... on täysin turha ihminen? Olen vuosia taistellut itseinhoa vastaan enkä kerta kaikkiaan pysty itseäni rakastamaan. Koen olevani erillinen koko muusta maailmasta enkä koskaan voi kelvata kellekään. En ole minkään arvoinen enkä kestä sitä päivästä toiseen!!
Mitä järkeä elää, kun...
puukolla mahaan
6326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Antaisit itsellesi mahdollisuuden rakastaa itseäsi. Edes pikku hiljaa. Välittää itsestäsi, niin ettet ajattele tai tee pahaa itsellesi. Yksi kirjailija kirjoitti tästä asiasta, että kuvittele, että luonasi asuisi pieni lapsi. Et kai häntäkään tahtoisi vahingoittaa vaan suojaisit häntä ja huolehtisit hänen tarpeistaan. Tää ajatus auttoi mua pikkuisen eteenpäin itseinhosta. Voimia meille uutta vuotta kohti!
Minkätakia inhoat itseäsi?
Ei ole olemassa turhaa ihmistä. Jokaisella on jokin tarkoitus tässä elämässä. Sinun pitäisi kyetä arvostamaan ensin itse itseäsi, sitten jos joku ei arvosta sinua, tämä joku ei ole sinun ystävyytesi arvoinen. Miksi sinusta tuntuu siltä, että et ole minkään arvoinen? Vaaditko itseltäsi liikaa? Armahda itseäsi ja pidä itse huolta itsestäsi!
Kirosin tuolla kun olin heti aamusta hermoraunio. Minua ahdistaa se ajatus, että ensin pitää ihan täysillä rakastaa itseään ennen kuin ansaitsee arvostusta. Kauheat paineet, vai ymmärränkö sen sitten väärin. Kyllä minä arvostan ja kohtelen kunnioittaen ihmisiä, vaikka niillä olisi kuinka huono itsetunto.
Tuntuu vain, ettei ikinä kelpaa. On se kumma kun täällä pitää olla kaikenlaista; onnellinen, menestynyt, viehättävä, älykäs, kiinnostava ja vaikka mitä. Erityisesti sattuu loputon yksinäisyys. Sitten tulee joku juntti juoppolalli esittämään ystävää ja pian selviää, että olenkin vain joku viihdyke johon otetaan yhteyttä vain humalassa ja yritetään vongata, muuta merkitystä minulla kai ei sitten ole.
Anteeksi, en tarkoittanut sitä, että ensin pitää rakastaa itseään ennen kuin ansaitsee arvostusta. En osannut muotoilla oikein sitä, mitä tarkoitin.Tottakai jokainen ansaitsee arvostuksen sellaisena kun on. Minustakin tuo yksi kommentti (28.12. klo 21.28)oli kyllä ihan asiaton. Onhan tämä maailma aika raaka paikka. Varsinkin työelämässä peli on kovaa. Siellä herkemmät tallotaan jalkoihin. Pitäisi pystyä olemaan todella kova pärjätäkseen. Itse en ole menestynyt en älykäs enkä kiinnostava (toisten silmissä). Mutta olen kuitenkin jotenkin oppinut vuosien saatossa hyväksymään itseni heikkona ja rikkinäisenä. Silti ihmisarvoisena. Unohda tuommoinen juntti, juoppolalli ns. "ystävä". Todellisia ystäviä ei totisesti ole helppo löytää. Kuitenkin yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Miten he löytäisivät toisensa? Etsivä löytää, sanotaan. Mutta se vaatii kyllä suurta aktiivisuuta, jota taas ei esim. masentuneella ole. Toivoisin helpotusta oloosi, toivoisin osaavani auttaa, mutta en löydä oikeita sanoja/neuvoja. Ymmärrän sinua kuitenkin hyvin.
Olisiko juuri huono itsetunto tuon kelpaamattomuuden tunteen takana. Älä ainakaan anna kenenkään käyttää itseäsi hyväksi. Pyydä, ettei tämä juoppolalli enää ota sinuun yhteyttä.
Kyllä sinä kelpaat, juuri sellaisena kuin olet. Sinussa on varmasti vaikka kuinka paljon hyvää, mieti niitä asoita ja kehu niistä itseäsi. Kaikissa meissä on puutteemme, heikot kohtamme, mutta myös vahvuutemme. Yritetään hyväksyä itsemme kaikkine puutteinemmekin. Jokaisessa on jotain hyvää myös. Jokaisella on annettavaa muille. Et ole turha ihminen.