Taiteen tekeminen kuin huumetta

Mun mielestä taiteen tekeminen on positiivinen asia. Taide niin kuin huumetta, ilman
ikäviä sivuvaikutuksia, paitsi, että siitäkin tulee riippuvaiseksi.
Maalaan öljyväreillä ja jonkin verran piirrän lyijykynätöitäkin.
Luonteeltani olen realisti, hieman surrealisti.
Maalaan erilaisia maisemia, katunäkymiä, englantilaistyylisiä maalaismaisemia, asetelmia,
kukkia ja myös muotokuviakin. Muotokuvamaalaus on erityisen antoisaa.
Mies kun olen, niin tietenkin maalaan muotokuvia naisista.
Elävää mallia ei ole, joten valokuvista olen maalanut, kun on yksinäinen luova persoona.
Muotokuvien maalaaminen on erityisen antoisaa, rentouttavaa, mutta samalla myös vaativaa.
Koskaan en ole tyytyväinen lopputulokseen, vaan asetan tavoitteen joka kerta hivenen ylemmäs.
Vaikka taiteessa ei tarvi pyrkiä valokuvamaiseen tarkkuuteen, niin muotokuvissa
yritän saada aikaan mahdollisimman hyvän ja luonnollisen lopputuloksen.

Toinen hieno asia taiteen luomisessa on vapaus, voi maalata synergisiä ja utopistisia
mielikuvitus maailmoja vailla yhteyttä todenperäisyyteen.
Taulun aihe voi olla vaikkapa jostakin tuntemattomasta kaukaisella galaksilla
sijaitsevan planeetan pinnalta tai mitä tahansa.
Vain taiteilijan mielikuvitus on rajana maalauksen aiheessa.
Tai sitten voi maalata vanhoja ruosteisia traktoreita, maamoottoreita, höyrykoneita, muinaisia ruosteisia auton raatoja ja muuta vastaavaa.

Maailma on täynnä aiheita, joista voi maalata taulun. Koskaan ei voi sanoa, että kaikki aiheet on maalattu
ja voin lopettaa maalaamisen.
Koskaan ei myöskään tarvitse sanoa, että ei ole mitään tekemistä.