Koulu ei suju...

mitäs jos vaikka laittaisit rajat että koska ja kuinka kauan tyttö saa olla koneella. ensin kouluhommat ja vasta sen jälkeen huvi

Moinen voi johtua myös masennuksesta, jonka murrosiän hormonimyrsky on laukaissut kuin vaikkapa raskausmasennuksen. Meidän poika reagoi murrosiässään juuri noin silkkaa masentuneisuuttaan. Numerot tippuivat ja koulusta lintsaaminen alkoi.

Masennuslääkkeeksi ei sitten auta kuri, vaan lempeys, huumori ja aika. Pojan murrosikä oli niin raju, että koko yläaste meni pieleen. Kun lääkkeeksi annettiin ymmärrystä liian tiukkuuden sijaan, masennus hälveni ajan kanssa ja kymppiluokka auttoi lopulta numerot uuteen nousuun. Kymppiluokan jälkeen poika suoritti kolmessa vuodessa ammatti- ja ylioppilastutkinnon rinta rinnan upeilla arvosanoilla.

Onneksi miehen pikkuveli oli aikanaan käynyt lävitse samanlaisen murrosiän ongelmavyyhdin. Minulla oli viisas anoppi, joka lohdutti ja loi uskoa tulevaan, vaikka koulusta tullut palaute oli tyrmäävää lastensuojeluilmoituksineen. Onneksi myös lastensuojeluviranomaiset näkivät tilanteen oikein, eivätkä lyöneet vanhempia kasvattajina lyttyyn kuten koulu. Kun lapsi voi pahoin, vanhempien näkemyksiä olisi syytä tukea, eikä aina vain lytätä. Syyttely viimeistään repii koko perheen ja samalla lapsen kasvuympäristön riekaleiksi.

Aikuistuttuaan poika on käynyt kertomassa entisen koulunsa rehtorille masennuksesta ja siihen suhtautumisesta.

Todennäköisesti.

Kuten aiemmista viesteistä on käynyt jo selväksi, niin ei oikeata vastausta ole olemassakaan. Se riippuu täysin lapsesta. Meillä vanhimmalla pojalla on hyvin vaikea ADHD, joka on kieltämättä tuonut paljon hankaluuksia. Mutta hänen kohdallaan on aina ollut niin, että tiukka kuri ja rutiini ovat tuoneet parhaat tulokset. Kun päivät menevät saman kaavan mukaan, ja hyvistä saavutuksista palkitaan, niin kaikki sujuu hyvin. Keskiarvo tipahti 8-luokalla, kuten niin monella muullakin, mutta 9-luokalla se on taas pikkuhiljaa noussut takaisin 8pintaan.

Kun taas sitten tämä meidänkin murheenkryynimme, 14-vuotias tytär, ei kestä minkäänlaisia rajoituksia tai käskyjä. Koulu sujuu hyvin, kuten aina on hänellä sujunut, mutta kaikki muu menee päin puuta. Yrittää esittää kovista kavereiden takia. Kaikki pitäisi olla uutta, kun kavereillakin on. Pitää saada oma telkkari ja tietokone ym. ym. ym. Kun kaikilla muillakin on. Syksyn aikana on jäänyt kiinni tupakoinnista, juomisesta ja varastelusta, mutta mikään niistä ei ole hänelle ongelma, vaan "normaalia" teinikäyttäytymistä. Ja hän saa käyttäytyä miten haluaa, koska hän on teini. Kun häntä rankaisee teoistaan, niin vika onkin meidän vanhempien. "Ne vaan haluaa että mä kärsin, vaikka mä en oo tehny mitään"

Hänen kohdallaan pitää vain olla kärsivällinen. Viimeistään sitten kun hän muuttaa omaan asuntoonsa, niin hän huomaa monen asian olevankin hieman toisin kuin luuli. Esim. pelkkä opintotuki ei välttämättä riitä ihan niin moneen asiaan kuin haluaisi.

Meillä tyttären kotona räyhääminen loppui, kun ei saanut kahteen viikkoon käyttää puhelintaan, tietokonetta tai telkkaria. Sen jälkeen ne ovat olleet rajoitettuina. Tietokone ja telkkariaikaa max 1,5h päivässä läksyjen ja kotitöiden jälkeen.

Joten viimein siihen mun neuvoon. Keskustele tyttäresi lähellä olevien ihmisten kanssa (koulu, läheiset aikuiset ym.) ja yritä keksiä mikä auttaisi. Kärsivällisyyttä ja hermoja tilanne varmasti vaatii, mutta eipä voi muuta kuin yrittää siihen asti kuin itse jaksaa. Voimia sinne

aina jos mikään muu ei suju niin lupaa vaikka huimia bonuksia siitä jos lapsi saa vaikka 10. että meidän perheessä lapsille palkitaan hyvä käytös ja hyvin ovat asiat kaikki menneet. vaikka toisaalta tämä vaihtoehto ei köyhille sovi..

Ota tyttö puhutteluun ja asiallisesti keskustelet hänen kanssaan mikä mättää, onko jokin asia mikä mieltä painaa. Onko mahd. koulukiusattu. Kerro hänelle, ellet ole vielä kertonut kuinka tärkeä hän on sinulle ja että haluat hänelle hyvän elämän ja että sinusta tuntuu pahalta jos hänellä on jokin asia mikä on muuttanut kaiken. En tosin tiedä kuinka hyvät välit teillä on ja itselläni ei ole tyttäriä, niin ehkä olen jäävi neuvomaan. Minulla on kaksi poikaa ja joskus saattaa tuntua että keinot ovat vähissä. Kun parhaasi yrität enempää et voi tehdä. Ehkä aika auttaa ja kyse on väliaikaisesta ilmiöstä. Voimia sinulle ja pitkää pinnaa. Asioilla on tapana järjestyä, kun vaan jaksat olla kärsivällinen.

ei kun Baronalle hommiin, kun ikää tulee tarpeeksi.

Meillä myös lapsien koulu alkoi mennä penkin alle, mutta otimme käyttöön palkitsemisen koe numeroista ja myös todistuksen numeroista.
Raha nyky lapsia liikuttaa ja panee tekemään ihmeitä.
Meillä rahaa tulee kun koe numero on vähintään 8, ja ylöspäin mentäessä maksettava summa vaan kasvaa.
Ja rahat maksetaan aina kun koe näytetään. Alle 7 kokeesta tulee koneella olemis kieltoa tai kotiarestia.
Todistuksissa maksetaan 7 alkaen.
Saahan aikuisetkin palkkaa työstään, niin miksei lapset???

Mutta toisaalta ala-asteelta yläasteelle siirtyminen on lapsellekin iso asia, kun opettajat ei teekkään kaikkea enää nenän eteen valmiiksi, vaan itse joutuu merkitsemään asiat ylös.

Meillä tuo kikka toimii, vaikka kalliiksi tuleekin :), mutta kokeet menevät paremmin ja kunnon todistuksia on kiva ootella.
Ja kyllä se lapsi itsekin tuntee tietynlaista tyydytystä hyvästä koenumerosta.

En tiedä millainen lapsesi on mutta koulukuraattorille en suosittele ilmoittamaan. Nimittäin tässä on sossuntädeillä näpit pelissä ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Ei tyttäresi tilanne ole vielä ollenkaan paha, minusta tuo on ihan normaalia murrosikäisen käytöstä. Mutta sen vaan osaan sanoa että älkää päästäkö sosiaalityntekijöitä elämäänne. Se oli meidän perheen suurin virhe. Laitokset läpikäyneenä ja aika pohjalla olleena voin kertoa että sossujen silmätikkuna olo ei auta ketään nuorta.

Itsellä laski kanssa keskiarvo lähes kahdella numerolla 7. ja 8. luokilla, kun koulu ei kiinnostanut pätkääkään. En ollut masentunut, en käyttänyt huumeita, ei ollut ADHD:ta tai muutakaan ketjussa tarjottua selitystä. Ei vain kiinnostanut, siinä iässä monet asiat tuntui tärkeämmiltä kuin koulu. Vanhemmat eivät rankaisseet tai tehneet asiasta mitään älytöntä numeroa, mutta tekivät kuitenkin selväksi että arvostavat koulumenestystä ja että oman tulevaisuuteni kannalta on aihetta joskus vähän petrata. Yhdeksännen luokan jouluna keskiarvo oli taas siellä missä pitikin, yhdeksän kieppeillä, kun olin rauhoittunut ja päässyt pahimmasta kapinahengestäni.

Kokeile välillä "porkkanaa",kun murkut aika herkkiä kielloille.. keskustelu myös yksi keino,jos koulussa mättää jokin.

1. rajoittanut nettiaikaa ?
2. Puhelimen käyttöä ?
3. Onko nukkumaanmenoaika ?
4. Oletko kokeillut, että vasta sitten saa nettiaikaa, kun läksyt on tehty ja kokeisiin luettu ?

Joo tota itellä on ollut 5 mukulaa ja koulu kiinnostus on ollut lievästi vaihtelevaa.
Mietin omaa koulunkäyntiäni ja niitä ongelmia 60-luvulla.
Tsekkaa ensin ettei tosiaan ole kiusauksen kohteena.
Seuraavaksi niissä aineissa missä ei menesty hän on pudonnut kärryiltä jo aikaisemmin.
Tämä oli minunkin riesani.
Kouluissa ei osata opettaa opiskelemaan.
Samaan syyhyn kaatuu nuorten ja vanhempien opiskelu ja motivaatio.
Se kaatoi minunkin opiskeluni ja teki koulustani 10v helvetin.
Törmäsin vuonna 1983 pieneen oppimisen oppikirjaan jonka oli kirjoittanu L.R. Hubbard.
Siellä sanottiin älä ohita sanoja joita et ymmärrä.
Otin tosissaan tuon ohjeen.
Samoin siinä opetettiin korjaamaan henkilö joka oli pudonnut kärryiltä ja löytämään se kohta missä oli vielä Kärryillä opiskelussaan!
Olin yhteydessä oppimisesta opetus hallitukseen ja sieltä sanottiin että tämä heidän laivansa on niin kankea että se ei heti käänny!
Sen takia olenkin autellut vain tuttavieni lapsia ja aikuisia onnistumaan opiskelussaan.
Tuon jälkeen olen itse opiskellut 20v aikana niin ruotsiksi ja englanniksi eikä minulla ole ollut ongelmia lainkaan. Opskelu on hauskaa kun tietää Miten opiskellaan.
Aina kun lapseni tuli koulusta ja sanoi Englanti on paskaa. tiesin että jo oli ohitettu sanoja joita ei oltu ymmäretty.
Henkilö lukee tekstiä ja ohittaa sanan mitä ei ymmärrä. Reaktiot heti sen jälkeen: Haukottelee, väsähtää, on poissaoleva mietti omia juttujaan, menettää motivaationsa, hermostuu ja on jopa hysteerinen aineen kanssa. Kun tätä jatkuu aikansa ja hän tietää että hän ei menesty, niin hän saattaa alkaa tehdä huonoja asioita ympäristössään ja kapinoida koko koulusysteemiä vastaan. Mistä luulette nuo piirrokset pitkin seiniä tulee? Joku tietää olevansa huono! Litistetty, motivaatiot murskattu.
Ei häti korjaa asia. Terveisin % lapsen isä Korsosta.

Onko mahdollista ett'ä tytärtäsi kiusataan ja sitä myöten kouluun kiinostus lakkaa. Onko kaveri piiri kaventunut yhtäkkiä- Onko hän vain enempi koneella paietesssa kiusaajia ja tressiä mitä kiusaaminen aiheuttaa. Puhu hänelle vie hänet 2 keskisille lenkillä Kyllä se tyttäresi kertoo ajan kanssa mistä kiikastaa. Puhukaa naisten asioista,, monia asia tulee muuttumaan kun tyttäresi tutustuupi aikuisten maailmaan.
Elä rajoita kuiteskaan liikoja asioita se saa vaan kapiana hengen pystöön. Sovi tietyistä asioista mitkä hänen pitää tehdä että saa olla koneella /viiikkorahan eteen töitä. Hanki hänelle mieleinen harrastus että hän voi unontaa koulupaineet.

Olisiko tyytymättömyyteesi syynä henkilö joka katsoo sinua pelistä?

Etkö voisi keskustella asiasta tyttäresu kanssa? Voihan olla, että hänellä on jotain ongelmia koulussa. Yläkoulussa voi myös olla paljon hankalempaa kuin alakoulussa, joten jos hänellä on esim. keskittymisvaikeuksia tai lukihäiriö, ne voivat tulla esiin, vaikkeivat olisi aikaisemmin juuri haitannetkaan koulun käyntiä.

Meidänkin esikoisen numerot tippuivat juuri samoin kun meni seiskalle. Koulu ei maistunut ja lintsasi. Yhdessä tuumin vaihdettiin pien luokkaan, että olisi vähemmän häiriötekijöitä. Numerot olivat ja pysyivät kuutosen pinnassa entisen kasin sijaan. Päästötodistuksen sai 6,3 vaikka kykyjä olisi ollut 9,3 - halu puuttui. Tuin aina kuitenkin ja yritin kannustaa, en kuitenkaan koskaan mielestäni painostanut. Kuuntelin ja juttelin paljon. Aina hän kaiken kertoikin, jopa jonkun kaverin huumekokeiluista ja omista viinakokeiluistaan. Kun meni amiskaan ja pääsi opiskelemaan mieliammattiin, niin johan alkoivat numerot nousta (amiskan asteikko oli silloin 1-5, niin poika nappaili 4-5 aina). Armeijassa kävi aliupseeriksi ja jatkoi teknillisessä koulussa sen jälkeen opintojaan.

Niin, ainakin minun poikani tapauksessa uskon, että rakkaus ja se, että hän koki olevansa hyväksytty ja hyvä ja rakastettu lapsi "huononakin", auttoi häntä kasvamaan kunnon aikuiseksi. Hiljattain poika sanoi tavanneensa seiskaluokan luokanvalvojansa ja hän oli tuumannut pojalle, että eipä olisi yläasteaikaan kovinkaan paljoa lyönyt vetoa pojan tulevaisuuden puolesta ja nyt hänen mielestään meidän pojan elämä tuntuisi olevan parhaalla mallilla koko sen seiskaluokan osalta, keitä oli tavannut.

Rakkaudella ja välittämisellä, hyväksymisellä, niillä kasvaa kunnon aikuisia, vaikka murrosikä olisikin kuinka raju ja rankka. Kouluja kyllä ennättää käydä sitten kun ne maistuvat.

En tiedä, onko Wilma Suomen joka koulussa, mutta siitä näet lapsesi poissaolot, koepäivät, merkinnät tekemättömistä läksyistä ja muusta käytöksestä. Jälkikäteen on todistuksen arvosanoista turha valittaa. Toimi ennakoivasti. Selvitä wilmasta (tai, jos sitä ei ole käytettävissä koulusta suoraan) kaikki koepäivät ja kirjaa ne itsellesi yös. Pyydä opettajia kirjoitamaan wilmaan koealueet. Ennen koepäiviä muutama päivä ilman tietoknetta ja lukupakko. seuraa wilmaa päivittäin ja jos wilmassa on merkintä tekemättömistä läksyistä ei avata tietokonetta sinä päivänä. Puhelimen käyttöäkin rajoitetaan tarvittaessa. Kuulustele joka kokeeseen. Lapsen pitää nähdä, että todella välität hänestä ja hänen pärjäämisestä. Viikorahojen poisto ei auta, jos ongelma on tietokoneella ja puhelimessa istuminen. Siihenhan ei rahaa tarvita, jos sinä maksat puhelimen ja nettilaskun. Sen sijaan tieotokoneeseen voisit tarvittaessa ohjelmoida käyttöajan. Toimenpiteiden pitää osua alueelle joka kirpaisee. Lapsen haukkuminen ja nalkutus eivät auta. Ole läsnä ja puhu nätisti mutta selkeistä rajoista kiinni pitäen ja ennen kaikkea auta pääsemään kiinni lukemiseen. Ja muista, että voit ottaa yhteyttä koulun oppilashuoltoryhmään, kuraattoriin tms. ja tehdä siellä yhteistyötä. Älä jää yksin voivottelmaan, rakenna tukiverkko lapsesi ympärille.

Itse olen jokunen vuosi sitten yläasteen ohittanut nuori.

Niinkuin itselle kävi yläasteelle mennessä, ala-asteella sain liian helposti hyvät numerot, "haluttiin antaa hyvä alku uuteen kouluun" sanoivat opettajat joiden kanssa olin aina ollut hyvissä väleissä. Olisiko tämä mitenkään mahdollista teidän kohdalla..?

Yläasteelle mentäessä "vaaditaan" enemmän, opiskeltavat asiat menevät tasoa syvemmälle ala-asteen asioista.

Kaveriporukka. Itselleni näin ei ole käynyt suuren opiskelu-motivaationi vuoksi, mutta vierestä olen nähnyt kuinka kaveriporukalla on SUURI merkitys. Yläasteella ja nykyisessä koulussani minua yritettiin ja yritetään lannistaa heittämällä jotain ikävää "miten jaksat tehdä aina muistiinpanot" ,"nipo", "hikipinko". Minä tajusin opiskeluni merkityksen jo kauan sitten ja olen jättänyt nämä kommentit omaan arvooni, minähän opiskelen itseäni varten!
Voisiko tyttärelläsi olla "huono" kaveripiiri, usein yläasteelle mentäessä kaveripiiri muuttuu, ja yläasteella pitää olla niiin kovis. Mahdollinen "huono" kaveripiiri "vetää" mukaansa kaikkeen huonoon, juuri halveksuen hyviä arvosanoja ja hyvin koulussa pärjääviä, tai heittäen jotain jos tyttö saa hyvän arvosanan. Tai toisaalta hän voisi olla myös kiusattu, jos kerran aijemmin on pärjännyt hyvin.

Murrosikä? Itsellä kun yläasteella yhdessä välissä rupesi koulu luistamaan kun tuli kaikkea muuta (poikaystävä, kaverin muutto ymm.) niin vanhempien valituksella oli vaikutusta molempiin suuntiin. Siihen aikaan opiskelin vanhempieni vuoksi, en itseni, niin jonkun verran yritin enemmän, toisaalta halusin näyttää että en ole heidän valtansa alla ja jätin lukematta.

"Ensin työ, sitten huvi" kuulostaa hyvältä. Ensin koulutyöt ja sitten tietokone/kaverit/tv/mikälie. Tarkista että tehtävät on tehty, ja jos koulu ei suju, ehkä jossain välissä voisit tyttärellesi sanoa että sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa yhteyttä kouluun ja alkaa itse selvittää mistä tämä johtuu jos tämä kerran ei ala itse kertoa.

Itse pitäisin hyvänä ideana tuota palkitsemista, itse en koskaan saanut rahapalkintoja (toisinkuin veljeni..) koska minua pidettiin itsestään selvänä 9-10 oppilaana, mutta tämäkin oli kovan työn tuotos!

Mielestäni kuitenkaan liika vaatiminen, huutaminen ja valittaminen ei välttämättä tehoa. Toki tiukat rajat mutta mäkättämisestä ei ole hyötyä. Koeta saada tyttäreesi hyvä suhde, jossa voidaan avoimesti puhua kaikesta; aloite sinun on kuitenkin tehtävä!

kotiaresti, kun on pelit ja vehkeet. Ei muuta kuin palkitsemaan tuloksista ja viikkorahoista maksakoon kännykkälaskut. Peruskoulua ei varmaankaan voi jättää kesken.....

Todennäköisesti tyttäresi on joutunut nykyajan lieveilmiön nimeltä nuorisojengin uhriksi/jäseneksi, jossa oman järjen käyttö on ehdottomasti kiellettyä. Ainut päämäärä tällaisella jengillä on maksimaalinen dokaaminen ja yhteiskunnan sääntöjen rikkominen. Laki ei anna minkäänlaista mahdollisuutta puuttua tähän ongelmaan, joten peli on tyttäresi osalta menetetty.

- Vaikka Pisa-tutkimuksissa saammekin huipputuloksia, suomalaisten kouluviihtyvyys on erittäin vähäistä. Kouluyhteisöjen sisäistä kilpailurakennetta ja sosiaalisia konflikteja pitäisi purkaa -ote iltasanomien dosentti Atte Oksasen tekstistä. Itse kahden tyttären koulunkäyntiä seuranneena, jotain tarttis koulumaailmassa muuttaa, että nykyteinit siellä viihtyisivät. Itse olen sitä mieltä, että koulujärjestelmämme on jo liian vanhoillinen. Myös ainainen epävarmuus maailmassa, pistää nuoremme miettimään kaiken tarkoitusta. Rajat ja rakkaus-yhdistelmä kantaa nuorta kuitenkin pitkälle.

Meillä maksetaan jouluna ja keväällä "bonusta" todistuksen hyvistä numeroista eli 9 ja 10:stä. 8 on normi ja sen alle ei olekaan vielä menty. Tämä on motivoinut nuorta neitiä lukemaan kokeisiin ja osallistumaan tunnilla.

"Bonusta" tärkeämpää on vanhempien kiinnostus koulun opetusta kohtaan. Meillä seurataan missä opetuksessa mennään ja tuetaan koulussa opittuja asioita esim. keskustelemalla englanniksi, harjoitelemalla laskuja käytännön elämässä (ruuanvalmistaminen reseptien mukaan on hyvä kikka), käymällä luontoretkillä ja harrastamalla yhdessä liikuntaa. Vanhempien aito kiinnostus, joka myös näkyy arkipäivissä on nuorelle tärkeämpää kuin hän esittääkää.

Nuoren jaksamiselle sekä oppimis- ja keskittymiskyvylle on erittäin tärkeää myös riittävä lepo ja nukkuminen. Näytön tuijottaminen ja/tai musiikin pauhu ei ole rentoutumista eikä varsinkaan lepoa. Vanhempien tehtävä on huolehtia, että nuori saa tarpeeksi unta ja kunnollista, terveellistä ravintoa.

Onko teidän nuorellanne aikaisemmin ollut rajat vai ovatko ne kadonneet vasta seiskalle siirryttäessä? Rajojen kanssa yhtä tärkeää on rakastaa vaikka ottaisi kuinka päähän. Vaikka nuori vaikuttaa jo "isolta" hänelle on hyvin selkeästi esitettävä nämä kaksi: rajat ja rakkaus.

anna tytön hoitaa omat asiansa

kyl hänen kiinostuksen kohde alkaa olla baarit seuraavaksi, turha sitä enään kouluttaa, pilalle hemmoteltu kakara. tuleva sossunkiertäjä, mul ei huvita mikään, mut se on nykykasvatusta, ei se ihme jon on nuorisotyöttömyys 30%, ja suurin osa mielenterveys ongelmaisia

Itselläni alkoi numerot laskea tasaisesti, kun siirryin ylemmille luokille.
Ala-asteella pärjäsi vielä lahjoilla, läksyjä tekemättä.

Meidän perheessä saatiin loppumaton pelien pelaaminen kuriin kun vein peliohjaimet kahdeksi kuukaudeksi työpaikalle. Ovien paiskominen loppui kun otin ovet kahdeksi viikoksi irti ja vein ne varastoon.

Sun pitää laittaa tytölle rajat. Tietokoneen näppis piiloon muutamaksi viikoksi. Kännykkään sellaiset saldorajat että jatkuva näpräys ei onnistu. MP3-soitin piiloon. Jos mukulalle ei laita rajoja, se tekee ihan mitä lystää.

Minun ei ole tarvinnut juuri painiskella näiden ongelmien kanssa mutta olen alusta saakka ollut jämäkkä ja
asettanut rajat. Murkkuikäkin tyttärelläsi painaa päälle. Saattaa olla jotain muitakin ongelmia, joista et
tiedä, tyttärelläsi siis (koulukiusaamista, masennusta...). Kannattaisi olla yhteydessä kouluun ja lähteä
purkamaan esim. sitä kautta tilannetta.

Minä tein lapsilleni selväksi alusta asti, miksi käydään koulua, mitkä ovat velvollisuudet ja oikeudet. Koulun
jälkeen he tekivät läksyt tunnollisesti, vaikka ei aina olisi huvittanutkaan. Tästä ei juuri lipsuttu. Tietokoneella oli lupa olla myös tietty aika päivässä. Jos ongelmia tuli niin seurauksena oli yleensä sanktio, ellei puhuminen auttanut ja nätti sellainen. Viikko karenssia tietokoneelta ja kotiarestia on aika tehokas yhdistelmä. Veljeni "heitti pellolle" koko tietokoneen, kun se alkoi liikaa hallita lastensa elämää. No, se hankittiin takaisin ja asiat korjaantuivat ja koulunkäynti myös.

Rajoja ja rakkautta lapsille. Rajattomuus on välinpitämättömyyttä. Mutta kahden numeron keskiarvon laskeminen siirryttäessä alkoulusta yläkouluun kielii jostain ongelmasta, johon en uskalla ottaa oikein kantaa muutoin kuin mitä alussa olen kirjoittanut.

Itse olen palkinnut tai muutoin kannustanut alusta saakka koulunkäyntiin. He ovat myös ymmärtäneet, että
heillä on OIKEUS käydä koulua. Kaikilla maailman lapsilla tätä oikeutta ei ole.

Olen havainnut syyllistämättä ja tietämättä ao. kirjoittajan tilannetta enempää, että ns. vapaa kasvatus
valtaa perheissä alaa. Vanhemmat eivät jaksa nykyajan hektisessä kaiken ihmisestä puristavassa työelämässä paneutua oikein parisuhteeseen ja lapsiin. Tulokset näkyvät ja se on surullista katsottavaa.
Mutta toivon, että asiat alkavat selkiintymään. Voimia sinulle!

Joillekin koulu on liian teoreettinen, tylsä, paikka eikä siksi innosta. Itselläni ei ole lapsia, mutta avoin ote keskusteluihin ja kerro omista koulumuistoista, tuskin ketään kaikki oppiaineet/opettajat/luokkatoverit ovat innostaneet. Mikä koulussa kivaa ja mikä ei? Salli äitinä se ettei kaiken tarvitse kiinnostaa, lapsi vois vaikka keskittyä muutamaan lempiaineeseen -ja niistähän vois tulla vaikka ammatti! EI KOULUARVOSANAT OLE SAMA KUIN LAPSEN MINÄ! Lapsi voi olla huippu tyyppi ja tulla pärjäämään elämässä, vaikka koulunumerot eivät loistavat oliskaan. Meilläkin luokanopettajakoulutuksessa on joitain "kutosen oppilaita" ,jotka ovat varmasti loistavia opettajia eikä opettajakoulutuksessakaan juuri anneta arvoa koko numeroille. Tietoa saa kirjoista ja netistä, kunhan oppii elämään itsensä ja läheisten kanssa.

Jokainen on hyvä sellaisenaan kun on ja jokaiselle kyllä löytyy paikka elämässä, koulunumeroista viis!

Meillä toimi se, että töistä sai palkan. Eli siis, viikkorahaa ei saanut ihan ilmaiseksi. Mitään orjatyötä ei tarvitse teettää, mutta lapsen on syytä oppia, ettei mitään saa ilmaiseksi, kuitenkin kun vaikka mamma&pappa betalar muun, niin tuota koulumenestystä ja sitä kautta saatavaa ammattia ei voi. Joten se pieni työn teko jo tervehdyttää asennetta. Nyt siihen menee hieman aikaa, kun säännöt muuttuu, mutta ne kun selittää jämäkästi ja on perusteltu, looginen syy (joka on lapsen parhaaksi) se kyllä menee perille.

Lisäksi, jos on tuttuja, kenen kautta tytön voi pistää töihin, niin töihin vaan. Se kasvattaa asennetta ja opettaa aikuisemmaksi. Siis ei mitään tolkuttomia aikoja, mutta jonkun verran.

Tietokoneaikaa voi ja pitää rajoittaa. Kännykän laskun maksaa myös vanhemmat. Että kännykässä rajat, paljonko voi soittaa ja viestitellä ja ilmeisesti kannattaa pienentää sitä: sitten kun vastuunkanto kasvaa, voi taas askel askeleelta suurentaa. Se on järkevää ja perusteltua jälleen, ja tietokoneeseen pitää sopia käyttöaika. Ei siellä tuntikausia tarvitse olla, arkipäivinä riittää tunti, lomat ja viikonloput on sitten muuta varten, silloin voi pelailla.

Lisäksi ihan perinteinen keskustelu: nämä eivät saa olla rangaistuksia, joista sitten livetään ilman logiikkaa ja jotain juttuja mitä ei sitten valvota, vaan selitätte että ne on seurauksia. Tässä maailmassa on aina seuraukset toiminnasta, ja palkka työstä, kyllä tyttö tuntuu olevan sen ikäinen että jo puhetta ymmärtää, ihan hyvin. Voitte keskustella miksi hän ei pidä koulun käyntiä tärkeänä ja/tai (jos nuori ei suostu puhumaan) ihan vaan todeta kylmästi faktat, mitä etua koulusta on, millainen etuoikeus se tässä maailmassa on,-ja mitä saa valita jos ei kouluja käy: hyvä että enää nykyään siivoamaan ja grillille pääsee. Ihan hyviä ammatteja toki nekin, mutta hänellä ei ole muuta valitakaan, jos ei nyt ala ryhdistäytymään. Siitä kannattaa myös keksustella, että oli tilanne mikä tahansa, ja murkkuikä miten vaikeaa vaan, jos hän nyt jaksaa opiskella ja pinnistellä vielä muutaman vuoden, hän voi valita minne menee esim. lukioon tai ammattikouluun, mitkä vaikuttavat hänen koko ammattitulevaisuuteensa! Hän saa siis vapauden valita, jos nyt taistelee vielä hetken.

Lisäksi voi kysellä johtuuko välinpitämättömyys esim. koulukiusaamisesta tai huolista: nekin aiheuttavat poissaoloa ja muuta. Onko yläasteelle siirtyminen ollut rankkaa, liian rankkaa? Mopotetaanko?
Ja ennen kaikkea: kannattaako sen takia ja toisten takia pilata omat mahdollisuutensa, vai lisätä niitä. Kannattaako luovuttaa vai kannattaako taistella. Asenteesta voi puhua ja siitä miten se eniten vaikuttaa häneen itseensä, hänen elämäänsä. Vaikka hän on nuori, voi hän vaikuttaa jo nyt tuleviin asioihinsa. Ja että masennus ja paha olo menee ohi, nuorela on monesti maailman tuskaa ja kasvaminen on vaikeaa. Alkaa tajuta niin paljon ja työkaluja on niin vähän. Niistä voi antaa armahdusta ihan vaan sympatiseeraamalla ja empatialla.

En käyttäisi kateutta tai muuta epätervettä kilpailua, että toisiin pitää alkaa vertaamaan itseään, se voi vaan masentaa (itseäni ainakin masentaisi), mutta esim. kympistä kymppi voisi olla hyvä säästökannustin. Siitä voisi tehdä jutun, että hänelle säästetään koulumenestyksen mukaan rahaa ja hän saa ne kun muuttaa omilleen. Mitä suurempi menestys, sitä enemmän itsenäisyyttä ja omaa rahaa.

Ja tietenkin kannustus! Se että sanoo lapselleen, että rakastaa häntä ja haluaa hänen parastaan. Kertoo, että hän on tärkeä perheelle ja että näistä koulujutuista puhutaan, koska hänelle toivotaan parasta, myös tulevaisuudessa. Kertoa, että hän on riittävän älykäs ja tulee kyllä pärjäämään, jos haluaa. Kertoa, että voi auttaa missä vaan voi ja että yhdessä selvitää. Ja ei, kavereitten ei tarvitse tietää, että äiti on kaveri ja että äiti auttaa :)

Ehkä nääkin voisi auttaa??

Tsemppiä teille!

Kokeilkaas sellasta että

-Rajoitatte koneella oloa niin että sitä ei vaan saa pistää päälle ennenkuin koulutyöt on tehty.
-Antakaa tytölle mukaan vihko jonka hän joutuu antamaan opettajille tunnin jälkeen mihin opettajat sitten merkitsevät mitä sinä päivänä on käyty läpi. Jos tyttö tulee tyhjin käsin takaisin soittakaa opettajalle varmistaaksenne että ei oikeasti ollut mitään läksyä/luettavaa. Jos oikeasti oli jotain luettavaa/läksyä ja tyttönne valehteli antakaa rangaistukseksi vaikka viikon koneen/puhelimen käyttö kielto arestia.

Osallistukaa tytön kanssa koulutöihin ja läksyihin. pitäkää esim teoria aineista mini tenttejä mitä itse pistätte kasaan.

Nuorelle ihmiselle epäonnistuminen aineissa ei aina ole mukavaa eivätkä he siitä halua kertoa vanhemmilleenkaan. joten auttaminen ja yhdessä oppiminen auttaa lapsia vaikka he eivät aluksi siitä tykkäisikään

Itse olen yläaste aikana ollut koulukiusattu ja se vaikutti omaan opiskelumotivaationo. Keskiarvoni oli viitosen luokkaa, koska en tehnyt koko kolmen vuoden aikana juurikaan läksyjä. Ei kiinnostanut. Sain opiskelumotivaation vasta ammattikoulussa, kun löysin itseäni kiinnostavan alan. Numerot nousivat reippaasti yläastetodistukseen verrattuna. Sain jopa hyvän numeron ruotsistakin.

Nyt kun miettii, ei sillä yläasteentodistuksella edes tee mitään. Ei sitä missään kysytä tai tarvitse näyttää. Mä en enää edes tiedä, missä se edes on. Tuskin ketään työnantajia kiinnostaa kenenkään peruskoulun todistus.

Meni ehkä hieman offtopiciksi. Koita selvittää, mikä lapsen taustalla on kun opiskelu ei maistu. Varmasti kenkää puristaa. Ota selvää.

Musta tuntuu, että sun tilanteessa yrittäisin puhua lapselle. Ihan rauhassa ja järkevästi. Murrosikäiset on kyllä kuin teflonia, tuntuu, että heistä ei saa otetta millään. Moni nuori kuitenkin kuuntelee vanhempiaan, vaikka vanhemmista se ei siltä tuntuisikaan. Voisit kertoa teidän odotuksista ja siitä, miten paljon hallaa nuori tekee itselleen ja unelmilleen. Ja kysyä, miksi koulukäynti ei kiinnosta. Kiusataanko, onko kaverit ongelma, voiko hän jonkin takia pahoin? Voisit myös jutella luokanvalvojan tai kuraattorin kanssa asiasta. He ovat varmasti huomanneet jotain tai ainakin voivat nyt seurata lapsesi käytöstä ja tekemisiä tarkemmin. Alakoulusta yläkouluun siirtyminen on iso kynnys nuorille ja luokkatovereiden pienetkin kommentit hyvistä numeroista tms voi satuttaa ja saada nuoren esimerkiksi tekemään tahallaan virheitä kokeisiin liian hyvän numeron pelossa. Kannattaa jutella lapsesi kanssa myös tästä.
Mielestäni voit myös asettaa lapsellesi rajoja tietokoneen ja kännykän käytön suhteen, mikäli koet, että ne vaikuttavat lapseesi negatiivisesti. Olette varmasti ne antaessanne olettaneet, että lapsesi hallitsee niiden käytön eikä ne tule koulumenestyksen tielle. Voitte tästäkin lapsellenne sanoa, ja ottaa ne häneltä pois, mikäli hän ei niiden käyttöä mielestänne hallitse. Tätä ennen kuitenkin kannattaa rajoittaa tietokoneen käyttöä muuten eli vaikka parina päivänä viikossa tunnin tms.
Nuorten kanssa "oikein" toimiminen on hankalaa, sillä kaikki ovat yksilöitä. Se mikä toimii toiselle niin ei välttämättä toimi toiselle.
Voimia teille!

Asiahan on niin ettei sähkölaitteiden addiktoivaa vaikutusta voi vähätellä. Ne on addiktoivia ja samalla passivoivia. Itse voisin väittää olevani tietyssä määrin tietokoneen takia passivoituva ja samalla tietokoneeseen addiktoituva. Tämän takia olen hävittänyt kaikki ne ohjelmat jota johtaa addiktoitumiseen ja samalla tehnyt niiden uudelleen hankinnan lähes mahdottomaksi(raha).

Mutta on kokemusta myös koulutyön raskaudesta ja sen aiheuttamasta "lapsuuden loppuunpalamisesta" joka hyvinkin voisi johdattaa addiktioiden äärelle eli asioihin jotka korvaa epämieluisan mieluisalla. Tällaisen "loppuunapalminen" on kohdallani ehkä jonkun asian liian hyvin osaaminen ja sitä kautta passivoituminen(mielenkiinto loppuu) ja työelämässä/harrastuksessa asian suurusluokka(projektit joita firmat teki aikoinaan 500 henkilöllä). Tätä "ahdistusta" voi verrata myös nykykoulunkäyntiin. Ajatelkaapa nyt tosissaan esim. uskonnon tarvetta koulussa yms....pitkät koulupäivät lapsilla.

Viimeinen mahdollisuus koulukiusaaminen jolle etsitään rentouttavaa vastinetta ja se löytyy addiktiosta tosi helposti kunnes kierre on valmis, koulukiusaaminen myös passivoi ja turruttaa jolloin se aiheuttaa haluttomuutta ja johtaa ylläoleviin lähes väistämättä.

VINKKI: Keksi jokin tapa opettaa lapsellesi kouluasioita laaja-alaisesti niin ettei varsinaisesti tarvitse lukea lukea lukea vaan asiat jäisi mielenkiintoa ylläpitävästi muistiin jonkun metodin kautta(VISUAALINEN!!). Uskon että visuaalisesti lahjakkaasti oppivat addiktoituvat herkemmin koska hyviä opetusmenetelmiä ei ole tarjolla. Mitä vähemmäksi saat lukemisen ja korvaat sen visuaalisilla tai harrastuksellisilla tavoilla opettaa sen paremmin lapsesi koulunkäynti alkaa sujumaan. Itse käytän kielissä täysin visuaalisia menetelmiä.
Ota huomioon että lapsellasi voi olla täysin valokuvamuisti, silloin lukeminen vain pistää väsymään eikä siitä ole hyötyä myöskään kokeisiin. Eli pari ensimmäistä luokkaa menee helposti kun asiat on niin ruohonjuuritasolla mutta luokkia ylemmäs kivutessa visuaalinen oppija alkaa tippumaan kuin pulunpaska.

Meillä käytössä kone-ajat niin, että koneelle saa mennä vasta, kun läksyt on tehty ja muutenkin aika tunti/päivä. Koneella on salasana, joten yksin lapset eivät sinne pääsekään. Opettajiin voi pitää yhteyttä ja olla kärryillä koulunkäynnistä sen verran, että tietää esim. tulevat kokeet ja opetuksessa painotettavat asiat, niin voi kuulustella läksyjä ja auttaa kokeisiin lukemisessa. Keskimmäisellämme ovat kielet vaikeita, joten meillä on kaksi kertaa viikossa keskenään englannin kielen keskustelutuokio, jossa puhumme englanniksi ihan oman elämän asioita, mutta kappaleissa käytetyillä sanoilla ja tasolla.

Tämä toimii meillä aika hyvin. Eivät ole meidänkään kaikka kolme koululaista mitään huippuja, jos koko koulun arvosanoista lasketaan, mutta hyvää keskitasoa ja viihtyvät koulussa ihan hyvin.

Itse olen kokenut saman asian koko ylä-asteen ajan vaikka olenkin nyt lukion ensimmäisellä. Eli laiskottelin ja tein loppurutistuksen vasta 9-luokalla joka sitten kostautui siihen että pääsin 6.5 keskiarvon lukioon mutta en ole katunut sitä. Eli ylä-asteella minulla on ollut kuuloni takia kaikki kielet vaikeita
ja vanhemmat eivät niitä niin tarkasti katsele koska tajuavat tilanteeni mutta sitten kun isäni lupasi että saan 8-19 arvosanoista 20-50Euroa alkoi koulukin jonkun verran maistumaan, mutta sitten kun jokaisesta numerosta 7 isi vähensi 20 euroa (lukuunottamatta kielet) jolloin aloin tajuta koulun merkityksen ja ahkeroimaan ja koneen käyttöä on rajoitettu että viikolla ei koneella ja koeviikoilla ei konetta mutta muuten konetta saa niin paljon käyttää kuin sielu sietää. Eli nykyään lukiossa olen repinyt kokeista 7-9 ensimmäiset puoli vuotta ja keskiarvoni nousi aikaisemmasta 7,5 nykyiseen 8,9. Eli raha auttaa osittain ja koneenkäytön vähentäminen...Toivottavasti oli apua koska minulla oli sama ongelma joskus.

paljon ja sille löytyy monesti myös jotain ulkopuolisia, tyttärestäsi riippumattomia syitä. Tämä saattaa kuullostaa korvissasi jopa typerältä fraasilta, koska sitä hoetaan jatkuvasti, mutta olisiko mahdollista - edes pienintäkään -, että tyttäresi olisi koulukiusattu ja tällä tavoin oirehtii sitä? Vetäytymällä omaan suojakuoreensa ja omaan maailmaansa, jonne ei nyt helpolla päästä ulkopuolisia (edes vanhempiaan) sen pelossa, että itseen voi sattua vielä enemmän. Eli tahtoo sanoa myös, että rajoja asettamalla ja ylettömillä vaatimuksilla ajate tavallaan - tiedostamattanne - tyttärenne nurkkaan ja hän tuntee kenties olonsa entistä ahdistuneemmaksi ja pelokkaammaksi, en tiedä.

Syy ei välttämättä ole tämä, mutta sekin kannattaa ottaa huomioon ... minulla vain sellainen näppituntuma, ettei kahden numeron keskiarvon lasku oikein muullakaan selity. Miten lapsesta nyt yht´äkkiä vuoden aikana olisi yläasteelle siirryttäessä "tyhmä" tullut?

Olen jotain 20-kymppinen, ja hänen asemassaan en minäkään olisi kiinnostunut koulusta ollenkaan. Ennen 7-luokkaa pinnasin koulusta hyvin harvoin, mutta siirryttyään sinne pinnasin melko usein sieltä ja joskus tunnilta johtuen koulukiusaamisen takia (siis uhrina oleminen). Olinhan muutenkin ala-asteen aikana ollut yhtä pahakin, mutta seiskalla tilanne oli muuttunut suurta painajaisemmaksi. Todella hävettävää ja anteeksiantamantonta!!! >;P

Tietokone pois! Hankkikaa itsellenne kannettava kone.Luvatkaa oma kone, jos keskiarvo nousee entiselle tasolle. Jos ei opiskele sittenkään, ette kyllä voi mitään. Sääli on, kun huonolla todistuksella ei pääse jatkoon minnekkään eikä työpaikkojakaan löydy. Tulee myöhemmin kyllä katumaan omaa tyhmyyttään.Lapset ovat pieninä ihania ja hallittavissa, iän mukana ongelmat tulevat, huono seura esimerkkinä.

Se on sit vissiin vähän sama tilanne kuin Simpsoneissa Liisalla. Vissiin teidän suvussa on kanssa sellainen tyhmyysgeeni, joka alkaa vaikuttamaan tietyssä iässä, kunnes älyllinen kapasiteetti on taantunut kumisaappaan tasolle! Simpsoneissa se geeni ei vaikuttanut suvun naispuolisiin edustajiin, mutta miksei se tosielämässä voisi olla toisin :D

Siis ja teille, jotka olette jo "taantuneet", tämä oli ihan vain pelkkä vitsi, jonka ei ollut tarkoitus naurattaa, mutta joka saattaa ehkä hieman "muutaman asteen" kääntää suupieliä hymyyn (mutta ihan vain vähän)! Ja te jotka ette ole älyllisesti taantuneita ja joilla ei ole tätä lamauttavaa simpson -geeniä, tajuatte tämän asian jo muutenkin!

kuullostaa vähän siltä että kiinnostusten kohteet ovat vaihtuneet,kannattaa siis ottaa ihan konreettisesti selvää,vaikka sitten vähjän salaakin,että mitä tytär puuhailee,tietokoneella ja vapaa ajallaan.ja näihin asioihin on puututtava ajoissa.sillä kyllä nuori osaa olla ovelakin...jos nyt tässä alkaa omaa nuoruuttaan muistelemaan...:)
joskus väärä kaveripiiri voi olla syynä ongelmiin.tai sitten vaan murrosikä tekee temppujaan....
tarvittaessa on oltava kovana,ja pysyä vahvana ja määrätietoisena vanhempana.(helpommin sanottu kuin tehty)
mutta toivon että jollain tavalla asiat selviää...
joskus pelkästään irtiotto tutuista kuvioista voisi tehdä hyvää...eli viikon parin loma jossain ihan eri kaupungissa,paikkakunnalla tai muualla,jossa vois sit rauhassa keskustella nuoren kanssa.siitä että mikä siinä koulussa on ollut vaikeaa,ja miten voitaisi tehdä muutos asioihin?

zemppiä ja jaksamista uudelle vuodelle!!!!

Hei. kun luin tuon huolesi, päätin minäkin osallistua keskusteluun...
ota yhteyttä kouluun ja luokanvalvojaan siellä...
koulussa puututaan asiaan selvittämällä, mikä voisi olla näin rajun muutoksen takana...
kotiaresti ja viikkorahan epääminen aiheuttavat todennäköisesti vain vanhempien ja lapsen välille kuilun...
kännykkä, kaverit ja mp-soitin ovat tuon ikäiselle ne tärkeimmät asiat, samoin tietsikka ja siellä keskustelu...
onko tyttäresi kaveripiiri muuttunut, entä pukeutuminen, hengaileeko hän ulkona kavereiden kanssa enemmän kuin aikaisemmin??? nämä voisivat olla merkkejä elämäntyylin muutoksesta, joka vanhempien on hyvä tietää...
sinä äitinä tiedät nämä kaikki asiat, jotka olen tässä maininnut, mutta kun sitä on niin vaikeaa uskoa oman lapsen kohdalla, että jotain voi olla "pielessä"...nyt vain yhteys opettajiin ja selvittämään asiaa, apua saat kyllä koululta...

jos sen ajan saa olla koneella, huviahan se sillon on.
Kokeen käyttörajoitus, vain tunti päivässä, puhelimen saa takaisin ku läksyt on tehty ja viikkoraha on verrannollinen kokeen tuloksiin.

opettajiin yhteyttä ja sieltä saat tiedon millon on kokeita ja mitä kokeita joten voit vatia tytärtä näyttämään kokeet kotona. ja tyttöhän näyttää jos kiinnostaa se rahan saanti.

kannattaa myös vähän kysellä tytön koulumenestyksestä koulusta ja selvitellä onko mahdollista että tyttö on koulukiusattu tai henkisesti väsynyt (masentunut)..

ite aikanaan kärsinyt samoista ongelmista..
ethän vain ite ole alkoholisti tai muuten ongelmainen ja ressaa sillä lastasi? se ainaki vähentää henkistä hyvinvointia vahvasti..

itelllä ollu nuorempana kaikki nämä ongelmat. masennus, kotiasiat huonosti ja koulukiusattu.

Mun likka nyt ysillä.Sama käytiin läpi;alkoi 8 luokalla kotiintuloajan laiminlyönneistä ja pikku hiljaa koulunkäynnin innottomuuteen.HUOM!kaveri piiri vaikuttaa todella paljon!!! otettiin kotona puheeks;tässä vaiheessa numerot koulun käynnin husteen vielä normia:)pikku hiljaa uhma kasvaa ja vaikka kuinka yrittää yksinhuoltajana parhaansa niin mikään ei tunnu auttavan,vedin itteni ihan loppuun ja meinasin luovuttaa,likan käyttäytyminen vaan pahenee,kotiarestit,rahat pois ja vaikka mitä.mut huomasin et mitä enemmän likan kans otan asioista yhteen ja yritän antaa ohjeita hyvällä ja pahalla niin sitä enemmän se hangoittelee vastaan.Täytyy vaan malttaa ja jaksaa,nyt kun likka käy viimeistä siivua peruskoulua ja on asiat rauhoittunut ihan huomaamatta;hän haluaa itse vielä parantaa ja parantikin jouluksi numeroita;valitettavasti koulu on ottanut tytön silmätikuksi eikä halua edesauttaa hänen kehitystään(olen hyvin pettynyt kouluyhteisöön).Meillä ei kyllä ole koskaan ollut tuota tietsikka ongelmaa,aina on poistunu kun on käsky tullut:)

Omani on periaatteessa kaikki jaksaneet viedä oppivelvollisuuden reilusti läpi, mutta kaikkein lupaavin oppija alkoi lukion toisella takutteleen netti ja muu elämä on kiinnostanut enemmän kuin että jaksais pohtia lukuhommia. Lukio on venynyt ja venyy edelleen. Etualalla hänellä on huoli eläinten kohtalot meidän raakojen ihmisten keskuudessa kuin että sais opinnot päätökseen. Vaikka meillä on ollut lähtökohtana, että kaikki käy lukion ja siittä jatkaa mihin haluaa tärkeintä kuintenkin on oman elämän ja terveyden hallinta. Nykynuoret masentuu liikaa asioista joille me aikuisetkaan emme mahda mitään. (Ankkojen kohtalot ym. joillekin muille pikku ikävät asiat, masentaa nuoria eläinystäviä). Sinun lapsesta vois vain sanoo pistäkää netti poikki ,se vois osallaan helpottaa tilannetta. Netistä nuoret saa liikaa tieto, miten selviää jos ei saa sitä ammattitutkintoa ja koulutuksia. "kyllä sossusta saa kunhan muuttaa kotoa" siinä vaiheessa, kun ne etuudet selviää koko homma vaikeutuu entisestään. Tietysti ne tulee kerjään kotoo lisää rahaa ja kukapa äiti ei auttas, mutta oppiiko nuori siinä mitään?

Otappa kuule asia puheeksi tyttäresi kanssa.
Saattaa olla että koulussa on joku sellainen tekijä ettei hän siellä viihdy. Omat numeroni alkoivat laskea ja lintsaaminen alkoi kun minua kiusattiin koulussa eikä ollut ollenkaan intoa mihinkään. Löysin sitten urheilu harrastuksen joka antoi voimia ja johon saatoin purkaa paineitani. Se toimi hyvin aivojen nollaukseen ja sain siitä rutkasti itseluottamusta. Vika voi myös olla kotona (kuten omassa tapauksessani) jolloin lapsi tuntee ahdistusta kotona ollessaan ja pakenee netin/musiikin maailmaan, kun ei muualle pääse. Itselläni soi stereot koko ajan täysillä ja lauloin paljon pahaa oloa lievittääkseni.
Auta häntä etsimään joku urheiluharrastus tai muu,johon hän voi purkaa enimpiä paineita ja joka vie ajatukset muualle. Niin hänellä on ehkä helpompi ajatella koulua kun saa välillä nollata, ilman että siitä seuraa kamalaa huutoa yms. Kyllä se netin käyttökin siinä sivussa vähenee.
Kysy häneltä, onko koulussa joku/jotain oppilaita/opettajia joiden kanssa hän ei tule toimeen. Ota asia puheeksi myös luokanvalvojan kanssa. Ehdota hänelle harrastuksia, joista hän saattaisi innostua ja tue häntä niissä. Varmasti alkaa koulukin luistaa kun huomaa että hänestä välitetään ja häntä tuetaan.

Itse en voinut puhua vanhempieni kanssa kiusaamisesta, koska kotona oli tilanne mikä oli. En luottanut vanhempiini. Mutta urheilu ja laulaminen auttoivat minut pahimman yli. Toivottavasti tyttärellesikin löytyy joku asia, joka helpottaa oloa.

Oli pakko tulla pistää kommentti, sen verran aihe veti puoleensa. Tuli äskettäin 15 täyteen, eli olen lähes saman ikäinen tyttärenne kanssa :) huolestuttavaa kuulla kun koulu ei suju. Sama vähän vaivaa minuakin mutta pakko mikä pakko. Jos homma alkaa riistäytyä käsistä, voisitte sopia tyttäreenne kanssa? esim. jos kokeista tulee 5-7, kiellättä koneelle menemisen kokonaan ennen kun tulokset parantuvat. Ja kaverit ovat elin tärkeä asia tuossa iässä, mutta kannattaa myös vähän katella missä seurassa tyttärenne liikkuu. Paras kumminkin löytää jotain asioita jotka kiinnostavat ja samalla tukevat koulunkäyntiä. Toivon teille kaikkea hyvää ja toivon että tyttärenne koulun käynti alkaa sujua. Tyttärenne kiittää teitä sitten jälkeenpäin ^^

olen miettinyt, miten kolmen vuoden aikana, mitä yläaste kestää , nuori voi muuttua mahdottomaksi..ala-aste menee hyvin ja naps!!!tulee kauhu 3 vuotta....olen amismaikka ja saan osan tästä jengistä itselleni: on asennevammaa,unihäiriötä, masennusta,asunnottomuutta,syömishäiriötä,paniikkihäiriötä,luulotautia,koulukiusaamistaustaa,psykiatrista terapiaa...huh....kuunnelkaa ja kyselkää lapsiltanne päivän tapahtumia, antakaa hetki aikaanne, niin lapsen ei tarvitse kapinoida....aito huoli ja kiinnostus yläastelaista kohtaan tuotulosta ja turvallisuutta...ei raha tuo hyvää oloa, vain hetkellisesti setelit taskussa lämmittää, kunnes ne tupakan muodossa pössytellään ilmaan.....jokainen nuori on mukava, kun kotona on asiat ok, eikä ahdisteta ja "mäkätetä"...kokeilkaapa....

Voi, kuulehan. Se on vain tätä väistämätöntä nykymaailmaa, sille ei mahda mitään. Mitkään rajat tai keinot eivät tule estämään teini-ikääntymisen vauhtia, _eivät mitkään_. Se vain on satafakta, jonka kanssa toki voi kamppailla ja aiheuttaa pahennusta, mutta näennäistä hyötyä ei tule olemaan.

Nyt puhuu kokemuksen kumea rintaääni, neljästä teini-ikäisestä pojasta suoriutunut sellainen, joten ihan varteenotettava mielipide, sanoisinkos.

Vielä pieni varoituksen poikanen noiden kotiarestien ja viikkorahojen jäähdyttämisien suuntaan; älä tee niin. Ole kiltti, sillä monien (enemmistön (kyllä, ihan kaavaa noudattavan tutkimuksen perustein:) kohdalla se vain pahentaa tilannetta. Näiden ansiosta kuvioon saattaa vieläpä astua "pahis" kaveripiiri, tupakka, alkoholi, lintsaaminen, valehtelu, kollit ja jopa huumeet.

Toivottavasti toin erinäistä perspektiiviä asian suhteen.

Jos ei koulu mene hyvin ja ei teini jaksa kuunnella ota nuori puhutteluun, ja sano ihan NÄTISTI se että nyt voi kaikki olla huonosti ja koulu ei huvita kuin esimerkiksi minulla silloin.
Ehkei netin käyttöä kannata rajoittaa koska sitten asiat vaan menevät pahemmaksi ja sitten ei todellakaan jaksa keskittyä kouluun kun ilo elämästä hiipuu kun kaikesta tulee kiellettyä, se ei kannusta yhtään ja se voi johtaa alkoholin käyttöön.

Seiskasta kasiin anna teinin kasvaa aikuiseksi mutta kerro hänelle kumminkin että muistaa lopettaa käytöksen sitten ajan kuluttua, ÄLÄ räkätä, se ärsyttää. Sano että olit samassa vaiheessa nuorena ja katso toimiiko tämä. Anna hänelle nyt vähän omaa aikaa kasvaa.

kiitos

ehkä tyttärelläs on parempaakin tekemistä... iän karttuessa nuorten kiinnostus vähenee kaikkeen. Toki myös koulu vaikuttaa, kuinka rankkaa se on... koska nykypäivänä nuoret ovat 8 tuntia ja 5 kertaa viikossa koulussa niin ei välttämättä jaksa kotona panostaa.

Poika pelailee sun muuta hommailee tietokoneella ja isän luonna vielä pleikka 3 ja ainja tehnyt äksyt suitsait sukkelaan ja todistuksessa ka ollut yli 9