Pakko purkaa omaa päätään tänne, kirjoittaminen monesti auttaa. Kerron oman tarinani ihastumisestani naiseen. Ennen ajattelin, että naisen kanssa kaikki olisi paljon helpompaa ja toista naista olisi niin paljon helpompaa ymmärtää kuin miestä. Eihän se ihan niin ole, ei ainakaan Kristan kohdalla...
Olen miehen kanssa parisuhteessa elävä, nuorehko bi-nainen. Tajusin bi-seksuaalisuuteni muutama vuosi sitten, jolloin jo seurustelin nykyisen mieheni kanssa. Naisen kanssa seurustelusta minulla ei siis ole minkäänlaista kokemusta. Vajaa vuosi sitten minulle tuli kova tarve saada tuntea naisen läheisyyttä ja niinpä puhuin miehelleni. Sovimme, että saan ihan luvan kanssa kokeilla miltä tuntuu olla naisen kanssa sängyssä, kunhan se vaan jää siihen. Ei siis mitään tunteita peliin. Vakuutin miehelleni, että tottakai, noinhan se menee - pelkästään seksiä. Meni muutamia kuukausia ja olin tutustunut netissä muutamiin naisiin, mutta ketään mielenkiintoista ei ollut osunut kohdalle. Sitten - kun vähiten sitä odotin, osuikin kohdalle kiinnostavan oloinen nainen, joka vieläpä oli samanlaisessa tilanteessa kuin itse olin. Kirjoiteltiin ja sovittiin, että tavataan. Vaihdettiin puhelinnumerot ja sovittiin "treffit" yhteen kahvilaan. Huomattiin että meillä synkkasi heti! Tapailtiin muutamia kertoja, kaikki sujui hienosti. Ja lopulta kävi kuin kävikin niin, että ihastuttiin. Koskaan ei tämän naisen kanssa keretty mennä "loppuun asti", koska juttumme lopahti niin äkkiä. Naisen mies ei täysin hyväksynyt juttuamme joten meijän täytyi lopettaa. Juttu päättyi yhtän nopeasti kuin alkoikin. Haikein mielin erottiin.
Aikaa kului ja ajattelin, etten koskaan löydä yhtä upeaa naista kuin tämä ensimmäinen oli. Sitten - taas kuin salama kirkkaalta taivaalta löytyi Krista (nimi muutettu). Kirjoiteltiin netissä useampi kuukausi, soiteltiin, tekstailtiin ja lopulta tavattiin. Se oli menoa, molemmat ihastuttiin. Krista vaikutti todella ihanalta, vaikkakin hänen luonteessaan oli paljon sellaista jota en pystynyt ymmärtämään. Olimme aika erilaisia. Krista teki asioita joita en pystynyt ymmärtämään. Monet kerrat itkin hänen takiaan, kun olin käsittänyt hänet väärin. Vaikka alussa teimme pelisäännöt selviksi - ei sitoutumisia, pelkkää seksiä, niin eihän se niin mennyt. Ei meidän pitänyt ihastua toisiimme! Niin vain kävi. Kerroin miehelleni miten asiat olivat ja hän käski tehdä valinnan. Valitsin eron miehestäni. Mieheni oli nähnyt miten monet kerran olin itkenyt Kristan takia tai Kristan tempauksia takia. Krista halusi olla vapaa eikä tilivelvollinen kenellekkään. Minä taaskin halusin tietää missä Krista menee ja kenen kanssa. En halunnut kahlita, olin vain kiinnostunut hänen menemisistään. Hän oli vapaa kulkuri, teki asioita "tuosta noin vain", hullutteli ja matkusteli. Minä olin rauhallinen persoona, vietin koti-iltoja, olisin halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa Kristan kanssa tai ainakin soitella hänelle. Mieheni mielestä Krista ei sopinut minulle. Hän loukkasi minua liikaa tekemisillään eikä ollut minun arvoiseni.
Jatkuu...
Olen miehen kanssa parisuhteessa elävä, nuorehko bi-nainen. Tajusin bi-seksuaalisuuteni muutama vuosi sitten, jolloin jo seurustelin nykyisen mieheni kanssa. Naisen kanssa seurustelusta minulla ei siis ole minkäänlaista kokemusta. Vajaa vuosi sitten minulle tuli kova tarve saada tuntea naisen läheisyyttä ja niinpä puhuin miehelleni. Sovimme, että saan ihan luvan kanssa kokeilla miltä tuntuu olla naisen kanssa sängyssä, kunhan se vaan jää siihen. Ei siis mitään tunteita peliin. Vakuutin miehelleni, että tottakai, noinhan se menee - pelkästään seksiä. Meni muutamia kuukausia ja olin tutustunut netissä muutamiin naisiin, mutta ketään mielenkiintoista ei ollut osunut kohdalle. Sitten - kun vähiten sitä odotin, osuikin kohdalle kiinnostavan oloinen nainen, joka vieläpä oli samanlaisessa tilanteessa kuin itse olin. Kirjoiteltiin ja sovittiin, että tavataan. Vaihdettiin puhelinnumerot ja sovittiin "treffit" yhteen kahvilaan. Huomattiin että meillä synkkasi heti! Tapailtiin muutamia kertoja, kaikki sujui hienosti. Ja lopulta kävi kuin kävikin niin, että ihastuttiin. Koskaan ei tämän naisen kanssa keretty mennä "loppuun asti", koska juttumme lopahti niin äkkiä. Naisen mies ei täysin hyväksynyt juttuamme joten meijän täytyi lopettaa. Juttu päättyi yhtän nopeasti kuin alkoikin. Haikein mielin erottiin.
Aikaa kului ja ajattelin, etten koskaan löydä yhtä upeaa naista kuin tämä ensimmäinen oli. Sitten - taas kuin salama kirkkaalta taivaalta löytyi Krista (nimi muutettu). Kirjoiteltiin netissä useampi kuukausi, soiteltiin, tekstailtiin ja lopulta tavattiin. Se oli menoa, molemmat ihastuttiin. Krista vaikutti todella ihanalta, vaikkakin hänen luonteessaan oli paljon sellaista jota en pystynyt ymmärtämään. Olimme aika erilaisia. Krista teki asioita joita en pystynyt ymmärtämään. Monet kerrat itkin hänen takiaan, kun olin käsittänyt hänet väärin. Vaikka alussa teimme pelisäännöt selviksi - ei sitoutumisia, pelkkää seksiä, niin eihän se niin mennyt. Ei meidän pitänyt ihastua toisiimme! Niin vain kävi. Kerroin miehelleni miten asiat olivat ja hän käski tehdä valinnan. Valitsin eron miehestäni. Mieheni oli nähnyt miten monet kerran olin itkenyt Kristan takia tai Kristan tempauksia takia. Krista halusi olla vapaa eikä tilivelvollinen kenellekkään. Minä taaskin halusin tietää missä Krista menee ja kenen kanssa. En halunnut kahlita, olin vain kiinnostunut hänen menemisistään. Hän oli vapaa kulkuri, teki asioita "tuosta noin vain", hullutteli ja matkusteli. Minä olin rauhallinen persoona, vietin koti-iltoja, olisin halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa Kristan kanssa tai ainakin soitella hänelle. Mieheni mielestä Krista ei sopinut minulle. Hän loukkasi minua liikaa tekemisillään eikä ollut minun arvoiseni.
Jatkuu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teimme mieheni kanssa eroa. Kerroimme erosta jo ulkopuolisille. Salaa toivoin eron olevan pian ohi, että voisin keskittyä Kristaan täysillä. Samalla ero ahdisti, koska tunteita oli myös miestäni kohtaan. Krista oli joitakin päiviä käyttäytynyt oudosti. Ei ottanut minuun yhteyttä ja jos minä otin häneen, hän ei joutanu juttelemaan ja oli tosi kiireinen. Sanoi, että töissä oli paljon kiirettä. Hän perui asioita joita oltiin jo sovittu ja lyöty lukkoon. Minua ahdisti suunnattomasti. Sitten eräänä iltana Kristan piti soittaa minulle, soittoa ei kuulunut. Soitin itse hänelle ja hänen puhelimeensa vastasi toinen nainen. Selvisi että hän oli Kristan kaveri. Krista itse oli humalassa eikä kuulema pystynyt puhumaan puhelimessa. Hänen ystävänsä kuulosti todella närkästyneeltä. Illan mittaan selvisi, että Kristan asunnolla oli muutakin porukkaa juhlimassa, mm. hänen exänsä, joka edelleen "vinkui" Kristan perään. Ilta oli hyvin sekava, puhuin puhelimessa monen Kristan "kaverin" kanssa, myös hänen exänsä kanssa, mutta Kristan kanssa en, koska hän ei jostain syystä halunnut puhua minulle. Itkin illan ja join suruuni.
Parin päivän päästä sain Kristaan yhteyden. Hän kertoi epämääräisesti, että välitti vielä minusta, mutta kaikkea on sattunut. Hänen exänsä oli yrittänyt ottaa itsensä hengiltä minun ja Kristan suhteen takia. Krista sanoi, että ottaa minuun yhteyttä kun kaikki on selvinnyt, jos vielä haluan. Kerroin haluavani. Sanoin, että en voi kuitenkaan luvata että odotan häntä hirveän kauan. Sen Krista ymmärsi. Mielessäni ajattelin, että varmaan parin päivän päästä hän kertoo miten asiat on ja jatketaan niinkuin ennenkin.
Nyt on kulunut reilu pari viikkoa kun viimeksi olen Kristasta kuullut. Ajatukset on ristiriitaiset. Toisaalta toivon, että Krista soittaisi - toisaalta taas etten kuulisi hänestä enää koskaan. Huomaan, että minulla menee mieheni kanssa nyt paremmin. Tunteet häntä kohtaan ovat alkaneet lämmetä. Hän sanoi haluavansa jatkaa kanssani, jos minä vain haluan. Mietin, että eikö hän pelkää olevansa vain korvike nyt kun olen Kristan kanssa "tauolla". Ehkä hän toivoo minun unohtavan Kristan kokonaan. Ehkä niin olisi paras.
Muistelen mielessäni minun ja Kristan yhteisiä hetkiä, miten ihania ne olivat. Samalla myös mieleen tulee kaikki asiat mitä Krista teki ja joiden takia itkin. Mieheni on täysin erilainen kuin Krista. Hän on tasapainoinen, rehellinen, luotettava ja hellä. Hänen rinnallaan Krista on täysi kusipää. Niinkai hän onkin, ihana kusipää.
En vielä tiedä miten tämä "tarina" loppuu. En edes tiedä miten toivoisin tämän loppuvan. Huomaan vieläkin rakastavani miestäni, mutta pelottavan paljon myös Krista on ajatuksissa mukana. Kaikista helpointa olisi unohtaa Krista ja jatkaa elämää niinkuin häntä ei edes olisi. Järki sanoo - unohda, mutta sydän kaipaa Kristaa edelleen.
Ei tämä mikään vuosisadan rakkaustarina ole, mutta minulle tämä merkitsee paljon. Krista merkitsee paljon. Moni asia ahdistaa ja haluaisin saada niihin selvyyttä. En voi ymmärtää Kristaa mitä hänen päässään liikkuu ja miksi hän odotuttaa minua. Miksei hän vain voi soittaa ja sanoa tämän olevan ohi, jos niin on käydäkseen. Tämä epätietoisuus tekee minut hulluksi.
Tosiasia on, etten voi muuta kuin odottaa...
Se on juuri kuten sanoit, et voi muuta kuin odottaa. Ja kun annat ajan kulua, saat perspektiiviä asioihin, ja pystyt vertailemaan miestäsi ja Kristaa objektiivisemmin. Uusi on aina niiiin paljon ihanampi kuin se sama vanha tuttu puoliso.. Oletko ajatellut miten paljon miehesi täytyy rakastaa sinua, kun on vielä valmis yrittamään kanssasi uudestaan? Valinta on kuitenkin sinun, haluatko tasaisen pitkän liiton, vai kiihkeän, ihanan, myrskyisän suhteen, joka ei ehkä ole niin kestävää laatua.
Itse palasin yhteen mieheni kanssa, mutta edelleen haaveilen siitä ihanasta naisesta, joka olisi ollut valmis antamaan minulle kaiken..
Krista teki oikein, koska sä taas lämpeet sun miehelle. Mä luulen että Krista ei ole sopiva kumppani kenellekkään ja ei hän tule ottamaan suhun mitään yhteyttä. Uudet tuulet katsos.
Sulla oli kokeiluvaihe ja naivisti luulit että selviät siitä ilman tunteita. Se jo kertoo miten suhtaudut naisiin.
Sähän sait mitä tilasit, tunteettoman pienen jutun. Se että sä purit oman puolesi siitä tunteettomasta oli tietysti sääli. Mutta nythän sä tiedät että sun mies on sulle se oikea ja voit keskittyä siihen. Ei naisten kanssa voi leikkiä niin kuin miesten. Ihan eri laji on kyseessä.
Kiitos teille, jotka vastasitte kirjoitukseeni.
Ei ole "Kristasta" kuulunut edelleenkään. En itsekään usko hänen enää ottavan minuun yhteyttä. Ehkä niin tosiaan onkin paras. Parempi kun molemmat jatkamme elämäämme. Monet asiat jäivät selvittämättä ja se harmittaa todella. En varmasti koskaan pysty unohtamaan häntä enkä sitä mitä meillä oli.
Elämä jatkuu...
Huomasinpas oman aloitukseni täällä, joten ajattelin kirjoittaa. Tosiaan, Kristasta ei ole tähänkään päivään mennessä kuulunut mitään. Ei sillä, että olisin edes odottanut. Käsitellyt olen asian mielessäni ja todennut, että en merkinnyt Kristalle mitään eikä meidän suhteesta olisi koskaan voinut tulla mitään vakavaa. Saimme mieheni kanssa välimme korjattua ja elämme normaalia arkea. En voi sanoa, että parisuhde kukoistaa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Uskonpa nyt tietäväni mitä haluan. Haluan olla parisuhteessa mieheni kanssa, mennä naimisiin ja saada lisää lapsia. Bi-ajatukset eivät ole poistuneet, ei tietenkään. Olen yhden bi-kaverini kanssa paljon tekemisissä ja selvästi välimme on sähköä ja ihastumista, jonka toivon vielä joskus johtavan johonkin. Hän on myös parisuhteessa miehen kanssa eli varattu tapaus. Hän on juuri sellainen nainen, jonka kanssa haluaisin olla niin ystävä kuin "muutakin", mutta parisuhteeseen en alkaisi, vaikka todella upea nainen onkin. Hän on vain niin paljon samanlainen kuin itsekin olen, joten ehkä siinä suurin syy siihen, miksei parisuhde hänen kanssaan onnistaisi.
Mutta tosiaan, näillä mennään. :)