Olen ollut muutaman kuukauden ihastunut erääseen, välillä tunne on ollut lähes kestämätön kun en ole uskaltanut kertoa hänelle tunteistani. Päivittäin hän on tämän koko ihastumisaikani ollut mielessäni, joinakin päivinä taukoamatta. Ihastus on tuntunut ajoittain jopa pakkomielteeltä.
Katseiden vaihtamista yms. pientä (josta ei varmaksi voi tulkita yhtään mitään) lukuunottamatta ihastukseni ja minun välillä ei ole tapahtunut mitään. Luultavasti juuri sen takia olen jo alkanut "tahtomattani" luovuttamaan ja ihastumiseni on hiukan laimentunut. Tuntuu kuin olisin saanut järkeäni takaisin, osaan jo keskittyä muuhunkin ja ajatella ihastuksen lisäksi paljon enemmän kaikkea muutakin kuin vaikka kuukausi sitten.
MUTTA. Nyt kun olen alkanut siis vähän "päästä yli", niin minusta tuntuu että tämä ihastukseni on alkanut kyttäillä minua entistä enemmän, ja sekös tekee kaikesta ristiriitaista, sillä näen tuon takia taas enemmän toivoa. Kertokaahan psykologit, mistä mahtaa olla kyse? Onko todennäköisempää, että hän on huomannut ihastukseni häneen vähentyneen, ja siksi koittaa jostain syystä saada taas huomiotani enemmän? Vai onko vaan niin, että haluan kuitenkin alitajuisesti antaa itselleni toivoa ja ehkä jotenkin huomaamattani käyttäydyn niin, että hän taas katselee minua selvästi enemmän? Tietoisesti en tätä ainakaan tee. Ainoa minkä varmuudella nyt tiedän, on se etten ole enää niin ihastunut kuin vielä kaksikin viikkoa sitten.
Katseiden vaihtamista yms. pientä (josta ei varmaksi voi tulkita yhtään mitään) lukuunottamatta ihastukseni ja minun välillä ei ole tapahtunut mitään. Luultavasti juuri sen takia olen jo alkanut "tahtomattani" luovuttamaan ja ihastumiseni on hiukan laimentunut. Tuntuu kuin olisin saanut järkeäni takaisin, osaan jo keskittyä muuhunkin ja ajatella ihastuksen lisäksi paljon enemmän kaikkea muutakin kuin vaikka kuukausi sitten.
MUTTA. Nyt kun olen alkanut siis vähän "päästä yli", niin minusta tuntuu että tämä ihastukseni on alkanut kyttäillä minua entistä enemmän, ja sekös tekee kaikesta ristiriitaista, sillä näen tuon takia taas enemmän toivoa. Kertokaahan psykologit, mistä mahtaa olla kyse? Onko todennäköisempää, että hän on huomannut ihastukseni häneen vähentyneen, ja siksi koittaa jostain syystä saada taas huomiotani enemmän? Vai onko vaan niin, että haluan kuitenkin alitajuisesti antaa itselleni toivoa ja ehkä jotenkin huomaamattani käyttäydyn niin, että hän taas katselee minua selvästi enemmän? Tietoisesti en tätä ainakaan tee. Ainoa minkä varmuudella nyt tiedän, on se etten ole enää niin ihastunut kuin vielä kaksikin viikkoa sitten.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsekin olen ihastunut erääseen naiseen ja se on minulle pakkomielle. Ajan hänen asuntonsa ohi ainakin pari kertaa päivässä että näkisin onko hän kotona. Minäkin olen miettinyt että nyt kun en enää tekstaa hänelle niin usein niin olisiko hän kiinnostunut minusta enemmän.... kerroin hänelle että olen ihastunut häneen mutta hän oli vain melko vaivautunut...
Meneekö miehelle vai naiselle ? Jotain muuta infoa :)
on ihastunut myös sinuun...ehkä :)
Mitä vaikeatulkintainen tarkoitat tuolla "ihastukseni on alkanut kyttäillä minua entistä enemmän", millaista kyttäilyä?
Mulle tuli sellainen tunne, että teidän ihastus on molemminpuolista ;)
Katselee mua taas enemmän mitä tässä aiempina viikkoina on katsellut... On jäänyt monesti kiinni siitä vilkuilusta ja tuntuu että molemmat hämmennytään vähän aina silloin. En kehtaa tuijottaa itsekään pidempään.
Ok, ymmärrän hyvin tilanteesi.
Millaisessa tilanteessa te tapaatte? Koulu, työpaikka tms.? Oletko muuten nainen vai mies?
A "Onko todennäköisempää, että hän on huomannut ihastukseni häneen vähentyneen, ja siksi koittaa jostain syystä saada taas huomiotani enemmän?"
Hän ei voi nähdä ihastumisesi tasoa, vaan ainoastaan käytöksesi muutoksen. Mutta jos ihminen ei ole itsekin ihastunut toiseen niin yleensä(koskaan) ei pyritä lisäämään toisen ihastumista tällätavoin. ellei sitten ole paha persoonallisuushäiriö. avainsana "jostain syystä".
B "Vai onko vaan niin, että haluan kuitenkin alitajuisesti antaa itselleni toivoa ja ehkä jotenkin huomaamattani käyttäydyn niin, että hän taas katselee minua selvästi enemmän?"
mahdollisesti, mutta hän ei näe syitä eikä seurauksia eikä sinun tunteitasi vaan ainoastaan käytöksesi. Eli huomaamattomalla käytöksellä olisit saanut selvästi enemmän katselua (heh heh). ->selvästi kiinnostunut sinusta.
C "Nyt kun olen alkanut siis vähän "päästä yli", niin minusta tuntuu että tämä ihastukseni on alkanut kyttäillä minua entistä enemmän"
Olet varmaan jotenkin rentoutuneempi kuin aikaisemmin ja käytöksesi on muuttunut.-> kohta B ja/tai A
D muu syy, esim. vähemmän yleisöä kuin ennen, hänellä vähemmän muuta aivoja rasittavaa ajateltavaa, planeettojen liikkeet, hänenkin ihastumisensa taso vaihtelee, kevät on tulossa ? who knows ?
Tuli sulta. En tiedä miten suhtautuisin, onhan tuo mahdollista, mutta ei välttämättä? C-kohta ehkä varmimmin noin, muista en uskalla sanoa mitään... Kiitos kuitenkin vastauksistasi! Kyllähän musta tuntuu, että ihastus olisi ainakin jossain määrin molemminpuolista, mutta en saa varmuutta asiaa pohtimalla vain :(
Kirjoitit että olet pikkasen "päässyt yli" mutta silti kyllä seuraat "kyttäileekö" hän sinua? ole rehellinen itselles :)
yleensä jos joku tuijottaa, sen huomaa ja sitä sitten katsoo takaisin. Koska olet ihastunut et voi olla täysin varma niistä,
on mahdollista että katseet jne. eivät merkkaa hänelle samalla tavalla. On mahdollista että asioita jotka sinulle merkkaa todella paljon, hän ei edes huomaa. Toki hän saattaa ollakin ihastunut mutta et tiedä sitä, joten tuo kuulostaa vielä toiveajattelulta.
Ei kannata tunteista heti käydä heittämässä suoraan tiskiin, on todennäköistä että jos hän ei ole valmiiksi kiinnostunut, antaa sinulle pakit vain koska olet vähän turhan edellä asioissa. Kannattaa tutustua ja antaa hänelle mahdollisuus tutustua. Ette kuitenkaan ole väleissä jossa ihastuminen olisi järjellistä vaan pohjautuu vielä suht pinnallisiin asioihin
Kysy häntä kahville, leffaan, jotain? eihän sen väliä. Jos hän lähtee, hän tahtoo myös tutustua. Jos ei niin elämä jatkuu. Liiat haaveilut,mielikuvitus, päänsisäinen ajattelu kun ei ole kovin terveellistä. Ja yleensä kun ihastuksen kohdetta oppii tuntemaankin tunteet helpottaa, on varmempi eikä tarvitse analysoida pelkkiä katseita. Katseet kun ei vielä varsinaisesti merkkaa paljonkaan.
"Kirjoitit että olet pikkasen "päässyt yli" mutta silti kyllä seuraat "kyttäileekö" hän sinua? ole rehellinen itselles :)"
Tarkoitin "vähän yli pääsemisellä" sitä, etten enää välitä NIIN paljon, en ole ihastunut yhtä voimakkaasti kun aiemmin. En enää ajattele häntä miltei jatkuvasti jne. Toki olen edelleen ihastunut, ei se hetkessä kokonaan katoa, ihastus ei vaan enää ole niin hullua ja järjetöntä. Tuskinpa olisin tänne kirjoittanutkaan jos en enää mitään häntä kohtaan tuntisi, enkä häntä tahtoisi jos mahdollisuus vaikka tarjottimella eteeni kannettaisiin ;) Eli kyllä, huomaan ja jonkin verran seuraan "kyttäilyä", mutta en jaksa reagoida enää yhtä tunteella...
Kiitos (kaikille) neuvoista ja mielipiteistä!
hei
Ota huomioon, että tämä toinen osapuoli ei tiedä sinun tunteistasi yhtään sen enempää kuin sinä hänen. Ehkä huomannut että sinäkin katselet tms, eli siis voi olla ihastunut tai sitten ei. Näihin juttuihin vaikuttaa todella paljon ympäristö ja luonteenpiirteet. Eli ei varmaa vastausta. Jos haluat tutustua tähän henkilöön niin "hiljaa hyvä tulee".
Ja vielä sen verran, että ihminen pystyy halutessaan kontrolloimaan tunteitaan, kunhan ei jätä niitä käsittelemättä. Vaatii paljon henkistä kapasiteettia, mutta onnistuu. Kokeile, et hävitä mitään. Voit päättää olla iloinen, surullinen, ihastunut tai olla olematta alun jälkeen mitään näistä.
"Ota huomioon, että tämä toinen osapuoli ei tiedä sinun tunteistasi yhtään sen enempää kuin sinä hänen. Ehkä huomannut että sinäkin katselet tms, eli siis voi olla ihastunut tai sitten ei."
Nimenomaan. Sitä oikeastaan ajoinkin tuossa aloituksessa takaa. Mietin, onko nyt hänen "kyttäyksensä" vain sitä, että hän on ennen huomannut minun katselevan enemmän ja nyt uteliaana tavallaan "ihmettelee" kun en enää tuijottele yhtä paljon. Hän on siis viime aikoina useasti katsonut ensin minua, olen tuntenut että minua tuijotetaan -> katsonut siihen suuntaan ja huomannut hänen katselevan kohti. Aikaisemmin se oli korkeintaan toisinpäin, välillä hän ei edes vastannut katseeseeni.