Valehtelen miehelleni. Olemme asuneet avoliitossa jo neljä vuotta. Minä olen häntä 6 vuotta nuorempi. Rakastan häntä todella paljon. Hänkin on sanonut minulle, ettei ole koskaan kokenut sellaista rakkautta keneenkään, kuin nyt minuun. Olemme puhuneet häistä ja lasten hankinnasta. Mutta koen tekeväni väärin valehdellessani hänelle. Valheet ovat pieniä, joistakin merkityksettömiä, mutta tunnen itseni huonoksi joka kerta sen jälkeen kun olen valehdellut.
Selitän nyt hieman mistä on kyse. Olen läheisriippuvainen ja erittäin kiinni miehessäni. Jos hänellä on jokin meno, esimerkiksi lähtee ystävänsä kanssa kalareissulle, saatan valehdella vatsani olevan niin kipeä että minut pitää viedä lääkäriin. Näin uskon ja toivon, ettei hän lähtisi kalareissulle, vaan jäisi minun luokse. Viimeksi hänen lähtiessään työmatkalle neljäksi päiväksi, menin turvattomuuden tunteen vallassa veljeni luo kahdensadan kilometrin päähän. Koska olen opiskelija, pystyin näin tekemään. Veljelleni ja hänen perheelleen sanoin ettei meillä voisi asua vesivahingon takia. En kehdannut sanoa, että pelottaa olla yksin. Miehelleni sanoin veljeni pyytäneen hänen lastaan hoitamaan.
Pelkään että vesivahingosta tulee puhetta veljeni ja mieheni välillä ja jään kiinni. Teen tätä vain pakon edessä. Koen suurta turvattomuutta siitä, ettei hän ole lähelläni. Etenkin yön yli kestävät reissut ovat kamalimpia. Valheideni jälkeen tunnen todella suurta itseinhoa ja häpeää. Tiedän että tämä on sairasta. Haluaisin että mieheni voisi nauttia ajasta ystäviensä kanssa ja yleensäkin ilman minua ja minusta huolehtimista. Olen miettinyt sitä, olisiko hän jo huomannut minun valheitani. Onko hän niin paljon fiksumpi, ettei hän puhu niistä suoraan. En haluaisi menettää häntä valehtelullani. Mikä avuksi.
Selitän nyt hieman mistä on kyse. Olen läheisriippuvainen ja erittäin kiinni miehessäni. Jos hänellä on jokin meno, esimerkiksi lähtee ystävänsä kanssa kalareissulle, saatan valehdella vatsani olevan niin kipeä että minut pitää viedä lääkäriin. Näin uskon ja toivon, ettei hän lähtisi kalareissulle, vaan jäisi minun luokse. Viimeksi hänen lähtiessään työmatkalle neljäksi päiväksi, menin turvattomuuden tunteen vallassa veljeni luo kahdensadan kilometrin päähän. Koska olen opiskelija, pystyin näin tekemään. Veljelleni ja hänen perheelleen sanoin ettei meillä voisi asua vesivahingon takia. En kehdannut sanoa, että pelottaa olla yksin. Miehelleni sanoin veljeni pyytäneen hänen lastaan hoitamaan.
Pelkään että vesivahingosta tulee puhetta veljeni ja mieheni välillä ja jään kiinni. Teen tätä vain pakon edessä. Koen suurta turvattomuutta siitä, ettei hän ole lähelläni. Etenkin yön yli kestävät reissut ovat kamalimpia. Valheideni jälkeen tunnen todella suurta itseinhoa ja häpeää. Tiedän että tämä on sairasta. Haluaisin että mieheni voisi nauttia ajasta ystäviensä kanssa ja yleensäkin ilman minua ja minusta huolehtimista. Olen miettinyt sitä, olisiko hän jo huomannut minun valheitani. Onko hän niin paljon fiksumpi, ettei hän puhu niistä suoraan. En haluaisi menettää häntä valehtelullani. Mikä avuksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno askel - Olet tunnustanut tämän ehkä ekaa kertaa koko elämässäsi - Se on se tärkein asia tästä pois paranemisessa.
Ihmiset joko vaistoavat jo nyt tai ainakin tulevat vaistomaan valehtelusi. Jäät tästä ennemmin tai myöhemmin kiinni. Mitä pahempaan välikäteen valheilla itsesi järjestät sen kipeämmin se sitten aikanaan sattuu....
Koska minulla on nyt tosi kiire, niin seuraavat ohjeet.
1. Mieti aidosti, mitkä syyt saavat sinut toimimaan näin. Huomaat todennäköisesti syiden olevan merkityksettömiä.
2. Päätä lopetaa valehtelu, koska et tosiasiallisesti voita sillä mitään. (menetettävää kylläkin on - Tärkein asia mitä voitat tässä on itsekunnioituksesi)
3. Puhu asiasta kumppanisi kanssa. Aloita seuraavasti. "Rakastan sinua valtavavasti ja minun on vaikea olla sinusta erossa...Esim. kun lähdit sinne ja sinne, niin itseasiassa menin veljeni luokse, koska en kestänyt sitä ikävää.... (Kerrot siis, että et mennyt vain hoitamaan lapsia...) Kannattaa tunnustaa, että "hupsuuksissani" menin sanomaan, että voisin samalla tulla hoitamaan lapsia, kun meillä oli vesivahinko ja kaikki vain sen takia että rakastat miestäsi, niin että tekee kipeää....
Tietenkin pysyt totuudessa mahdollisimman tarkasti, mutta tällä kertaa voit kertoa asian pehmeästi, että pääset alkuun....
Jatkossa olet rehellinen ja tunnustat todelliset tarkoitusperäsi.
Mikäli et näillä "ohjeilla" pääse rehellisyyden tielle, niin otat yhteyttä ammattiauttajaan.
Sinun on ryhdistäydyttävä ja otettava härkää sarvista. Paranemisprosessi on pitkä ja kestänee kuukausista vuoteen, että pääset kokonaan tästä asiasta eroon, mutta sen jälkeen olet vapaa kaikesta ikävästä.....
ROHKAISE MIELESI JA PUHU MIEHESI KANSSA. MIETI ASIA ETUKÄTEEN VALMIIKSI !
Tuli mieleen,että lopeta heti. Kaikki me tehdään virheitä, mutta tuntuu että sä menetät itsekunnioituksesi sekä luottamuksen ennemmin tai myöhemmin.
Mun neuvo on et kestä epämukavuutta ja ole rohkea. Tuo käytös on pimeetä. (sori,en tarkota pahaa mut näin on). Voit vielä korjata tilanteen, mutta jos jatkat ei kukaan tota siedä.
Läheisriippuvuus tai roikkuvuus on tosi raskasta. Siihen saa apua. Kato vaikka netistä aluksi.
Hei!
Läheisriippuvuudesta on tosi hyvä kirja, en muista nyt nimeä, mutta hakemalla kirjastosta läheisriippuvuus-nimella sen löytänee.
Niin minäkin pelkään yksin olla tai lasten kans, kun mies ei ole kotona. Kurkin jopa sängyn alle, ettei ole mörköjä tai rosvoja siellä. Et siis ole yksin.
Sitä riippuvuutta mun mielestä ei kannata kauheesti miehelles mainostaa. Se alkaa monesti ahistaan.Mutta niinku joku jo ohjeet antoi,v armaan kannattaa pehmoisesti tunnustaa se veljelle meno. Yritä lopettaa valehtelu ja tekosairaudet. Kyllä se sun mies varmaan jo tietää, ettei sulla mikään vatsa ole kipeä, luulisin. Säästyt morkkiksilta ja se helpottaa, kun oot rehellinen. Pyydä opiskelukavereita teille yöksi, kun mies lähtee reissuun tms.niin ei tarvii pelätä.