Minä en soita kenellekään, ellei ole aivan pakko.
Jotkut sukulaiset kyllä silloin tällöin soittelee ja kyselee, mitä minulle kuuluu, mutta minäpä en kerro.
Usein minä keksin jonkin tekosyyn, että voin lopettaa puhelun nopeasti.
Kyllä minä tiedän, että ne juttelee minusta ja siitä miksi en soittele, mutta mitä se heille kuuluu.
En halua, että minua häiritään. Haluan olla yksin.
Jotkut sukulaiset kyllä silloin tällöin soittelee ja kyselee, mitä minulle kuuluu, mutta minäpä en kerro.
Usein minä keksin jonkin tekosyyn, että voin lopettaa puhelun nopeasti.
Kyllä minä tiedän, että ne juttelee minusta ja siitä miksi en soittele, mutta mitä se heille kuuluu.
En halua, että minua häiritään. Haluan olla yksin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
etkö pidä sukulaisistasi ehkä. Jos viihdyt itsesi kanssa, niin mikäs sen parempi! Saattavat he silti pitää sinusta ja kaivatakin välillä! Ehkä et ole ihmisrakas, tai pettynyt kanssaihmisiisi.
Halveksitko sitten ihmisiä, jotka pitävät yllä sukulais tai ystävyys-suhteitaan puhelimitse? Et vaikuta onnelliselta, pikemminkin ilkikuriselta!
Hyvää Uutta Vuotta!
ps. Toivottavasti tämä ei häiritse.
Kai sinäkin haluat toivottaa myös jollekin 'Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta'?
Jokainen valitsee omat asiansa, miten toimii. Ymmrrän hyvin yksinäisten tilanteen. Silloin ei muisteta kun suvulla-sisaruksilla menee hyvin, ans kattoo kun tulee "perheneuvotteluja" lasten tai suvun kanssa sekä terveydellisä ongelmia, silloin sitä muistetaan yksinäinen lähisukulainen jolle murheet vuodatetaan oikein paremman jälkeen. Kun menee hyvin yksinäinen saa olla unohduksissa. Koettu on.
Onhan tuokin koettu, mutta olen ollut ystävilleni korvana kun jotakin järkyttävää on tapahtunut. He ovat arvostaneet minua kuuntelijana, mutta pidämme toki yhteyttä muulloinkin harvoin kylläkin, kun välimatkat pitenivät! Kiitollinen heistä olen kuitenkin, rakkaita ovat.
ihania ihmisiä pitäisi olla enemmän!
Sitä usein mietin, miksi me yksinäiset henkilöt olemme niitä ikävien asioiden kuuntelijoita ja lohduttajia, koskee se meihinkin kun kuuntelee toisten ikäviä asioita. Missä viipyvät ne soitot, hauskoista iloisista asiaoista, olisi miellyttävämpää kuulla niistä yksinäisenkin.
Ei voi mitään, sitä alkaa tulla välinpitämättömäksi kuunnella alituiseen sukulaisten purkauksia. Onhan jokaisella joskus niitä vaikeitakin päiviä, myös yksinäisillä. Kenelle me voisimme purkaa pahaa oloa, ei ainakaan suvulle, johan sitä tulisi leimatuksi luulottelijaksi ja höperehtijäksi, jolla on mielenterveys ongelmia.
Jaksetaan sitä olla iloisiakin ja tyytyväisiä elämään, ilman suvun pahan olon purkauksia, olemme kait suvun puolesta vain sitä varten joille voi pahat asiat purkaa, kukaan ei ajattele meidän tilannetta.
Ei yksinäiset arvosta sitä että suku pitää meitä hyvinä kuuntelijoina, olenkin alkanut suosittelemaan ammattiauttajia esim perheneuvoloissa. Siitä joku suvun jäsen vallan riemastui pahemman jälkeen, sättimistä tuli tuutin täydeltä. Pitäisi tajuta yksinäisilläkin on oma elämä, emme elä sitä suvun kautta.
Hän on likinäköinen, ei luullakseni loukkaannu siksi.
Kulkeekin pää kallellaan kuin kuolemaisillaan.
joka yhteen aikaan soitteli melkein joka ilta ja halusi puhua 20 vuotta nuoremmasta rakastajastaan, joka käytti tätä naista hyväkseen.
Nainen oli niin epätoivoisesti hullaantunut tähän 50 v. mieheen ja odotteli sen soittoa koko päivän ja sitten minä jouduin kuuntelemaan sitä samaa tarinaa yli tunnin noina iltoina.
Oli julmaa mutta ei auttanut muu kuin sulkea puhelin illalla sillä alkoi hermot mennä itseltänikin.
joille pitäisi soitella, mutta vastavuoroisesti eivät ole milloinkaan soittamassa. Samoin sähköpostiin ei saa vastausta, vaikka on pyytänyt itse lähettämään viestiä ja kertomaan kuulumisia. Kyllä sellainen vie innon yhteydenotoista.
En yleensäkään soittele kovin paljon, ei oikeastaan ole aikaakaan, jotenkin tuo aika mennä hupsahtaa aamusta iltaan. Aina on jotain tekemistä.
Joskus olen sanonut tahallani, jos joku vain "marisee" kerro nyt vähän kivampia juttuja! Luu kurkuun siinä menee valittajalla:D Ja syyn saa se yrittäjä, kun ei täytä odotuksia joihin toinen on tottunut.
Ollaan me toisenlaisia jos pystytään! Joskushan on onni saada tukea hetkeksi, jos on vaikeaa. Silloin se henkilö on luottamuksemme arvoinen, uskallamme paljastaa suvimmät tunteemme hetkeksi.
Mutta käyttää toista kaatopaikkana, samoin kuin näitä kirjoistuspalstoja, ei ole oikein.
Ilot ja ihanat elämänkokemuksetkin voimme jakaa, ne pienetkin. Nytkin on niin hyvä mieli kun aamu on taas uusi ja tuore, kahvit nautittavana mukissa, ja massu täynnä hyvää voileipää.
Iloa aamupäiväänne myöskin!
Alakulo tulee toisinaan vierailemaan elämään. Siinä sitä on mietittävää miten tämän mielialan nyt voisi parhaiten purkaa. Eihän yksineläjä senparemmin kuin vanha aviopari voi tutuille tai suvulle purkaa pahaa oloa.
Kerran säteili oikein paremman jälkeen mitä tehdä alakulon päivinä. Katselen DVD elokuvaa, viimeksi "Postia pappi Jaakobille" räväytti silmät auki, miten vaikeaa on elämä kahden kohtalon runteleman, täysin eri aaltopituuksilla olevan ihmisen yhteiselossa. Lopussa henkilökohtainen avustaja Leila avautui papille - sokea pappi taitavana johdatteli asian oikealle raiteelle. Solmun avauduttua, siitä oli hyvä Leilan jatkaa oman elämän polkua.
Ajattelin miten joku henkilö voi ollakin niin kovettunut oman elämän tapahtumista kuin Leila oli. Tosi koskettava ja lämminhenkinen kertomus kahden eri elämän katsomuksen omaavan henkilön kohtaamisesta.
Toinen alakulon karkoitus keino on oman makuisen musiikin kuuntelu. 60 ja seniorinetti palstoilla on pitkät rimpsut toivemusiikkia, ihan kuunneltavia, samoin YouTube sekä ikioma soitin. Sain jouluksi uudet JVC-stereot joilla musiikki tulee tosi kirkkaana ilman värisemistä. Entiset olivatkin jo miltei 20v vanhat.
Nythän on meillä talvi, hyvät ladut ovat miltei nurkan takana, joten enköhän tässä kaivele sukset ja voidepurkit esille ja sitten vaan tasamaan hiihtoon varmuuden vuoksi.
Tässä taannoin oma pieni Love storyni loppui, toinen osapuoli lähetti viestin käski minun kuunnella youtubesta
Hilma ja Onni joka kuulema kertoi hänen nykytunteistaan:
http://www.youtube.com/watch?v=qOi7tseEgPQ
Jos tasapaino elämässä on löytynyt ei ole niin riippuvainen toisista ihmisistä. Oma sisäinenkin elämä voi olla hyvin rikasta. On aikaa ajatella, tuntea ---- olla rauhassa itsensä ja Luojansa kanssa.
Ne hetket ovat tarpeellisia, ainakin minulle. Nyt vihdoin elämäni loppupuolella saan kokea olevani vapaa velvollisuuksista ja työstä, saan aikaa syventymiseen ja hiljaisuuteenkin.
ps. love storyn loppuminen on myös hiljaisuutta vaativaa, surumielistä kylläkin, mutta jos rakkautta toista osapuolta kohtaan on, toivoo hänelle kaikkea hyvää ja muistaa lämmöllä.
Sekin on kaunista kokea ja lämmittävää.
12 vuotta sitten aloitin itse lukea tietokone lehtiä ja kirjoja ja sitten uskalsin ostaa pöytäkoneen. Tuli kaksi isoa pakettia kotiin ja jännittyneenä purin niitä ja vei koko päivän kun sain kaikki johdot kuntoon ja asennettua. Tuli mahtava olo senjälkeen kun oli saavuttanut jotakin.
Vuosia on nyt kulunut ja olisi ollut tarpeellista monta kertaa soittaa ystäville ja pyytää tietoa erlaisista probleemista koneen vioista mutta kukaan heistä ei tiennyt yhtä paljon sillä olin aivan tietämättäni edennyt pitemmälle.
Tämä Suomi24 Tietotekniikka palsta on ollut mahtava apu. Tiedoksi vaan kaikille aloittelijoille.
Mutta kumma kyllä nettini toimii kiitettävästi, mitä nyt joskus vävyni ja lapseni tarkastavat kaikki toiminnot ym. Olen myös oikeastaan aika iloinen tästä yhteysmuodosta: voi kiertää maailmaa, seurata uutisia ja tapahtumia ym, viestitellä mielipiteitään ja seurata muiden kirjoituksia. Opiskellakin, kerätä reseptejä ja saada tietoa vaikka mistä asiasta. - Ei tarvitse mummon yksinäisenä mökissään nököttää. - Kyllä minulla se kaikki sosiaalinen ym verkosto on kunnossa, on läheisiä ja vähemmän läheisiä vuorovaikutuksessa ja harrastuksia vaikka muille jakaa. - Silti on tää netti verraton ja puhelimen, tv:n, radion ja musiikinsoittimen kanssa riemastuttavat aika paljon elämääni. - On nykyvanhuksen aika mukava elellä ja viihtyä kodissaan, tietenkään ihmissuhteita ei pidä ihan unohtaa. On mukavaa välillä nähdä tuttujaan ja rakkaitaan ihan persoonakohtaisesti - ainakin minulle se on tuiki tärkeätä.
mutta työnteon vapauttamina onhan meillä sitäkin. Ja ei ole pelkoa, että muodostuisimme rasitteeksi omaisillemme soittelemalla liikaa, kun on mielekästä muutakin puuhaa. Minunkin lapseni tietävät maalauksen vievän aikaani, joten eivät hermoile jos en soitakkaan niin usein:D
On tuttuja jotka vaativat lapsiltaan jatkuvaa yhteydenpitoa, en haluaisi niinkään. Näin on hyvä!
Jos on huoli vanuksen pärjäämisestä tai tarpeen muistuttaa vaikka lääkkeiden ottamisesta tai syömisestä, on puhelin oiva apu. Meillä sovittiin että soitan tiettyinä aikoina ja jos ei vastata, joku menee tarkistamaan. Tämä käytäntö pelastikin Äidin hengen.
Mutta täällä on varmaan pirteitä mummeleita ja pappoja, eivät tällaista ainakaan vielä tarvitse. Mitä Pilvi* maalaat, öljyväreilläkö ? Oletko ihan ammattilainen ja myytkö taulujasi ?
lehdistö luokittelee minut ammattilaiseksi, sen jätän muiden arvioitavaksi, myyn ainoastaan näyttelyistä, koska ne ovat verotettavaa tuloa. Näyttelyn pitäminen on melko kallista gallerian vuokrineen, minulle on tärkeintä toteuttaa itseäni maalaamalla.
Sekään ei tällä hetkellä tunnu mielekkäältä, oli jo niin hyvän aiheen tuntuma, joka sammui palstalla olevien epäselvyyksien myötä.
Sen sanon vedet silmissä tuskaisena, niin herkkää se on.
Kerrottava vielä kuitenkin, että Ruuneperi oli erään taulun isä, ja se on vielä pysynyt puhtaana mistään "sordinosta".
Pahoittelen.
ps. Akryyleillä mieluiten ja pastelliliiduilla, vähiten enään öljyllä.
En oikein palstaa tunne, mitä ikävyyksiä täällä on. Mutta eihän tämä ole kuin virtuaalielämää, älä anna sen vaikuttaa noin voimakkaasti.
Kaikkea hyvää!
Ohi on, tässä oli siskon kanssa niin hyvä puhelinyhteys, ei näitä asioita sivuutettu, mutta ajatukset ovat taas muissa tärkeämmissä asioissa. Elämää tämä vaan on , ei toki palstan asiat ole konkreettisia, kiva keskustelumuoto sinänsä!
Se, että vaikuttaa,--- on tyyppikysymys, jolle ei voi mitään:D En osaa kyyniseksikään muuttua, kun on oltava se mikä on. En haluaisi muunlaiseksi muuttuakkaan, tuttuahan tämä on. Hyvä minun on olla kaikkiaan.
Illan leppoisuutta kaikille.
Ovathan veljet ja siskot päivittäin mielessä. Näillä ikämäärillä tulee jo sairaalassa olojakin. Riippuu kai lapsuudenkoti olosuhteista, miten kenenkin kanssa jatkossa kommunikoidaan.
En katso ketään kun kuljen ihmisten ilmoilla. En halua tuntea naapureitani, en tervehdi enkä tiedä ovatko pikkulapset meidän rapusta vai naapurista.
Ihmiset eivät kiinnosta minua. Minusta ihmisillä ei enää ole käytöstapoja.
Minulla oli sukulainen, joka ei ikinä soittanut. Pelkäsi puhelinlaskua tietysti, kuten monet muutkin, jotka ylpeilevät sillä, että eivät roiku puhelimessa..
Sitten kun minä soitin sinne päin, hän haukkui minut joka kerran: "Sinustakin sentään joskus kuulee! Minä jo luulin, etä olet kuollut, kun et ikinä soita."
Tuollaisia te itsekkäät ihmiset usein olette. Muitten pitää kustantaa, pitää yhteyttä, huolehtia ja sitten saavat haukut palkakseen.
Eihän sitä silti alvariinsa heitetä läppää kaikkien sukmannien kaa. Velimiehelle soitin kun ite UKK oli vielä voimissaan.
Kun joka tapauksessa se jälkiviisaus on imelin viisaus V Huovisen mukaan niin onhan se selvä kuin pläkki ihmissuhteissa tuppaa saamaan mitä tilaa.
Toisen posken kääntämisen sijaan linkkarihippasta ja sitä rataa. Toisaalta meitin kulttuurimme on itämaista perua. Alun perin sanottiin; niin paljon saat kuin itse annat.