Olen kolmekymppinen nainen ja olen joutunut viime aikoina pohtimaan unettomuuden ongelmaa uudelta kantilta. Olen onnellisesti naimisissa ja olemme miettineet mieheni kanssa, yrittäisimmekö saada lasta? Miehelläni on jo ennestään kaksi kouluikäistä lasta, mutta hän on sitä mieltä, että jos haluan lapsen niin hän on siihen valmis.
Olen kärsinyt unettomuudesta enemmän tai vähemmän koko ikäni ja unettomuuttani on hoidettu myös lääkkeillä. Nukahtamislääkkeillä, melatoniinilla ja hypnoosissakin olen kerran ollut. Unettomuus on onneksi kausittaista, mutta välillä elän niin vähillä unilla, että väsymys alkaa jo vaikuttaa suorituskykyyn ja mielialaan alentavasti. Unettomuuteni on luonteeltaan useinmiten sellaista, että en saa iltaisin unta. Yleensä jään miettimään jotain asiaa ja uni karkaa...Välillä käy myös niin että nukun pari tuntia ja jos jostain syystä herään, niin en enää saakaan unta. Nukun myös hyvin kevyesti, eli herään helposti ääniin ja valoon. Eli vaikka toisinaan voisin vielä aamulla nukkua muita pidempään, herään siihen, kun mies ja lapset kolistelevat ja puhuvat, jolloin uneni jää vajaaksi myös aamusta. Käytän korvatulppia silloin tällöin, mutta puoliunessa niitä on vaikea kaivaa korviinja kuulen äänet myös niiden läpi. Varsinaista koiranunta siis nukuttukin uni.
Tällä hetkellä alan olla sillä kannalla, että näin huonosti nukkuva ihminen ei voi lasta hankkia. Olen realisti ja tiedän, että vauvan kanssa valvotaan väkisinkin paljon. Miten saan yöruokinnan jälkeen unta, jos esimerkiksi vartin pikaisia päiväunia varten olen usein ensin tunnin odottanut nukahtamista? En siis yleensä nuku koskaan päivisin, vain aniharvoin kun ei enää muuten pysy "ihmisenä". Tiedän myös että pienen vauvan äideille sanotaan, että heidän pitää yrittää nukkua silloin kun vauva nukkuu. Miten se onnistuu, jos en vain nukahda? Vauvan kanssa ei lääkityksiä taida voida harrastaa? Enkä muutenkaan mielelläni ota lääkkeitä, koska niihin tottuu eikä vauvan kanssa voi tietenkään olla lääkkeissä, koska pitää olla toimintakykyinen. Pelkään uupuvani niin totaalisesti jo raskausaikana, että en pysty huolehtimaan enää lapsesta enkä itsestäni, saatika muista perheenjäsenistä tai suhteesta. Tiedän että mieheni varmastikin auttaa parhaansa mukaan vauvan hoidossa, mutta hänkään ei voi auttaa minua nukkumaan, jos en vain pysty nukkumaan. Jos olisin viisikin vuotta nuorempi, niin tiedän että jaksaisin valvoa paremmin, mutta olen huomannut että nykyään sitä jaksaa valvoa paljon vähemmän kuin ennen.
Löytyykö tästä maasta samanlaisesta ongelmasta kärsiviä ihmisiä? Unettomuudesta kärsiviä äitejä? Tai tulevia äitejä? Miten olette pystyneet nukkumaan? Vai onko tosiaankin niin, että hormonit saavat naisen nukkumaan jopa siinäkin tapauksessa, että on koko ikänsä ollut uneton? Kaipaisin todellakin hyviä neuvoja tähän asiaan. Mitään "kyllä sitä nukkuu, kun on riittävän väsynyt" -kommentteja en tarvitse, koska olen nekin neuvot jo moneen kertaan vääriksi todistanut. Ihminen ei välttämättä nuku väsyneenäkään.
Kiitokset vastauksista. En usko olevani ainoa, jota asia huolestuttaa, varsinkin kun unettomuus on maassamme nykyään niin yleistä.
Olen kärsinyt unettomuudesta enemmän tai vähemmän koko ikäni ja unettomuuttani on hoidettu myös lääkkeillä. Nukahtamislääkkeillä, melatoniinilla ja hypnoosissakin olen kerran ollut. Unettomuus on onneksi kausittaista, mutta välillä elän niin vähillä unilla, että väsymys alkaa jo vaikuttaa suorituskykyyn ja mielialaan alentavasti. Unettomuuteni on luonteeltaan useinmiten sellaista, että en saa iltaisin unta. Yleensä jään miettimään jotain asiaa ja uni karkaa...Välillä käy myös niin että nukun pari tuntia ja jos jostain syystä herään, niin en enää saakaan unta. Nukun myös hyvin kevyesti, eli herään helposti ääniin ja valoon. Eli vaikka toisinaan voisin vielä aamulla nukkua muita pidempään, herään siihen, kun mies ja lapset kolistelevat ja puhuvat, jolloin uneni jää vajaaksi myös aamusta. Käytän korvatulppia silloin tällöin, mutta puoliunessa niitä on vaikea kaivaa korviinja kuulen äänet myös niiden läpi. Varsinaista koiranunta siis nukuttukin uni.
Tällä hetkellä alan olla sillä kannalla, että näin huonosti nukkuva ihminen ei voi lasta hankkia. Olen realisti ja tiedän, että vauvan kanssa valvotaan väkisinkin paljon. Miten saan yöruokinnan jälkeen unta, jos esimerkiksi vartin pikaisia päiväunia varten olen usein ensin tunnin odottanut nukahtamista? En siis yleensä nuku koskaan päivisin, vain aniharvoin kun ei enää muuten pysy "ihmisenä". Tiedän myös että pienen vauvan äideille sanotaan, että heidän pitää yrittää nukkua silloin kun vauva nukkuu. Miten se onnistuu, jos en vain nukahda? Vauvan kanssa ei lääkityksiä taida voida harrastaa? Enkä muutenkaan mielelläni ota lääkkeitä, koska niihin tottuu eikä vauvan kanssa voi tietenkään olla lääkkeissä, koska pitää olla toimintakykyinen. Pelkään uupuvani niin totaalisesti jo raskausaikana, että en pysty huolehtimaan enää lapsesta enkä itsestäni, saatika muista perheenjäsenistä tai suhteesta. Tiedän että mieheni varmastikin auttaa parhaansa mukaan vauvan hoidossa, mutta hänkään ei voi auttaa minua nukkumaan, jos en vain pysty nukkumaan. Jos olisin viisikin vuotta nuorempi, niin tiedän että jaksaisin valvoa paremmin, mutta olen huomannut että nykyään sitä jaksaa valvoa paljon vähemmän kuin ennen.
Löytyykö tästä maasta samanlaisesta ongelmasta kärsiviä ihmisiä? Unettomuudesta kärsiviä äitejä? Tai tulevia äitejä? Miten olette pystyneet nukkumaan? Vai onko tosiaankin niin, että hormonit saavat naisen nukkumaan jopa siinäkin tapauksessa, että on koko ikänsä ollut uneton? Kaipaisin todellakin hyviä neuvoja tähän asiaan. Mitään "kyllä sitä nukkuu, kun on riittävän väsynyt" -kommentteja en tarvitse, koska olen nekin neuvot jo moneen kertaan vääriksi todistanut. Ihminen ei välttämättä nuku väsyneenäkään.
Kiitokset vastauksista. En usko olevani ainoa, jota asia huolestuttaa, varsinkin kun unettomuus on maassamme nykyään niin yleistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse löysin avun sitä kautta. Toki tutkimuksille tuli hintaa, mutta oli joka euron väärti.
minulla on ollut samantyyppistä unettomuutta. Tiedän mitä se tuska on!. Itseä auttoi jonkin verran jooga, vyöhyketrapia jne. Unettomuus oli välillä aivan totaalista...keskittymyskyky aivan nollassa, mieli maassa jne. Meillä oli myös lapsettomuus ongelmaa ja kävimme läpi paljon rankkoja hoitoja (osa unettomuudesta johtuikin varmaan myös siitä sekä kovasta työstressistä). Saimme kuitenkin lapsen ja itse etukäteen mietin miten mahdan jaksaa kun unettomuutta ollut niin paljon. Toisaalta tiesin että jaksan lapsen kanssa helpommin kun tiedän mitä vähä unisena oleminen ja yövalvominen on. Minulla on mennyt ihan hyvin. Lapsi tosin nyt 1v. ei nuku öitä hyvin, heräilee moneen kertaan ja välillä olenkin tosi väsynyt. Kuitenkin siinä mielessä ihanaa että unen saan nykyisin melkein heti kun siihen on mahdollisuus. en tiedä johtuuko hormooneista, elämäntilanteesta(etten ole töissä) vai vaan siitä että pienen lapsen kanssa todella on niin väsynyt että uni vaan tulee kun saa mahdollisuuden...ns.luonto korjaa tämän asian. Joten rohkaisen sinua lapsen hankintaan mikäli lapsia haluat. Ei unettomuutta kannata pitää esteenä koska vauvan syntymä muuttaa ihmistä ja hänen nukkumistaan tosi paljon..suuntaan taikka toiseen. Myös vyöhyketerapiaa, homeopatiaa, akupunktiota, joogaa suosittelen sinulle lämpimästi!
Kiitos vastauksestasi! :)
Mietin itsekin myös sitä, että ehkä sitä jaksaa paremmin olla vauvan kanssa kotona, kun ei ole silloin pakko lähteä myös töihin. Töissä pitää olla kuitenkin aina skarppina ja täysissä voimissa, jos meinaa työnsä hoitaa. Vauva tuskin välittää siitä, jos on jäänyt ripsivärit laittamatta ja hiukset sojottaa. :)