Launtai-iltapäivästä alkoi jokin kai närästyksen oloinen. Röyhtäilytti kovin ja sittemmin rintakehän ympärillä painoi vanne. Olo oli heikohko ja väsytti. Oli myös vatsatautiolo. Vessassa piti juosta, maha oli löysä ja kiertävän oloinen. Mutta minulla on nyt kyllä paksunsuolen tulehduksen akuutti vaihe paranemassa kortisonilla, joten vaikea erottaa oireita ja niiden syitä.
Olin nukuskellut pari-kolme tuntia, kun tuli kovin heikko olo. (Välillä oli pitänyt jo nousta istumaan tuon rintakehä vanteen takia. Se helpotti aiemmin.) Menin vessaan ja miehelleni valitin, ettö olo on tosi heikko, en tiedä, miten olla, enkä tiennyt, mistä päin "tulosta tulisi". Mies tuli huolissaan perässä. Minä kyykistelin vessanpöntön erässä ja seuraava, minkä tajusin, oli kun mieheni huolestuneena huuteli nimeäni ja kyseli pitääkö soittaa johonkin. lin pyörtynyt, mutta virkenin siis pian ja sitten oksensin ja olo helpottui.
Seuraava päivä oli yön jäljiltä nuutunut, mutta esim. illalla kävelin ihan reippaasti ulkona. Tänäänkin ihan normaali olo. Pari sairaanhoitajaa on nyt minulle sanonut, että pyörtyminen varmaankin johtui vatsataudista. Niin minäkin uskoisin, mutta sukulaiset pelottelevat sydänvaivoilla. Olen 42-vuotias nainen, jonkin verran ylipainoinen, mutta pääosin terve ja virkeä.
varsinainen kysymys: Eikö luulisi, että jo pyörtyminen olisi johtunut sydämestä, väsymystä tai heikkoa oloa kestäisi pidemmänkin aikaa?
Olin nukuskellut pari-kolme tuntia, kun tuli kovin heikko olo. (Välillä oli pitänyt jo nousta istumaan tuon rintakehä vanteen takia. Se helpotti aiemmin.) Menin vessaan ja miehelleni valitin, ettö olo on tosi heikko, en tiedä, miten olla, enkä tiennyt, mistä päin "tulosta tulisi". Mies tuli huolissaan perässä. Minä kyykistelin vessanpöntön erässä ja seuraava, minkä tajusin, oli kun mieheni huolestuneena huuteli nimeäni ja kyseli pitääkö soittaa johonkin. lin pyörtynyt, mutta virkenin siis pian ja sitten oksensin ja olo helpottui.
Seuraava päivä oli yön jäljiltä nuutunut, mutta esim. illalla kävelin ihan reippaasti ulkona. Tänäänkin ihan normaali olo. Pari sairaanhoitajaa on nyt minulle sanonut, että pyörtyminen varmaankin johtui vatsataudista. Niin minäkin uskoisin, mutta sukulaiset pelottelevat sydänvaivoilla. Olen 42-vuotias nainen, jonkin verran ylipainoinen, mutta pääosin terve ja virkeä.
varsinainen kysymys: Eikö luulisi, että jo pyörtyminen olisi johtunut sydämestä, väsymystä tai heikkoa oloa kestäisi pidemmänkin aikaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sydänperäinen tajunnanmenetys ei välttämättä varoita lainkaan, eikä siitä välttämättä jää minkäänlaista jälkioiretta, jos sen taustalla on vaarallinen rytmihäiriö.
Oireesi toisaalta saattavat johtua myös akuutista sydäninfarktista. Naisilla se usein oireilee epätyypillisesti.
Oireiden perusteella on kuitenkin mahdotonta sanoa, onko tajunnan menetys sydänperäinen vai ei. Joka tapauksessa se on hälyttävä oire. Suosittelen pikaista lääkärikäyntiä, ja jos tajunta menee uudestaan tai olo muuten huononee nopeasti, pitää soittaa ambulanssi.
Selittämätön tajunnanmenetys ei koskaan ole leikin asia.
En ole lääkäri enkä muukaan alan ammattilainen.
Kiitos vastauksesta. Mutta jos kyse olisi todennäköisesti vakavasta vaivasta, miksi sairaanhoitajat vähättelisivät asiaa? Eikö ehkä kuitenkin kortisoni, sen aiheuttama voimakas närästys ja joku ylimääräinen vatsalevottomuus voi myös olla aika todennäköinen pyörtymissyy.
Naisilla sydäninfarktin oireet jostain syystä voivat olla ihan erilaisia kuin miehillä. Ehkä kannattaisi mennä tutkimuksiin, jos esiintynyt närästyksen tapaista oiretta, "vannemainen" ahdistus rintakehällä, heikotus ym.
kun se nyt oli vain tuo yksi kerta. Ja kortisoni on kuulemma monilla aiheuttanut vaikeaa närästystä. Ja vatsatauti vetää heikoksi. Eikö nyt kuitenkin sairaanhoitajilla voisi olettaa myös olevan jotakin näkemystä asiasta. Jos toistuisi, niin toki sitten menisin tutkituttamaan. :) Mutta sanokaa nyt joku, että aika todennäköisesti johtui kortisonista ja vatsapulmista.
En ole mikään asiantuntija, mutta mulle tuli heti ensimmäiseksi mieleen tuo kortisoni, ennenkuin olin edes lukenut tätä ketjua loppuun.
Närästys on ilmeisesti aiheuttanut ainakin mulle tuollaista heikkoa oloa ja "melkein pyörtymis" -kohtauksia, ovat tulleet pari tuntia nukkumaanmenon jälkeen. Nyt niitä ei ole ollut aikoihin, kun otan yöksi happosalpaajan.
Tuo vannemainen paine rintakehällä olis sitten varmaan se, mikä olis saanut ainakin itseni menemään tarkastukseen, noin ihan varmuuden vuoksi. Tuo vaan, jos kipu on helpottanut asentoa vaihdettaessa, niin se ei kai kovin tyypillistä sydänperäisille oireille?
Todennäköisyyksistä: Noin kolmannes sairaalahoitoon johtaneista pyörtymiskohtauksista on heijasteperäisiä ja noin kolmannes on sydänperäisiä; lopuilla on joko neurologinen syy tai syytä ei kyetä selvittämään (Duodecim 2003;119(20):1941-7). Tuo vatsavaihtoehto olisi heijasteperäinen.
(Korjaus edelliseen: viittaamani Duodecim-artikkelin pohjalta sydäninfarkti ei vaikuta kovin todennäköiseltä pyörtymisen syyltä sinun tapauksessasi, mutta tämä ei sulje pois muita sydänperäisiä syitä.)
Vain lääkäri voi tehdä diagnoosin. Sitä varten hän haastattelee sinut ja tekee tutkimuksia. Uskoisin lepo-EKG:n olevan perustutkimus pyörtymistapauksissa; EKG:n avulla hän pystyy selvittämään, onko taustalla sellainen sydänongelma, josta pyörtyminen voi johtua.
Me muut, niin maallikot kuin sairaanhoitajat, emme voi tehdä diagnoosia. Meidän neuvomme perustuu riskiarvioon. Täällä palstalla minä pyrin olemaan varovainen: jos on syytä epäillä[*] välittömästi vaarallista syytä, kehoitan lääkäriin kiireellä.
Tuntemasi sairaahoitajan riskiarvioon en ota kantaa.
Jokainen tietenkin tekee vielä oman riskiarvionsa. Aika usein ihminen ottaa isomman riskin itsensä kuin muiden suhteen. (Tämän takia neuvoni ovat varovaisemmat kuin mitä itse saattaisin noudattaa:)
[*] "Syytä epäillä" on lievempi kriteeri kuin "on todennäköinen". Tuo 30 % on aivan riittävä tähän.
Kiitos. Hassua, miten piristää, kun saa haluamansa vastauksen. Tällä mennään :)
Kyllä se on minusta todennäköistä. Vaan, kuten tuolla toisessa viestissä sanoin, en ala leikkimään toisten hengellä täällä, joten neuvon varovasti :)
sitä ei voi ikinä tietää kuulutko "todennäköisempään" vai "epätodennäköisempään" kastiin!! Noiden kuvailemiesi oireiden perusteella hakeutuisin hoitoon. Se olisi sitten ihana tunne jos/kun mitään vakavaa ei löytyisi ja vastaavasti jos jotain vakavaa olisi, sille voisi ehkä tehdä jotain. Tsemppiä ja uskaltaudu pikaisesti lääkärin pakeille. Lisäisin vielä loppuun - enkä halua suututtaa ketään - mutta sairaanhoitajat eivät ole lääkäreitä ja heidän tietotaitonsa on hyvin rajallista..
Minulla on sydänlihassairaus, mutta huom! ei sydän- ja verisuonitautia. Lääkäri on terottanut minulle, että heti päivystykseen, jos tulee vannemainen puristus rinnan ympärille ja näytti vielä kohdankin. Mutta ei vaan tule, eikä ole mitään kipuja.
Tietenkin vatsa- ja ruokatorviperäiset vaivat ovat samantapaisia. Minulle tuli kerran tosi huono olo, keskirintaan koski junassan kotiin tullessa, silmissä sumeni, ajattelin jo vierustoverille sano, että jos pyörryyn niin...
Oltiin niin lähellä asemaa, että pääsin ulos, lepäsin penkillä ja hiivin pitkin seinänviertä lyhyen matkan kotiin. Lääkärille kerroin jälkeenpäin, hän arveli vaivaa ruokatorviperäiseksi - refluksitauti diagnosoitiin myöhemmin.