valmis ja puitteet muuten on kunnossa, koulutukset käyty ja työelämääkin on jo tullut koettua.
Tee niinkuin itse haluat ja huomioi isänkin mielipide.
Muista, että päätät miten tahansa, niin ympäristössä löytyy tukea ja sitten niitä mielipiteitä jotka vastustavat päätöstäsi, teit miten vaan..
Ainakin yhden ihmisen koko elämä päättyy todellakin aborttiin. Ei siitä mihinkään pääse vaikka kuinka kaunopuheisilla termeillä leperrellään. Sehän siinä monelle se hajottavin kuoppa onkin, kun viime kädessä itse tietää päättäneensä lapselleen kurjan kohtalon.
Niin edellä on esimerkki niistä, jotka vastustavat lapsen elämää. Sellaisiakin ihmisiä todella löytyy.
Aborttiväki sivuuttaa houkutteluissaan aina lapsen ja lapsen elämän. Abortti-asiamies pyrkii rakentamaan ristiriidan ja vastakkaisuuden äidin ja lapsen välille ja sitten neuvoo "päättämään". Tavoite on selkeä.
Abortti traumatisoi, kuten edellinenkin kirjoittaja myöntää. On mahdotonta käsitellä oman lapsen surmauttamista verukkeista, jotka ovat lapsesta riippumattomat. Lapsensa abortissa surmauttaneelle tuottaa sairasta oikeutusta se, että kuka tahansa muukin kykenee tekemään lapselleen saman. Näin lapsen kuolemasta alkanut paha kierre jatkuu ja sitä pyritään tartuttamaan uusiin uhreihin.
Odottavien äitien on syytä pitää mielessään lapsi ja hänen elämänsä. Silloin ei paha kierre voi häneen tarttua.
Kuoleman ja kuolemansurun sijasta on aina järkevää ja oiken valita elämä ja elämän ilo.
Tällaisen pienen ihmisenalun elämä päättyisi aloittajankin tehdessä abortin.
http://images.google.com/imgres?imgurl=http://www.c2g.ca/images/8weeks.jpg&imgrefurl=http://www.c2g.ca/development.html&usg=__AC...
Hänen syntymätön lapsensa on jo nyt 8 viikkoinen eli raskauviikolla 10 ja abortin tapahtuessa olisi siis vielä kehittyneempi kuin kuvan 8 viikkoinen.
http://images.google.com/imgres?imgurl=http://www.lifechoicesclinic.info/images/8weeks.jpg&imgrefurl=http://www.lifechoicesclini...
Kuvat alkuperäisessä yhteydessään.
http://patterico.com/2006/02/16/a-discussion-of-abortion-part-four-when-does-a-fetus-resemble-a-baby/
kuva siitä 8-viikkoisesta alienista:
http://www.liberovaipat.fi/Pages/Pregnant/CalendarDefault.aspx?id=2990
Tuo ulkomuodolla ja inhimillistämisellä manipulointinne ei ihan onnistu näin alkuvaiheessa olevilla, "lapsi" kun näyttää enemmän alienilta kuin oikealta lapselta..
Tässä sinulle kuvat useammasta eri kehitysviikoilla olevasta syntymättömästä lapsesta.
http://patterico.com/2006/02/16/a-discussion-of-abortion-part-four-when-does-a-fetus-resemble-a-baby/
Aloittajan lapsi olisi abortin aikoihin ainakin tuon 9 viikkoisen kehitystasolla. Ei mikään alien, vaan pieni ihmisenalku!
Tuo lapsen vähätteleminen ja alieniksi kutsuminen on säälittävää! Vaikka syntymätön näyttäisi sitten miltä näyttäisikin, ei se ole mikään alien vaan kehittyvä ihminen, kantajansa oma jälkeläinen, siis lapsi. Aloittajan lapsi ei edes näytä enää miltään muulta kuin pieneltä ihmiseltä!
ei se abortti kaikkia traumatisoi, ei minua ainakaan. jos lapsi ei sovi omaan elämäntilanteeseen niin parempi silloin tehdä keskeytys, ei se ole sen ihmeellisempi asia. toki on ymmärrettävä vastaisuudessa pitää ehkäisystä huolta tai ottaa vastuu lapsesta. älkää nyt ihmiset dramatisoiko asioita.
Koska hetki on nyt käsillä. On myöhäistä pitää enää ehkäisystä huolta mutta nyt pitää alkaa ottamaan vastuu lapsesta. Ei elämässä ole mitään vapaalippuja, että tän kerran nyt vaan meen tästä mistä aita on matalin.. tai onhan noita, mutta sen jälkeen voi sitten loppuelämänsä miettiä että minkälainen, jos ihminen alkuuunkaan on tullut oltua..
sanotaan vaikka että ei näyttäisi yhtään ihmiseltä, sekö oikeuttaa tappamaan. Just tuollasilta kuule sinä ja minäkin näytettiin tuon ikäisinä ja ihmisiä meistäkin kehittyi.
onneksi meillä on mahdollisuus valita keskeytys, vielä turvallisesti tehtynä. mielestäni keskeytys pitäisi nähdä vakavasti otettavana positiivisena laillisena mahdollisuutena. kyllä tässä elämässä pitää miettiä mikä itselle on parasta..niin itsekäs saa ja pitää olla! vahinkoja sattuu ja on vaan hyvä että ne pystytään korjaamaan ja niistä oppimaan. on erittäin hyvä että meillä on näitä "vapaalippuja"/ mahdollisuuksia valita toinen vaihtoehto.
itse ajattelen hyvällä mielellä että oman keskeytyspäätökseni takia olen pystynyt ja pystyn toteuttamaan omia unelmiani ja kasvamaan ihmisenä.
niitä unelmia ym. pystynyt toteuttamaan samanlailla vaikken tappanutkaan lastani. Väittäisin nauttineeni (puhumattakaan ihmisenä kavamisesta vanhempana!) ja nauttivan niistä ja kaikesta muustakin enemmän ilman abortin aiheuttamia syyllisyydentuntoja, kuin jos olisin kokoajan tiennyt että tämänkin tekemisen hintana oli lapseni koko elämä...
on pakkomielteisesti hoettava tuota lapsellista alien-juttua, kun kaikki tietää että ulkonäöstä riippumatta siinä on tietynikäinen ihminen, ja monen mielestä jo ihan hyvin sellaiseksi tunnistettavissakin :D
olla mitä mieltä haluan. Jos minusta alkio/alkusikiö näyttää alienilta, niin siltä se näyttää minun silmissäni. Ikävää, että ette pysty hyväksymään tosiasioita eli sitä, että ihmisalut eivät näytä lapsilta alussa. Jotkut katselevat maailmaa normaalisti, eivätkä ruusunpunaisten silmälasien läpi.
sukusoluista? Siltä mekin näytimme aivan alussa...
Tyypillisesti juuri abortin vastustajat roudaavat näytille näitä kuvia painottaen kuinka ihmismäisiä "he" ovat. Valitettavasti ne eivät aina näytä kovin ihmismäisiltä.
minusta eliö, jonka pää on lähes yhtä suuri kuin vartalo tynkäraajoineen, yksinkertaisesti näyttää alienilta.
sinäkin voisit melko monen mielestä näyttää pelkältä muodottomalta ja tiedottomalta soluklimpiltä, kun ainakin suollettujen hölynpölyjen perusteella siltä vaikuttaa :D
minulla on ihmisyksilön keho ja elimet, joilla elelen ihan itsenäistä elämää. En tarvitse toisen ihmisen elimistöä, verenkiertoa, ym. elimiä, elääkseni.
ja ehkä jo ollut syntyneenäkin joissain tilanteissa toisten kehojen elintärkeän avun varassa... mutta silloinhan toki muutuit hetkellisesti epäihmiseksi, eikö?? ;D
esim. puolen vuoden opiskelurupeamaa ulkomailla. monellako vaihtarilla olet kuullut vauvan olleen mukana. ei sellaisia unelmia vaan toteuteta lapsi kainalossa. Vai veisitkä oman lapsen 10hengen asuntolaan jossa jaetaan suihkut ja vessa? vai jätettäisiinkö se lapsi puoleksi vuodeksi isän tai mummon hoiviin ;).
unelmasi olla työtön yh?
Jos se vaihdetaan tommoseen hikiseen puolivuotiseen.
ei ollut unelmasi, minkä olet saavuttanut.
Mutta se on sinun mielestäsi parempi vaihtoehto kuin mahdollinen aborttitrauma, johon uskot itselläsi olleen suuri riski, vaikka muilla riski on aika pieni.
Näinhän ihmiset ajattelevat. Valitsevat omalle kohdalleen oman elämänsä tärkeysjärjestyksen mukaan mahdollisimman pienet riskit. Esim. minulle, joka en aborttitraumoja pelkää ja tiedostan riskin sellaisiin kohdallani olevan paljon paljon pienempi kuin sinulla, ei tietenkään aborttitraumojen pelkääminen heiluta vaakakuppia mihinkään suuntaan. Eihän omassa tärkeysjärjestyksessä olematon riski päätöksiin vaikuta. Kuten nähtävästi sinun päätöksiisi ei vaikuta se, että saisit elättää itsesi työllä, josta pidät ja josta olet haaveillut.
Kuten varmasti unelmasi ei myöskään ollut vuosi ulkomailla vaihdossa tai vakityöpaikka tai korkeakoulututkinto tai mahdollisuus lastensa elättämiseen ihan itse omilla ansioilla. Eikä ne varmasti olleet myös velvollisuuksia, joita olisit kokenut sinulla olevan, vaikka monelle muulle tosiaan nuo jo moraalisina velvollisuuksina heiluttavat sitä vaakakuppia oikein urakalla. Jos sitten siellä vaakakupin toisella syrjällä on olematon riski aborttitraumoihin, eihän se sitä vaakakuppia mihinkään takaisin kallistele.
Etkö oikeasti käsitä, kuinka typerää sinun on tulla muille sanomaan, että niidenkin tulee elämässään valita samoin kuin sinä olet tehnyt, kun noin hyvin sinäkin olet pärjänyt, etkä ole aborttitraumoja saanut? Kun kerran aborttitraumoja ei ole tarvetta pelätä, ei yh, työtön ja katkeroitunut netissä surffailu kovin paljoa kuule innosta tai unelmien toteutumiselta kuulosta. Vaikka sinä oletkin varmasti itsellesi ihan oikeita valintoja elämässäsi tehnyt ja olet tyytyväinen elämääsi. Muille ne sinun valintasi olisivat saattaneet tarkoittaa masennuksen syövereihin uppoamista.
valtaosalle se työttömänä yh.nakin netissä surffailu on siedettävämpi vaihtoehto kuin tehdä sitä samaa katkerissa aborttitraumoissa, joita yrittää kovasti häivyttää olemattomiin, mutta jotka muut silti harmillisesti huomaa.
tosiaan huomaat aborttitraumat meiltä kaikilta, jotka emme ole edes aborttia tehneet. Se siitä vakuuttavuudesta :D
ettet ole tehnyt sitä? Mitä muuta olet valehdellut?
Sinähän tosiaan "huomaat" täällä että vastustajat on aina yks ja sama henkilö jotka vain tekee 'provo'alotuksiaan.. se siitä vakuuttavuudesta! :D
Vaikken hierarkiaosuuteen muuten olekaaan osallistunut, pistän kommenttini väliin. Minäkin olen yksi niistä, joiden teksteistä on tällä palstalla aborttitraumoja havaittu, vaikka en ole aborttia edes tehnyt.
Mutta minulle on ihan ykshailee, mitä kukakin uskoo minun tehneen tai uskoo minun valehdelleen. Sen tiedän itse, että koska en ole aborttia tehnyt, en näin ollen voi oikein siitä johtuvista traumoistakaan kärsiä. Joten siltä pohjaltakin ne tämän palstan "psykoanalyysit" eivät oikein vakuuta minua.
joskus joutua laitteiden avustamaksi tai jotkut ihmiset voivat hoitaa minua, mutta syntyneitä ihmisiä ei tässä maailmassa ripusteta toisten syntyneiden ihmisten elimistöön tai elimistön varaan elämään. Naurettava vertaus. Paukut ei vissiin riitä enää pidemmälle sulla.
Jos et olisi saanut viettää 9 kk äitisi masussa kasvamassa. On aika olennainen perusosa ihmiselämää tuo 9 kk ja kuuluu meille jokaiselle. Ei oikeutta siihen voi kyseenalaistaa.
joku toinen on hengenvaarassa, roikkuu vaikkapa jyrkänteellä tai on vajoamassa avantoon, ja häntä voisi omalla kehollaan auttaa, tätä velvollisuutta yrittää pelastaa henki ei ole, jollei satu huvittamaan?
luvan olemiseeni. Jos ei olisi myöntänyt, en olisi täällä ihmettelemässä asiaa, eikä se minua voisi vaivata tuon taivaallista. Asia oli äitini päätösvallassa, koska kyseessä oli silloin hänen kehonsa ja elimistönsä, minua ei vielä ollut olemassa ihmisyksilönä, olin vasta ihmisalkuna. Äitini tiesi haluavansa minut, joten hän vaali sikiötään (tulevaa lastaan eli minua) mm. lopettamalla tupakoinnin, jotta saisin hyvän alun elämääni sitten lapsena (ihmisyksilönä). Kiitos äiti-kulta :)
mitenkään liittämään omaa elimistöäsi tai elimiäsi putoavaan. Älä viitsi kiemurrella noin epätoivoisesti.
avannossa tai jyrkänteellä 9 kuukautta, älä huoli.
kiemurtelemaan noihin lapsellisiin saivarteluihin, kun tilanne on periaatteessa aivan sama!
että pointti oli tilanteen periaatteellisessa samankaltaisuudessa.
Et ole koskaan (syntymättömänäkään) ollut osa äitisi elimistöä, tai sitten sinua ei ole ollut (sukusoluina) olemassakaan. Alkio on alusta saakka ihmisyksilö ja äidin elimistön avun varassa, ei osa sitä!
tilanne. Jonkun ihmisen elimistön tarvitseminen pitämään itsensä hengissä on aivan eri asia kuin toisen apu jossain onnettomuustilanteessa. Olet täysin pihalla vertauksinesi.
missä kohtaa se samankaltaisuus on?!
edes vähän parempia perusteluja,.. toi "Olet täysin pihalla vertauksinesi" kun ei oikein vakuuta :D
Samanlailla se jyrkänteellä roikkuja tarvii toisen elimistöä pitämään omansa hengissä, joten.. ;)
Munasolu on ollut äitini oman elimistön osa. Ja minun alkuni on ollut juuri se tietty munasolu, samoin kuin myös hedelmöidyttyään munasolu on ollut osa äitini elimistöä, kun se kiinnittyi hänen kohtuunsa. Onko biologian tietosi noin hukassa? Alkio/sikiö jakautuessaan todella on kirjaimellisesti naisen elimistön varassa, siitähän tässä on ollut puhe. Etkö osaa koskaan pysyä asiassa tai ymmärrä asiaa oikein? Vaikka munasolu/tsygootti/alkio on fyysinen yksilö, se on kuitenkin osa naisen elimistöä aivan alussa. Myöhemmin, kehittyessään, siitä tulee oma ihmisyksilönsä, joka ei tarvitse enää naisen elimistöä pysyäkseen hengissä.
Sinulla on itsestäänselvät asiatkin täysin hakusessa.
No siinä toisen elimistön varassa tapahtuvassa hengen pelastumisessa tietenkin!!! :DDD
katsos ei ollu enää pelkkää äitisi munasolua kun isäsi siittiö kohtasi sen ja perimäsi muodostui sellaiseksi kuin se on tänäkin päivänä! Kyllä se joku muu on nyt tainnu lintsata niiltä tärkeiltä bilsantunneilta.. ;D ja toisen elimistön avun varassa oleminen ei edelleenkään tee avun tarvitsijaa osaksi auttajan elimistöä!
kansalaisella ei ole velvollisuutta luovuttaa elimiään, joita ilmankin voi elää, sellaisille jotka kuolevat ilman niitä? Miksi toisen elimistön varassa olevan saa antaa kuolla kuten tuossa avantovertauksessakin?
liittyi raskaanaoloon? Eihän nainenkaan joutuisi lasta auttaessaan sentään elimistään luopumaan!
vakuuttelemassa tekoaan 'oikeaksi, yleisesti hyväksytyksi ja kaikille parhaaksi'.. niinkun abortteja suosivat kalman-niljakkeet täällä..? :D Miksei lapsia ole annettu jo pois jos ne on 'pakolla' synnytetty? Miksi kyseiseen tilanteeseen halutaan yhä uudelleen?! Järjettömät mutusi ei vaan nyt(kään) aivan pidä,... XD
Niljakkeinen abortinsuosimistraumoissaan kärvistelevä kaikkitieto-meedio kuvittelee taas hekumallisissa harhakuvissaan tietävänsä aivan kaiken toisista kirjoittajista ;DDDDD sekopää -kalmanraakkuja parka!! Toivottavasti yksikään lapsi ei koskaan joudu kuolettavaan mädänlöyhkäiseen vaikutuspiiriisi!
Mistä lie olet nuo mutu-hekumointisi kehitellytkin joita täällä joka väliin tunget. Sairasmielistä joka tapauksessa.
Joku haluaa väittää jälleen tässäkin ketjussa syntymätöntä lasta solumyökyksi, kutsua sitä alieniksi ja alentaa sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Arvattavasti kyseessä on itse abortin tehnyt henkilö, jolla on syynsä käytökselleen. Katso itse kuvista millainen lapsesi on nyt (sikiö on 9 viikkoinen raskausviikolla 11), äläkä kuuntele tuollaisia alentamisia ja yrityksiä mitätöidä lastasi. Pidä hänet suojassa tuollaiselta.
http://www.c2g.ca/development.html
Älä myöskään kuuntele höpötyksiä uskovaisten kiihkoiluista tms., koska abortinvastustamisessa on usein kyse ihan muista perusteista, ei uskonnosta.
suoraan sanoen näe, miten abortti voisi olla sinulle oikea ratkaisu. Tiedäthän, että ei sitä tarvitse siksi tehdä, että hyväksyisi sen muille niillä syin kuin mitä itsellään on. Enemmän sinun tulisi ajatella itseäsi ja sitä mitä sinä ihan itse haluat.
Minusta sinun tekstistäsi käy ilmi varsin monesta kohtaa se, että abortti ei ole se mitä haluat. Kutsut itseäsi nuoreksi äidiksi jo ennen lapsesi syntymää, minusta se viittaa siihen, että koet itsesi kantamasi lapsen äidiksi. Sanot suoraan, että et haluaisi tehdä aborttia ja että tukiverkkokin olisi olemassa. Kutsut lisäksi syntymätöntä lasta maailman parhaaksi lahjaksi. Minusta tämä kaikki kertoo enemmän, kuin inhimillinen pelko tutun ja turvallisen elämän muuttumisesta vähän toisenlaiseksi... Kuitenkin eihän sinun tarvitsisi täysin elämääsi menettää vaikka lapsen pitäisitkin. Opiskeluja voi siirtää ja jatkaa piankin synnytyksen jälkeen pikkuhiljaa. Harrastuksestakaan tuskin tarvitsee ihan kokonaan luopua, vaikka ei enää ihan niin paljon siihen voisikaan panostaa kuin ennen. Ystäviäsikään ja yhteistä aikaasi heidän kanssaan et varmasti täysin menettäisi, koska sanoithan olevasi varma heidän tuestaan. Ystäviä voi tavata myös lapsen kanssa, ja ehkä joku heistä joskus voisi hoitaa lastasi jotta sinä pääsisit tuulettumaan...
Itse en ole aborttia tehnyt, vaan ensimmäisen lapseni synnytin nuorempana kuin sinä olet nyt. Jokainen tekee tietysti omat päätöksensä omista lähtökohdistaan, mutta minulle lapsen saaminen keskellä menevintä ja iloisinta teini-ikää ei loppujen lopuksi mikään maailmanloppu ollutkaan, vaikka aluksi välillä pelkäsinkin sen olevan. Elämäni ei katkennut lapsen syntymään ja sen hoitamiseen, ja äitiys muutti kyllä omaa asennettanikin ja suhtautumistani vapaa-ajan käyttööni jonkin verran. Ennen lapsen syntymää pelkäsin että elämä tulee olemaan hirveää kun ei voi enää mennä ja olla kuten ennen. Lapsen syntymän jälkeen huomasin, että en enää edes kaivannut täysin vapaata menemistä ja olemista niin paljon kuin ennen. Elämä oli saanut uutta merkityksellistä sisältöä.
Ihmettelen todella tätä raskaudenkeskeytysvastaisuutta. Itse en näe siinä mitään pahaa.
Muutama vuosi sitten ollessani 22 tulin raskaaksi, mutta tiesin ettei ajankohta ollut oikea. joten tein keskeytyksen. En ole kertaakaan katunut sitä enkä ole saanut asiasta unettomia öitä. Lapsen aika ei vain ollut sopiva.
Vaikka asia ei ole millään tavalla mietityttänyt jälkeenpäin, muutuin kuitenkin ihmisenä. Ennen raskautta en halunnut lapsia, mutta keskeytyksen jälkeen olen tiennyt haluavani lapsen jonain päivänä. Olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä ja oikea aika toivottavasti tulee tulevaisuudessa. Toteutan nyt myös yhden unelmani ja lähden pidemmäksi aikaa ulkomaille, lapsen kanssa se ei olisi mahdollista.
mitä ikinä päätät on varmasti sinulle oikea ratkaisu, kannattaa kuitenkin pohtia asiaa monelta kannalta. Lapsi on lahja, mutta olet itse niin nuori vielä. Jääkö sinulta muita asioita kenties kokematta?
Aborttiasiamies sivuuttaa aina lapsen ja lapsen elämän. Huomio koetetaan kiinnittää itsekkyyteen ja näennäisesti lapsen tuottamiin haittoihin. Sitten kielletään "ratkaisun" moraali. Abortti-asiamiehen mukaan kaikki ratkaisut ovat "oikeita". Näin odottavaa äitiä houkutellaan surmauttamaan lapsi abortissa.
Aborttiin houkuttelu toistaa aina samaa kaavaa. Se tarttuu tältä palstalta.
On syytä pitää lapsi kirkkaana mielessä.
Mitä ihmettelemistä siinä on että on abortinvastainen, abortti on luonnoton ratkaisu, ei muutkaan lajit tapa jälkeläisiään. Kaikissa luoduissa jotka henkisesti terveitä ovat on sisäsyntyinen tarve suojella omaa jälkikasvua. Monet ihmiset näkevät alkaneen raskauden juuri sinä mitä se on. Lapsen odottamista, sen tuntee että sitä tulee suojella hinnalla millä hyvänsä koska se on ainoa oikea ratkaisu. Miksi on vaikea ymmärtää tätä? vain sen takia että itse olette saaneet itsenne uskomaan ettei kysymys olekaan oikeasta lapsesta vaan soluklimpistä tai alienista tai mistä vaan.
abortin eettisyyteen, korjaan erään kirjoituksessasi esiintyneen asiavirheen:
"ei muutkaan lajit tapa jälkeläisiään."
Tämä ei pidä paikkaansa. Varsin monessa lajissa omat vanhemmat saattavat tappaa, jopa syödä, omat jälkeläisensä. Esim eräät kalalajien urokset saattavat syödä jälkeläisiään, samaa on tavattu myös kissapetojen kohdalla. Ei ole myöskään hurjan harvinaista eläinmaailmassa, että emo tappaa omat pentunsa, jos kokee itsensä stressaantuneeksi ja uhatuksi. Mm. tämän takia esim. hamstereiden ja frettien kasvattajia varoitetaan kajoamasta lemmikkiensä pentuihin liikaa heti synnytyksen jälkeen. Pari vuotta sitten Kuusamon suurpetokeskuksessa karhuemo Niisku tappoi oman pentunsa, koska sen käytös ei äitikarhua miellyttänyt. Myös jääkarhunaaraiden on raportoitu tappaneen jälkeläisiään.
>Poikasiin ei tule koskea sormin, ennenkuin ne avaavat silmänsä parin viikon iässä. Emo saattaa tappaa pienet pentunsa, jos se stressaantuu ja kokee itsensä tai lapsensa uhatuksi.>
http://www.kolumbus.fi/satumetsan/docs/astutus.html
>On pystyttävä järjestämään naaraalle rauhallinen paikka ennen pentujen syntymää ja syntymän jälkeen, jotkut emot tappavat pentunsa vain nähdessään ihmisen. On myös pystyttävä järjestämään pennuille ruokinta noin 2-3 tunnin välein jos emolta loppuu maito tai se hylkää pennut.>
http://www.vs-fretit.com/cms/artikkelit/42
>Pentu ei ollut 15-vuotiaalle karhuemolle mieluinen, joten nettikarhu Niisku puri pennun hengiltä. Kuolemansyyn selvitti elintarviketurvallisuuskeskus. Tapahtumasta on todisteena niskan puremavammat. Pennulta oli murtunut myös luita rytäkässä.
Eläintenhoitaja Sulo Karjalaisen mukaan eläinmaailmassa sattuu vastaavanlaisia tapauksia usein ja eläinten käytös on ymmärrettävää. Jos pennun käytös ei miellytä karhuemoa, emo tappaa tottelemattoman pennun.>
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/08/556386
http://www.kaleva.fi/karhu/index.cfm?k=j&j=723325&depa=1149
>Jääkarhut ovat äärimmäisen herkkiä häiriöille ja harmittavan usein emo onkin joko tappanut tai hylännyt pentunsa tai ei ole alun alkaenkaan ryhtynyt hoivaamaan jälkikasvuaan ulkoisen häiriötekijän vuoksi.>
http://www.ranuazoo.com/?newsid=20652&deptid=6832&languageid=3&NEWS=1
Toki samaa on sattunut ja sattuu edelleenkin ihmislajinkin kohdalla. Kotoisessa Suomen maassaammekin tehtiin 1800-luvulle asti vähän abortteja mutta sitäkin enemmän lastensurmia. Sikiönlähdetykset ylittivät lastensurmat tilastoissa vasta 1930-luvulla.
http://www.helsinki.fi/hum/renvall/eka/teaching/2007-08/eka08terveys_9sukupuoli.pdf
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihtiriekko
Oukki doukki, mutta nuo eläinten tilanteet ei kyllä mitenkään ole rinnastettavissa ihmisten aborttitouhuihin.. Kyllä minäkin tiedän kissojen tappaneen omia pentujaan mutta kysymys on aina niidenkin kohdalla todella käytöksestä joka kertoo henkisestä epätasapainosta. Normaali, terve eläin ei niitä pentujaan tapa, kysymys on ääritapauksista:)
Eikä sekään tähän keskusteluun oikeastaan liity, jos kissa pentunsa tappaa jostain syystä tuskin antaa ihmiselle oikeutta abortoida omia jälkeläisiään.
en ottanut kantaa abortin eettisyyteen, vaan korjasin vain tekemäsi asiavirheen.
"Normaali, terve eläin ei niitä pentujaan tapa, kysymys on ääritapauksista:)"
Toki tässä tulee miettiä sitäkin, mikä on normaalia ja tervettä eläimelle, mutta luonnossa on varsin normaalia ja tervettä, että eläin stressiä ja uhkaa kokiessaan joko tappaa tai hylkää jälkeläisensä. Varsin tavallista on sekin, että emo jättää pentueen heikoimman hoitamatta, jolloin se useinmiten kuolee hoivan ja ravinnon puutteeseen. Sekin pohjaa vahvimman selviytymiseen, ei moraaliseen oikeaan tai väärään. Kuten itsekin antamistani linkeistä sait lukea, karhujen kesken ei ole epätavallista, että emo tappaa ns. "huonosti käyttäytyvän" pentunsa, koska katsoo ettei se tule selviämään luonnossa. Abortista voi jokainen olla mitä mieltä hyvänsä, mutta faktaa lienee kuitenkin sekin, että ihminenkin on yksi eläimistä ja aborttiin päätyvä nainen kokenee useinmiten varsin paljon stressiä, ahdistusta ja uhkaa. Joten lopulta sen syy ei välttämättä eläinmaailmasta niin suuresti poikkea.
Oli miten oli, niin abortin vastaiseksi argumentiksi ei oikein käy se sinun esittämäsi omien jälkeläistensä tappamisen luonnottomuus. Vaikkakin aborttia yleisempää on tosiaan syntyneiden pentujensa tappaminen. Se nimittäin on hyvinkin luonnollista. Kokonaan eri asia sitten on se, pidämmekö me luonnollisuutta synonyyminä moraalille taikka eettiselle oikeudelle. Itse en pidä, ja siksi en vetoisi teon luonnollisuuteen tai luonnottomuuteen perusteena sille antamastani eettisestä merkityksestä.
koskaan kuollut ns. luonnollisesti.
Ja siis oliko tässä nyt tarkoitus osoittaa, että mukavuusaborttiin kykenevät ovat todellakin moraaliltaan vajavaisemmalla, eläimellisellä tasolla..?
ovat toki eri asioita. Miten se liittyy asiaan?
"Ja siis oliko tässä nyt tarkoitus osoittaa, että mukavuusaborttiin kykenevät ovat todellakin moraaliltaan vajavaisemmalla, eläimellisellä tasolla..?"
Kuten molemmissa viesteissäni kerroinkin, tarkoitukseni oli korjata asiavirhe. Yksinkertaisesti väite siitä, että oman jälkeläisensä tappaminen olisi luonnotonta on virheellinen, kuten linkkini osoittivat. Se ei liioin aina ole kovin harvinaistakaan eikä myöskään mitään epänormaaleiden ääritapausten heiniä.
ja liittyy näköjään edelleen että väität jälkeläisten kuolemisen tappamalla olevan luonnollista tapahtumaa!
Eläinten kanssa ikäni työskennelleenä uskallan väittää että se että emo tappaa jälkeläisensä on ääritapaus ja todellakin harvinaista. Lisäksi se kielii aina häiriintyneestä käyttäytymisestä ja on siten luonnotonta.
on sellainen, minkä tiedetään tapahtuvan luonnonmukaisissa olosuhteissakin? Ja johon eläimellä on selkeät perusteetkin vielä.
Ei kai harvinaisuus tee jostain luonnotonta? Vai väitätkö esim. homoseksuaalisuuden olevan luonnotonta?
ajat takaa?? Etkö ymmärtänyt keskustelun kulkua?
Tämä on se lause, mitä minä olen kommentoinut:
"abortti on luonnoton ratkaisu, ei muutkaan lajit tapa jälkeläisiään."
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8723719/41735541
Yksinkertaisesti se, että emo tappaa omia jälkeläisiään ei voi olla luonnotonta, sillä sitä todistettavasti esiintyy luonnossa. Se että jälkeläinen kuolee oman lajinsa edustajan taikka jopa oman vanhempansa tappamana ei ole luonnossa luonnotonta. Onko sinulla henkilökohtaisesti jotain vaikeuksia hyväksyä luonnontieteellisiä faktoja, vai mikä mahtaa olla inttämisesi syynä?
lukuisin linkein osoittanut, että monen lajin on tavattu tappavan omia jälkeläisiään! Koska sitä siis esiintyy luonnossa, niin miten se voisi olla luonnonvastaistakaan?
"Lisäksi se kielii aina häiriintyneestä käyttäytymisestä ja on siten luonnotonta."
Siis onko häiriintynyt käyttäytyminen luonnotonta? Miksi sitä sitten esiintyy luonnossa? Miten sellainen, mitä luonnossa esiintyy, voi olla luonnotonta? Mikä mahtaa muuten olla henkilökohtainen tietämyksesi esim. karhuista? Ehkä parempi kuin suurpetotutkijalla tai suurpetojen eläintenhoitajalla?
>Esko Mörkö kysyy, eikö ole todennäköisempää, että Niisku tappoi pennun stressin/häiriön vuoksi, kuin pennun huonon käytöksen takia?
Ei ole. Tästä aiheesta löydät lisää tietoa Kotkan Lento ja Kaleva. plus- karhu sivuilta.
Niisku on toiminut kuten karhut luonnossakin. Yksi tottelematon pentu voi koitua koko pesueen kohtaloksi.
Pasi Jäntti
"Karhunpennut ovat äitinsä jatkuvassa opissa. Jos joku ei tottele, emo tulkitsee, ettei se tule selviämään luonnossa ja poistaa tällaisen joukosta."
Uroskarhut voivat tappaa pieniä pentuja, jotta saisivat naaraan uudelleen kiimaan ja pääsisivät parittelemaan niiden kanssa. Niiskun kolmesta pennusta kuollut uros oli ollut ollut muita vilkkaampi. Sillä oli ollut sisaruksistaan poiketen myös vaikeuksia totella emonsa komentoja.
Suurpetotutkija Nyholm.>
http://www.kaleva.fi/karhu/index.cfm?k=j&j=723325&depa=1149
>Niisku-karhu surmasi itse pentunsa
Vastaavanlaisia tapauksia sattuu usein varsinkin vankeudessa.
Toukokuussa Kuusamon suurpetokeskuksessa kuolleen karhunpennun kuolemansyy on selvinnyt. Tammikuussa syntyneen pennun surmasi sen oma äiti Niisku.
Pentu ei ollut 15-vuotiaalle karhuemolle mieluinen, joten nettikarhu Niisku puri pennun hengiltä. Kuolemansyyn selvitti elintarviketurvallisuuskeskus. Tapahtumasta on todisteena niskan puremavammat. Pennulta oli murtunut myös luita rytäkässä.
Eläintenhoitaja Sulo Karjalaisen mukaan eläinmaailmassa sattuu vastaavanlaisia tapauksia usein ja eläinten käytös on ymmärrettävää. Jos pennun käytös ei miellytä karhuemoa, emo tappaa tottelemattoman pennun.>
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2007/08/556386
Asian pointti tuntuu menevän kaikilta nyt hukkaan kun tässä on takerruttu johonkin käsite-eroihin.
Joka ensimmäisenä tästä eläinjutusta mainitsi varmaan tarkoitti että on eläimillekin perusluonteenvastaista tappaa jälkikasvuaan. Tätä tapahtuu vain jos jotain ns.menee vikaan. Hän käytti tässä yhteydessä sanaa luonnoton, kun EHKÄ nyt sitten se oikea sana tässä yhteydessä olisi éttä on harvinaista että eläin tappaa jälkikasvuaan ja silloinkin yleensä vaan häiriinnyttyään.
Aborttia ei voi perustella hyväksyttävänä käytöksenä sillä että se on luonnollista. Eihän murhistakaan puhuta näin että: joku tappoi miehen, mutta se on luonnollista. Varmaan sitä tapahtuu aivan normaalisti ja paljon mikä ehkä tekee siitä luonnollista, mutta ainahan tälläinen kielii harvinaisesta, epäsopivasta, häiriintyneestä käytöksestä niin LUONNOLLISTA kuin se sitten onkin.
Eli pentujen tappaminen myös voi olla LUONNOLLISTA, mutta se on myös harvinasita, epäsopivaa ja häiriintynyttä käytöstä niin eläimelle kuin ihmisellekin.
Toivottavasti pilkuviilaus tyssäisi nyt tähän.
siis mikä tahansa mitä tapahtuu (häiriintyneiden) eläinten keskuudessa luonnossa, pitää olla ihmistenkin tekemänä hyväksyttävää... jep jep :D
jotakuta "pilkun viilaamisellani". Puolustuksekseni totean, että minä en ole se, joka tästä kärpäsestä härkäsen teki. Minä olen alusta saakka sanonut täysin selväsanaisesti, että en ota kantaa abortin eettisyyteen, halusin vain korjata tehdyn asiavirheen. Ja väite siitä, että muutkaan lajit eivät tappaisi jälkeläisiään, on täysin kiistattomasti sellainen. En tosiaan tarkoittanut aloittaa minkäänlaista eettistä kiistaa asiasta, johon joku on nyt näköjään väkisin yrittämässä minua vetää jopa vääristelemällä sanojani. En siis tarkoita nyt sinua, vaan tätä nimimerkitöntä inttäjää.
"Joka ensimmäisenä tästä eläinjutusta mainitsi varmaan tarkoitti että on eläimillekin perusluonteenvastaista tappaa jälkikasvuaan. Tätä tapahtuu vain jos jotain ns.menee vikaan. Hän käytti tässä yhteydessä sanaa luonnoton, kun EHKÄ nyt sitten se oikea sana tässä yhteydessä olisi éttä on harvinaista että eläin tappaa jälkikasvuaan ja silloinkin yleensä vaan häiriinnyttyään."
Kaiketi hän tätä tarkoittikin. Tosin sitä en kommentoimastani asiavirheestä käsittänyt. Minusta siinä ko. henkilö itse perusteli abortin eettistä vääryyttä sillä, että ei olisi luonnollista tappaa omia jälkeläisiään. Puhtaasti luonnontieteelliseltä kannalta (ja tämä siis on se ainoa kanta jota minä olen käsitellyt) tällainen perustelu ei siis ole kovin validi, kuten itsekin toteat.
"Aborttia ei voi perustella hyväksyttävänä käytöksenä sillä että se on luonnollista."
Olen samaa mieltä, ja mielestäni tämänkin seikan olen jo maininnut aiemminkin.
"Eli pentujen tappaminen myös voi olla LUONNOLLISTA, mutta se on myös harvinasita, epäsopivaa ja häiriintynyttä käytöstä niin eläimelle kuin ihmisellekin."
Pentujen tappaminen on luonnollista, ja varmasti kaikenkaikkiaan myös harvinaista. Se onko se epäsopivaa taikka häiriintynyttä ovat arvokysymyksiä, joihin minä en edelleenkään tässä yhteydessä ota kantaa. Se mitä minä olen käsitellyt, ovat luonnontieteelliset faktat, eivät eettiset arvokysymykset.
oikeasti mahdat ajaa takaa? Yritätkö tahallasi vääristellä sanojani, vai huvikseenko sinä vain intät täysin minun asiayhteyteeni nähden irrationaalisia spekulaatioita? Olen lähes jokaisessa kirjoittamassani viestissäni selvällä Suomen kielellä sanonut, että minä en ota kantaa tässä abortin etiikkaan ja moraaliseen oikeutukseen, olen ainoastaan korjannut asiavirheen. Olen myöskin selvästi jo aiemmin kertonut, että henkilökohtaisesti en arvioi tekojen hyväksyttävyyttä ja eettisyyttä niiden mahdollisen luonnollisuuden taikka luonnottomuuden perusteella. Minä en edelleenkään käsittele enkä ole missään vaiheessa käsitellyt aborttia eettisenä arvokysymyksenä, joten toivoisin, että jatkossa kommentoisit sitä mitä minä tosiaan olen sanonut, jos haluat viestejäni kerran kommentoida.
Voin sanoa heti ensimmäiseksi, että kyllä menetät oman nuoruutesi. Olet itsekin vielä "lapsi". Ota huomioon, että et voi mennä enää samaan tahtiin kavereittesi kanssa. Oletko miettinyt miten elätät lapsen? Haluatko välttämättä synnyttää lapsen, jolla ei ole rakastavaa isää elämässään ? Kyllähän vanhempasi varmanakin auttaisivat mutta LAPSI EI OLE HEIDÄN LAPSENSA joten et voi pukata lasta aina heille kun itse tunnet ns. nuoruuden huuman kutsuvan.
Joidenkin mielestä seuraava lauseeni on itsekäs mutta SE ON TÄYSIN TOTTA: Sinun pitäisi pitää itseäsi ykkössijalle ja MITEN ITSE JA OMA MIELENTERVEYTESI kestäisivät tulevan tilanteen.
Abortti ei ole niin paha kuin monet sanovat ( etenkin sen vastustajat ). Sairaalan väki on jo tottunut abortin haluaviin, abortti ei vaikuta tuleviin raskauksiisi ( ei tarvitse pelätä ettetkö enää ikinä tulisi raskaaksi ), pääset psykölogille puhumaan asiasta jos haluat, kipua ei ole etkä tunne mitään.
Itse olen tehnyt abortin vähän aika sitten ja olen sinua vain kaksi vuotta vanhempi, JOTEN TIEDÄN ASIASTA.
MIETIN TARKKAAN JA ETENKIN MIETI ITSESI KANNALTA ENITEN, ABORTIN TEKO EI OLE ITSEKÄSTÄ, MUISTA SE ! Nämä abortin vastustajat ajattelevat vain itseään eikä sitä minkälaisen elämän lapsi tulisi saamaan.
mielenterveys abortin jälkeen vaarassa on.. ja itse olet siitä oiva varoittava esimerkki mihin suohon ei itseään ainakaan kannata upottaa!
kuka jos joku muu tuntee itsensä paremmin kuin itse.jos tunnet itsesi ja poikaystäväsi valmiiksi saada lapsen ja aistit itsessäsi yhtään äidillisyyttä.niin minä toivotan onnea lapsen kasvatukseen.lapsi on ihanin lahja jonka voi saada.
Minkä ratkaisun olet tehnyt? Toivon että päädyit pitämään lapsesi. Itse arvostan teiniäitejä enemmän kuin abortin tehneitä. Lapsesta on kuitenkin niin paljon iloa jo raskausaikana. On ihanaa seurata mahan kasvua, neuvolassa kuulla ne ekat sydänäänet ja ultrassa nähdä pikkuinen. Raskausaika on kuitenkin aika lyhyt ja vauva on vain hetken pieni. Pääset kyllä myöhemmin käymään baareissa yms kun toivut synnytyksestä ja vauva-arki tasoittuu. En nyt tietenkään tarkoita että joka vkl olisi silloin mentävä, mutta joskus ehkä on hyvä käydä tuulettumassa. Mummot ottavat varmasti mielellään hoitoon. Lapsen synnyttyä arvomaailma kyllä muutenkin muuttuu ja baarit jäävät toiseksi. Itse äitinä en huomaa että olisin mistään jäänyt paitsi, päinvastoin saan lapsen myötä elämästä irti paljon enemmän kuin lapsettomana. Tosin olen kyllä sinua jo vähän vanhempi, mutta raskaus tuli kuitenkin yllätyksenä.
Adoptio on aborttia parempi vaihtoehto jos et äitiyteen vielä kykene.
Hei!
Täällä on näköjään kyselty päätöstäni paljon. Aluksi ajattelin, että en tule tänne sitä ollenkaan kertomaan ettei sitten tarvitse jälkeenpäin lukea nimettömien ihmisten kauhistelevia kommentteja ja arvostelua.
No kerron sen kuitenkin, koska olen tyytyväinen ja varma päätöksestäni :)
Olen päättänyt pitää lapsen. Haluan painottaa, että mikään yksittäinen kommentti täällä tai muuallakaan ei ole vaikuttanut asiaan, mutta apua niistä oli ja suurin osa teksteistä oli asiallisia ja hyvin perusteltuja, kiitos siitä! (kirjoitin saman tekstin myös odotus ja teiniäidit-ja isät palstalle)
Asiasta keskusteltiin vanhempien, luotettavan ystävän ja jopa ex-poikaystäväni kanssa. Minulle painotettiin, että tee päätös, joka mielestäsi on oikein SINUA ja LASTA kohtaan. Vaikka opiskelu tulee olemaan rankempaa, menoja täytyy vähentää ja väsymys lisääntyy uskon pärjääväni lapsen kanssa. Tai paremminkin TIEDÄN pärjääväni lapseni kanssa, vaikka vastoinkäymisiä tulee varmati. Mutta se on elämää, ei aina ole helppoa. Tulen varmasti tarvitsemaan apua, mitä jokainen vanhempi jossain vaiheessa lastensa kanssa tarvitsee (päiväkoti, hoitaja yms), en kuitenkaan aio roikkua kenenkään "hoivassa" vaan olla paras ja huolehtiva äiti MINUN lapselleni!
Ja niinkuin täällä sanottiin minulla on monta kuukautta aikaa opetella äitinä olemista ja sopeutua ajatukseen. En sano olevani täysin valmis äit,i mutta en usko kenenkään muunkaan (iästä huolimatta) olevan ensimmäistä lasta odottaessa,koska aina on jotain opittavaa. Kokemus kasvaa lapsen mukana. Olen kuitenkin valmis äidiksi, koska rakastan lastani ja haluan tarjota hänelle parhaan mahdollisen elämän.
Abortti olisi ollut minulle henkisesti liian raskas kokemus. Adoptio vielä rankempin, koska lapsesta olisi täytynyt luopua 9kuukauden odotuksen jälkeen.
Olen tyytyväinen päätökseeni.
Toivon sinulle oikein onnellista odotusta :)
Kiitokset vastauksesta ja päivän parhaasta tiedosta.
Olet osoittanut kypsyyttä ja kasvanut elämän mahdollisuuksien mukana. Hyvä!
Menestyt ja löydät lisää onnea elämässäsi rohkealla ja vastuullisella asennoitumisella.
Toivon Sinulle ja lapsellesi menestystä, hyvää mieltä ja korkeaa elämää.
Onneksi olkoon! :,) tuli kyynel silmään, kun luin päätöksestäsi. Tulet varmasti pärjäämään! Olet uskomattoman rohkea nainen tehdessäsi tuon päätöksen ja se takaa, sinulle ja lapsellesi hyvän elämän!
Ihana lukea päätöksestäsi, se on varmasti oikea ja tuo sinulle suunnatonta iloa elämäsi varrella.
Kaikkea hyvää sinulle ja pienokaisellesi jatkossa:)