Halusin ihan kysyä tällasta asiaa,että miten olette mummoina uusperheissä?Otatteko uusperheen lapset samalla tavalla kuin omat lapsenlapsenne?
ihan vaan uteliaisuuttani kyselen...
Itse olen ns uusperheessä ja minun lapsillani ei ole mummoa,puolisolla 2 lasta ja äiti elossa.Tämä mummo ei halua olla minun lasteni kanssa missään tekemisissä.Vaan pelkästään omien lastenlastensa kanssa.
ihan vaan uteliaisuuttani kyselen...
Itse olen ns uusperheessä ja minun lapsillani ei ole mummoa,puolisolla 2 lasta ja äiti elossa.Tämä mummo ei halua olla minun lasteni kanssa missään tekemisissä.Vaan pelkästään omien lastenlastensa kanssa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ole vielä lastenlapsia, mutta toivon niitä pian saavani. Kun ja jos saan omia lastenlapsia, he ovat elämässäni ensi sijalla aivan kuten omat lapsenikin ovat olleet ja ovat. Se ei tarkoita, että inhoaisin muitakaan lapsia, mutta on mahdotonta ja luonnotonta luoda kaikkiin maailman tai edes tuttavapiirin lapsiin samanlaista suhdetta kuin omiinsa.
Usein mummot ovat jo niin väsyneitäkin, että omissa lastenlapsissa riittää aivan tarpeeksi puuhaa. Eikä pienestä eläkkeestä voi ostaa lahjoja yms. muille kuin omille.
Jokainen mummo saakoon itse ratkaista tämänkin asian niin kuin parhaaksi näkee.
Eihän siinä ole mistään ostamisesta ja lastenhoidosta kyse, mutta totta se on että on mummo ja pappa myös uusioperheessäkin samalla tavalla kaikille lapsille. - Sattui niitä ennenvanhaankin uusioperheitä muodostumaan. Ennen puhuttiin sisar- ja velipuolista, äiti- ja isäpuolesta, mutta kaikki tuo ajan kuluessa muuttui käytännössä niin, että olimme sisaruksia ja vanhempamme olivat äitejä ja isiä siinä missä muutkin. Ja nyt nämä samat sisarukset tätejä ja setiä kuten mekin mummo ja vaari lastenlapsillemme, olipa kyseessä ensimmäisen perheen lapset tai uusioperheen lapset. Jokainen on yhtä rakas.
Siis maailmasta löytyy empatiakykyisiäkin ihmisiä vielä ;)
Tuo oli todella hienoa kuulla.Luulen että se oo aika iso pointti tässä hommassa miten kotona on puhuttu muista.Kuinka arvostettu muita jne.Kun jokainen ihminen on kuitenkin kokonainen,ei puolikas.
kuinka voisin olla mummo muille kuin omien lasteni lapsille. Jokaisella ihmisellä on oikeus omiin vanhempiinsa ja isovanhempiinsa, vaikka nämä olisivat kuolleetkin.
Tunteita ei pidä teeskennellä. Omat lapset ja lapsenlapset herättävät sellaisia tunteita, mitä muut eivät herätä.
Tavaraa voi antaa vaikka kenelle, hoitaa voi ketä tahansa, rakastaakin. Mutta mummo voi olla vain omilleen. Lastenkin on hyvä oppia se, ettei sitten perinnönjaossa tule ikäviä yllätyksiä.
Minulla on omia lapsenlapsia neljä kappaletta,heille olen mummo.Avomiehellä on kaksi lapsenlasta,heille olen papan kaveri,etunimellä.Heillä on omat mummo ja mummi,joten etunimi riittää minulle.
Kaikki nämä lapsenlapsemme ovat tervetulleita meille,riippumatta siitä kumman ovat biologisesti.Kaikille ostin joululahjat ja hoitanutkin olen kaikkia.Avomiehen lapsenlapsia vähemmän kuitenkin,kun on ne mummo ja mummi lähempänä ja mielellään hoitavat.
Omat lapsenlapseni pitävät avomiehestäni,hän on heille myös etunimellä.Tapaavat häntä kuitenkin enemmän kuin pappaansa ja ovat hyvin sopeutuneet siihen että avomies asuu minun kanssani.Kun soittelevät kyselevät onko X kotona,mitä puuhaa,mitä hänelle kuuluu.
Olen myös uusperheen mummo"puolikas". Miehelläni on kolme lapsenlasta. Miehen kahden lapsen kanssa en ole koskaan asunut, he ovat olleet aikuisia tullessani heidän elämäänsä, ja vanhin lapsenlapsikin oli jo olemassa kun tutustuimme. Miehen lapsenlapset ovat olleet meillä joskus hoidossa, ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, minä pidän heistä ja he minusta. Mutta en minä heidän peräänsä ole soitellut tms., mies saa hoitaa sen yhteydenpidon. Näillä lapsosilla on siis myös omat biologiset mummit, joiden paikkaa en ole missään nimessä halunnut viedä.
Mutta, kun oma vanhempi lapseni sai ensimmäisensä, niin voi sitä tunnetta. Melkein tunsin syyllisyyttä onnestani, mutta en sitten kuitenkaan: meinasin haljeta ilosta. Ja se pieni ihminen saa niin ihmeellisen tunteen minuun, etten olisi uskonut. Ei voi mitään, ei se vaan ihan sama ole.
on aivan erillainen kuin aikuisen.
Mumun ja lapsenlapsen ikäero no noin 57-61vuotta. Ikäero on niin fyysinen kuin psyykkinen. Mummut on luotu kykeneviksi pienten lasten kanssa elämiseen. Kun tekniika alkaa hallitsemaan ja rahalla hankitaan aika ja ystävyys putoaa mummut kelkasta. Aikuisten vaatimuksiin kykenee sanomaan ei, nyt kykene /ei ole rahaa, mutta lapselle ei sitä saa sanottua, niin jää mummun paikka ostamatta.
Tosin on vanhempikin, jotka pitävä oikeutettuna hinnoittaa aika, jonka lapsenlapset saavat vietää isovanhempien kanssa. Viimeistään hinnoitus taksat ilmaantuvat kun lapset itse alkavat vaatia.
ole liikaa mummuja, minä olen niinsanottu varamummu sisaren lapsen lapsile, minulla ei ole vielä omia lastenlapsia, mutta toivon jonain päivänä olevani oikea mummi.
Varamummona en vie kenenkään paikkaa, vaan olen tarvittaessa käytettävissä esim. hoito tarpeessa, vaikka näillä neljällä lapsella on oikeat kaksi mummua ja pappaa, niin nämä lapset itse ovat antaneet minulle kunnia nimen mummi ja miehenikin on saanut ukki nimen, olen ylpeä nimityksestä, vaikka korjaankin usein lapsille, että olen varamummi.
Oikeat mummit ja ukit eivät todellakaan ole / tarvitse olla kateellisia, kaikille varmaan riittää huoltamista/ rakastamista näistä lapsista.
Aloittajan kysymykseen en ehkä ole oikea vastaamaan, mutta en voisi ajatella etten ottaisi samoin vastaan uusioperheen lapsia, lapset ovat lapsia niin vähän aikaa, eikä eron syy varmaan koskaan ole lasten aiheuttamaa, nykymaailma on vaan tätä ja se on hyväksyttävä, lapset ovat ihania!
Kun olen uusperheen luona kyläilemässä, huomioin tietysti (myös lahjoin) kaikki perheen lapset.
Yleensä yökylään tulee sitten ns biologiset lapsenlapset, niitä sitten hemmotellaan silloin kuten mummoloissa kautta maan yleensä tehdään.
Mitä sitä edes kysytään tällaista, eikö näin sitten yleensä käyttäydytä?
No, näyttää olevan kaikenlaisia ihmisiä maailmassa.
Ainakaan täällä.Meillä ei ole edes anoppi käynyt kylässä,koska täällä minun lapseni.Olemme muutaman kerran käyneet anopin luona silloin joskus.Nyt en enää sinne mene,koska en ole sinne tervetullut lasteni kansa.Ei hän sitä suoraan sano mutta...rivien välistä voi lukea.
Ehkä kuitenkin kyse omalla kohdallani onkin siitä,että tämä anoppi vihaa minua koska olen vienyt hänen poikansa ns.ja hänen poikansa sattuu asumaan minun ja lapsieni kanssa.Mutta ei se kuitenkaan ole minun lasteni vika tai kenenkään muunkaan.
Kateus vie kalatkin vedestä.
kannattaisi ottaa asioista selvää eikä antaa mielikuvituksesi laukata. Teet vahinkoa eniten miehellesi, itsellesi ja lapsillesi kiukuttelemalla luultavasti aivan perättömistä asioista.
tällainen uusperhe lapsi. Pidämme lasta samanarvoisena kuin muitakin, 3 lasta, lasta ei saa syrjiä sen vuoksi että vanhemmat ovat eronneet. Muistamme syntymäpäivinä ja jouluna ihan niinkuin muitakin.
Saisi puolisosi äiti mennä itseensä ja miettiä vähän tarkemmin, antaa tyhmän kuvan itsestään kun alkaa lapsia erottelemaan. Nuorilta vaaditaan käytöstapoja mutta mummot saavat näköjään tehdä mitä haluavat.
Läheisriippuvainen tuntuu tuo mummo muutenkin olevan.
Toivottavasti omat lapsesi eivät joudu kärsimään siitä, ettei tämä mummo halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Vierailutkin koko porukalla menevät kyllä vaikeiksi jos mummo vaan omille lapsenlapsilleen hössöttää "pullaa ja mehua" eikä ole huomaavinaan sinun lapsiasi! Muuten kyllä lapset ymmärtävät että mummo on näille lapsille mummo, ei heille, mutta törkeästi käyttäytyminen tai huomioitta jättäminen on kyllä lapselle käsittämätön ajatus. Mitä mummo ajattelee sinusta, haluaako olla kanssasi tekemisissä? Onko asialla tekemistä jotain sen kanssa, ettei mummo hyväksy poikansa eroa, täten ei teitäkään?
Minulla ja miehelläni on yhteensä viisi lastenlasta. Olemme mummi ja ukki kaikille lapsille, ja olen siitä iloinen.
Tasapuolinen kohtelu on ollut itsestään selvää, ei tulisi mieleenkään jaotella lapsia "sinun ja minun" lapsenlapsiin.
mummoile vaan ihan niin kovasti kuin tunnet hyväksi. Se ei ketään vahingoita.
Minä vasta odottelen omien lasteni tekevän puolisovalintansa, joka tapauksessa ehdokkaat on jo katsottuna ja jonkun mukana näyttäisi tulevan pari lastakin valmiina. Otan tietysti innolla perheeseen ja sukuun nämä kaikki uudet ihmiset, jotka ovat lasteni valintoja ja heille rakkaita. Lapset ja lapsipuolet tulevat kuulumaan heidän perheisiinsä ja siis minunkin, niinhän se suku muodostuu ja kautta aikojen on sukuun kuuluviksi laskettu myös lapsipuolet ja uudet puolisot. Minusta juuri lapsipuolet erityisesti tarvitsevatkin meidän kaikken läheisten rakkauden, koska he ovat joutuneet jo kokemaan yhden perheen rikkoutumisen.
Miksi en rakastaisi lapseni puolison lapsia yhtälailla kuin biologisia lapsenlapsia? Samaa perhettähän he ovat, ja rakastetaanhan adoptiolapsiakin! Lapselle olisi varmasti hirvittävä kokemus huomata että hän on vähemmän rakastettu ja eri asemassa kuin perheen muut lapset. On sivuseikka, kutsutaanko minua mummuksi vai joksikin muuksi, ja nimityksen valinta on heidän asiansa, ei minun.
Miehelläni on 1,3v lapsenlapsi ja minun lapsenlapseni on 5,5kk. Mieheni oli leski tavatessamme joten hänen lapsenlapsellaan ei ole kuin yksi mummi.
Minä tykkään kummastakin lapsesta ja mieheni lapsenlapsi on usein meillä kun asuvat ihan lähellä. Ostan kummallekin aina kun ostan jotain. Mutta niin se vaan on, että biologinen lapsenlapsi on rakkaampi vaikka toinenkin on rakas. Mutta koskaan en tule näyttämään näille lapsukaisille, että toinen on rakkaampi, nämä lapsethan tulevat olemaan leikkikavereita aikanaan. Ainakin silloin kun ovat yhtäaikaa meillä.