selviänkö hengissä siitä??!!

Itsekkin vasta sain ensimmäisen lapseni ja selvisin hengissä sekä synnytys oli helppo.Suunnittelin etukäteen miten haluan synnyttää jne.mut mikään ei menny käsikirjotuksen mukaan.Joten ei kannata kauheasti etukäteen miettiä miten synnyttää,kokeilee sit ku on synnyttämässä mikä tuntuu hyvältä.Tsemppiä sulle!

Omasta synnytyksestäni on nyt aikaa kuukausi. Nyt sängyssä tuhisee mitä ihanin pikku prinsessa. En osannut jännittää synnytystä etukäteen, ja näin jälkeenpäin ajtellen, ei ollut syytäkään. Kivuliain vaihe oli avautumisvaihe supistuksineen, mutta senkin kesti hyvin, ja pahimmassa vaiheessa toi "pelastuksen" epiduraali. Ponnistusvaihe ei sitten yllätyksekseni ollutkaan kivulias, ja kroppa ikäänkuin pisti minut ponnistamaan. Koko synnytykseni kesti 7h ja 38min. Synnytin aika perinteisesti, puoli-istuvassa asennossa sängyssä. Synnytystä on tosiaan ihan turha "suunnitella" etukäteen, antaa luonnon ohjailla, ja luottaa ammattitaitoisiin kätilöihin. Tsemppiä sinulle!!

Minä pelkäsin synnytystä todella paljon.
Minua auttoi se kun hain paljon tietoa synnytyksestä, luin tarinoita synnytyksistä, miten eri naiset olivat kokeneet synnyttämiset.
Tiesin siis melko paljon synnytyksestä kun sen aika tuli...
Mielestäni on tärkeää, ettet liikaa tarraudu
ns. kauhu tarinoihin, vaan muistat sinun synnytyksesi on ainutlaatuinen ja vain juuri sinun. Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan... tänä
päivänä synnyttäminen varsinkin sairaalassa on turvallista. Kohtuutonta kipua ei kenenkään tarvitse sietää...
Minun kokemukseni on, että kyllä synnytys sattui,
mutta koko ajan minua auttoi ajatus, että kun
selviän yhdestä supistuksesta, vauva on "lähempänä" ja kun selviän yhdestä ponnistuksesta... koko "toimitus" on kohta ohi.
Minun eka supistukseni tuli n. 03.00 yöllä ja
poikamme oli maailmassa klo 17. Tuo aika meni
tosi nopeasti... Kivunlievityksenä käytin
lämmintä suihkua, lämpögeelipusseja ja epiduraali
puudutusta. Ja rauhallinen hengittäminen supistuk-
sen aikana oli yksi parhaista lääkkeistä, ja tietysti unohtamatta miestä joka piti lähellä.
Joku läheinen on hyvä ottaa synnytykseen mukaan.
Ihan oikeasti, minä pidin synnytystä ihan kamalana
asiana, itkin monet itkut, mutta voin jälkeen
päin vain todeta on yksi elämäni huippukohdista.
Olo oli kuin olisin voittanut maratonin!!!!
Tsemppiä sinulle!!!!

Kuten muutkin ovat kertoneet, ei synnytystä paljon kannata suunnitella. Itselläni oli kaikenlaisia suunnitelmia ja ideoita miten selviän synnytyksestä. Kun koitti aika synnyttää, niin siinä samassa unohtui kyllä kaiken näköiset suunnitelmat ja tein niin kuin hyvältä tuntui. Ja kätilö antoi hyviä vinkkejä vieressä.
Luota itseesi ja kätilöihin, he kyllä kertovat vaihtoehdoista ja auttavat.
Hyvin se menee, aivan varmasti. Tsemppiä!