Jos joku vieläkin epäilee, onko hoidollisia huostaanottoja olemassa, voi pohdinnan pohjaksi ottaa vaikka otteen eduskunnan istuntopöytäkirjasta tältä vuodelta. Keskustelussa käsitellään psykiatrisia lapsipotilaita, joista kuitenkin suurin osa on neurologisten oireyhtymien lapsia:
"
Päivi Lipposen kirjallinen kysymys 85/2009
KK 85/2009 vp - Päivi Lipponen /sd
Lastenpsykiatrisen intensiivisen hoidon riittävyys
Eduskunnan puhemiehelle
Lasten intensiivistä psykiatrista hoitoa on niukasti saatavilla. Erikoispiirteenä on se, että terveydenhuollon puolelta nämä mielenterveysongelmiin hoitoa tarvitsevat lapset siirretään sosiaalitoimen puolelle, vaikka kysymys ei ole lastensuojeluasiasta. Kun lapsen terveydenhuollon tarve siirtyy sosiaalitoimen vastuulle, lapsi on tapana ottaa huostaan.
Esimerkkitapauksessa lapsi on saanut hoitoa Auroran lastenpsykiatrisessa sairaalakoulussa ja sen jälkeen alueensa koulun erityisluokalla. Aurorasta on annettu lapselle psykoterapiaa kahdesti viikossa neljän vuoden ajan. Nyt tämä hoito on lopetettu. Ainoaksi vaihtoehdoksi on suositeltu Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoitoa Pitäjänmäen lastenkodissa. Jotta äiti saisi lapselleen lapsen tarvitsemaa hoitoa, äidin pitäisi suostua tämän huostaanottoon. Äiti ei halua suostua lapsen huostaanottoon. Kyseisessä tapauksessa äidin tukena toimivat sosiaaliviranomaiset toteavat, että mitään lastensuojelullisia perusteita huostaanotolle ei ole. Äiti on hyvin sitoutunut lapsensa hoitoon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa lastenpsykiatrista intensiivistä hoitoa ei ole tarjolla riittävästi,
miksi hoitoa tarvitsevat lapset siirretään terveydenhuollon puolelta sosiaalitoimen piiriin ja
miksi vanhemmat joutuvat antamaan lapsensa huostaan, että lapsi saa apua sairauteensa?
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2009
Päivi Lipponen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 85/2009 vp:
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa lastenpsykiatrista intensiivistä hoitoa ei ole tarjolla riittävästi,
miksi hoitoa tarvitsevat lapset siirretään terveydenhuollon puolelta sosiaalitoimen piiriin ja
miksi vanhemmat joutuvat antamaan lapsensa huostaan, että lapsi saa apua sairauteensa?
"
Päivi Lipposen kirjallinen kysymys 85/2009
KK 85/2009 vp - Päivi Lipponen /sd
Lastenpsykiatrisen intensiivisen hoidon riittävyys
Eduskunnan puhemiehelle
Lasten intensiivistä psykiatrista hoitoa on niukasti saatavilla. Erikoispiirteenä on se, että terveydenhuollon puolelta nämä mielenterveysongelmiin hoitoa tarvitsevat lapset siirretään sosiaalitoimen puolelle, vaikka kysymys ei ole lastensuojeluasiasta. Kun lapsen terveydenhuollon tarve siirtyy sosiaalitoimen vastuulle, lapsi on tapana ottaa huostaan.
Esimerkkitapauksessa lapsi on saanut hoitoa Auroran lastenpsykiatrisessa sairaalakoulussa ja sen jälkeen alueensa koulun erityisluokalla. Aurorasta on annettu lapselle psykoterapiaa kahdesti viikossa neljän vuoden ajan. Nyt tämä hoito on lopetettu. Ainoaksi vaihtoehdoksi on suositeltu Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoitoa Pitäjänmäen lastenkodissa. Jotta äiti saisi lapselleen lapsen tarvitsemaa hoitoa, äidin pitäisi suostua tämän huostaanottoon. Äiti ei halua suostua lapsen huostaanottoon. Kyseisessä tapauksessa äidin tukena toimivat sosiaaliviranomaiset toteavat, että mitään lastensuojelullisia perusteita huostaanotolle ei ole. Äiti on hyvin sitoutunut lapsensa hoitoon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa lastenpsykiatrista intensiivistä hoitoa ei ole tarjolla riittävästi,
miksi hoitoa tarvitsevat lapset siirretään terveydenhuollon puolelta sosiaalitoimen piiriin ja
miksi vanhemmat joutuvat antamaan lapsensa huostaan, että lapsi saa apua sairauteensa?
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2009
Päivi Lipponen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 85/2009 vp:
Miten voi olla mahdollista, että Suomessa lastenpsykiatrista intensiivistä hoitoa ei ole tarjolla riittävästi,
miksi hoitoa tarvitsevat lapset siirretään terveydenhuollon puolelta sosiaalitoimen piiriin ja
miksi vanhemmat joutuvat antamaan lapsensa huostaan, että lapsi saa apua sairauteensa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Lastenpsykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen järjestämisvastuu on kansanterveyslain (14 §), mielenterveyslain (3 §, 4 § ja 5 §) ja erikoissairaanhoitolain (10 §) säännösten perusteella kunnallisella terveydenhuollolla. Kunnallisen terveydenhuollon on huolehdittava siitä, että mielenterveyspalvelut järjestetään sisällöltään ja laadultaan sellaisiksi kuin kunnassa tai kuntaliiton alueella esiintyvä tarve edellyttää.
Suomessa on sekä lastenpsykiatrisia sairaalapaikkoja että lastenpsykiatreja kansainvälisesti arvioiden enemmän kuin useimmissa Euroopan maissa. Lisäksi sekä kuntien sosiaali- ja terveystoimeen että sairaanhoitopiirien lasten- ja nuorten psykiatrian toimialoille on lisätty resursointia viime vuosina hoidon ja kuntoutuksen järjestämisvelvoitteen mahdollistamiseksi. Myös Kela on ohjannut varoja lasten ja nuorten terapioiden järjestämiseksi.
Lastenpsykiatrisen intensiivisen hoidon ongelma liittyy vaikeiden lastenpsykiatristen häiriöiden ja oireiden monimutkaiseen ja laaja-alaiseen kietoutumiseen koko lapsen elinympäristöön: kotiin, kouluun, hoitotahoon, sosiaalisiin suhteisiin muun muassa. Toistuvasti lastenpsykiatrisissa hoitopaikoissa joudutaan tilanteisiin, joissa käytettävissä olevin hoitomenetelmin ei lasta voida auttaa. Usein tarvitaan sekä lääketieteellisiä että lastensuojelullisia toimenpiteitä samanaikaisesti ja toisiinsa suunnitelmallisesti integroituina. Toistaiseksi tällaisia yhteistyömenetelmiä ei ole riittävästi käytössä.
Vuodesta 2008 on Kaste-ohjelmassa rahoitettu valtion varoin lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen tähtääviä hankkeita. Tämän vuoden kahdelle uudelle lasten ja nuorten hankkeelle on myönnetty avustusta yli 15 miljoonaa euroa. Kaste-ohjelman hankkeet ja kehittämisprojektit parantavat ja kehittävät nimenomaan lasten ja nuorten psykiatrisen hoitoverkoston integraatioita ja tavoitteellisuutta ja näin lisäävät lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen määrää ja saatavuutta koko maassa.
Pitkäjänteinen kasvatuksen ja hoidon sekä arjessa selviytymisen takaaminen edellyttää joissain tapauksissa lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. Sellaiset yksittäiset lastensuojelun laitokset, joissa tarjotaan myös psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta, tarvitsevat terveydenhuollon toimintaansa erillisen lääninhallituksen luvan. Hoidettaessa vaikeasti oireilevia lapsia joudutaan laitoksissa varautumaan lapsen rajoitustoimenpiteitten mahdollisuuteen. Uudessa lastensuojelulaissa (417/2007) säädetään 61-74 §:ssä rajoitustoimenpiteistä; niitä on lain mukaan mahdollista käyttää vain sijaishuollossa, joka tarkoittaa, että lapsi on otettu huostaan.
Lastensuojelulain 40 §:n mukaan lapsi tulee ottaa huostaan, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Psykiatrista sairautta potevan lapsen välttämättömät rajoitustoimenpiteet lastensuojelulaitoksessa, silloin kun lain mukaiset huostaanoton kriteerit eivät täyty, muodostavat lainsäädännön kannalta ongelman. Näiden ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja tullaan arvioimaan samalla kun uuden lastensuojelulain muutos- ja täydentämistarpeita selvitetään muutenkin STM:ssä.
Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2009
Peruspalveluministeri Paula Risikko"
Ministerin vastaus on pitkälle tyypillistä poliittista liirum-laarumia, mutta huomio kiinnittyy erityisesti tähän lauseeseen:
"Psykiatrista sairautta potevan lapsen välttämättömät rajoitustoimenpiteet lastensuojelulaitoksessa, silloin kun lain mukaiset huostaanoton kriteerit eivät täyty, muodostavat lainsäädännön kannalta ongelman. "
Siis lastensuojelulain mukaiset huostaanottokriteerit eivät täyty.
Lapsen terveys ja terve kehitys eivät siis ole vaarantuneet kotiloissa. Näin ollen ei pidä paikkaansa myöskään seuraava väite: "Pitkäjänteinen kasvatuksen ja hoidon sekä arjessa selviytymisen takaaminen edellyttää joissain tapauksissa lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle."
Huostaanotto on hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto ja sen tulisi olla äärimmäinen toimenpide vasta sen jälkeen kun kaikki muut auttamiskeinot on ensin käytetty, siis niidenkin perheiden kohdalla, joissa lain mukaiset perusteet huostaanottoon on olemassa. Lisäksi lastensuojelulain kriteerit huostaanoton teolle tulisi täyttyä. Hoidollinen huostaanotto ei olisi ihmisoikeuskysymys sinänsä, jos sen toteuttamisessa otettaisiin huomioon se, että huostaanottoon ei ollut kotioloissa perusteita. Niin ei kuitenkaan menetellä, vaan sijaishuolto erottaa yleensä lapsen vanhempien lisäksi myös muistakin läheisistään ja rakkaistaan. Ei voi kysyä muuta kuin, että millä ihmeen oikeudella tällaista tapahtuu 2000-luvun Suomessa.
Hesarista vuodelta 2005:
""HOIDOLLISET HUOSTAANOTOT LOUKKAAVAT IHMISOIKEUKSIA
Helsingin Sanomien tiedon mukaan kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet kesän aikana. Jaamme kansanedustaja Riikka Moilanen-Savolaisen huolen (HS 15.7.) lastensuojelulain uudistuksen viivästyksestä. Kun runsaasti lapsia otetaan huostaan, joukkoon mahtuu myös tapauksia, joissa lapsi otetaan huostaan ilman varsinaisia perusteita.
Olemme vuosien varrella kohdanneet kymmeniä perheitä, joilta on otettu lapsi huostaan varsin kyseenalaisin perustein ja joutuneet hämmästelemään sitä, että tällaista voi tapahtua oikeusvaltiossa nimeltä Suomi.
Yleensä huostaanoton syynä on lapsen hoidon laiminlyönti, joka johtuu
tavallisimmin vanhempien alkoholi- tai päihdeongelmasta tai vakavasta
mielenterveyden häiriöstä. Vähemmän tunnettu tosiseikka on se, että Suomessa sosiaaliviranomaiset ottavat vuosittain useita lapsia huostaan myös aivan tavallisilta vanhemmilta, jotka eivät käytä päihteitä, eivät kärsi mistään vakavasta mielenterveyden häiriöstä eivätkä kohtele millään tavalla kaltoin lastaan. Nämä ovat vanhempia, jotka ovat oma-aloitteisesti hakeneet apua lapsensa käytöksen ongelmiin. Perheneuvolasta lapsi on lähetetty keskussairaalan lastenpsykiatriseen yksikköön tutkittavaksi. Siellä lasta hoitava lastenpsykiatri on tullut siihen tulokseen, että parantuakseen ongelmistaan lapsi on otettava pois vanhemmiltaan ja sijoitettava toiseen perheeseen kasvamaan.
Yleensä tällaista ratkaisua on edeltänut asetelma, jossa vanhemmat eivät ole hoitavan lastenpsykiatrin kanssa samaa mieltä siitä, miten lasta pitäisi
hoitaa. Eräässä tapauksessa keskussairaalan lastenpsykiatri suositteli
perheelle lapsen siirtämistä sijaishoitoon. Kun perhe vastusti ehdotutusta,
lastenpsykiatri kirjoitti lastensuojeluviranomaisille lausunnon vaatien
lapsen pikaista huostaanottoa sillä perusteella, että vanhemmat kieltäytyvät noudattamasta lääkärin hoitosuositusta.
Suomessa huostaanottopäätöksen tekee sosiaalilautakunta kunnan
sosiaalityöntekijän esityksestä. Lautakunta koostuu maallikoista eikä sillä
ole mahdollisuuksia asettaa sosiaalityöntekijän esitystä eikä lausunnon
kirjoittaneen lastenpsykiatrin arvioita kyseenalaiseksi. Sosiaalilautakunnan
puheenjohtaja Antti Lavantin (HS 17.7.) esittämä näkemys lautakunnan
sitoutumisesta sosiaalityöntekijään vaarantaa vakavalla tavalla
päätöksentekijän puolueettomuuden.
Vanhemmat, jotka kokevat, että huostaanotto on perusteeton, voivat toimittaa sosiaalilautakunnalle erilaisia todistuksia, joiden avulla he yrittävät osoittaa olevansa kykeneviä toimimaan oman lapsensa kasvattajina. Tällaisille lausunnoille ei kuitenkaan yleensä anneta arvoa, vaan lapsi otetaan huostaan. Hallinto-oikeus käsittelee asian vasta kuukausien kuluttua ja vanhemmilla on huostaanoton jälkeen vain rajoitettu oikeus tavata häntä. Eräässä hallinto-oikeudessa asian käsittelyyn kului aikaa lautakuntavaiheesta hallinto-oikeuden ratkaisuun liki kaksi vuotta.
Hallinto-oikeudessa perhe on altavastaajan asemassa yrittäessään
puolustautua ja lastenpsykiatrisen hoitotahon kirjoittamia lausuntoja
pidetään jumalan sanana. Ikävintä tässä asetelmassa on se, että vanhemmat ovat täysin järjestelmän armoilla. Heillä ei ole yleensä enää huostaanoton tapahduttua mahdollisuutta tutkituttaa lastaan toisella asiantuntijalla, joka voisi olla huostaanoton tarpeellisuudesta täysin eri mieltä.
Perheiden oikeusturvassa on siis vakavia puutteita. Yksittäinen
sosiaalityöntekijä voi kiireellisen huostaanoton avulla pitää lasta huostassa jopa 60 päivää ilman, että perheellä on mahdollisuutta saattaa asiaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Hallinto-oikeudella ei ole laatuvaatimuksia asiantuntijalausunnoille. On yleisen oikeustajunkin vastaista, että lapsen huostaanotosta päätettäessä yhden lastenpsykiatrin lausunto voi määrätä kokonaisen perheen kohtalon vuosiksi eteenpäin.
Antti Lavantin kirjoituksesta ilmenee, kuinka edelleenkin asiassa
sekoitetaan puurot ja vellit keskenään. Kysehän on yksinkertaisesti
oikeudenmukaisesta käsittelystä.
Lastensuojelulain kokonaisuudistus on pahasti viivästynyt sosiaali- ja
terveysministe- riössä. Milloin huostaanottoasiat siirretään riippumattomiin
tuomioistuimiin?
Elsi Veijola
kasvatustieteen lisensiaatti
Leeni Ikonen
varatuomari
Ben Furman
psykiatrian erikoislääkäri"
taholta tehtävät "Pitäjämäki" tyyliset lasten jan nuorten terveydenhuolto/-hoito -tapaukset
pitäisi ehdottomasti ja järjestelmällisesti viedä EIT:en
sekä pyytää kansainvälistä Amnestya
(Suomen Amnestyä asia ei ilmeisestikään ole aiempien kirjoitusten perusteella edes kiinnostanut?)
tutustumaan suomalaislasten "pakkohoitoon" ja vapaudenriistoon
mitä siis suomalainen terveydenhuolto edelleen tässä maassa
ja ihan asioista vastaavan ministerinkin tietoisuudessa
saa aivan rauhassa harjoittaa.
Siihen vielä lasten suojelun viranomaisten terveydenhuollon toimille antamat ja suomat
hymistelyt ja myötämielisyys kaupanpäälle tiedoksi
niin eiköhän kansainvälinenkin media kiinnostu "pohjoisesta ulottuvuudesta".......
Nyt on ilmeisesti meneillään jonkinlainen "buumi "peheiden hajoittamiseksi, sekä lasten ja nuorten kaappaamiseksi pois omilta vanhemmilta?
Parhaimman kuvan laajuudesta saat, jos syötät hakusanoiksi > huostaanotto bisnes < , >lastenkoti bisnes < , > ylilyönnit huostaanotoissa lastensuojelu on pimeää < löydät Yhteiskuntakriittien feministi Kaisa Ruokamon blogin , myös haulla > kaisa ruokamo < löydät varmastikin hänen bloginsa. Hän on käsittääkseni laatimassa adressia, jossa protestoitaisiin huostaanottoja vastaan huostaanotto bisnes
kun ei viihtis monen mutkan kautta selata..=(
te kirjoitelleet ministereille hoidollisista huostaanotoista ja siitä että teidän kohdalla ei huostaanottokriteerit täyty. Tulee korjausta.
Päivi Lipposen kirjallinen kysymys 85/2009 ja Risikon vastaus löytyy saman linkin takaa...
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_85_2009_p.shtml
oikein pähkäilee:
"
Tiedotteet 2009
Tiedotusvälineille lähettämilläni tiedotteilla haluan ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin; kertoa mielipiteeni, ilmaista ideoitani kehitystä kaipaaviin asioihin tai kiinnittää huomiota epäkohtiin yhteiskunnassamme.
Uusin tiedotteeni:
Lasten huostaanotto tapahtuu liian myöhään
Nuoruusikäisten huostaanotot ja sijoitukset ovat lisääntyneet maassamme voimakkaasti. Vuonna 2007 oli kodin ulkopuolella sijoitettuna 16 059 lasta ja nuorta. Kasvua oli edellisestä vuodesta 285 lapsella ja nuorella. Karuista luvuista huolimatta perhehoitoa ei ole juuri käytetty hoitomuotona nuorten sijoituksissa. Pääsääntöisenä sijoituspaikkana ovat olleet nuorten laitokset tai ammatilliset yksityiset perhekodit. -
- Huostaanoton jälkeen lapset saavat paremman avun sijaisperheeseen sijoittamisesta, mutta silti lapsista yli puolet sijoitettiin laitoksiin.
Päivi Lipponen on huolestunut Helsingin synkästä tilanteesta. Vuonna 2007 Helsingissä huostaan otettiin 2449 lasta ja nuorta, joista 1400 laitoshuoltoon ja vain 935 perhehoitoon. Perheitä on tuettava ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Lapsille on saatava perhehoito.
- Tilannetta pahentaa se, että Tampereen alueen ja Etelä-Pirkanmaan sosiaalityöntekijät arvioivat, että noin puolet lasten huostaanotoista tehdään liian myöhään.
- Sosiaalityöntekijät arvioivat lapsen huostaanoton taustalla esiintyvän usein vanhempien jaksamattomuutta (95% tapauksista) sekä riittämätöntä vanhemmuutta (88%). Myös vanhempien mielenterveysongelmat olivat työntekijöiden arvioiden mukaan yleisiä (60 %). Vanhempien päihteiden väärinkäyttöä arvioitiin esiintyvän noin puolessa tapauksista."
http://www.paivi.fi/node/39
ensinnäkin hoidolliset huostaanotot lopetettaisiin täysin, koska ne ovat lapsen ihmisoikeuksia loukkaavia ja hoidon kannalta yleensä täysin hyödyttömiä. Vain hyvin harvoin lapsi saa todellisuudessa hoidollisen huostaanoton kautta ollenkaan sitä hoitoa, mitä hänelle huostaanotolla muka ollaan hakemassa.
Terveydenhuollon lisäksi koulu on toinen hallinnonala, jonka ongelmia ei saa paikata huostaanotoilla, silloin kun kotioloissa eivät huostaanottokriteerit täyty. Niin kuitenkin on tehty jo vuosia.
Myös jos avohuollon tuet määrättäisiin käyttöön sanktion uhalla kaikkiin kuntiin ja niiltä vaadittaisiin oikeaa kohdennusta, huostaanottojen määrää saataisiin pudotettua huomattavasti.
Edellä mainituilla toimilla vapautuisi lastensuojelutyöntekijöille paljon resursseja käytettäväksi todellisessa hädässä olevien lasten auttamiseen ja siten myös valitus liian myöhään tehdyistä huostaanotoista vähenisi.
milloin nämä korjaukset tulevat ja puututaanko yleensäkään koko aiheeseen???
kun se vain joskus toteutuisi,,,
Vaikka huostaanotot ovat olleet tapetilla jo vuosia, niin muutosta ei ilmeisesti ole tapahtunut?
vaatiessa yhteiskunnalta lapsensa tarvitsemia tukimuotoja vanhempi leimataan yhteiskuntavastaiseksi. Käytännössä yhteiskuntaan sopeutumattomiksi katsotut eliminoidaan pois. Tuosta johtuu hoidolliset huostaanotot, niitä ei tehdä sellaisille perheille, jotka eivät hae apua tai eivät ainakaan kritisoi annettavaa apua. Antavat lastensa olla, käyttää alkoholia ja tehdä rikoksia. Ne perheet jotka ovat yhteistyössä sossun ja muunkin yhteiskunnan kanssa, saavat pitää lapsensa. Loppuviimeksi ei lapsen parasta tarkoittaen vaan yhteiskunnan kultin säilyttämisen tarkoituksessa, yhteiskunnan vaatimaa yhteiskunnan tarpeista lähtevää yhteistyötä. Ne jotka hakevat lapselleen parasta luullen ja luottaen yhteiskunnan olevan lastaan varten, joutuvat eliminoitaviksi pois yhteiskunnasta. Toisin ajattelijat ammutaan. Ihmisen ikä taaksepäin niin riviin ja joka kolmas ammuttiin. Nyt ei ammuta noin nopeasti mutta samaan tulokseen on pyrkimys ja henkensä säästäneet ovat mieluusti hissukseen. En usko, että huostaanotot olisivat perheen ja sossun välinen asia vaan siihen on liitettynä muita yhteiskunnan ilmiöitä. Olen tullut tähän johtopäätökseen koska jokaisena päivänä näkee huostaanoton tarpeessa olevia lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat ovat yhteistyössä sossun kanssa ja heillä lapset on kotona. Eikä ne vanhemmat ole leimattuja yhteiskunnallisesti, saavat pitää työpaikkansa ja oman tilansa yhteiskunnassa, ottaa saunaoluet kaikessa rauhassa. Kyseisillä vanhempiensa huostassa kasvavilla lapsilla ja nuorilla on lääkitykset joiden antamiseen vanhemmat ovat sitoutuneet, vouhkaten miten lapsillaan menee nyt hyvin lääkityksen vihdoin alkaessa, koko perhe voi hyvin kunhan lapselle vaan huolehditaan pillerit nieluun. Hirvittää vanhempien kyvyttömyys lastensa parhaaksi ja se hehkutus kun tuohoavat omia lapsiaan, yhteistyössä.
"Olen tullut tähän johtopäätökseen koska jokaisena päivänä näkee huostaanoton tarpeessa olevia lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat ovat yhteistyössä sossun kanssa ja heillä lapset on kotona. Kyseisillä vanhempiensa huostassa kasvavilla lapsilla ja nuorilla on lääkitykset joiden antamiseen vanhemmat ovat sitoutuneet, vouhkaten miten lapsillaan menee nyt hyvin lääkityksen vihdoin alkaessa, koko perhe voi hyvin kunhan lapselle vaan huolehditaan pillerit nieluun. Hirvittää vanhempien kyvyttömyys lastensa parhaaksi ja se hehkutus kun tuohoavat omia lapsiaan, yhteistyössä. "
Tarkoitatko, että vanhemmat tuhoavat lapsensa, jos antavat hänelle lääkärin määräämät lääkkeet?
Onnistunut hoitohan edellyttää luottamusta potilaan ja hoitavan tahon välillä, näin lääkärit yleisesti ajattelevat ja vaativat. Siten moneen hoidolliseen laittomaan huostaanottoon on johtanut juuri vanhempien luottamus lääkäreihin, he eivät ole osanneet kuvitellakaan, että lasten terveydenhuollossa langettaisiin laittomuuksiin. Joihin - aivan kuten edellinen kirjoitti - vaikuttavat muut yhteiskunnalliset tekijät, lääkärin etiikan kanssa niillä ei ole tekemistä.
Vanhemmat ovat siis hoitavan tahon kanssa yhteistyössä, ja yleensä joutuvat lastensuojelun kanssa tekemisiin ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun hoidollinen huostaanottolähete on kirjoitettu. Silloin nimittäin asia siirtyy sossuille ja he alkavat valmistella huostaanottoa, koska se laitos, johon lähete on kirjoitettu, ottaa vastaan vain huostaanotettuja lapsia.
Eli joka perheen kohdalla ei yhteistyö ole hyväksi joka lääkärin kanssa. Siksi vanhemmilla olisi oltava oikeus valita se lääketieteen ala, josta he uskovat lapsen parhaiten hyötyvän. Näin olisi oltava myös julkisessa terveydenhuollossa ja lain mukaan onkin, mutta kaikki lääkärit eivät vanhemmille enää valinnanvapautta annan, kun ovat saaneet jo tiukan otteen perheestä.
"Lapselle lääkkeet nieluun" tilanteista tulee mieleen adhd-lapsi, joka kuulema hyötyy paljonkin oikeista lääkkeistä. Näin kertoi joku nuori aikuinen adhd-henkilö, jonka haastattelun kuulin radiosta. Kun lapsi hyötyy, niin kyllä kai siitä hyötyy koko perhe.
Päivi Lipposen molemmat kannanotot ovat mielestäni oikeita. On käsittämätöntä tehdä laittomin perustein huostaanottoja hyvistä perheistä, kun toisaalta lastensuojelun ulkopuolelle jää lapsia, jotka olisivat ihan lain mukaisten lastensuojelutoimien tarpeessa.
Jokainen, joka vähättelee lastensuojelun pieleen menoa, sallii myös noiden epäkohtien olemassa olon ja jatkumisen ilman, että siihen puututtaisiin todella rankalla kädellä.
asettua adhd-lapsen vanhemman asemaan, jos nyt riveran lapsessa on kyse tuosta, muistaakseni oli asperger tai sitten ei. Adhd-diagnoosin saaminen on mielestäni kyseenalainen lasta kohtaan olisiko ihan lapsen pahoinpitely. Mutta tuosta asperger-asiasta, niin uskon että tämä vanhempi osaa lääkkeet tarvittaessa syöttää lapselleen, mutta onko se paras mahdollinen ja riittävä hoito, kun olen ymmärtänyt ettei ole ja että haluttaisiin yhteiskunnan taholta hoitaa jotain muuta kuin itse asiaa. Tässä yhteiskunta mielestäni olisi alkanut käyttää valtaa vanhempaa vastaan. Sinun mielestäsi on parempi, että adhd-lapselle riittää napit määräaikoina ja kaikki on hyvin? Minulle se kyllä käy, minun lapsillani ei ole kyseisiä ongelmia, kirjoittelin mitä mieleeni tuli meneillään olevasta yhteiskunnasta. Toivottavasti vallanpitäjien vaihtuessa tulee parempi yhteiskunta. Ihmisille ja eläimille. Ei tämä yhteiskunta joka vähättelee joillan tahhoilla eläinten kohtelua, kun silmät ovat veressä ja selkä kyykyssä liian pienessä häkissä ole sen kummempi lajitoverillekaan. Ei ole sivistys levinnyt joka kolkkaan. Päättäjien keskuudessa. Tunnen henkilökohtaisesti jonkin puolueen ihmisiä tavallisessa elämässä, ovat elämää puolustavia eikä tuollaisia sikoja kuin keskustalaisissa päättäjissä on. He kohtelevat puolustuskyvyttömiä ihmisiä kuten eläimiä. Keskustalainen on raaka.
ap:n lapsella voitiin todeta myöhemmin, kun lapsi oli ensin pelastettu laittomasta huostaanotosta, Aspergerin oireyhtymä, eikä siihen käytetä lääkehoitoa, vaan kuntoutusta. Mutta sitä oli mahdollista saada vasta kun lapsi oli kotiutunut. Huostaanotto kaikkine lapsen pahoinpitelyineen vain hidasti oikean avun saantia, niin heillä, kuten yleensä muissakin hoidollisten huostaanottojen tapauksissa.
Mutta nämä asiathan ovat meillä puolilaillistettuja, lapsen pahoinpitelystäkin saa rangaistuksen vain oma vanhempi, laitosten hoitajat voivat syyllistyä niihin ja aina löytyy joku psykiatri, joka pelastaa hoitajan rikossyytteeltä ja leimaa kaltoinkohtelun lapsen psykoottiseksi harhaksi tai asialle ei muuten saada riittävää näyttöä, jota poliisitkin vaativat. Kun epäilty on lapsen vanhempi, ei näyttöä ja todisteita tarvita, vaan lapsi erotetaan vanhemmistaan välittömästi. Huostaanotetulla ei ole oikeutta sitäkään vähää kuin lastensuojelun muilla asiakkailla. Ei ap:nkään lapsella psykoosia ollut, ei sitä ole koskaan väittäneet muut lääkärit kuin laittoman h uostaanoton tehtailleet psykiatrit.
Jokainen joka vähättelee laittomia huostaanottoja, syyllistyy samaan lasten kaltoinkohteluun kuin niitä tekevät lääkäritkin. Ja joka media, joka salailee huostaanottojen todellisia syitä, pitää yllä tätä sairasta systeemiä laittomine huostaanottoineen. Toisaalta pätevää tutkimusta syistä ei ole, mutta siihen olisi löydyttävä rahoitusta mahdollisimman pian. Mutta mitäs nyt lapsiin rahaa uhrattaisiin, kun muutenkin laitetaan vain sijaishuollon ylläpitoon. Ja olisihan se rehellinen tutkimus kamala asia, kun lastensuojelun todellisuus alkaisi kansalle paljastua. Lisäksi kun hoidolliset huostaanotot tulisivat täysin julkisuuteen, kävisi kato psykiatrian klinikoilla kun vanhemmat ymmärtäisivät varoa niitä ja veisivät lapsensa yksityiseen hoitoon. Minulle se kyllä kelpaisi, mitä vain, kunhan lapset saavat oikeaa apua itselleen!
Psykiatriseen hoitoon saisivat jäädä vain ne, joiden menneisyydessä on todistetusti kaltoinkohtelua ja lapsi oireilee sen takia. Tämä sairas systeemi, jossa vanhemmista haetaan vikoja väkisin, vaikka niitä ei oikeastaan kukaan löydäkään, pitäisi romuttaa täysin, koska se tuhoaa lapsia, eikä auta muuta kuin sijaishuoltoa ahneessa rahojen kahminnassa.