pakko tulla hehkuttamaan, kun kerrankin on jotain positiivista. en oo piiitkiin aikoihin uskaltanut hymyillä niin että hampaat näkyy tai katsoa peilistä hampaitani, koska pelkäsin jatkuvan oksentamisen vaurioittaneen ne ihan mädäntyneiksi. eilen päätin uskaltaa katsoa, ja johan hymy levis pitkin naamaa: hampaat on valkoiset, sileät ja tasaiset, eikä missään ollut rispaantuneita reunoja tai mustuneita reikiä. oon oksentanut päivittäin noin viiden vuoden ajan, joten mun hampaat taitaa olla vahvoja.. jee. :) nyt motivoiduin entistä enemmän paranemaan, koska mulla on vielä hampaat tallella, enkä halua niitä menettää!"
hampaat! :)
andreana82
2312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella mukavaa kuulla välillä kunnollisia parantumismyöteisiä 'uutisia' tällä palstalla! :) Tiedän tarkalleen tuon mukavan tunteen - omalla kohdallani nimenomaan hampaat toimivat yhtenä suurimmista parantumiseen tarvittavan tahdonvoiman boostaajista. Toinen yhtä tärkeä tekijä oli turvotus. Häpesin nimittäin niin suuresti kestoturvonneita kasvojani, että toivonpilkahdus siitä, että joskus voisin elää ilman alituista huolta poskistani, antoi kyllä uskomattomasti kamppailutahtoa. Vaikka bulimia olikin tuonut äärettömästi henkistä ja sosiaalista kärsimystä elämääni, niin kaipa sitä vaan oli niin 'pinnallinen', että toisenlaiset ns. vähäpätöisemmät asiat lopulta ratkaisivat sen, että sain kiskottua itseni kuiville. Mutta kylläpä se kannattikin!
Sairastin itse myös reippaat viisi vuotta jokapäiväistä bulimikointia. Tuona aikana en käynyt kertaakaan hammaslääkärissä, vaan vasta saatuani oksentelun loppumaan päätin voittaa pelkoni ja astella koulun hammaslääkärin huoneeseen. Kerroin rehellisesti tilanteestani ja siitä, kuinka en uskaltanut enää hymyillä, vaan mietin koko ajan hampaideni piilottelemista. Hamppilääkäri oli todella mukava ja ymmärtäväinen ja yhdessä kävimme läpi hoitokeinoja. Onneksi hampaani eivät olleet kerenneet kovin kovin pahasti tuhoutumaan, vaan selvisin parilla paikkauksella.
Nykyisin hoidan hampaitani huolella ja nautin terveestä elämästä. Olen asiakaspalvelutyössä, jossa saan olla mukavien ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin- monen monta kertaa olen myös saanut kuulla olevani valloittava kauniilla ja sydämestä tulevalla hymylläni. :) Kylläpä tuollaiset kommentit saavat pienen ihmisen onnelliseksi. Enpä taida olla mistään muusta yhtä ylpeä kuin voittamastani kamppailusta bulimiaa kohtaan. Kaikissa meissä on se vahvuus ja voima siihen, kunhan sen taistelutahdon vaan kaivaa esille! Paljon tsemppiä sinulle, ja nauti hampaistasi ja hymystäsi! :)
ihana kuulla, oot tehnyt ison työn ja toivon pystyväni itsekin samaan. kiitos positiivisesta viestistäsi smiley!