Olisko kuitenkin kannattanut ottaa se, jota himoitsit ja halusit eikä se, joka on helpompi? Olisiko kuitenkin kannattanut panostaa enemmän tosirakkauteen? Tiedän, sinulla ei ole siihen aikaa... Mutta nyt kaipaat ja ikävöit ja mietit minkälaista elämä olisi ollut, jos olisit valinnut toisin. Jos sinulla olisi ihminen, jota kunnioitat ja haluat. Ihminen, jota et voi unohtaa.
Onko kaipausta helppo kestää?
Ei varmaan. Mutta sinä itse teit valintasi. Sinä myös kärsit siitä seuraukset. Meillä on vain tämä elämä, elätkö kaipauksessa ikuisesti vai teetkö asialle jotain. Sinä sen päätät. Pallo on sinulla. Ystävyyskin on enemmän kuin ei mitään.
Olkaa yhteydessä ihmisiin, jota kaipaatte ja joihin tunnette vetoa. Tämä päivä voi olla viimeinen, hänelle tai sinulle. Ei siinä häviä, jos kertoo välittävänsä toisesta. Jos ei muuta voi olla niin edes ystävä.
Onko kaipausta helppo kestää?
Ei varmaan. Mutta sinä itse teit valintasi. Sinä myös kärsit siitä seuraukset. Meillä on vain tämä elämä, elätkö kaipauksessa ikuisesti vai teetkö asialle jotain. Sinä sen päätät. Pallo on sinulla. Ystävyyskin on enemmän kuin ei mitään.
Olkaa yhteydessä ihmisiin, jota kaipaatte ja joihin tunnette vetoa. Tämä päivä voi olla viimeinen, hänelle tai sinulle. Ei siinä häviä, jos kertoo välittävänsä toisesta. Jos ei muuta voi olla niin edes ystävä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
saa kirjoittaja "voi mitä teit".
Naisena sanon tähän, että ei se koskaan ole oikein valita järjellä. Itselläni on tilanne, että se jota kaipaan, ei kaipaa minua, joten valitsen tien yksinäni. Eli en valitse ollenkaan.
Minun tapauksessa syy on se, ettei toiveet ja kaipaukset ole yhtenevät. Raskasta se on, mutta ehkä kohtalo tuo eteeni joskus rakkauden ehkä ei.
Kai se on joku defenssi, että tekee valinnat enemmän järjen kuin tunteen mukaan. Että ei uskalla.
Eläkeiässä en halua harmitella: halusin toista, mutta valitsin toisin... (tämä ei koske pelkästään ihmissuhteita).
Mutta. Ketään ihmistä en ole halunnut niin paljoa, että ilman en voisi elää. Onko se vahvuutta vai heikkoutta.
siihen tosiaan kuolee, jos jotakuta ei saa. Saman voin siis allekirjoittaa, viimeisen lauseesi, mutta niin varmaan suurin osa ihmisistä. Siitä kai siinä enemmän on kyse, että minkälaista elämää haluaa elää. Jos järkivalintoihinsa on tyytyväinen, niin mitäpä pahaa siinä. Toisaalta pelkokin on tunne, vaikka pelkonsa ym. on niin helppo pukea järjen kaapuun.
Mä itse pyrin elämään sen mukaan mitä eniten haluan, mutta järjen rajoissa tietenkin.
"enemmän on kyse, että minkälaista elämää haluaa elää."
Elämä on täynnä kompromisseja. Toivoisin voivani elää enemmän tunteella.
Ehkä siihenkin "kypsyy".
Ei ole päivääkään etten miettisi HÄNTÄ....
Kuinka Häntä ikävöin, kaipaan, haluan ja himoitsen !!!
Tämän sietämättömän tunteen vallassa joudun päivästä toiseen kärvistelemään..
Tiedän että saisimme toisemme...On vain niin paljon asioita kesken, järjestettävänä, hoidettavana...
Ehkä jonakin päivänä, joskus, jossakin....Saan vihdonkin juosta Hänen syleilyynsä....
teit? kannattiko valintasi. taisit itse napata syöttiisi sen helpomman vaihtoehdon vai mitä?
kadun niitä päiviä kun tein itseni naurunalaiseksi ja yhä jatkuu.. sen kun saisi loppumaan. Ja arvaa mitä. Tässä totean etten ole saanut yhtään mitään. En edes ystävyyttä.
Minulla ei ainakaan ole ollut mitään mahdollisuutta valita ketään, ei järjellä eikä järjettömästi.
Elämä on siinä mielessä raakaa, ettei se aina ole valittavissa mitä saa. On typerää kuvitella, että sitä saa mitä tilaa;)
Elämä on suurenmoista, joka tapauksessa :)
http://www.youtube.com/watch?v=Brja-lsTjws&feature=related
Tätä toivon kaikille täällä kärsiville.
Laitetaanpas sitten tilaukseen sellainen upea tummatukkainen, komea ja pitkä mies. Mielellään varusteltu täydellisellä luonteella ja lempeällä sydämmellä.
Tilauksen voi tuoda suoraan kotiovelleni :) Elämässähän saa aina mitä tilaa :)
Kai järki joskus kääntyy itseään vastaankin. En tiedä, vaikea kaivata mitään sellaista jota ei edes ole ollut. Muutenhan on vain mahdollisuuksia ja haaveita, niissähän on mukava elää. Kyllä jokin laittaa silti välillä miettimään tuliko estettyä jotain mikä oli luullakseni aivan luonnollinen tapahtuma. Ei kai ihmisen pitäisi ikinä rikkoa luontoa vastaan. No, jotta en mene liian syviin mietteisiin (ne tekevät liian alakuloisiksi) on ajateltava taas järjellä. Tuskinpa siitä mitään olisi tullutkaan, nainen oli viisi vuotta vanhempi jne.
iällä pitäisi olla merkitystä...
Miehille kelpaa minkä ikänen vaan, tikapuutkin voi näyttää heistä jopa hyvältä :)
omista ratkaisuista hänelle valittanut ,suurinkin rakkauden tunne laimenee ajan myötä
Tärkeintä on että tekee ratkaisun ,eikä huopaa ja souda edestakaisin!
ja eniten yksin ja alaston kun haudassa makaa.
jokainen meistä sinne joutuu.
ei siltä mitkään lovestoryt voi pelastaa.
tärkeintä on antaa rakkautta uudelle sukupolvelle.
kiima on ohi viimeistään kahdessa vuodessa.
Minä kärsin monesta asiasta, ja rakkaus taitaa olla alkusyy. En valinnut järjellä, mutta tunnettani en myöskään kyennyt käyttämään, koska hän torjui minut. Taisi olla hauskaa. Saada rakastumaan, nähdä se mitä koin ja samalla tuntea välinpitämättömästi. Niin että jos sun viestittäminen on rajautunut näihin palstoihin, sitä ei ole ollut olemassa. Tunnetta. Saattaa olla, että hän jollain perverssillä tavallaan minua rakastikin.
Mutta minähän kestän ihan mitä vaan, ihan mitä vaan.
Täällähän on joku jo kirjoittanut kuin mun "loppukirjoituksen".
Terveisiä Sinulle I****
päässyt katsom. juttuja, mut aiemmin kommentoin huonosti, parempi kai, etten niitä näe. Fresh! Olisin vain halunnut totuuden paljastuvan, mikä on totuus, mikä valhe? Kun od. näkev., hän häipyikin, luottamus menny selvittelyyn.
Minulla oli juuri tämä valinta edessä lähimenneisyydessäni ja olin siitä hyvin tietoinen. Järki vai tunteet? Järki - Ylpeys, jääräpäisyys ja tietty ennakkoluulo sanoivat että älä. Tunteet - Sen tiettyine muotoineen, taas kyllä. Olin vielä nuori ja epävarma (Kenties hölmökin?), joten valitsin järjen. Yritin peittää tunteeni ja tämä johtikin luultavasti täysin päinvastakkaiseen tulokseen. Hengästytti, punastutti ja ajatus ei toiminut kunnolla, kuin suuremmankin fyysisen ponnistuksen jälkeen. Silti, tai juuri siitä johtuen en saanut mitään vastakaikua. Olin vain pelkkä, lähes tuntematon henkilö hänen elämässään. Ja olen sitä luultavasti vieläkin.
Vaikka minulla olisikin kaikki mahdollisuudet ottaa häneen yhteyttä, kertoa tunteistani, olisi se nyt jo liian myöhäistä. En halua sekoittaa hänen maailmanmenoaan(Oli kyseinen vaikutus sitten positiivinen tai negatiivinen). Vai haluanko? Nyt, kun oma maailmani on kaaoksessa ja hänellä ovat asiat niin hyvin, järjestyksessä. Eikö tunteista kertominen synnyttäisi sitten tasapainon?
No niin, eiköhän aamuyön absurdit runollisuudet riitä tähän - Tämmoisellä tekstillä ainakaan kenenkään tytön tunteita saada kiinnittymään, jos saa niin ainakin vain huonossa mielessä :) Toivotan kaikille hyvää Uutta Vuotta!
Minusta tunteet kannattaa kertoa. Vaikka toinen eläisi jo omaa elämäänsä niin silti. Minusta olisi ainakin kiva kuulla yhdestä miehestä, jonka kanssa erosimme yrittämättä kunnolla vain koska emme uskaltaneet puhua tunteistamme. Nyt molemmilla on oma elämä ja silti haluaisin kuulla, että hän välitti ja välittää yhä. Minulle se olisi tärkeää oman mielenrauhani takia. Nyt tunnen itseni todella petetyksi ja loukatuksi, kun en oikein tiedä mitä tapahtui. Ja tästä on aikaa vuosia. Silti olen pystynyt rakentamaan elämän toisen kanssa ja olen ihan onnellinen.
Tunteiden kertominen voi olla tärkeää, ei siinä oikeasti mitään menetä. Minuun on joskus entiset miesystävät ottaneet yhteyttä ja kertoneet kaipauksestaan. Se on elämää ja kananttaa tehdä niinkuin sydän sanoo, joskus se johtaa johonkin joskus ei. Mutta ainakin silloin tietää tehneensä jotain, yrittäneensä.