Hei!
Sain tänää varmistuksen epäilyihini: olen raskaana. Minun kuuluisi tietenkin olla maailman onnellisin, mutten voi koska olen vasta 17-vuotias. Käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosi, otin jälkiehkäisyn (24h)joka ei toiminut.
Epäilin outojen tuntemuksien (raskausoireiden) takia raskautta ja tein teinkin testin 6viikon päästä, joka näytti silloin negatiivista, joten päättelin kuvitelleeni raskausoireet.
Nämä tuntemukset jatkuivat ja tänään sain tietää olevani rv10 5.
Ongelmani on etten tiedä mitä tehdä.(Tottakai keskustelun tästä lapsen isän ja vanhempieni kanssa, mutta olisi mukava kuulla tiedän mielipiteenne tai nuorina äideiksi tulleiden kokemuksia ja abortin tehdeiden kokemuksia.)
En haluaisi tehdä aborttia, koska itse olen hieman abortin vastainen (ellei kyseessä ole nuori henkilö, joka kylläkin itse olen). Olen varma, että vanhempani ja ystäväni olisivat tukenani ja auttaisivat minua parhaansa mukaan. Lapsen isän kanssa emme ole kovinkaan paljon tekemisissä enää, koska hän petti minua (hän on täysikäinen). Muutaman vuoden päästä olen itsekkin jo paljon vanhempi ja lapsenikin olisi joten tilanne saattaisi helpottua.
Toisaalta olen elämässäni siinä tilanteessa, että opiskeluni on TÄYSIN kesken ja minulla on harrastus, joka on erittäin sitova. Olen myös erittäin lapsekas, (en tarkoita lapsellista) vaan olen tälläinen, miten sen nyt sanoisi, erittäin ELOISA ja menevä ihminen. Rakastan viikonloppuja ystävieni seurassa ja vapaa-aikonani en paljoa kotona istuskele. En jotenkin pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä kotona hoitamassa lasta vailla menevää elämääni.
Kuitenkin abortti on erittäin raskas jo ajatuksena, ja tiedän, että menisi kauan ennenkuin selviäisin sen yli. Olen kuitenkin mielestäni melko vastuuntuntoinen ihminen ja lapsi syntyisi kesällä jolloin koulusta olisi loma ja minulla olisi enemmän aikaa lapselle (tosin tuleva syksy pelottaa).
Pelkään kuitenkin menettäväni nuoruuteni, mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä.
Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.
Sain tänää varmistuksen epäilyihini: olen raskaana. Minun kuuluisi tietenkin olla maailman onnellisin, mutten voi koska olen vasta 17-vuotias. Käytimme kondomia, joka valitettavasti hajosi, otin jälkiehkäisyn (24h)joka ei toiminut.
Epäilin outojen tuntemuksien (raskausoireiden) takia raskautta ja tein teinkin testin 6viikon päästä, joka näytti silloin negatiivista, joten päättelin kuvitelleeni raskausoireet.
Nämä tuntemukset jatkuivat ja tänään sain tietää olevani rv10 5.
Ongelmani on etten tiedä mitä tehdä.(Tottakai keskustelun tästä lapsen isän ja vanhempieni kanssa, mutta olisi mukava kuulla tiedän mielipiteenne tai nuorina äideiksi tulleiden kokemuksia ja abortin tehdeiden kokemuksia.)
En haluaisi tehdä aborttia, koska itse olen hieman abortin vastainen (ellei kyseessä ole nuori henkilö, joka kylläkin itse olen). Olen varma, että vanhempani ja ystäväni olisivat tukenani ja auttaisivat minua parhaansa mukaan. Lapsen isän kanssa emme ole kovinkaan paljon tekemisissä enää, koska hän petti minua (hän on täysikäinen). Muutaman vuoden päästä olen itsekkin jo paljon vanhempi ja lapsenikin olisi joten tilanne saattaisi helpottua.
Toisaalta olen elämässäni siinä tilanteessa, että opiskeluni on TÄYSIN kesken ja minulla on harrastus, joka on erittäin sitova. Olen myös erittäin lapsekas, (en tarkoita lapsellista) vaan olen tälläinen, miten sen nyt sanoisi, erittäin ELOISA ja menevä ihminen. Rakastan viikonloppuja ystävieni seurassa ja vapaa-aikonani en paljoa kotona istuskele. En jotenkin pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä kotona hoitamassa lasta vailla menevää elämääni.
Kuitenkin abortti on erittäin raskas jo ajatuksena, ja tiedän, että menisi kauan ennenkuin selviäisin sen yli. Olen kuitenkin mielestäni melko vastuuntuntoinen ihminen ja lapsi syntyisi kesällä jolloin koulusta olisi loma ja minulla olisi enemmän aikaa lapselle (tosin tuleva syksy pelottaa).
Pelkään kuitenkin menettäväni nuoruuteni, mutta pelkään myös menettäväni maailman parhaimman lahjan-oman lapseni ja hänen elämänsä.
Minulla on vain muutamia päiviä aikaa tehdä päätökseni ja toivoisin asiallisia kommentteja/neuvoja/kokemuksia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
en ole kyllä samassa tilanteessa kuin sinä, mutta nuori itsekin (pian 20) - ja raskaana. Erosin lapsen isästä raskauden alkumetreillä, minulla oli omat syyni enkä rupea täällä siitä enempää puhumaan. Lapsi oli tosin meidän kohdalla harkittu, puoli vuotta yritystä oli takana jne, mutta asiat eivät aina mene kuten on toivottu.
Sinulla olisi kyllä elämäntilanteeseesi nähden melko suuri muutos, jos päättäisit pitää lapsen. Itse olen aina pitänyt itseäni ns. äidillisenä persoonana, en ole kovin menevää sorttia ja tykkään viettää aikaa kotona rentoutuen, joten lapsen kanssa kyllä riittää touhuamista.
Sinun täytyisi ensinäkin miettiä, miten opiskelujesi laita on. Itse en ole ollut koulussa melkein 2 vuoteen, työelämässä vain. Lapsi vie sen verran aikaa, että opiskelu tulisi olemaan melko rankkaa, mutta ei kukaan sano että se olisi mahdotonta. Se vaan tietenkin vaatii kaksin kerroin energiaa ja panostautumista kotona, sekä koulussa.
Ja tietysti nuo viikonloppuriennot täytyisi loppua - ei kokonaan tietenkään. Et ole huono vanhempi, jos silloin tällöin käyt ulkona tuulettumassa ja annat lapsen hoitoon siksi aikaa. Mutta tällä en todellakaan tarkoita, että olisi kovin suotavaa humpata joka toinen viikonloppu jossain. Lapsen etu on kuitenkin ensisijaisen tärkeä.
Mutta aborttia en suosittele, jos et osaa kuvitella itseäsi elämään sen asian kanssa. Koska se ei välttämättä tule tunnevyörynä heti, mutta myöhemmin elämässä tulet kohtaamaan asian varmasti vielä, esim. kun saat joskus myöhemmin lapsia. Ja jos niin suureen päätökseen ei ole henkisesti valmis, siihen ei kenenkään ole pakko suostua, onneksi. Ja siinä olet täysin oikeassa, että lapsi on AINA lahja, jota tulee kunnioittaa oli lähtötilanne mikä hyvänsä. Ja sinun tilanteesi ei ole todellakaan pahimmasta päästä, koska luulen että jos olisit valmis sitoutumaan lapsen myötä tulevaan vastuuseen, olisit hyvä vanhempi.
Mutta suosittelen kuitenkin ottamaan asian puheeksi jonkun sinulle läheisen ihmisen kanssa, kenelle on helppo puhua, koska luulenpa että sellaiselta henkilöltä saat parempia neuvoja joka sinut tuntee.
Onnea kuitenkin, jos päätät lapsen pitää. Ja hyvää tulevaa vuotta.
Olen myös 17-vuotias (kohta 18) ja mulla on kokemusta abortista ja nyt olen uudestaan raskaana (rv12 5 ja laskettuaika heinäkuussa) ja aijotaan tällä kertaa pitää lapsi. Jos haluat niin kirjottele vaikka mulle, ehkä voisin jotenki auttaa sua päätit sitten tehdä mitä vaan, [email protected]
Eli olen varmaan äitisi ikää. Minulla on sinun ikäisiä poikia. Jos he ilmoittaisiva t, että tyttöystävä on raskaana, en ehkä ensin ilahtuisi, mutta ehdottomasti olisin se päätöksen tukena, minkä he päättäisivät tehdä.
Jos pidät lapsen, se "rajoittaa" nuoren ihmisen menojasi. Olet lapsessa kiinni 24/7 ainakin aluksi, eka vuosi. Mutta yksi vuosi on ehkö 1/80 osa koko eliniästäsi eli tosi lyhyt aika. Lapsi menisi sitten ehkä hoitoon ja sinä jatkat opintojasi. Lapsi ei ole opintojen este, mutta hidastaa joksikin aikaa.
Sinulla olisi 9 kk aikaa sopeutua lapsen tuloon. Ja veikkaan että sen syntymän jälkeen et enää pohtisi sitä, ettet voi mennä ja tulla kavereiden kanssa kuten ennen.
Mutta jos päädut aborttiin, niin käsittele se asia poikaystäväsi, vanhempiesi tai jonkun ulkopuolisen auttajan kanssa (koulupsykologi, neuvolan kautta psykologi tms.) NNKY:n ITU projekti on tukena juuri näitä päätöksiä varten http://www.ituprojekti.net/
Yksi vaihtohto on synnyttää lapsi ja antaa adoptioon jollekkin jonossa olevalle. Tällöin et joutuisi abortoimaan lasta etkä joutuisi vielä noin nuorella iällä lasta myöskään kasvattamaan.
Elä nyt ainakaan tapa lastasi eli älä tee aborttia. Anna vaikka adoptioon tai sijaislapseksi johonkin hyvään perheeseen. Sijaislasta saat myös tavata aina kun tahdot ja sinun ei tarvi sitten kärsiä abortista johtuvista painajaisista yms.. lopun elämää...
Hei! Olin 17 kun tulin raskaaksi-tein abortin ja en ole katunut sitä kertaakaan. Olin fyysisesti TOSI kipeä kuukauden ajan. Tasan vuosi sitten tulin raskaaksi uudestaan, harkitsin aborttia, mutten tehnyt sitä uudelleen. Synnytin esikoiseni 3kk sitten. Abortti oli minulle kipeämpi kuin synnytys. Ja synnytys oli elämäni ihanin kokemus, synnyttäisin vaikka heti uudelleen! En kokenut olevani valmis äidiksi ja pelkäsin tulevaa. Pieni poikani on kuitenkin tällähetkellä elämäni keskipiste ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän!!! Voin sen myöntää että vieläkin joskus tekisi mieli lähteä ulos kavereiden kanssa ja vähän ehkä kadehdinkin heitä kun voivat mennä ja tulla miten huvittaa. Olen myös yksinhuoltaja sillä lapsen isä ei ole kiinnostunut pienestä. Toivottavasti läheisesi tukevat päätöstäsi, minua se auttoi tosi paljon-kummmassakin tapauksessa!
Pidä vauva :) kerkeät 9kk aikana rakastua niin ettet muusta enää tiedä!
Suosittelen lämpimästi pitämään lapsen.Olin itse 17 kun aloin odottamaan esikoistani..olihan se aika outoa olla yhtäkkiä sellaisessa tilanteessa..kun kukaan kavereistani ei todellakaan ollut samassa tilanteessa.No ihana poikani syntyi ja elämäni on ollut yhtä onnea siitä asti
Abortti palstalla kyseltiin päätöstäni ja alla olevan tekstin kirjoitin sinne ja kopioin nyt tänne.
Hei!
Täällä on näköjään kyselty päätöstäni paljon. Aluksi ajattelin, että en tule tänne sitä ollenkaan kertomaan ettei sitten tarvitse jälkeenpäin lukea nimettömien ihmisten kauhistelevia kommentteja ja arvostelua.
No kerron sen kuitenkin, koska olen tyytyväinen ja varma päätöksestäni :)
Olen päättänyt pitää lapsen. Haluan painottaa, että mikään yksittäinen kommentti täällä tai muuallakaan ei ole vaikuttanut asiaan, mutta apua niistä oli ja suurin osa teksteistä oli asiallisia ja hyvin perusteltuja, kiitos siitä! (kirjoitin saman tekstin myös odotus ja teiniäidit-ja isät palstalle)
Asiasta keskusteltiin vanhempien, luotettavan ystävän ja jopa ex-poikaystäväni kanssa. Minulle painotettiin, että tee päätös, joka mielestäsi on oikein SINUA ja LASTA kohtaan. Vaikka opiskelu tulee olemaan rankempaa, menoja täytyy vähentää ja väsymys lisääntyy uskon pärjääväni lapsen kanssa. Tai paremminkin TIEDÄN pärjääväni lapseni kanssa, vaikka vastoinkäymisiä tulee varmati. Mutta se on elämää, ei aina ole helppoa. Tulen varmasti tarvitsemaan apua, mitä jokainen vanhempi jossain vaiheessa lastensa kanssa tarvitsee (päiväkoti, hoitaja yms), en kuitenkaan aio roikkua kenenkään "hoivassa" vaan olla paras ja huolehtiva äiti MINUN lapselleni!
Ja niinkuin täällä sanottiin minulla on monta kuukautta aikaa opetella äitinä olemista ja sopeutua ajatukseen. En sano olevani täysin valmis äit,i mutta en usko kenenkään muunkaan (iästä huolimatta) olevan ensimmäistä lasta odottaessa,koska aina on jotain opittavaa. Kokemus kasvaa lapsen mukana. Olen kuitenkin valmis äidiksi, koska rakastan lastani ja haluan tarjota hänelle parhaan mahdollisen elämän.
Abortti olisi ollut minulle henkisesti liian raskas kokemus. Adoptio vielä rankempin, koska lapsesta olisi täytynyt luopua 9kuukauden odotuksen jälkeen.
Olen tyytyväinen päätökseeni
Onnea :) Etköhän hyvin pärjää :)
Minäkin olen tyytyväinen päätökseesi! Kaikkea hyvää odotukseesi :)
Minä olin 18 vuotta olin juuri täyttämässä 19 kun ensimmäisen kerran tulin raskaaksi ja tein abortin. Elämäntilanteeni oli silloin todella huono kasvattaa lasta tai mitään muutakaan. Mutta abortin jälkeen kaduin sitä jonkin aikaa, ja surin sitä etten koskaan saanut tietää mitä ihanaa elämässäni nyt olisi. Abortin jälkee olin myös todella kipeä ja jälkivuotoa kesti 3kk. Nyt olen oppinut elämään asian kanssa enkä kadu tekoani.
Melkein tasan vuoden päästä tulin uudelleen raskaaksi ja päätin pitää lapsen:) Nyt rv 20 2. Erosin lapsen isästä ihan alkuraskaudesta, mutta en enää pelkää olla kahdestaa lapseni kanssa.
En osaa kertoa sinulle mitä sinun pitäisi tehdä, enkä voikkaan. Mutta omaa elämääni abortti ei pilannut. Ja olen myös todella iloinen tästä raskaudesta.:)
Voimia sinulle ja varmasti päädyt juuri oikeaan ratkaisuun sinulle, mikä ikinä se sitten onkaan:)