Tuli todella paha mieli, kun eksyin lukemaan tätä palstaa..
Luin, koska en tiennyt mikä on biovanhemmat..
Siis voidaanko vauva ottaa vanhemmilta POIS huostaan tai sijoitukseen (tai miksi sitä nyt sanotaankaan) perusteettomasti?
Itse jouduin raskausaikana käymään sairaalassa, kun meille tuli riita mieheni kanssa (koska selasin hänen viestinsä) ja hän kävi käsiksi. Sairaalasta meni tapauksesta tieto lastenvalvojalle ja muille terveysviranom. Tapaus jätti minuun pienen pelon, koska en ole ennen väkivaltaan missään törmännyt. Kuitenkin elämämme on sujunut aivan ihanasti tuon episodin jälkeen ja vauvan syntymän jälkeen ollut aivan mahtavaa, koska vauva on pieni ihme ja niin rakas meille kummallekin.
Meille tuli riitaa muutamia vkoja sitten puhelimessa ja mieheni sanoi, että sun on parempi olla lähtenyt, kun hän tulee kotiin - vauva saa jäädä hänen luokse.
Menin ihan paniikkiin - minne mennä pienen vauvan kanssa (vanhempani & sukuni asuvat satojen kilometrien päässä, en täten yötä vasten voinut ajaa) ja soitin hätänumeroon itkien ja yhdistivöt sieltä sosiaalityöntekijälle, jonka kanssa juttelin. Sovimme että menen hotelliin yöksi.
Mieheni tuli ennen kuin ehdin lähteä ja rauhoitteli minua kun itkin ja kysyi mikä on hätänä, sanoin, että pelkäsin että lyöt taas kun olet vihainen - hän sanoi, ettei enää ikinä voisi tehdä niin, sillä se mitä tapahtui raskausaikana on hänellekin kova pala ja katuu sitä.
Sovimme typerän riidan.
Mulle soitti sosiaalityöntekijä vielä kerran tai kaksi illalla ja sanoin, että kaikki ok ja soitti myös seuraavana päivänä ja nyt ennen joulua..
Kerroin nyt viimeisessä puhelussa, että meillä on kaikki ok ja tilanne oli minun ylireagoinin syytä, johtuen siitä raskausajan riidasta, joka jätti pelon takaraivoon.
Sanoivat, että haluaisivat meidät sinne käymään?
Tilanne jäi auki ja sanottiin, että sieltä ollaan vielä kerran yhteyksissä..
Sosiaaliviranomaiset joiden kanssa olin tekemisissä vaikuttivat erittäin mukavilta, aidosti välittäviltä ja sympaattisilta, siksi tuntuu hassulta kun tämä palsta on täynnä ihan päinvastaisia juttuja?
Siis voidaanko vauvani ottaa pois minulta??
-Olemme 100% päihteettömiä, paitsi mieheni juo lasin viiniä välillä ruoan kanssa
-Olen rakastava äiti, joka tekee vauvansa eteen kaiken, vauva on isälleen myös tärkein ja rakkain kaikista
-Meillä ei ole taloudellisia ongelmia, eikä mistään omistuksestamme velkaa, asumme uudessa isossa kivitalossa, joka on hankittu vauvaa varten.
-Meillä ei ole mitään rikollista/hämärää taustaa kummallakaan
-Ei mielenterveys-ongelmia
-Ei terveys-ongelmia
-Ei aikaisempaa kontaktia sosiaaliviranomaisten kanssa
-Minä olen hieman alle 30v, mieheni yli 40v.
Luin, koska en tiennyt mikä on biovanhemmat..
Siis voidaanko vauva ottaa vanhemmilta POIS huostaan tai sijoitukseen (tai miksi sitä nyt sanotaankaan) perusteettomasti?
Itse jouduin raskausaikana käymään sairaalassa, kun meille tuli riita mieheni kanssa (koska selasin hänen viestinsä) ja hän kävi käsiksi. Sairaalasta meni tapauksesta tieto lastenvalvojalle ja muille terveysviranom. Tapaus jätti minuun pienen pelon, koska en ole ennen väkivaltaan missään törmännyt. Kuitenkin elämämme on sujunut aivan ihanasti tuon episodin jälkeen ja vauvan syntymän jälkeen ollut aivan mahtavaa, koska vauva on pieni ihme ja niin rakas meille kummallekin.
Meille tuli riitaa muutamia vkoja sitten puhelimessa ja mieheni sanoi, että sun on parempi olla lähtenyt, kun hän tulee kotiin - vauva saa jäädä hänen luokse.
Menin ihan paniikkiin - minne mennä pienen vauvan kanssa (vanhempani & sukuni asuvat satojen kilometrien päässä, en täten yötä vasten voinut ajaa) ja soitin hätänumeroon itkien ja yhdistivöt sieltä sosiaalityöntekijälle, jonka kanssa juttelin. Sovimme että menen hotelliin yöksi.
Mieheni tuli ennen kuin ehdin lähteä ja rauhoitteli minua kun itkin ja kysyi mikä on hätänä, sanoin, että pelkäsin että lyöt taas kun olet vihainen - hän sanoi, ettei enää ikinä voisi tehdä niin, sillä se mitä tapahtui raskausaikana on hänellekin kova pala ja katuu sitä.
Sovimme typerän riidan.
Mulle soitti sosiaalityöntekijä vielä kerran tai kaksi illalla ja sanoin, että kaikki ok ja soitti myös seuraavana päivänä ja nyt ennen joulua..
Kerroin nyt viimeisessä puhelussa, että meillä on kaikki ok ja tilanne oli minun ylireagoinin syytä, johtuen siitä raskausajan riidasta, joka jätti pelon takaraivoon.
Sanoivat, että haluaisivat meidät sinne käymään?
Tilanne jäi auki ja sanottiin, että sieltä ollaan vielä kerran yhteyksissä..
Sosiaaliviranomaiset joiden kanssa olin tekemisissä vaikuttivat erittäin mukavilta, aidosti välittäviltä ja sympaattisilta, siksi tuntuu hassulta kun tämä palsta on täynnä ihan päinvastaisia juttuja?
Siis voidaanko vauvani ottaa pois minulta??
-Olemme 100% päihteettömiä, paitsi mieheni juo lasin viiniä välillä ruoan kanssa
-Olen rakastava äiti, joka tekee vauvansa eteen kaiken, vauva on isälleen myös tärkein ja rakkain kaikista
-Meillä ei ole taloudellisia ongelmia, eikä mistään omistuksestamme velkaa, asumme uudessa isossa kivitalossa, joka on hankittu vauvaa varten.
-Meillä ei ole mitään rikollista/hämärää taustaa kummallakaan
-Ei mielenterveys-ongelmia
-Ei terveys-ongelmia
-Ei aikaisempaa kontaktia sosiaaliviranomaisten kanssa
-Minä olen hieman alle 30v, mieheni yli 40v.
Vastaukset 126
Vanhimmat
Mutta yritä päästä silti niin nopeasti kuin suinkin eroon lastensuojelusta, koska ette te heitä tarvitse.
Kyllä hyviä ja lapsista aidosti välittäviäkin sosiaalityöntekijöitä on olemassa, ja sitten heitä päinvastaisia tapauksia, ikävä kyllä.
Suomessa otetaan lapsia huostaan jo synnytyslaitokselta, mitä Ihmisoikeustuomioistuinkaan ei hyväksy. Suomi on saanut siitä sapiskaa EIT:n taholta, mikä on tuskin viranomaisten tahtia haitannut siitä huolimatta.
Mutta en usko teillä olevan huolta, jos miehesi on aidosti ottanut väkivallan suhteen uuden suunnan elämäänsä. Jos väkivalta toistuu, älä jää odottelemaan jatkoa, vaan lähde lapsesi kanssa ennen kuin tilanne on niin paha, että ette pääse enää eroon lastensuojelua. Jos lapsi joutuu näkemään väkivaltaa, eivät mitkään selittelysi enää vakuuta lastensuojelua, vaikka asuisit jo eri asunnossa miehen kanssa. Sellaistakin on tapahtunut.
Miten muuten miehen mielentila vaihtelee noin nopeasti, että hän ensin käskee häipyä ja sitten tulee kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tiedätkö, onko hänellä mitään väkivaltaista taustaa menneisyydessään?
Ei sinulla ole mitään pelkoa huostaanotosta, sinähän pystyt lapsestasi huolehtimaan. Lapsi otetaan huostaan, jos äiti tai isä eivät kerta kaikkiaan pysty lastansa hoitamaan ilman että lapsen normaali kehityskaari vaurioituu. Ja oma kokemukseni on, että maassamme lapsien huostaanottoa vetkutellaan turhaan; lapsi saatetaan monta kertaa palauttaa biovanhemmilleen ja taas kohta pois heiltä. Oma sijaistyttäremme on esimerkki tästä -ja pahaa jälkeä on tullut. Vauvoja tosiaan otetaan myös huostaan suoraan sairaalasta, tällöin usein syynä se, että vanhempi käyttää huumeita, eikä suostu hoitoon (huom. yhdessä vauvan kanssa). Ei muiden lapsia sairaalasta viedä.
Toinen juttu on sitten miehesi käytös, mutta ei e sinun kykyäsi toimia äitinä vie.
Mm. Liisa Ewalds on kiinnittänyt huomiota sosiaalipalvelujärjestelmän harjoittamaan väkivallan uhrien lisäuhriuttamiseen. Apua esim. ensi - ja turvakotisijoitusta pyytävältä äidiltä otetaankin lapset huostaan koska kunta saa huostaanotosta valtionapua mutta joutuu maksamaan ensi- ja turvakodin ja muut tukitoimet itse. Avun sijaan äitejä syyllistetään kohtaamastaan väkivallasta ja kaikki seuraamukset ja muutospaineet kohdistetaan heille. Väkivallalla on taipumus tarttua ja lyötyjä lyödään lisää esim siten, että sosiaalipalvelujärjestelmä rupeaa etsimään uhrista häneen kohdistuneen väkivallan oikeuttavaa "vikaa". Sosiaalityöntekijöillä ei keskimäärin ole minkäänlaista koulutusta lähisuhdeväkivallan hoitoon joten kehoitan etsimään apua kolmannelta sektorilta ja hankkiutumaan lastensuojelusta eroon mahdollisimman nopeasti. Turhat huostaanotot ja asiakasperheiden ja -lasten ihmis- ja kansalaisoikeuksien rikkomukset ovat lastensuojelussa tuikitavallisia ja tällä mielivallalla on valtion tuki.
lastensuojelusta!
Niin monta kuin on maassamme kuntaa ja kaupunkia
ja siellä kunnissa ja kaupungeissa epäpätevinä toimivia lasten suojelun viranomaisena esiintyviä henkilöitä,
niin niiin montaa tuhatta tapaa erilaista viranomaisten toimintamallia ja käytöntöä jne
on lastensuojelun asiakasperheiksi joutuvilla
lapsilla, nuorilla ja heidän vanhemmillaan edessään.
Suvi
kuinka monta sosiaaliviranomaista tunnet tai tiedät?
Kun suurin osa kuntien ja kaupunkien palkaamista lastensuojelun viranomaisista
on epäpätevää ja ties mitä koulua, koulutusta saanutta väkeä
niin kukaan ei voi tässä maassa oikeasti eikä todella tietää eikä siis edes todeta
että
"näin meillä Suomessa toimitaan ja huolta sulla ei lastensuojelun asiakkaana ei..."
p.s Suvi
YK:n Lasten Oikeuksien komiteakin on moittinut Suomea juuri tästä
paikallishallinnon ja -viranomaisten toiminnan seuraamattomuudesta ja valvonnan puutteesta.
Kun siis oikein YK:ssakin asti
on todettu se tosiasia, etteivät lapset ja nuoret Suomessa ole samanarvoisia eivätkä saa siis tasa-arvoista kohtelua paikallisten viranomaisten taholta ja toimesta niin miten sinä voit vakuuttaa kenelläkään täälläkään kirjoittavalle ja asioista kysevelevälle että
"näin ja samalla tavalla kaikkialla Suomessa toimitaan ja kaikkien lastensuojelun viranomaisten toimesta"
?!?
taidat olla suhteessa Narsistisesta perdoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa.
Ensin uhkaa, sitten lyö, sitten pyytää anteeksi.
Uhkailee, alistaa, jne
Lähde, kun vielä voit.
Pelasta itsesi ja lapsesi!
Siis kamalaa, eli lähinnä ainoa mikä varmasti pelastaisi, olisi se, että eroaisin miehestäni ja muuttaisin yksin lapsen kanssa asumaanko?
Eli olisi parempi olla yh kuin se, että lapsella on kummatkin rakastavat ja huolehtivat biologiset vanhemmat?
JA siis mieheni ei ole uhannut väkivallalla kertaakaan tuon raskausajan riidan jälkeen. Se miksi hänen käytös muuttui, kun tuli ovesta sisään oli se että hän ei pitänyt riitaamme niin vakavana ja minä taas ylireagoin sen vanhan jutun takia :(
Olen kyllä tosi surullinen tästä asiasta, mielestäni ei voi paremmat ja lastaan rakastavat vanhemmat olla kuin olemme, jos lapseni vietäisiin, tuntuu että minulla ei olisi mitään.
Kiitos sijaisäiti1234
Itsekin olen käsittänyt niin, että suomessa on vähän liiankin vaikea huostaanottaa niitä lapsia, joilla on oikeasti ongelmia / joista ei huolehdita.
Lueskellessani tätä palstaa eilen tuli kuitenkin sellainen fiilis, että perusteettomia ilman syitä tapahtuvia huostaanottoja tehtäisiin Suomessa paljonkin?
Me emme ole ongelma-perhe, pystymme huolehtimaan lapsestamme kaikin puolin parhaalla mahdollisella tavalla ja hän on etusijalla kaikessa, en ymmärrä mitä voisi enää tehdä paremmin.
Helposti tuollaisesta tilanteesta lapsi lähtee. Jos on muita mahdollisuuksia saada apua, kuin sossut, käytä ne kaikki ensin. Vielä yksi yhteydenotto, niin joudutte jo lastensuojelun alkuarviointiin - ja sen tulosta ei kukaan tiedä. Saattavat "löytää" uusia juttuja, joiden perusteella huosta on heidän mielestään perusteltu.
Aika lähellä on myös se, että sinut ja vauva velvoitetaan menemään ensi- ja turvakotiin (sinne ei useinkaan isää huolita). Ja vaikka syyksi tuolle jaksolle sanotaan mikä tahansa, on kyseessä VANHEMMUUDEN ARVIOINTI. Sossu kerää dokumenttia huostaanottoa varten. Näin on käynyt parille nuorelle vanhemmalle. Jakson on kerrottu olevan vanhemmuuden tukea - mutta se onkin ollut pelkkää arviointia.
"Kehotimme äitiä pitämään lasta tietyllä tavalla sylissään syöttäessään, mutta äiti ei pitänyt kuitenkaan" yms. Tällaista shittiä esitetään sitten sivukaupalla huostaanotto-oikeudenkäynnissä. Voit kai kuvitella miten raskasta on olla jossain vieraassa ympäristössä vauvan kanssa - ja lukuisten muiden vanhempien / lastan ja olla siinä samalla arvioitavana.
Siispä kehotan sinua todella varovaisuuteen sossujen kanssa. Tämän palstan sijaisvanhemmat tietenkin suosittelevat sossuja - he näet sitten saavat vauvasi elinkeinokseen.
Voimakkaassa tarkkailussa, miksi ihmeessä? Ja miksi minut voitaisiin laittaa "vanhemmuuden arviointiin", kun ei vanhemmuudessani ole käsittääkseni mitään arvioitavaa/kyseenalaistettavaa? Olen hyvä, rakastava, normaali, päihteetön (aina ollut) äiti, terveitä elämäntapoja noudattava äiti, joka huolehtii lapsen tarpeista ja jolla lapsi etusijalla kaikessa. Kai ensin tarvitsee olla jokin kyseenalaistus vanhemmaksi kykenevyyttä kohtaan, jotta tuollaiselle tarkkailujaksolle voidaan laittaa?
erittäin hyvä peruste huostaanottaa lapsi. Ja jos sinä et kykene takaamaan omaa ja vauvasi turvallisuutta - joudut vanhemmuuden arviointiin. Näin se vaan menee.
muuta apua, kuin kontrollia ja hostaanottoa. Joten siltä on turha muuta odottaakaan. Osa diakoneista tarjoaa hyvää apua - mutta osa heistäkin kuulemma ottaa yhteyttä sossuihin.
Jos löydät joitakin muita vauvaperheitä, vertaistuki on parasta apua. Kun vauva vähän kasvaa, voi vaikka puolin ja toisin hoitaa toinen toisen vauvaa pieniä aikoja yms.
Sossujen kanssa todellakin kannattaa olla varovainen. joaisesta yhteydenotostasi jää merkintä heidän papereihinsa.
HUOLI! Se riittää, että sossuilla on huoli. Ja heillä on huoli teistä kun pyytävät paikan päälle juttelemaan. Kyllä te olette omasta mielestänne hyviä vanhempia, niinkuin varmasti olettekin, mutta olette jo saaneet aikaan huolen sossussa.
Teidät pyydetään keskustelemaan paikanpäälle... Älä missään tapauksessa itke siellä! Yritä näyttää vahvalta ja pärjäävältä. Laita parasta päällesi ja lapsen päälle! Katso ettei lapsessa ole tahraakaan! Ehkä parasta olisi jos lapsi olisi hoidossa sen aikaa? Vakuuttakaa heidät omasta vahvasta tukiverkosta, vaikka sitä ei olisi!
Sossut ovat mukavia niin kauan kun teet niinkuin pyydetään, etkä rupea vastaan inttämään! SE heille on koulutuksessa tai missälie opetettu!
En halua pelotella, mutta....
Koska heillä on huoli, heidän on tavattava teitä noin 3x, joka on ihan normi käytäntö. Jos saatte heidän huolen pois tänä aikana, teille ei tule lisää käyntejä. Jos kuitenkin tämän jälkeen vielä ehdottelevat lisää tapaamisia, tiedätte, ettei huoli ole poistunut :(
Väkivalta, väkivallan uhka, tai jopa ylireagointisi ovat erittäin suuria huolen aiheuttajia ja näitä huolia on vaikea poistaa...
Tsemppiä!!!
hyvä vanhempi. Näin sanoo jokainen vanhempi. Jokainen rakastaa lastaan ja omaa omasta mielestään hyvät elämäntavat. Tällaiset lauseet ovat sossuille pelkkää sananhelinää. Vaikka ystäväsi todistaisi sen huostaanotto-oikeudenkäynnissä, se on sananhelinää.
Vaikka lähes kaikki kertovat rakastavansa lapsiaan, on suomessa tietääkseni lähes 17 000 huostaanotettua - tai kotinsa ulkopuolella asuvaa lasta.
Usko vaan, sinun tilanteesi ei poikeea muista.
Mutta kun vauvaan ei ole kohdistunut missään vaiheessa miltään suunnalta pienintäkään väkivallan uhkaa?
Olemme pitäneet vauvaamme kuin pumpulissa; paljon sylissä, leikimme, laulamme ja silittelemme, jotta vauvalla olisi hyvä ja turvallinen olo.
Ei meidän tarvitse erikseen laittaa vauvaamme "puhtaisiin vaatteisiin", mikäli siellä joudumme käymään, sillä vauvamme on aina puhtaissa (vaihdamme vaatteet useasti päivässä, koska kaulukseen tulee helposti puklua) ja hyvissä vaatteissa kuten myös itse.
Hurjalta kuulostaa nämä jutut täällä..
Ihmetyttää miten lapsensa saavat pitää juopottelevat äidit, narkkari-äidit ja mielenterveysongelmaiset äidit, mikäli parhailta mahdollisilta vanhemmiltakin yritetään ottaa lapsi pois?
Sossuille ei mene em. selitykset läpi - valitettavasti. Mielenterveysongelmat ovat veteen piirrettyjä viivoja. Sossut usein määrittelevät, kuka on heidän mielestään mielenterveysongelmainen. Synnytyksen jälkeen on sossujen mielestä erittäin alttiissa tilassa saamaan mielenterveysongelmia, kuten masennusta, ylireagointia yms.
Voithan yrittää selittää heille. Mutta parempi, kun et selittele mitään. Olet todella varman oloinen. Suunnittele tulevaisuutta ainakin vuosi eteenpäin - niin voit vakuuttaa sossut, että asiat ovat reilassa.
Sossulassa et voi itse määritellä, oletko terve vaiko mielenterveysongelmainen .
Ihmetyttää muitakin miten suomen sossu toimii. Ei teidän lasta heti ensimmäiseksi olla huostaamassa! Ensin tutkitaan ja seuraillaan, että saadaan "näyttöä". Ensin ne 3 tapaamista, sitten suositus perhetyöntekijästä tms. sitten aikaisintaan huosta! Mikä ei varmaan toteudu teidän tapauksessa, mutta todennäköisesti jotain tukitoimia teille tarjotaan.
Puhtaissa vaatteissa tarkoitin juuri sitä ettei ole puklua/kuolaa lapsella ja että itse olet muussa kun verkkareissa ja meikit kannattaa laittaa, vaikka ei normaalisti käytäkkään.
Itse olemme olleet sossun asiakkaina 10v. ja lapset ovat meillä edelleen. Asiakkuus loppui vuosi sitten, vaikka mielestäni kotona asiat olivat samana kaiken aikaa pysyneet.
Ja omasta mielestäni me olemme parhaat vanhemmat mitä lapsemme voi saada. Kerran väläyteltiin huostaanottoa. Onneksi silloinen sossu oli todella upea ja tutki kunnolla nämä väitteet ja syytökset joita meistä esitettiin ja totesi ne lopulta perättömäksi ja aiheettomaksi. Kaikki sossut eivät ole tällaisia, esim viimeisin sossumme olisi jo lapset huostannut jos samanlaisia syytöksiä olisi hänen aikanaan tullut.
Sossut joutuvat tekemään työtään kuulopuheiden ja luulojensa varassa. Heillä on tieto että miehesi on joskus käynyt käsiksi. Heidän tietojen mukaan asia ei mihinkään muutu. Tämä sossun seuranta voi aiheuttaa miehellesi ja sinulle stressiä joka aiheuttaa uusia ongelmia. Jonka takia sossuilla on uusia syitä "tukea" teitä.
Olkaa vahvoja ja pitäkää yhtä! Älkää päästäkö sossuja väliinne! Jossain vaiheessa voi tulla hetki jolloin tuntuu että yksinhuoltajuus olisi ainoa keino saada pitää lapsesi, mutta yksinhuoltajuuskin on sossuille yksi syy lisää...
Yrittäkää tehdä selväksi että vedätte yhtä köyttä ja olette vahvoja ja ette kaipaa apua. Sossut saa sen avun kuulostamaan aluksi todella houkuttelevalta, mutta ei se ikinä ole sitä mitä luvataan! Pyytäkää kaikki käynnit kirjallisena, niin voitta todistaa heidän sanansa! Ne sanat nimittäin muuttuu!!! Kokemusta on!
Teidän tapauksessa ei olekaan kyse parhaista vanhemmista, itse en koskaan ole soittanut soskuun tms. ainoa ongelma oli, että päädyimme lastensuojelun asiakkaaksi, kun rahat ei riittäneet elämiseen. Ei ollut alko-ongelmaa eikä väkivaltaa eikä muuta kuin raha ja minun FYYSINEN terveys.
Onpa huvittavaa keskustelua. Meikäläisten pitää vetää yhtä köyttä. Mielenterveysongelmainen tai päihdeongelmainen ei ole sen huonompi vanhempi / ihminen, kuin erittäin huonosti taloudellisesti toimeen tuleva tai fyysisesti sairas vanhempi. Fyysinen ja psyykkinen terveys näet kulkevat usein käsi kädessä. Meidän ei tarvitse laittaa itseämme / toinen toisiamme paremmuusjärjestykseen. Kyllä siitä huolehtivat viranomaiset!
Kiitos vastauksesta.
Saanko kysyä minkä takia te olette olleet asiakkaina 10vuotta?
Onkohan sama meidän tulevaisuus, tuntuu raskaalta, olla jonkun valvovan tahon alla ILMAN MITÄÄN SYYTÄ.
Olemme puhuneet hankkivamme toisen lapsen kun nykyinen vauvamme on isompi, mutta mikäli touhu on tällaista, niin ei kiitos. Pelko/huoli vauvan menettämisestä on liian suuri, varsinkaan kun ei näköjään auta, vaikka olisi kuinka kunnon kansalainen.
Tuntuu hurjalta koko juttu, kun ei mihinkään ole mitään syytä. Siis ei ole mitään syytä miksi tarvitsisimme mitään tukitoimia, emmekä apuja - tai ainakaan itse en ymmärrä miksi tarvitsisimme, kun meillä ei ole mitään ongelmaa. Emmekä ole väsyneitä vauvan hoitoon, päinvastoin - nautimme joka sekunnista, koti on aina putipuhdas ja hyvä kasvualusta vauvalle.
Meillä ei ole mitään noista ongelmista ei mielenterveys- eikä päihdeongelmia, taloudellinen tilanteemme on hyvä, fyysisti - emme ole sairaita ja elämme terveellisesti.
Joten anteeksi vain, mutta näen suuren eron esim minun ja päihdeäidin välillä.
Väitän myös, että vakava mielenterveysongelma voi heijastua lapseen.
Mutta esim.fyysinen sairaus ja huono taloudellinen tilanne, eivät sinänsä tee mielestäni huonoa vanhempaa kenestäkään.
Eihän sinulla ole mitään syytä eksyä tällaisille palstoillekaan. Eiköhän sitä löydy omat palstat "täydellisille vanhemmille", jotka eivät koskaan esim. riitele vauvansa kuullen.
Sovimme mieheni kanssa, että kun tulee riitoja/erimielisyyksiä (niitähän kaikille tulee joskus), niin pyrimme keskustelemaan vastedes normaali äänellä, siis ääntä korottamatta/äänensävyä muuttamatta.
Olen sanonut tämän myös sosiaalityöntekijälle.
Täydellinen vanhempi? Mikä on täydellinen vanhempi - Itse ainakin pyrin olemaan oman lapseni tarpeideni mukainen täydellinen vanhempi - niin varmasti kaikki normaalit vanhemmat, eikö?
Siinä tuli sanottua jo tärkein, ei siihen ole paljon lisättävää.
Lapsista aidosti välittäviä ja mahdollisimman hyvin ja oikeudenmukaisesti työtään hoitavia sosiaalityöntekijöitä on olemassa, mutta miksi ottaa mitään riskiä siitä, millaisia asenteita heiltä löytyy. Lisäksi kuntapoliitikkojenne asenne määrittää pitkälle, millaista lastensuojelua kunnassanne harjoitetaan, mutta siitähän vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä, kunnes itse näkevät ja kokevat, mikä asenne on.
jokainen ajattelee, kuten sinä. "Enhän minä, mutta kun ne muut". kehotan kuitenkin edelleen - kaikesta erinomaisuudestasi huolimatta - suureen varovaisuuteen. Olet toistuvasti turvautunut sosiaaliviranomaisten apuun - mistä lie syystä?
Ei tarvitse olla täydellinen vanhempi, riittää että olet riittävän hyvä. Luoja varjelkoon meitä täydellisiltä vanhemmilta, näin on joku kasvatuksen asiantuntija sanonut.
Äläkä nyt sokeasti usko näitä huostavanhempia jotka ryöpyttävät päällesi salaliittoteorioita. Kenenkään lasta ei viedä ilman oikeaa syytä.
Hiukan olisin kuitenkin huolestunut miehesi käytöksestä. Onko hänellä jotain traumoja menneisyydessään? Suostuisiko hän keskustelemaan niistä jonkun kanssa? Neuvolassa ainakin toimii psykologi, sinne varmaan mieskin on tervetullut. Käsiksi käyminen ei nimittäin ole normaalia eikä ennusta hyvää tulevaisuutta ajatellen. Usein väkivalta raaistuu, tönimiset muuttuvat lyönneiksi ja niin edelleen. On hienoa, että olette saaneet sovituksi ettei vauvan kuullen huudeta, mutta onko mies onnellinen itsensä kanssa?
Luulen, että sossukin vakuuttuisi paremmin miehen kunnostautumisesta jos hän kävisi jossain juttelemassa. Ei psykologi lähetä mihinkään pakkolaitokseen tai anna heti nappia mukaan, kyllä siellä käydään ihan puhumassakin. Melkein veikkaan, että miestäsi vaivaa nyt joku.
Mikäli hän käy väkivaltaiseksi, niin unohda kivitalot ja uudenkarheat autot. Lähde kauas miehestäsi ja vie lapsi mukanasi. Älä rupea sietämään minkäänlaista sortamista.
tuhoaa kaiken ympärillä olevan.
Minä tiedän ja tuo kuvailemasi tilanne on juuri sitä, millaista se on narsistin kanssa.
Käy lukemassa narsistien uhrien tuki ry sivuilta juttuja, niin ehkäpä (toivottavasti) silmäsi aukeavat.
Ei ole normaalia uhata toista väkivallalla, missään tilanteessa ja se, että olit vielä raksaana, on todella paha juttu.
järki käteen.
Se, että isä on uhannut sinua väkivallalla, tulee valitettavasti toistumaan. ja usein jopa törkeämpänä kuin edellis kerralla.
On tärkeää, että sinä voit suojella itseäsi ja etenkin lasta tässä tilanteessa.
Ole aikuinen, ajattele, miten huonosti sinulle ja kohdussasi olleelle lapselle olisi voinut käydä.
Miehesi on narsisti.
Sitä on varmasti vaikea uskoa tai edes huomata, koska myös narsistin kanssa on niitä hyviä päiviä, jolloin ajattelet, että olet jotenkin vain tulkinnut asiat väärin, (kuten sanoit, että ylireagoit)
Ei ole normaalia, että mies pyytää lähtemään vaimoa kotoaan, noin vain.
Älä ala tämän ihmisen sätkynukeksi!
"Äläkä nyt sokeasti usko näitä huostavanhempia jotka ryöpyttävät päällesi salaliittoteorioita. Kenenkään lasta ei viedä ilman oikeaa syytä."
Opettele sinäkin lukemaan kunnolla palstalla olevat asiat... niin ei tarvitsisi sinun noita valheitasi esittää..
Kuka täällä on maininnut "salaliittoteorioista"??? Ei kukaan....(muu kuin sinä nyt) vaan täällä on monet huostavanhemmat kertoneet omat kokemuksensa joita on todellisuudessakin kokeneet...
ja toisikseen on lapsia huostaanotettu ilman oikeaa huostaanotto kriteereitä täyttävää perustetta/ syytä...
Vai missä kohtaan on maininta jolloin huostaanottoon voidaan ryhtyä??? Eli voidaanko siinä vaiheessa ryhtyä huostaanottamaan jos lapsella on neurologinen oire yhtymä?? Tai että lapsi on joutunut koulukiusaamis uhriksi??? Tai perhe on hakenut sosiaalitoimelta apua toimeentulotukeensa??? Tai se että kotioloista ei ole löytynyt yhtään moitteen sanaa tai vanhempien vanhenmuudessa ei ole sossun mielestä löytynyt moittimista...??? Tai perheessä ei ole alkoholismia,huume käyttöä tai mielenterveys ongelmia???
Tässä oli vasta murto osa asioita joiden perustein on lapsi/lapset huostaanotettuja...
Voiko tosiaankin mielestäsi näillä perustein huostaanottaa?? Täyttyvätkö mielestäsi todellakin lain vaatimat huostaanotto kriteerit näillä perustein?? Jos vastaat että ei voi ryhtyä näillä perustein huostaanottaa niin miksi sitten näillä perustein on sitten sossut huostaanottaneet??? Niin eikö se ole lainvastaisesti tehty huostaanotto ja ilman mitään painavaa perustetta ja syytä..???
En usko että täällä kaikki biot puhuvat totta. Niin ihmeellisiä ja ristiriitaisia tarinoita saa lukea. Miten voi olla mahdollista, ettei itsessä ole mitään vikaa ja koko maailma on kääntynyt yhtä ihmistä vastaan? Ei se olekaan mahdollista.
Ja mielipiteeni ns. hoidollisista huostista varmaan tiedätkin. En jaksa enää vaahdota niistä.
"Miten voi olla mahdollista, ettei itsessä ole mitään vikaa ja koko maailma on kääntynyt yhtä ihmistä vastaan?"
Kuinka niin YHTÄ ihmistä vastaan???? Yksi ihminenkö täällä kirjoittelee lain vastaisista huostajutuista???
Hei haloo ihan oikeesti.... ei kai nyt ministeri tasolla muuten tiedettäisi näistä asioista ellei todellakin ole useammasta tuhannesta ihmisistä kysymys!!!
kaikista paras vaihtoehto on että sossuun sanoo suoraan :kaikki ok. Emme tarvi apua. Kyllä ne jättävät rauhaan yleensä. En usko että niillä on aikaa juoksennella turhaan poliisin kanssa ihmisten kotona.
Ei tarvitse olla täydellinen,riittävän hyvä vanhemmuus on parasta mahdollista vanhemmuutta.Ja turha uskotella lapselle,ettei ole ongelmaa,vaikka puhuukin normivolyymilla ja ei muuta ilmeitään.Älkää aliarvoiko lasta.Lapsi luottaa vaistoihinsa enemmän kuin aikuinen,kyllä lapsi vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa,vaikka vanhemmat ei kinaa isoon ääneen,mykkäkoulu yms. on ihan yhtä paha.
Ainut ongelmahan tässä kai on ollut tämä miehen väkivaltaisuus.Jos asiat sen suhteen pysyy aisoissa ei mitään hätää.Ajattele että olisit tilanteessa itse se lastensuojeluihminen.Mitä ajattelet siitä,että raskaana oleva nainen on joutunut käymään sairaalassa miehen käsiksi käymisen takia.Sitten tulee avunpyyntö,kun pelätään seuraavaa pahoinpitelyä.Kai itsekin sillä toisella puolella olevana hiukan huolehtisit asiaa sen lapsen puolesta sen agressiouhan takia,et sen takia kuinka hyvin vauvaa muuten hoidetaan.
Mutta kun mieheni ei käyttäydy agressiivisesti, eikä uhkaile väkivallalla tai mitään. Meillä ei ole täällä kotona huonoa ilmapiiriä, vaikka varmasti tulevaisuudessakin tulee erimielisyyksiä asioista, mutta niinhän tulee joka perheessä - tuskin löytyy pari joka on kaikesta ja aina samaa mieltä.
Biovanhemmat kun eivät saa olla eri mieltä eikä kinata. Mutta sijoituspaikoissa rajumpikin tappelu vanhempien tai aikuisten välillä on vain tervettä realismia, tosi asioihin katsomista ja voi kuulua sijoituspaikan kasvatusmetodeihin, joihin sossut eivät voi puuttua eikä biovanhemmat saa puuttua!
Siinä se vissi ero! Biovanhempien oikeudet tavalliseen elämään on ihan eri kuin sijoituspaikkojen aikuisten oikeudet. Sijoituspaikan aikuiset ovat kouluttettuja, biovanhemmat vain luonnollisen toiminnan kautta tulleet vanhemmiksi. Sijoituspaikkojen koulutetut aikuiset itse eivät välttämättä ole edes itse biovanhempia, vaan saattavat olla juuri koulutuksen päättäneitä tai vasta harjoittelijoita.
voi huomata, että miehesi on narsisti.
Olet hänelle helppo nakki.
LÄHDE vauvasi kanssa, ettei tarvitse lukea ikäviä otsikoita!
joten on todella paha juttu, jos lapsesi huostataan. Siellä voi odottaa seuraava sellainen. Väkivalta voi ilmetä valtavana henkisenä väkivaltana - kaikenlaisena syrjintänä ja painostuksena. jatkuvana taisteluna siitä, että saisi nähdä ja kohdata normaalisti sijoitettua lastaan / läheistään. Tällaisia JUMALIA on sijaishuollossa töissä. Niitä pitää varoa - ja lapsi tulee hakea toiseen paikkaan, jos tuollaiselle omahyväiselle narsistille sattuu. sellaiselta puuttuu kaikki kyky empatiaan. Se opettelee joitakin läperryksiä ulkoa, jotta voi sitten sokaista sossuja ym. tarpeen vaatiessa. He ovat loistavia näyttelijöitä ja valehtelijoita. Minuakin on kehotettu juoksemaan karkuun.
sosiaalityöntekijöiden suuntaan...? Minustakaan sinulla ei ole hätää, pystythän sinä kai huolehtimaan lapsestanne, vaikka mies olisikin väkivaltainen.
Sen sijaan minusta kuulostaa oudolta miehesi reaktiot; ensin hän ilmoittaa kylmänrauhalliseen tyyliin että "lähde menemään mutta vauva voi jäädä", sitten tulee muina miehinä rauhoittelemaan sinua.
No, jos pelkäät sosiaalityöntekijöitä, voithan jatkossa esim. mennä lapsen kanssa suoraan hotelliin, tai hankkia muuta tukiverkostoa paikkakunnalta jossa asut. (Muuten, aika tylyä mieheltä heittää sinua ulos vieläpä tietäen että tukiverkkosi on satojen kilometrien päässä).
Sillä jokin intuitio tästä vaan tulee, ettei miehesi edesottamukset jää tähän...mutta erehdyn oiekin mielelläni.
Ei kannata jäädä odottamaan, milloin ne uhkaukset muuttuu teoiksi.
Miksi et voi uskoa muiden kokemuksia, ottaa niistä opiksesi, vaan ihan tieten tahtoen jäät odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi?
Eikö väkivaltaa ole jo ollut tarpeeksi?
Narsisti on juuri tuollainen, ensin sanoo, pianu hevon vittuun ja kun saa sinut suunniltasi, onkin auttamassa ja rauhoittelemassa, eli menet tavallaan ihan sekaisin siitä, mitä oikein tapahtui.
Suorastaan vittumaista seurata sivusta tuollaista, on niin selvä kuvio tuo.
Enhän tietenkään itsekään uskonut, kun ystävä joskus kysyi, onko miehelläni kaikki kunnossa.
Olin mietiskellyt, että kaikki ei ole kunnossa, mutta en osannut sen tarkemmin yksilöidä, mikä mätti, koska kotielämä oli hyvin sekavaa.
Haukkumista, solvaamista, käsiksi käymistä.
Helliä sanoja, anteeksipyytelyitä, lahjoja.
Ei kai iso hieno talo voi olla syysi jäädä?
Tai jos on, niin ehkä todellakin parempi että vauva viedään pois, et nähtävästi nyt näe koko totuutta, se tekee liian kipeää.
Toivon kuitenkin, että otat nyt maalaisjärjen käyttöön.
Mieti sitä ikäeroakin.
Miksi yli 40 vuotias mies olisi vasta tullut isäksi ekaa kertaa?
Siinä on joku vika.
Se on NARSISTI!
Yksikin lyönti on aina liikaa.... Silloin on viisaampaa lähteä...
Olen samaa mieltä, että yksikin lyönti on liikaa ja vastustan väkivaltaa kaikissa sen muodoissa. Minua onneksi osuttiin avokämmenellä, nyrkki olisi varmasti tehnyt pahempaa jälkeä, eniten minua sattui kuitenkin henkisesti.
Tiedän tapauksia, jossa yksi kerta on todellakin jäänyt yhteen kertaa ja meillä ei ole ollut sen jälkeen mitään väkivaltaa / sillä uhkailua.
Miehelleni tuo lyöminen oli kova paikka ja hän häpeää sitä.
Kivitalot ja muu omaisuus eivät todellakaan pidä minua suhteessa. Sen puolesta voisin lähteä koska vain ja asuntojakin on 2kpl vapaana (vanhempieni omistamia), joten asunnottomaksikaan en jäisi.
En vain ymmärrä miksi pitäisi luopua hyvästä isästä - se, että hän on tullut vanhempana 1.kertaa isäksi on vain hyvä asia. Hän arvostaa vanhemmuutta, se on ykkös-asia ja ylpeyden aihe, minun ei myöskään tarvitse katsoa miestä joka lähtee pari kertaa kuussa viihteelle sillä hän ei käy baareissa/yökerhoissa, vaan ainoat tällaiset ulkona käymiset ovat työjuttuja tai sitten käymme koko perhe jossain syömässä tai lomilla.
Olen 100% varma, että on parempi että lapsella on kummatkin vanhemmat.
Onhan se toki hyvä lapsella olla molemmat vanhemmat... mutta se että jos tilanne edes jossain vaiheessa muuttuu esim. alkaa haukkumisella,solvaamisella,ym. niin siinä vaiheessa suosittelen todellakin muuttamaan eri asuntoon lapsen kanssa.... tai ryhtyä tosissanne hakemaan apua vaikka mielenterveys toimelta... Mielestäni kuitenkin sinun äitinä olisi turvatava lapsen turvallisuus ja kehitys ensi sijaisesti...
Sinuna en vähättelisi liiaksi tuota tapahtunutta... koska on hyvin paljon mahdollista että tilanne uusiintuu ja saattaa olla vielä pahempi kuin mitä se oli ensimmäisen kerran... vaikka nyt menisikin hyvin... mutta koskaan ei pidä pelata liian varman päälle vaan olla tietyllä tavalla varuillaan... ihmisen mieli kun osaa olla joskus ikävän oikullinen... tulet sen vielä ymmärtämään jossain vaiheessa elämääsi... tai tulet sen lähesyydessäsi vielä kokemaan...
Näillä joilla on näistä asioista kokemusta niin eivät he turhaan varoittele... ja tosiaankin ei tarvitse kuin vielä yhden kerran tapahtua vastaava tilanne niin sossu saattaa ottaa lapsenne kiirreellisenä huostaan... ja sille tielle lapsenne sitten saattaa jäädä 18v asti...
Olen niin mukavuuden haluinen ja huolehtivainen seka vauvasta, että itsestäni, että en katselisi/kuuntelisi solvaamista, uhkailua tai mitään muutakaan, mutta kun meillä ei ole sellaista.
Koirahan ei karvoistaan tunnetusti mihinkään pääse, mutta kaikille sattuu vahinkoja/yksittäisiä ikäviä tapauksia, eikö?
Soitin tänään sosiaalineuvontaan ja sieltä sanottiin, että huostaanotto & sijoitus on ÄÄRIMMÄINEN toimenpide ja silloin pitää olla merkittävästi jotain vialla ja lapsella todellinen uhka - meillä ei ole.
Ja on kuulemma yleinen käytäntö, että kun lastensuojelu-ilmoitus tehdään niin AINA pyydetään käymään siellä!
En usko, että sosiaaliviranomaiset pahoja ovat, varmasti ajattelevat lapsen parasta ja näkevät niin paljon pahaa työssään, että ajoittain ollaan liiankin herkkiä, kun on pienestä avuttomasta lapsesta kyse. Toki kuten joka ammattikunnassa, saattaa tuhannen joukkoon mahtua aina yksi tai muutama laumasta eksynyt, jolla on itse ongelmia / tekee päätöksiä muuhun kuin lapsen etuun perustuen - tuli vain mieleeni, kun katselin uutisista tänään juttua tästä murhaaja-sairaanhoitajasta - mutta eiväthän kaikki sairaanhoitajatkaan silti pahoja/mielenvikaisia ole, vaikka joukkoon mahtuu välillä yksi tai kaksi tällaista, kuten olemme saaneet mediasta lukea.
Meillä alkoi tuo asiakkuus kanssa toimeentulotukea hakiessa. Mentiin lankaan ja hyväksyttiin perhetyöntekijä. Siitäpä se sitten lähtikin. 10v urkintaa ja määräilyä. Jälkikäteen joku sanoi ettei tuota perhetyöntekijää olisi tarvinnut ottaa vastaan ja varmasti vähemmällä selvitty. Pari vuotta sitten sanoin ettei perhetyöntekijä astu enään meille jalallaankaan! Vuosi siinä sitten seurattiin. Sitten pyysin kaikki paperimme. Ei tullut papereja vaan lopettamispäätös: kun apua emme enään tarvitse.
Huostaanottoa ei teille tuolla tapaamisella tehdä. Se olisi jo tehty jos näin olisi päätetty. Sosiaalitoimen asiakkuus on vain hitaasti kiristyvä silmukka. Mitä nopeammin heistä eroon pääsee, sen parempi. Jokainen vanhempi tekee pienen virheen silloin tällöin. Perhetyöntekijä tutkii vanhemmuutta ja kirjaa ne virheet. Meilläkin olisi sossun asiakkuus vieläkin, jos perhetyöntekijä meillä kävisi.
Kun olet sossun asiakas ja lapsesi käy päiväkodissa/koulussa, tieto jotenkin kumman syystä "vuotaa" kyseiseen oppilaitokseen ja sitten siellä seuraillaan tilannetta silmät kovana. (Salaliittoteoria? :D )
Eli älä missään nimessä pelkää, ainakaan vielä en näe syytä, että sossut teille huostan tekisivät! Tuo asiakkuus minua pelottaa, teidän puolesta!
Äläkä nyt kaikkea ota kovin vakavasti näillä sivuilla! Ylilyöntejä tapahtuu sossuillakin, mutta usein yrittävät vain auttaa vääriä ihmisiä, väärällä tavalla. Kun olisi niitäkin ihmisiä, jotka varmasti ilahtuisivat kahviseurastakin!
"Soitin tänään sosiaalineuvontaan ja sieltä sanottiin, että huostaanotto & sijoitus on ÄÄRIMMÄINEN toimenpide ja silloin pitää olla merkittävästi jotain vialla ja lapsella todellinen uhka - meillä ei ole."
Niinhän ne väittävät vaan ei ole pitänyt paikkansa sitten 20 vuoteen....
Tähän nyt vielä sen verran: Tämä pitää mielestäni 100% paikkaansa, jos kyse on pikahuostasta.
Nyt jostain syystä kadotin oikean sanan...
Siis mikäli siellä todetaan, että vauvalla & vanhemmilla kaikki hyvin (niin kuin onkin), niin käsittääkseni "asiakkuutemme" ei jatku..?
Olemmeko edes "asiakkaita", eikös se päätös tehdä vasta kun lapsi & vanhemmat tavataan ja arvioidaan hoidon tarve?
Jos sossu on tehnyt merkinnän yhteydenotosta sinuun, niin teillä on asiakkuus.
Jos merkintää ei ole, ei ole asiakkuuttakaan.
Asia selviää sillä kun kysyt sitä sosiaalityöntekijältä.
on toki eri juttu mutta on kiirreellisissä huostaanotoissakin sossut mokanneet...
Näin on! Jos sossut toteaa, että kaikki hyvin, asiakkuus loppuu, ennenkuin ehtii alkaakkaan!
Sossuilla se huoli määritelmä omassa päässä jonka mukaan pelaavat. Eli näytätte olevan yhtämieltä ja kukaan ei itke tai karju (lasta lukuunottamatta) ja olette samaa mieltä asioista ja näytätte että olette hoitamassa ongelmianne niin kaikki on kunnossa!
Kyllä minä nyt uskon että vähällä pääsette, ainakin toivon sitä!
Tää palsta on siinä mielessä vaarallinen että useilla huonoja kokemuksia sossujen kanssa ja niistä kun kertovat niin kaikkia pelottaa, liikaakin! Tänne on tosiaan kerääntyneet vain oikeastaan ne huonot kokemukset omaavat, eli niistä positiivisista ja nopeiasti ohimenneistä tilanteista ei täällä kirjoitella!
Joskus kun tuntuu olevan merkitystä silläkin miten osaa asiansa sossussa esittää. Mutta ole nyt vielä huoleton ja mene luottavaisin mielin tuonne tapaamiseen ja tehkää parhaanne!!!
älä hyvä ihminen kysy neuvoa tai mielipiteitä tältä palstalta....älä ainakaan usko ihan kaikkea mitä sinulle sanotaan.......kukaan sun lastas ei pois vie ilman kunnon perusteita......kaikkea hyvää teille!!!!!
Olisi todellakin kiva tietää mitkä ovat/olivat meidän tapauksessa huostaanoton syyt ja perusteet... kun ei sitä vastausta ole osanneet sossut sanoa, ei 3 lautakunnan jäsentä, ei 2 asianajajaa,ei perhekoti vaikka kaikki nämä ovat tutkineet ns.huostaanotto päätöstä... ja siitä huolimatta on lapset huostaanotettu...
Ja meillä se alkoi ihan tuosta koulunkäynti ongelmista ja koulukiusaamis uhriksi joutumisella.... Johon todellakin hain apua...mutta siitä huolimatta lapset huostaanotettiin ja olivat sij.perheessä 3 vuotta jossa lasten tilanne meni todellakin huonoon tilanteeseen jonka jälkeen siirrettiin perhekotiin ja onnistuivat saamaan lapseni neurologille tutkimuksiin jolloin todettii 2/3 lapsella olevan AD/HD niin onko sitten todellakin AD/HD eli neurologinen oire yhtymä sitten pätevä huostaanoton syy/peruste????
Diagnosoimattomat ADD/ADHD-lapset leimautuvat helposti häiriköksi koulussa, koska lapsi ei ole jaksanut keskittyä, eikä siksi ole oppinut kaikkia asioita.
ADD/ADHD-oireet ovat hyvinkin yksilöllisiä - ja kaikkia tässä mainittuja oireita esiintyy myös aivan terveillä lapsilla - mutta ADD:sta/ADHD:sta on kyse silloin, kun samalla lapsella on MONIA mainittuja oireita ja ne esiintyvät toistuvasti ja tiheästi. Tyypillisiä oireita ovat mm:
ylivilkkaus/hyperaktiivisuus
keskittymiskyvyttömyys
tarkkaamattomuus
levottomuus
rauhattomuus
impulsiivisuus
ärtyisyys
tunteiden vaihtelevuus
voimakastahtoisuus
uhmakkuus
ihmissuhdevaikeudet
jatkuva liikehdintä
voimakas puheääni - puhuu taukoamatta ja lujalla äänellä
jatkuvan huomion tarve
rutiinin tarve - yllätykset aiheuttavat kriisejä pienen ihmisen maailmassa
epäsosiaalisuus (monet ADD/ADHD-lapset leikkivät mielellään itseään pari vuotta nuorempien kanssa - ja viihtyvät myös ilman tovereita)
aggressiivisuus
voimakkaat (negatiiviset) reaktiot asiaan kuin asiaan
vaikea seurata monta asiaa käsittävää ohjetta (esim. "hae sukat ja pue takki ja ota pipo" - lapsi ei tiedä mistä alkaisi eikä saa suoritetuksi mitään kohtaa)
Monilla ADD/ADHD-lapsilla esiintyy myös tuntoyliherkkyyttä (sensorinen integraatio) esim.
Usein vanhemmat hakeutuvat tutkimuksiin lapsen ylivilkkauden takia (ADHD) tai esim. levottomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja monin puolin vaikean käyttäytymisen takia. Monia ADD/ADHD-lapsia on yritetty virheellisesti hoitaa ja diagnosoida psykologisin keinoin, eivätkä kaikki lääkärit ja hoitavat instanssit vielä tunnista ADD:ta/ADHD:ta. ADD/ADHD diagnosoidaan psykologisten testien sekä lapsen fyysisen tutkimuksen lisäksi pitkälti lapsen tarkkailusta saatujen esitietojen perusteella eli vanhempien ja opettajien/lastentarhanopettajien täyttämien käyttäytymiskaavakkeiden pohjalta tehtyjen arvioiden perusteella. ADD/ADHD-lapset pystyvät usein käyttäytymään tutkimuksissa aivan normaalisti, suorastaan enkelimäisesti, joten ilman taustatietoja tutkimukset saattavat ajautua väärille teille. Joskus tehdään myös neurologinen tutkimus, joskaan ADD/ADHD ei (välttämättä) näy esim. EEG-tutkimuksessa tai magneettikuvauksessa, koska kyseessä ei ole aivojen rakenteellinen vika.
Sossuilla puuttuu koulutus neurologisia sairauksia kohtaan. Kerran yritin eräältä sossulta kysellä mitä hän tietää ADHD:sta, vastaus oli vain että se on ylivilkkautta. Kun kysyin mitä se sisältää, niin kuulemma vain ylivilkkautta.
Sitä ennen oli NIIN tietoinen asioista muka!
Kiitos vastauksista -bioäiti- ja -suru ja murhe-,
suomihan on oikeusvaltio, joten tuntuisi hurjalta, että normaali-ihmiset otettaisiin yhden konfliktin (sanahelistelyn) vuoksi jatkuvaan tarkkailuun. Vaikka eipä sen puoleen mitään, tänne meille voi tulla vaikka viikoittain yllätys-käynneille, eletään ihan normaalia vauva-arkea.
Uskon kanssa nämä vastaukset luettuani, että tältä palstalta on vaikea löytää mitään positiivista näkemystä sosiaalitoimesta asiakkaan näkökulmasta. Uskon, että vaikka lapsi olisi otettu pois joltain äidiltä/isiltä ihan syystäkin, niin aina äitiin/isään sattuu ja tuntuu pahalta :( Itse varmasti murtuisin täysin, kun on kaikkensa yrittänyt ja rakastanut. Mikään elämässä ei tuo samaa onnellisuuden/rakkauden tunnetta, kuin pieni oma puklaileva vauva tuhisemassa sylissä :)
Ja kun sossut ovat niin tietävinään asioista niin vetovat jopa näiden "neurologisien" oireilujen johtuvan kotioloista ja vanhemmuuden puutteesta... ja just ihan sen takia kun heillä ei ole minkään sorttista tietoa AD/HD:stä... ja sama pätee opettajiin jotka tehtailevat lastensuojelu ilmoituksia sossuun...
katsotaans sitten miten käy... muistathan sitten jatkossa kirjoitella... tilanteestanne...miten sossujen kans kävi ja vaatiiko jatko seurantaa ym.....
Toivotan onnea teille...
1234.. Oletpa negatiivis-sävytteinen kirjoituksessasi. Ymmärrän kyllä tekstisi sävyn, mikäli koet tulleesi kohdelluksi väärin oman lapsesi asiassa, se on surullista ja ymmärrän, että sattuu.
Mikäli me tarpeettomasti joutuisimme jatkoseurantaan // tästä tulisi elämään enemmänkin tarpeeton rasite, niin vaatisin kirjalliset perusteet sille -- sellaiset pitää aina olla. Suomi ei ole mikään kehitysmaa, jossa mielivaltaisesti yksikään viranomainen saa tehdä yhtään mitään ilman perusteita - oikeutta pitää vain osata hakea ja ottaa asioista selvää.
Siinä tapauksessa varmasti pyytäisimme myös alan oikeusoppineilta neuvoja jatko-menettelyistä.
Jos meillä oikeasti olisi jokin ongelma, ottaisin mielelläni avun ja seurannan vastaanm ongelmista on varmasti helpompi selvitä kun on ammatti-ihmisiä apuna. Yhteistyökyky viranomaisten kanssa takaa parhaan tuloksen.
Sosiaalityöntekijät ovat varmasti itsekin moni äitejä ja isiä, he eivät varmastikaan tee päätöksiään lapsen pahaksi, vaan varmaan monesti mukaan sekoittuvat myös tunteet ja huoli "mitä jos...", eiväthän he tunne perhettä/lasta pelkän ilmoituksen/puh.keskustelun kautta, siksi varmasti vaaditaan aina selvitys tarpeesta.
maassa on niin monta tapaa jne kuin on sosiaaliviranomaisena esiintyviä henkilöitäkin...
Eli teinä menisin nyt saman tein jonnekin yksityiselle parisuhdeterapeutille jne
ja kävisin siellä sen aikaa mitä tämä terapeutti tapauksessanne katsoo tilanteessanne olevan tarpeen.
Jos sossu vielä ottaa teihin yhteyttä ja mahdollisesti vielä asiakasperheeksikin voitte omalta osaltanne jo esittää
että tilanteeseenne olette apua hakeneet.
Luulisi sen ainakin kaikkein tavallisimmat sossut (ei siis mitään yli-innokkaita huostahulluuteen sotkeutuneita sossuja) hiljentävän.
Mutta kuten olet tältä palstalta lukenut
voi sattua todella asialliset sossut (yleensä nämä pätevät ja koulunsa käyneet)
tai sitten näitä he..in innokkaita huostaajia
joilla näyttää olevan kisa pystyssä eniten huostanneen sossun tittelistä.
"Mikäli me tarpeettomasti joutuisimme jatkoseurantaan // tästä tulisi elämään enemmänkin tarpeeton rasite, niin vaatisin kirjalliset perusteet sille -- sellaiset pitää aina olla. Suomi ei ole mikään kehitysmaa, jossa mielivaltaisesti yksikään viranomainen saa tehdä yhtään mitään ilman perusteita - oikeutta pitää vain osata hakea ja ottaa asioista selvää."
Noin minäkin luulin vielä 5 vuotta sitten, mutta suomut oikeusvaltiossa asumisesta putosivat silmiltä äkkiä aikanaan. Olin niin lapsellinen, että muistan jopa kuvitelleeni, että jos vääryyttä kokenut ei saa muualta oikeutta, on hänen otettava yhteyttä ministeritasolle tai kansanedustajiin, niin johan vääryydet korjataan. Hah hah!
Sinulla on oikeus nähdä kaikki sinusta tehdyt kirjaukset, totta kai ja moni sossu toimittaa ne ihan pyytämättäkin, mutta joiltain saa niitä anella, joutuu pyytämään kirjallisesti. Tietysti haluaa uskoa, että viranomaiset toimivat aina lapsen parhaaksi, mutta moni vanhempi on joutunut todistamaan tilanteita, jotka eivät todellakaan ole olleet hänen lapselleen parhaaksi. Niitä sitten selvitellään asianajajan voimin ja terapioidaan lasta myöhemmin erilaisissa traumaterapioissa.
En halua pelotella, mutta nämä nyt ovat vain tosiasioita, joita ei voi tyhjänä sivuuttaa.
Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin teidän kannalta!
Niin me monet muutkin uskottiin niinkuin sinäkin nyt..... mutta monikaan meistä ei meinannut saada edes omia asiakaskertomuksia saada sossulta..tai mitään muutakaan kirjallista perustelua..... En ole edes minä saanut vastausta perusteluihin...vielä tänäpäivänäkään....en edes kirjallisena vaikka lapseni huostattiin 2004.. vaikka kuinka olen kysynyt sossulta.. ei ole edes 2 lakimiestäkään saanut vastausta sossulta...
Minulla on ainakin mennyt totaalisesti usko sossuihin ja muihin viranomaisiin... esim. poliisiinkin.. kun 3 eri henkilön sij.perheen isän, minun ja päivystävä sosiaalityöntekijän...tekemää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosilmoitusta oli tehty sij.perheen äidistä... vaan poliisihan ei näitä ryhtynyt tutkimaan...oli katos poliisit sossun vallan alla...sossu suojeli sij.perheen äitiä..
Juu luota vain sossuihin niin tulette olemaan melkoisessa liemessä.... muista minun näin kirjoittaneen..
Se huoli riittää. Tiesitkö muuten mitä sossu tarkoittaa sillä huolella. Se tarkoittaa sosiaalityön diskurssissa sosiaalityöntekijän omaa osaamattomuutta hoitaa tilannetta ja ammatillisten toimintavalmiuksien puuttumista. Huoli siis kertoo päinvastoin kuin luullaan ei perheestä vaan sosiaalityöntekijästä itsestään.
Ei meilläkään käytetä päihteitä, lapsilla ei ole ongelmia mitä nyt vanhimman lapsen adhd eikä olla väkivaltaisia, mutta silti vaan sijoitukseen jouduttiin, koska sossulla on huoli.
Kylläpä on jutut... ja aiheettomat pelottelut . Sos.viranomaiset tekevät tärkeää työtä ja työn tavoittena on perheiden tuki ja selviytyminen!
Sosiaalihuolo tukee vanhemmuutta ja mielestäni on oikein hyvä, että saatte tukea varhaisessa vaiheessa. Tuolla keskustelulla sos.viranomaisen kanssa ja mahdollisella muulla tuella ( jos tarvitsette esim keskustelutukea), joka tukee parisuhdettanne voitte paremmin ja suhteellanne on mahdollisuus kehittyä aina vain paremmaksi.
Väkivallalla uhkailu on kuitenkin vakava asia, johon tule heti puuttua ja saada apua ja tukea tunteiden hallintaan ja kontrollointiin.
Kirjoitit:
"Mikäli me tarpeettomasti joutuisimme jatkoseurantaan // tästä tulisi elämään enemmänkin tarpeeton rasite, niin vaatisin kirjalliset perusteet sille -- sellaiset pitää aina olla. "
Niinpä, niinhän sitä voisi monesti luulla. Tuntuu, että luulet, että elät meidän "tavallisten" perheiden yläpuolella.
Ja luulet, että sinulla on joku erilainen arvo, kuin muilla, että voit vaatia kirjallista selvitystä.
Ok, olet rikas jne.
ei se tarkoita, että lait jne ei koskisi sinua.
Kermaperseelläkin on ihan samat lait kuin muilla.
En kuvittele olevani/perheemme olevan kenenkään yläpuolella - ei varallisuus tee kenestäkään parempaa/huonompaa perhettä, vaikkakin kertoo mielestäni siitä, että osaamme hoitaa asioitamme.
Oma isosiskoni (4lapsen äiti) on eron jälkeen elättänyt yhden ihmisen tuloilla itsensä, lapsensa koiransa ja hoitanut vielä 300m2 talon kulut, koska hänen miehensä päätti 20vuoden jälkeen lähteä toisen matkaan, eikä ole vielä maksanut penniäkään elatus-maksuja. Heillä on siis eron jälkeen ollut todella tiukkaa, mutta ovat siitä huolimatta onnellinen, normaali perhe.
Mutta noin yleisesti ottaen, siis asiassa kuin asiassa - jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi jonkin viranomaisen puolelta perusteettomasti, niin tottakai silloin voi hakea oikeuksiaan esim.juristin avulla.
Asia mikä saattaa näyttää sosiaaliviranomaisen silmissä huonolta on, jos vanhempi ei osaa/saa aikaiseksi ajettua edes omia etuuksiaan, miten silloin voisi huolehtia omasta ja kenties vielä ongelmaisesta lapsestaan?
Täältä palstalta saa todella huonon kuvan sosiaalityöntekijöistä - kurja juttu heille, jos ei saa juuri koskaan kiitosta työstään. Esim.googlettamalla löytyy pilvin pimein positiivisia kokemuksia ja kertomuksia siitä, että on saanut aidosti apua, jos on ollut sellainen tilanne perheessä.
Olen omassa työssäni kohdannut hurjia tapauksia äiteinä, en tiedä tajuavatko he itsekään, ettei asiat ole ihan normaalisti, kun niistä kehtaavat esim.minulle kertoa. Mm.32-vuotias kohta 4lapsen äiti (käsittääkseni jokaisella on eri isä), jonka äiti hoitaa lapset, nainen itse bilettää, miehet vaihtuu koko ajan ja välillä niitä on viisi kierrossa samaan aikaan, rahat hän laittaa itseensä ja juhlimiseen.
Tuohan se on se perusmalli, mitä huostaanottovanhempien ajatellaan olevan. Paitsi että kertomallasi tapauksella eivät lapset ole huostassa :)
Yksinomaan minä olen ainakin PUOLENKYMMENTÄ KERTAA sanonut sinulle jo, että HYVIÄKIN SOSSUJA on olemassa, mutta eivät kaikki ole sitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sinua on yritetty varoittaa huonoilla esimerkeillä, että et olisi yhtä lapsellisen luottavainen kuin meistä on moni ollut, että VAIKKA HOITI LAPSEN HYVIN ja muutkin asiansa, niin siitä huolimatta voi joutua lastensuojelun asiakkaaksi ERITTÄIN HUONOIN TULOKSIN JA KOKEMUKSIN.
Tajuatko?
"Asia mikä saattaa näyttää sosiaaliviranomaisen silmissä huonolta on, jos vanhempi ei osaa/saa aikaiseksi ajettua edes omia etuuksiaan, miten silloin voisi huolehtia omasta ja kenties vielä ongelmaisesta lapsestaan?"
Mitä siihen sanot, että perhe, jolla ei velkaa, ei alkoholiongelmaa,absolutisteja, molemmilla todella korkeakoulutus ja toisella akateeminen tutkinto - tohtori, mutta ei lääketiede -, äiti tuplaten sairaanhoitaja ja kätilö, joutuivat sossujen uhreiksi. Lapset huostaan, sossut tai oikeammin lastenkodin henkilökuntaa kuuluva nuori lapseton "koulutettu" hoitaja, kertoo, että äiti on väkivaltainen. Lapsi todistaa, että ei äiti ole väkivaltainen, mutta perhekodin isä on väkivaltainen.
Silti oikeus katsoo, että perhekoti on parempi kasvattaja kuin lapsen omat vanhemmat. Tästä puolitoista vuotta eteenpäin, ja taas oikeudessa. Nyt perhekoti yrittää vedota, että kun koulunkäynti lapsella huono. Opettaja todistaa, että sossut ovat vedonneet jo aikaisemmin koulunkäyntiin, mutta koulunkäynti on vain huonontunut sijoituksessa ollessa.
Lapsi pääsee kotiin. Ja ei varmaan ilman huostaanotosta ja sijoituksesta aiheutuneita traumoja!
Todella kurja juttu tuo edeltävä, onneksi/toivottavasti loppu hyvin - kaikki hyvin.
Voin vain kuvitella miten sydän itkee verta, kun joutuu taistelemaan vuosikausia ja todistelemaan muille olevansa hyvä vanhempi, että saisi pitää lapsensa.
Varmasti on myös ihmisiä, jotka luulevat olevansa hyviä vanhempia, vaikka eivät sitä käytännössä ole - käsittääkseni mielenterveysongelmaiset, alkoholistit yms päihderiippuvaiset eivät aina itsekään tajua elävänsä valheessa, koska heille se on normaalia - elää muiden ihmisten mielestä raskauttavan asian kanssa, tällöin he eivät myöskään tajua ongelmansa kohdistumista lapseen.
Tämä kyseinen 32v nainen, josta ,ei mielestäni ansaitse lapsiaan. Itse olin ennen vauvan saamista 5vuotta kestäneessä suhteessa, johon ei lapsia siunaantunut. kävin tutkimuksissa, eikä löydetty mitään vikaa. Silloin mietin, että näin on tarkoitettu, mutta samaan hengenvetoon mietin, että miten väärin on, että esim.hän saa lapsia tuosta vain, kuitenkin hyväksyin "lapsettomuuteni". Uudessa suhteessa tulin raskaaksi käytännössä heti, siksi lapseni on minulle suoranainen ihme. Tämä 32v nainen on minulle todennut monta kertaa olevansa huono, mutta rakastava äiti - mutta mikä sellainen on??
Hän on puhunut minulle tilanteestaan avoimesta, vaikka käytännössä olen hänelle aivan ventovieras, joten on varmasti puhunut muillekin - kuitenkaan hän ei ole lapsiaan menettänyt - toki en tiedä, vaikka hänen asioihinsa olisi puututtu. Siksi askarruttaakin, että jos puututaan normi perheen asioihin & tehdään ongelma, niin entä nämä todelliset ongelma-tapaukset?
Jokainen tietää kyllä, että pelkkä rakkaus ei riitä lasta kasvattamaan. Mutta etkös maininnut, että lapset ovat hänen vanhempiensa luona. Käyn siivouksen lomassa koneella, niin en malta lukea aina taakse päin ketjua.
Tuon on varsinainen stereotypia huostavanhemmista, että päihde- tai mt-ongelmaiset eivät ymmärrä huostaanoton syitä. Mutta tuo ei ole lähestulkonkaan huostaanottojen koko todellisuus ollut enää vuosiin, on aivan sama, millaista kuvaa julkisuudessa yritetään pitää näistä asioista. Ja kun tarkkaan seuraa, niin paljon on oikeaakin tietoa jo tarjolla, mutta monesti se tarjotaan vähän peitetysti, että siihen eivät kaikki huomaa kiinnittää huomiota.
Pelkästään se, että lapsia siirretään lastensuojelun hoidettaviksi sellaisilta hallinnonaloilta, jotka eivät ensinkään lastensuojeluun kuuluisi, lisää valtavasti sossujen työtaakkaa, sekä aikaan saa niitä huostaperheitä, joissa ei ole ikinä ollut perinteisiä huostasyitä, siis päihde-, väkivalta- tai mt-ongelmia. Muilla halinnonaloilla tarkoitan esim. koulua ja terveydenhoitoa. Tätä ovat sossut valittaneet kyllä julkisuudessakin mutta se pyritään sivuuttamaan vähin äänin. Tässä on siis yksi selitys siihen, että oikeasti apua tarvitsevat lapset jäävät monesti vähemmälle huomiolle tai heidän huostaanottonsa tehdään liian myöhään, koska sossua työllistetään niin paljon heille kuulumattomalla työllä.
Muistaakseni viime kesänä lehdissä uutisoitiin myös siitä, miten kunnissa ohjataan lastensuojelun asiakkuuteen sellaisia perheitä, jotka eivät sinne kuuluisi.
Tällä palstalla on nimitetty huostahulluudeksi sitä, että ihan oikeasti vaikuttaa välillä kuin jotkut olisivat sekoittaneet päänsä jonkinlaiseen huostainnostukseen. Täälläkin on nähty kirjoituksia, miten jonkun mielestä kaikki lihavien vanhempien lapset pitäisi huostata, joku ylpeilikin sillä kun oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen sellaisesta tapauksesta. Syyksi huostaan riittää joidenkin mielestä ihan mikä tahansa, se on huostahulluutta.
Sossut ovat itse kertoneet haastatteluissa, että jokainen vähänkin pitempään alalla ollut työntekijä on nähnyt myös hyvin huonoja sijaisperheitä. Lamminen & Rantasen opinnäytetyöhön kuuluneen tutkimuksen mukaan sossujen ja sijareiden välillä puretuista hoitosopimuksista 17,5 % johtui lasten kaltoinkohtelusta, johon kuului niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, heitteillä pitoa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Ihmisten pitäisi oikeati ottaa järki käteen ja miettiä, etteivät huostahulluudellaan vaurioita lapsia vaatimalla huostaanottoon niitä, joiden kotiongelmat olisivat hyvin pienellä avulla korjattavissa. Ja paljon halvemmalla kuin huostaanotto sinänsä. Mutta mitään tukiahan ei monessa kunnassa ole, ainut "apu" on huostaanotto. Siis kuntien väliset erot ovat valtavan suuret näissä asioissa, se on muistettava aina kun lukee jotain "minä en ainakaan tiedä yhtään aiheetonta huostaanottoa" kirjoitusta.
Kirjoitit:
"Oma isosiskoni (4lapsen äiti) on eron jälkeen elättänyt yhden ihmisen tuloilla itsensä, lapsensa koiransa ja hoitanut vielä 300m2 talon kulut, koska hänen miehensä päätti 20vuoden jälkeen lähteä toisen matkaan, eikä ole vielä maksanut penniäkään elatus-maksuja. Heillä on siis eron jälkeen ollut todella tiukkaa, mutta ovat siitä huolimatta onnellinen, normaali perhe."
Isosiskosi on toiminut ainoastaan typerästi, kun ei ole pitänyt huolta oikeuksistaan.
Ja todellakin, onpa ollut tiukkaa, 300 neliöinen talo jne.
Eipä tulisi mieleeni alkaa ruikuttamaan, että on taloudellisesti tiukkaa, jos on noin iso talo.
Elämä on valintoja, mutta näköjään toisille on tärkeämpää, että ulospäin kaikki näyttää hyvältä (iso talo, varallisuus jne) ja lapsille syötetään kaurapuuroa.
Salli mun nauraa.
Tarkoitat varmaan sitä tapausta kun ilmoitin eräästä ylipainoisesta lapsesta, joka söi kotona ruuaksi karkkia, keksiä ja mehua. Asunto oli kuin haiseva sikolätti, elukoiden jätöksiä sisällä ja ihmeellisiä polkuja pitkin asuntoa jotta pääsi kulkemaan kun roskaa ja tavaraa oli lattiat täynnä. Vanhempi ei jaksanut laittaa lapselle ruokaa tai siivota, oli ehkä masentunut tai mitä lie. Kantoi lapselle kaupasta makkaraa, makeisia ja suklaata jotta lapsi pysyi tyytyväisenä. Otin tuota lasta meillekin välillä hoitoon ja laitoin salaattia ruuan lisukkeeksi, lapsi ihasteli kun ei heillä koskaan ole tällaista kun äiti ei jaksa. Samaista lasta otin mukaan retkille omani kanssa ja yritin autella lastenhoidossa. Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen että vanhempi myönsi minulle ettei jaksa ja he pääsivät sossun ja eläinsuojelun avun piiriin.
Että näin kauhea huostahullu minäkin olen.
Kyllä minäkin näin aikanaan, miten haukuit äitiä lihavaksi ja huusit, että kaikilta lihavilta vanhemmilta on lapset huostattava. Ai nyt äiti on muttunut lisäksi masentuneeksikin, mikä tietysti selittää perheen tilannetta pitkälle. Mutta sinun mielestäsihän vanhempien sairaudet ovatkin haukkumisen arvoinen asia, vai onko siihenkin asenteeseesi tullut jotain muutosta.
Vai on yhden ihmisen tuloilla elättänyt yhden lapsen, itsensä ja koiransa.... Jaa, eikö hänen ole kuulunutkin tehdä niin?
Moni elättää yhden ihmisen minimituloilla useamman lapsen, silloin on toooosi tiukkaa ja jos tilanne pitempään jatkuu, niin laittomasti johtaa lastensuojelun asiakkuuteen ihan vain rahojen riittämättömyyden takia. Vai onko Lastensuojelun Keskusliitto väärässä, että pelkästään köyhyyden takia tehtyjä huostia on Suomessa?
Ranttalikka - kuulostaa järkyttävältä.
Jos tuollaisen sonnan keskellä joutuu elämään, niin mielestäni on oikein ottaa lapsi pois, kotona on jokin todella pahasti vialla, mikäli ei viitsitä edes asuntoa pitää puhtaana - se ei maksa mitään, joten tässäkään asiassa ei voi vedota varattomuuteen, vaan saamattomuuteen. Ei myöskään ole lapsen etu syödä karkkia & limsaa - tuolla ruokavaliollahan sairastuu jo lapsena diabetekseen.
Oma äitini piti minut aina puhtaana ja rakastan puhtautta & siisteyttä myös itse, kuitenkin olematta neuroottinen asian suhteen.
Mieheni on välillä jopa ärsyttävän yli-siisti - imuroin, pesen lattiat, kaikki vessat ja pyyhin pölyt noin 5-6 päivän välein nyt äitiyslomalla ja välillä hän saattaa sanoa, että on pölyä. Minä en halunnut siivojaa enää nyt kun olen äitiyslomalla - otan siivoamisen hyötyliikunnan kannalta ja siivoan vain silloin kun vauva on päikkäreillä tai iltaunilla.
Minusta on ihana pestä vauvaa, rasvata hänen ihoaan ja pitää aina puhtaat vaatteet yllä - toivon, että hänkin oppii arvostamaan siisteyttä & puhtautta.
Karkkia & limsaa en aio hänen antaa maistaa niin pitkään kun se on vain mahdollista, vaan yritän maistattaa jotain terveempiä herkkuja.
-1 1=2 ja haahaaa-
Mikäli olisit lukenut huolellisemmin, niin olisit huomannut, että siskollani on elätettävänä 4lasta, koira, elämisen kulut ja talo. Siskoni ei ole huolehtinut etuuksistaan? Kyllä huolehti, mutta kaikki ei ole aina niin yksinkertaista - he eivät olleet naimisissa (mikä tekee monesta asiasta vaikeamman erotessa, kun on lapsia & jaettavaa omaisuutta), mies ei suostunut siirtämään kirjoja uuden naisen luo (koska tämä olisi menettänyt jotain etuuksia) jne.
.
Talo on suuri, koska heillä oli/on suuri perhe. Ja myös velaton, joten mistään "ulospäin näyttämisestä ei ole kyse". He rakensivat 1.talonsa 18-vuotiaana, joten vastuuta on riittänyt jo nuoresta asti ja ovat siten saaneet kannettua kortensa kekoon.
Ja ihan vinkkinä, että kannattaisi monen muunkin ottaa omaan arkeensa tavoitteita mukaan, vaikka ihan pieniäkin juttuja aluksi. Kun kokee onnistumisen iloa pienissäkin asioissa, niin masennukset yms vaivat häviää.
Siis varmaan osa on ihan oikeasti masentuneita, mutta mun on vaikea uskoa, että varmaan 1/5 ihmisistä on masentuneita. Ainoa hetki kun itseeni iskee alakulo on esim.kipeenä kun makailee sängyn pohjalla ja tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi.
Masennuksen diag.on lääkärillekin vaikeaa, ei kai sitä voi potilaalle sanoa, että et ole masentunut, jos toinen väittää olevansa.
Ja paras masennuslääke on kun tekee elämälleen jotain mikä piristää.
Masentuneesta äidistä/isästä kärsii myös lapsi ja kenties imee itseensä alakuloista olotilaa ja sitä, ettei mikään ole muka hyvin.
Mikä halvatun kyttääjä näillä sivuilla luuhaat? Tiedät itekkin että lapsia otetaan turhaan. H....tin Laskelmoiva Tekopyhis!!!
Mikä sut siis ajoi kyseleen neuvoa tai apua?
Vaikutat mun äidiltä jolla ei oikeeta avun tarvetta oo, kun sit saakin päästä jakamaan öllöjä "kyllähän terve järkikin sanoo" -loukkauksiaan. Kun ei nää, että vielä ite on manipuloinu sisarukset toisiaan vastaan.
Ootsie se pleen rantta-eukko?
Vajaa se on ainakin se kaaressa lepattava noita. Joku inkeri tms tuolta sijaripuolelta. uhhh.
On ollu pankkiryöstäjästä alkaen, joka tulee haukkumaan palstalaisten kirjoituksia.
Huh, huh! Ja nyt sitten masennuskin on "muka", eikä lääkärikään oikein viitsi sanoa, että et sinä masentunut ole :D Voi hitto, eipä aikoihin olekaan kuultu noin hauskoja juttuja!
Minkähän takia vielä tässä maassa on erikoislääkäreitä, kun suomi24:n häirikkö tietää kuitenkin kaiken aina parhaiten. Voi helvetti, mitä seko juttuja täältä saa lukea! Mikähän "rooli" lienee seuraavassa yrityksessä, pitääpä ruetakin käymään palstalla vähän tiiviimmin, niin saa lukea aina päivän vitsit noista kyhäelmistä.
Jos ei ole vaatinut elareita, ei pidä alkaa ruikuttaa.
vai eikö hänen ylpeys antanut periksi, kun piti alkaa jutella raha-asioista?
Ihan tekopyhää hurskastelua koko juttusi.
Aina löytyy selityksiä, kun ei edes viitsitä tehdä asioille mitään
HAH!
mutta jotenkin kuulostat naivilta.
Kaikki tuo selitys siivoamisesta ja vauvan putsaamisesta. Sun ilmaisut on outoja.
Ei voi mitään.
Kaikille ei suoda riittävästi älyä.
"suomihan on oikeusvaltio, joten tuntuisi hurjalta, että normaali-ihmiset otettaisiin yhden konfliktin (sanahelistelyn) vuoksi jatkuvaan tarkkailuun."
Suomi on holhousvaltio, ja perusteettomia huostaanottoja tapahtuu.
"Mielenterveysongelmainen ei myöskään osaa varmaankaan hoitaa kaikkia osa-alueita elämässään kuten työ, talous, koti, terveys, sosiaaliset kontaktit/ ystävyyssuhteet / sukulaisuus-suhteet, henkilökohtainen hygienia, lapsen tarpeista huolehtiminen yms jotka kaikki ovat meillä moitteettomassa kunnossa."
Äitini oli masentunut ollessani lapsi, ja minua loukkaa syvästi että kyseenalaistat mielenterveys ongelmaisen kyvyn huoltaa lasta. No, meillä arki oli ihan normaalia - siihen asti kunnes sosku oli monen vuoden ajan vakuutellut äidilleni ettei hän ole hyvä äiti eikä kykene elättämään minua. Sen jälkeen ei ollut mikään ongelma että lapsi (minä siis) joutui psykologin kautta psykiatrille sitten psykiatriselle osastolle. Lasten psykiatrisessa sairaalassa oltiin todettu että minulla MUKAMAS oli masennus, joka tarvitsisi lääkitystä ja terapiaa. Sitten tuli kielto etten saanut enää asua äitini luona, joten asuin reilun vuoden isäni luona ja sen jälkeen sosku vasta huolestuikin kun kieltäydyin lääkityksestä ja terapiasta (tämä kirjattiin papereihin että isäni olisi lopettanut lääkitykseni ja terapian) Sitten minut passitettiin nuoriso psyk. osastolle pakkohoitaan ja sitten huostaanotettiin. Ja sen jälkeen olin huostaanotettuna 3vuotta, ja vakuutan että henkinen ja fyysinen väkivalta esim. VALTION KOULUKODISSA voi olla arkea!
Ja minä sanon, että minun äitini ei ollut huono vanhempi! Tietenkin rahasta oli tiukkaa mutta silti ei tarvinnut nälkää nähdä ja oli vaatteet, ei väkivaltaa, asunto oli siisti ja eikä äitini "maannut sängyn pohjalla" tai jättänyt henkilökohtaista hygieeniaa hoitamatta.
Ei kaikki mene niin kuin kirjassa sanotaan. Isänikään ei sen huonompi vanhempi ollut.
Mielestäni on täysin naiivia luottaa noin sokeasti Suomeen oikeusvaltiona. Ja tietenkin näillä palstoilla voi joutua asiattoman kommentoimisen uhriksi, mutta silloin kannattaa pysytellä poissa jos ei osaa itse arvioida että mikä mahdollisesti on totta ja mikä ei!
Kyllä sydän särkyy aina joka kerran kun lukee tuollaisia kertomuksia. En jaksa olla ihmettelemättä sitä, että eikö oikeasti huonoista oloista tulevia lapsia ole riittävästi, että pitää tekemällä tehdä lapsia huostabisnekseen, sillä sille tämä eittämättä tuntuu. Huonoissa sijaispaikoissa lapset joutuvat turhan usein paljon huonompiin oloihin kuin kotona kuunaan on ollut, sen ovat sossutkin julkisuudessa myöntäneet. Oma lapseni ei ole mitenkään harvinainen poikkeus sen suhteen, josta olen enemmän kertonut parissa muussa täällä nyt näkyvässä ketjussa.
Kyllä minunkin lapseni olisi säästynyt suunnattomilta kärsimyksiltä ja terapioinnilta huostatraumoistaan, jos olisin ollut edes pikkiriikkisen tietoinen laittomista huostaanotoista, mutta en ollut ikinä kuullut sanaakaan sellaisista. Ihan aidosti olin niin sinisilmäinen, että uskoin tähän maahan oikeusvaltiona. Tuo oli hyvin sanottu, että kannattaa pysyä pois, jos ei osaa yhtään arvioida, mikä on totta ja mikä ei. Täällä kirjoittaa moni vanhempi omista karvaista kokemuksistaan, joten turha lisää loukkaaminen ei ole aivan asiallista käytöstä missään mielessä.
Olen pahoillani, tarinasi kuulostaa todella surulliselta, en missään nimessä tarkoittanut yleistää - mielenterveyspotilaillakin varmasti sairauden vaikeusaste vaihtelee.
Varmasti äitisi on ollut rakas ja hyvä äiti. Ilmeisesti masennus ei hänellä ollut sitten niin paha, että se olisi näkynyt arjessanne..
Minulle masennus on vieras asia ja siksi siis on väärin tavallaan kommentoida siitä mitään. En voi kieltää, etteikö minua ihmetytttäisi kun Suomessa todella monella on masennus?
Siitähän on lehdissäkin vähän väliä ollut kirjoituksia. Olen pohtinut onkohan kaikki oikeita masennuksia vai onko joukkoon eksynyt myös masennusta-sairautena hyväksikäyttäviä ihmisiä.
Töistä on esim helppo saada pitkiä sairaslomia kun diagnoosina on masennus, silti palkka juoksee ja koska ei ole flunssasta kyse voi liikkua ja tehdä juttuja ihan normaalisti.
Kaverini työkaveri oli masennuksesta 2kk sairaslomilla useaan otteeseen ja vietti sairaslomansa sukeltelemalla thaimaassa?
Minua moni-allergisena häiritsee, kun ihmiset sanovat (mikäli eivät tykkää jostain) ruoasta olevansa allergisia sille, vaikka eivät ole. Silti voivat maistaa/syödä vähän niitä ruokia, joille ovat "allergisia".
Itse vauvasta asti allergisena & muutaman pahan allergisen reaktion saaneena voin sanoa, että oikeasti allerginen ei voi edes maistaa mitään mille on pahasti allerginen (minun tapauksessani mm.kala, pähkinät, mantelit, kiwi).
No pointtina oli, että sairautta tekosyynä käyttävät syövät uskottavuutta oikeasti sairailta, kuten juuri esim masennuksessa.
Raskausaikana luin paljon aiheeseen liittyviä julkaisuja, koska kaikki oli uutta. Käsittääkseni raskauden aikainen/ jälkeinen masennus ovat kohtis yleisiä?
Tuskin kaikilta siihen sairasutuneiltakaan vauvoja pois otetaan?
Mutta olet varmaan yhtä mieltä siitä, että jos äidin masennus joillakin on siinä pisteessä, että ei pääse sohvalta/sängystä ylös, ei jaksa siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, auttaa lasta toimissaan (esim läksyt), ei innostu mistään jne niin silloin äidin on parempi saada lapsen kanssa apua - eikä silloin ole ihme, mikäli lapset väliaikaisesti sijoitetaan muualle. Paras vaihtoehto tietenkin olisi, että äiti saisi itsensä kuntoon ja pystyisi hoitamaan lapsensa - näin kuitenkaan aina asiat mene.
Perheet kaipaisivat kodinhoitajia apuun..jotta voisi sitten rauhassa toipua...ja palata taas arkeen... vaan kunnat/ sosiaalitoimet ovat karsineet nämä kodinhoitajat olemttomiin vaikka laki tänäpäivänäkin vaatii kunnan/sosiaalitoimen tarjoamaan perheille kodinhoitaa perheille jossa kodinhoitajan apua tarvitaan kipeesti... kodinhoitajat ovat nykypäivinä korvattu tyhjäntoimittajilla...eli perhetyöntekijöitä.... jotka eivät juurikaan auta perheitä vaan ihan päin vastoin pahentavat perheiden tilaa... ja saattavat lapsen/lapset huostaanoton porteille... toiminnoillaan...
"Mutta olet varmaan yhtä mieltä siitä, että jos äidin masennus joillakin on siinä pisteessä, että ei pääse sohvalta/sängystä ylös, ei jaksa siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, auttaa lasta toimissaan (esim läksyt), ei innostu mistään jne niin silloin äidin on parempi saada lapsen kanssa apua - eikä silloin ole ihme, mikäli lapset väliaikaisesti sijoitetaan muualle. Paras vaihtoehto tietenkin olisi, että äiti saisi itsensä kuntoon ja pystyisi hoitamaan lapsensa - näin kuitenkaan aina asiat mene."
Itse olet pahasti alerginen ja ärsyynnyt ihmisistä, jotka ovat vähemmän allergisia....
Sitten taas et itse tunne masennusta ollenkaan, mutta kovin kärkkäästi olet arvostelemassa masentunnusta sairautena, jopa arvioimassa sen astettakin.
Sinulla on muuten väärää tietoa masennuksen diagnosoinnista. Kyllä siihen on olemassa erilaisia testisarjoja lääkäreillä, joilla masennus todetaan ja sen astetta mitataan. Miten voit lääkärin voivan kirjoittaa potilaalle lääkettä masennukseen, jos dg olisi vain potilaan oman väitteen perusteella?
Lääkärithän ovat perinteisesti hyvin tarkkoja siitä, että esim. reseptiä ei uusita näkemättä potilasta. Törkeimpiä lääkärin etiikan rikkomuksia tässä suhteessa tapahtuu huostaanottojen yhteydessä, jolloin vanhemman masennuksesta lausunnon kirjoittanut lääkäri ei ole tavannut vanhempaa ikinä yhtään kertaa, vaan lausunto kirjoitetaan sossun kirjausten perusteella. Ja sossuko on lääkäri?
Suosittelen kaikille ylikuormittuneille ihmisille ympäristön vaihdosta ja vaikka sukeltelua aurinkoisilla vesillä silloin kun meillä on pimeä kaamos. Valon määrän lisääminen aikaan saa mielialaan myönteisesti vaikuttavan hormonitoiminnan lisääntymistä, käytetäänhän valohoitoakin hoitokeinona. Vai miten masennusta pitäisi hoitaa mielestäsi? Lukittumalla neljän seinän sisälle itkemään ja murehtimaan? Kumman luulisit auttavan paremmin?
Totta, siis en tiedä masennuksesta / sen diag.mitään. Olen luullut, että se voidaan diag.potilaan kuvauksenkin perusteella.
Ehkä jos jollain tutullani / läheisellä olisi ollut kyseinen sairaus tietäisin siitä faktoja enemmän.
Meidän neuvolassa tehdään kanssa odottaville/synnyttäneille joku masennustesti, minun kohdallani hoitaja sanoi, että sopiiko, että sitä ei tehdä, koska hän näkee heti ettei minulla ole mitään masennukseen viittaavaa, sanoin että sopii, joten en siis tiedä millainen testi on kyseessä.
En osaa edes kuvitella miten pahalta tuntuisi, jos olisi heti synnytyksen jälkeen masentunut :/ Silloin ei varmaan osaisi edes vauvasta & sen hoidosta nauttia. Vaikka pikkuvauvan hoito on mielekästä ja ihanaa, se syö paljon aikaa & energiaa. Käytännössä koko ajan on jokin tarve: nälkä, vaipanvaihto, leikitys, silittely, pesu yms.
Miten ihmeessä masentunut ihminen selviää vauvan hoidosta? Minulla menee klo6-19 välinen aika vauvaa hoitaessa, lukuunottamatta näitä muutamia 15-40min päikkäreitä (nytkin tuhisee sängyssään :). En huilaa hetkeäkään siis päivisin, enkä koe tarvettakaan, sillä minulla on yllin kyllin iltaisin omaa aikaa, kun vauva nukkuu. Mutta tarkoitin, että jos on todella masentunut eikä saa mitään aikaiseksi, niin vauvan kanssa ei voi pärjätä! Tällaisissa tilanteissa ymmärrän tilapäisen huostaanoton, mikäli ei ole mahdollista, että isä on kotona apuna / isovanhemmat. Vai onko se silloinkin jonkun mielestä aiheeton?
Vaikka äiti pystyisi huolehtimaan tärkeimmät eli syöttö ja vaipat, niin se ei riitä.
oma vauvani on nyt n.4kk ikäisenä todella aktiivinen ja hän kaipaa koko ajan leikkiä, laulua & silittelyä. Tämä alkutaipalehan on tärkeää vauvan minä-kuvan ja itsetunnon kannalta, hän tarvitsee paljon positiivisia kokemuksia.
Nimittäin vanhemmasta erottaminen. Siksi en hyväksy huostaanottoa synnytyksen jälkeisen masennuksen hoitokeinona, koska vauvasta erottaminen todennäköisesti huonontaa tilannetta molemmilla. Sen takia olisi lisättävä sellaista hoitoa, j ota siinä vaiheessa tarvitaan. Esim. Helsingissä tiedän vain yhden ainoan äiti-lapsipaikan , jota käytetään juuri baby bluen hoitoon. Paikkoja tarvittaisiin yksinkertaisesti lisää, että niitä olisi kaikille tarvitsijoille. Huostaanottoperusteena sitä ei saisi pitää, koska sairaus on sisäsyntyinen ja parantuu ihan varmasti aikanaan.
Kyllä, mutta vauva & vauvan tarpeet eivät odota äidin tervehtymistä.
Mistä tällainen raskauteen / synnytykseen liittyvä masennuskin on tullut? En usko, että ennen 80-90-lukua tällaista edes tunnettiin (korjatkaa toki jos olen väärässä).'
Silti aina ovat äidit selvinneet lapsiensa/vauvojensa kanssa, kun on ollut pakko.
Ottaisit asioista selvää niin tietäisit enemmän....sitähän varten netti on käytössä...josta voi löytää lähes joka kysymykseen vastauksia...
Synnytyksen jälkeinen masennus
Synnytyksen jälkeiseen lapsivuodeaikaan liittyy lisääntynyt riski kielteisiin mielialamuutoksiin, jotka voivat vaatia ammattilaisen arviota.
Varsinainen synnytyksen jälkeinen masennus alkaa tavallisimmin noin kuukauden kuluessa synnytyksestä, mutta se voi alkaa vasta vuoden kuluttua. Äiti on jatkuvasti ahdistunut, epätoivoinen, saa paniikkikohtauksia, ei pysty nukkumaan eikä syömään, pelkää lapsensa ja itsensä puolesta, tuntee voimakasta syyllisyyttä ja häpeää kokiessaan olevansa riittämätön ja huono äiti. Vakava masennus voi kestää tavallisesti puoli vuotta ja joskus toipuminen vie 3-4 vuotta. Äiti tarvitsee sekä psyykkistä että sosiaalista tukea. Ryhmäterapiasta on osoitettu olevan apua. Tarvittaessa voidaan määrätä moderneja mielialalääkkeitä, joiden ei katsota estävän imetystä. Myös estrogeenihoitoa on kokeiltu.
Synnytyksen jälkeinen herkistyminen
Synnytyksen jälkeinen herkistyminen (baby blues) on niin yleistä, että sitä pidetään lähes normaalina reaktiona eikä psyykkisenä häiriönä. Sitä esiintyy 50-85 prosentilla synnyttäneistä. Herkistymiselle tyypillisiä oireita ovat ohimenevä itkuisuus, mielialan ailahtelu ja ärtyisyys, mahdollisesti ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Oireet ovat pahimmillaan kolmesta viiteen päivään synnytyksen jälkeen ja ne häviävät yleensä kahdessa viikossa. Koska oireet ovat ohimeneviä ja lieviä, hoitoa ei tarvita. Oireita pidetään uuden elämäntilanteen sopeutumisoireina, mutta myös hormonaalisilla tekijöillä uskotaan olevan merkitystä.
Synnytyksen jälkeinen psykoosi
Synnytyksen jälkeinen psykoosi on hyvin vakava ja suhteellisen harvinainen sairaus. Jos psykoosi on kehittyäkseen, se puhkeaa kahden viikon kuluttua synnytyksestä. Ympäristö ei voi olla huomaamatta oireita, joita ovat mm. yliaktiivisuus, mielialojen raju vaihtelu, äiti ei syö, ei nuku, puhuu jatkuvasti, kuulee ääniä, vahingoittaa itseään. Tilanne vaatii erikoislääkärin hoitoa ja usein sairaalahoitoa.
http://www.tohtori.fi/?page=5590070&id=7395912
Masennus oireet tunnistettiin jo 1856 alkaen jos ei aikaisemminkin....
Sigmund Freud oivalsi masennuksen biologisen taustan, muttei voinut osoittaa sitä
Sigmund Freud (1856-1939) oivalsi jo nuorena neurologina, että mielitaudit johtuvat aivojen neurokemian häiriöistä. Tuolloin niiden tutkimiseen ei kuitenkaan ollut päteviä menetelmiä, joten Freud ymmärsi, etteivät aivojen neurokemian salat ratkeaisi hänen elinaikanaan. Niinpä hän suuntasi mielenkiintonsa psykologisiin menetelmiin ja kehitti opin psykoanalyysista. Freudin oppilaat ja seuraajat ajautuivat keskenään oppiriitoihin, ja koko heidän edustamansa psykologinen suuntaus joutui vaikeuksiin. Vasta Freudin kuoltua alkoi biologinen tutkimus saada jalansijaa psykiatrian ja nyttemmin myös psykologian parissa. Masennuksen lääke- ja ravitsemushoidot perustuvat biologiseen käsitykseen taudin syistä.
Biologinen psykiatria alkaa kehittyä 1930-luvulla
Mielialalääkkeiden käyttö perustuu oletukseen, että mielenterveyden häiriöt johtuvat aivojen neurokemian epätasapainosta, jota tulisi ja jota voidaan korjata farmakologisin keinoin. Psyykenlääkkeiden kehitys sai alkunsa siitä, että 1930-luvulla oli havaittu tiettyjen myrkyllisten sienten syömisen aiheuttavan skitsofrenian oireita muistuttavia hallusinaatioita. Sveitsiläinen kemisti Albert Hofman löysi sattumalta LSD:n 1930-luvulla. Sen vaikutusten tutkiminen johti psykoosilääkkeiden keksimiseen. Hofman täytti 100 vuotta tammikuussa 2006 (lue lisää).
Biologista psykiatriaa vauhditti skotlantilaisen John Gaddumin vuonna 1953 tekemä havainto, että LSD esti serotoniinin aiheuttamat kohdun supistukset. Serotoniinia löydettiin pian aivoistakin, ja se osoittautui välittäjäaineeksi eli viestinviejäksi hermosolujen välillä. Gaddum oivalsi, että terveet aivot tarvitsevat tietyn määrän serotoniinia ja että sen väheneminen on yhteydessä masennukseen. Vastaavasti serotoniinin lisääminen voisi olla keino hoitaa masennusta. Tästä lähtien on ajateltu, että välittäjäaineiden pitoisuus ja liikkuminen synapseissa, hermojen välisissä liitoksissa, on mielenterveydelle ratkaisevaa ja että synapsien viestintään vaikuttavat lääkeaineet voisivat olla ratkaisu mielisairauksien hoitoon.
Paradigman toinen merkkipaalu oli niin ikään 1950-luvulla vahingossa tehty havainto, jonka mukaan kahdella synteettisellä yhdisteellä on antidepressiivinen vaikutus, vaikkei niiden biokemiallista vaikutustapaa masennukseen tunnettu lainkaan. Tuolloin monet tutkijat uskoivat, että eri mielentiloilla - mielihyvällä, pelolla, aggressiolla - oli kemiallinen syynsä, ehkäpä suorastaan jokin tietty aiheuttajamolekyyli. Vaikka tällainen ajattelu sittemmin osoittautuikin liian naiiviksi, syntyi vähitellen uusi teoria. Sen mukaan masennuksen ja skitsofrenian aikana ihmisen aivoissa tapahtuu sellaisia muutoksia, joita nämä lääkkeet korjaavat. Havainto lääkkeiden vaikutuksista tuli ensin ja sitten teoria.
Raketin polttoaineesta masennuslääkkeeksi
Vuonna 1951 brittilääkärit hoitivat tuberkuloosipotilaita iproniatsidi-nimisellä lääkkeellä, joka esti bakteerien kasvua. Lääkäreiden hämmästykseksi lääke kohotti potilaiden mielialaa. Iproniatsidi oli kehitetty hydratsiinista, jota saksalaiset olivat käyttäneet rakettien polttoaineena. Samoihin aikoihin myös ranskalaiset lääkärit totesivat iproniatsidin vähentävän masennusta ja raportoivat vaikutuksen eräässä lääkärikongressissa 1952. Asia herätti tavatonta huomiota kautta maailman. Yhdysvalloissa iproniatsidia alettiin antaa masennuspotilaille laajamittaisesti, vaikka sen mielialaa kohottava vaikutusmekanismi oli tuntematon. Eläinkokeissa ilmeni, että lääke oli monoamiinioksidaasi-nimisen entsyymin estäjä, MAO-inhibiittori. Monoamiinit ovat spesifisiä välittäjäainemolekyylejä, jotka tuottavat noradrenaliinia, dopamiinia ja jossakin määrin serotoniinia. Masentuneen henkilön aivoissa on näitä yhdisteitä tavallista vähemmän. Monoamiinioksidaasi on entsyymi, joka normaalisti pilkkoo välittäjäaineita. Psykiatriassa alettiin uskoa, että estämällä tämän entsyymin toimintaa lisääntyy välittäjäaineiden pitoisuus synapsissa ja välittäjäaineiden vaikutusaika pitenee, aivojen aktiivisuus lisääntyy ja masennus lievenee tai suorastaan paranee.
Aiheesta lisää...
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennuslaakkeet.html
Ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa? Siis äiti ja lapsi ovat yhdessä äidin tarvitseman osastohoidon ajan!
Ei kai nyt erottaminen kaikkine huostatraumoineen VOI OLLA ainoa vaihtoehto, koska muitakin on olemassa.
Ai mistä on tullut? Lääketiede kehittyy jatkuvasti, kaikilla aloilla ja hyvä niin. En muista varmaksi, mistä asti baby blue on pystytty verikokeista osoittamaan, mutta aikanaanhan siihen sairastuneita äitejä pidettiin vain joko laiskoina tai huonoina työihmisinä, kuten meillä päin oli tapana sanoa. Niin ovat äidit selvinneet vauvojensa ja lastensa kanssa yleensäkin, siksi tätä nykyistä huostaanotto innostusta on erittäin vaikea ymmärtää. On aivan riittävän selvästi tälläkin palstalla vuosien mittaan todistettu, että aiheettomia ja riittämättömin perustein tehtyjä huostaanottoja on, eikä niin vähän olekaan. Mielestäni huostaanottoon pitäisi mennä vain niissä äärimmäisissä tapauksissa kun kenelläkään koko perheen ympäristössä ei ole pienintäkään epäilyä siitä, onko huostaperusteita vai ei. Sellaisiin tilanteisiin huostaanotto on alkujaan tarkoitettukin.
Kovin on hyökkäävä asenne monilla täällä.
Ja ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa.
En ole pahemmin viitsinyt googletella/ käyttää vähäistä aikaani synnytyksen jälkeisestä masennuksesta etsimiseen, koska se ei onnekseni ole minua koskettanut.
Tuo babyblues voisikin sopia, sillä muistan vauvan syntymän jälkeiset 2päivää. Itkin vähän väliä, kun mietein, että voiko tämä olla totta ja mietin myös sitä, että uskallanko nukahtaa, ettei vauvalle vain satu mitään, sama jatkui muistaakseni parina päivänä kotona ja jäi sitten pois.
En tiennyt, että sille on joku nimikin, luulin sen olevan jotain hormonaalista herkistymistä.
Totta, varmasti tuollaisia äiti-lapsi paikkoja tarvittaisiin lisää, mutta uskon, että niiden uusien paikkojen aikaan saaminen on järjestyksellisesti & rahallisesti iso kysymys.
Varsinkin kun taloustilanne on mikä on, niin aivan varmasti kaikesta yritetään säästää.
Turha huostaanotoista on sosiaalityöntekijöitä syyttää, se on yksi valitettava/raskas osa heidän työtään. Itse en missään nimessä haluaisi olla heidän asemassaan, sillä työssä joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, näkee lapsia joista ei välitetä ja joita kohdellaan kaltoin yms. Miettikääpä itse?
On aina helppo syyllistää työtä tekevää.
Mikäli huostaanotto on oikeasti aiheeton ja asia todistettavissa, niin oikeutta voi hakea ja asioille uutta päätöstä.
"Mikäli huostaanotto on oikeasti aiheeton ja asia todistettavissa, niin oikeutta voi hakea ja asioille uutta päätöstä."
Asiassa neuvoisit? Kun esim.meidän tapauksessa on monta mustaa valkoisella olevaa todista sossjujen väitteitä vastaan... niin olemme käyneet jo kaikki mahd.valitus tiet läpi ihan sitten korkeimman Hallinto-oikeutta myöten,Läänin-hallituksen, Eduskunnan oikeusasiamiehen, ministerien kautta....ym. ja enään olisi yksi taho jäljellä EU:hun... Niin kerroppa nyt todellakin mistä me vanhemmat saisimme oikeutta haettua tai uutta päätöstä lapsillemme????? Kun ei todellakaan suomessa tunnu mistään saavan minkäänlaista oikeutta... vaikka on todella vahvat näytöt sossuja vastaan... jos asiat käsiteltäisiin käräjä oikeudessa niin olisimme aikaa sitten jo voittaneet jutun... mutta jostain kumman syystä eduskunta ei halua näitä tahdonvastaisia ja lainvastaisi huosta juttuja ratkaistavan käräjä oikeudessa...
Jos todellakin osaisit neuvoa mistä voidaan saada täällä suomessa oikeutta tai uutta päätöstä... niin otan tiedon mielelläni vastaan... ja lähden oitis kokeilemaan onneamme... ennen kuin EU:hun asti lähdetään....Joka ei ole halpa homma hoitaa...
saaneet oikeuden päätöksellä lapsen kotiin. Mutta VASTA sitten.
Kauanko luulet, että lapsi ehtii olla huostassa, ennen kuin asia edes tulee hallinto-oikeuteen? Kaukanko luulet sen kestävän, että se on korkeimmassa hallinto-oikeudessa? Onko sinusta oikein, että jollain viranomaisella on oikeus päättää huostaanotosta, koska sillä päätöksellä lapsi joutuu olemaan pois kotoa parikin vuotta, ennen kuin asia käsitellään edes alimmassa oikeusasteessa? VAIKKA se silloin todetaan aihettomaksi, niin miten lapselle voi korvata huostatraumat ja koko sen menetetyn ajan, jonka hän joutui olemaan pois kotoa?
Synnytyksen jälkeinen masennus on yhtä kuin baby blue ja sen voi verikokeesta todentaa nimenomaan hormonierityksen epätasapainona.
Äidille ja lapselle yhteinen osastopaikka olisi halvempi kuin huostaanotto, oli sitten mikä taloustilanne tahansa. Edellisen laman aikanahan kaikkea sosiaali- ja terveyspuolella supistettiin, mutta ei kuitenkaan korjattu hyvänä aikana ennen tätä lamaa. Muutokset ovat hitaita, ei tänään tehty päätös ehdi vaikuttamaan tämän laman aikana välttämättä ollenkaan.
Minä en näe mitään hyökkäävää edellisen kirjoituksessa, enkä tarkoita olla sitä itse, mutta silti kysyn, että miksi puutut kuitenkin asioihin toisia koskien, vaikka sanot jälkeen päin, että et ole niihin viitsinyt paljon perehtyä?
En minä ainakaan ole sosiaalityöntekijöitä huostaanotoista syyllistänyt, vaikka on olemassa tilanteita, että syyllistämiseen aihettakin olisi. Ei minusta olisi yhtään vaikea tehdä päätöstä huostaanotosta silloin, kun lapsen kotiolot OVAT IHAN OIKEASTI TOSI huonot, vanhemmilla on vakava päihde- tai mt-ongelma. Sellaiseen tilanteeseenhan huostaanotot on alun alkaen tarkoitettukin, mutta silloinkin jos suinkin mahdollista, on pyrittävä lapsen mahdollisimman nopeaan kotiuttamiseen. Ja etusijalla on oltava sukulaissijoitus.
Miehessä on jotain, joka herättää sinussa epävarmuutta ja epäluuloa, koska olet hänen viestejään tutkinut.
Jos mies sanoo sinulle puhelimessa, viestissä tai suoraan:
"sun on parempi olla lähtenyt, kun hän tulee kotiin-vauva saa jäädä hänen luokse", niin sen pitää olla viimeinen merkki, ettei miehesi ole psyykkisesti tasapainoinen ja sinun pitää häipyä vauvasi kanssa koko suhteesta loppuiäksesi.
Jos et niin ymmärrä tehdä, niin et ole vastuullinen ihminen itsesi, etkä lapsesi suhteen.
voi ottaa syyttä pois. Se onkin sitten tulkinnanvaraista, mikä kenenkin mielestä on syyttä ja mikä ei.
Ongelmahan teillä joka tapauksessa on ja ehkä kannattaisi käydä juttelemassa niiden sossujen kanssa. Huostaan ei lasta oteta ellei a) lapsi ole välittömässä vaarassa tai b) avohuollon toimet ovat havaittu riittämättömiksi. Mielestäni teillä ei siis nyt ole pelkoa huostaanotosta, mutta suhteenne laadusta kyllä.
Mielestäni tasapainoisessa suhteessa kumpikaan osapuoli ei koskaan käy käsiksi tai uhkaile toista lähtemään tms. Lapsi vaistoaa kyllä kodin ilmapiirin, vaikka häneen ei käsiksi käytäisikään. Toivottavasti saatte itsenne ja etenkin lapsenne takia suhteenne reilaan!
Vai ei muka oteta huostaan ilman mainitsemiasi kohtia! Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että niiden täyttymiseen riittää sossun kuviteltu huoli tilanteesta ja tuosta mielikuvitusrikas tantta saa irti mitä tahansa. Kaikki on kiinni kokonaan siitä, millainen sossu teillä on. Mitähän avohuollon tukia edellinen mahtaa tarkoittaa? Sossun kotikäyntejä vai? Kartoitusta kutsutaan nykyisin jossain kunnissa tueksi täysin virheellisesti.
Valitettavasti lastensuojelussa jyrää sosiaali-ihmisten mielivalta. Perusteeksi riittävät heidän epäilynsä. Joskus tuntuu, että rehellisesti "huono perhe" siis sellainen, jossa vanhemmat ovat alkoholisteja ja jättävät lapsia heitteille, pahoinpitelevät tms, saavat pitää lapsensa paljon herkemmin kuin ns. normaalit, mutta kyttäyksen alla olevat. Ehkä se johtuu siitä, että kun sossutädit eivät löydä tarkkaa syytä, he arvaavat loput.
Teidän tilanteessanne sanoisin, että on täysin mahdollista, ettei mitään hätää ole. Periaatteellinen lähtökohta on, että lapsia ei viedä vanhemmiltaan ilman painavaa syytä. Toisaalta mahdollisuus myös toisenlaiseen tulkintaan on. Vaikka väität, ettei teillä ole rikollista tai hämärää taustaa, niin kyllä teillä on. Miehesi raskausaikana suorittama pahoinpitely on sitä. Toivon todella, ettei se toistu, mutta valitettavasti tuollaiset eivät usein jää ainoaan kertaan. Myöskään tuollainen uhkailu ja se, että käskee toisen lähteä (mitä ilmeisimmin tarkoittamatta sitä), ei ole tervettä. En siis menisi vannomaan mielenterveysongelmienkaan puuttumisen puolesta. Tämä on siis se tilanne, miltä se muiden silmissä näyttää, myös sosiaaliviranomaisten.
Sinulta ei varmasti lasta huostaanoteta, koska mitä ilmeisimmin osaat hänestä huolta pitää. Jos kuitenkin sosiaalityypit alkavat pelätä sitä, että lapsella on vaara joutua pahoinpidellyksi tai näkemään sellaista, niin silloin asia voi olla eri. Siinäkin tapauksessa ratkaisu olisi ero, mutta jos se ei toteudu, ei voi mennä takuuseen jatkosta. Tämä on siis vain sen pahimman tilanteen maalaamista, eikä toivottavasti toteudu.
Nyt teidän pitäisi miehen kanssa ihan vakavasti ja hyvällä yhteisymmärryksellä syyttelemättä ketään sopia jotkin pelisäännöt. Hän ei saa tietenkään käydä käsiksi, mutta myöskään pelotella sinua niin, että tuollaista tapahtuu. Toisaalta sinun ehkä pitäisi pystyä sanomaan hänelle tuollaisen riidan aikana, että olet jo vähällä soittaa apua, että hän pystyy alkaa vetää takaisin sanomaansa. Ratkaisu ei ole se, että sinä et hae apua silloin kun koet sitä tarvitsevasi, koska se jos paljastuu, on viimeistään merkki siitä, että et pystykään huolehtimaan lapsesi (kun et omastasikaan) turvallisuudesta.
Ja lopulta, ottakaa vastaan keskusteluapu ja kaikki apu, mitä he nyt tarjoavat, ettei sossuille tule sellainen olo, että ette halua tehdä asialle mitään. Ja oikeastikin sitä apua saattaa tulla. Ei missään tapauksessa pidä yrittää olla liian itsenäinen, silloin lapsi lähtee varmiten. Ei tietysti saa tulla heistä riippuvaiseksikaan, mutta siitä tuskin on kyse nyt.
Kiitos vastauksesta.
No huh huh, tuskin meiltä mielenterveydellisiä ongelmia "löydetään", eiköhän tämän asian pysty esim psykiatrikin tarkistamaan. Eikä sosiaaliviranomaisella ole oikeuksia tehdä diagnooseja, joita ei ole alan lääkäri vahvistanut/todennut. Mielenterveysongelmainen ei myöskään osaa varmaankaan hoitaa kaikkia osa-alueita elämässään kuten työ, talous, koti, terveys, sosiaaliset kontaktit/ ystävyyssuhteet / sukulaisuus-suhteet, henkilökohtainen hygienia, lapsen tarpeista huolehtiminen yms jotka kaikki ovat meillä moitteettomassa kunnossa.
Kun juttelin puhelimessa asiaamme hoitavan sosiaalityöntekijän kanssa (joka oli muuten erittäin mukavan ja asiallisen tuntuinen ihminen), hän sanoi, että ensinnäkin suurin osa lastensuojeluilmoituksista ei johda asiakkuuteen, mutta jokainen tapaus kutsutaan käymään siellä, ellei kyse ole esim.selvästi kiusallaan tehdystä lastensuojeluilmoituksesta, he tarkistavat tilanteen ja että lapsi voi hyvin, mikäli todetaan, että kaikki ok, ilmoitus jää siihen, mikäli todetaan jotain aukkoja tarvittaessa autetaan sopivimmalla tavalla esim perhetyöntekijä jne.. lisäksi hän sanoi, että mistään huostaanotosta ei tässä kohtaa ole kyse.
Mikäli nämä tällä palstalla monien kirjoittamat kauhe-skenaariot olisivat 100% faktoja, niin Suomessa olisi joka toinen lapsi huostaanotettu.
Tuo sinun tekstikään kovin kaukana sairaasta ole, olette siis täydellisiä ja hoidatte kaiken, no kerran ukko tirpasi turpaan, mutta muuten olette täydellisiä. Tuossa menee pieleen, jos tosiaan kuvittelet ettei tuo sinun jatkuva "meillä menee niin hyvin" kirjoitustyyli luo jo jotain mielikuvia, ei kuule pidä kaukaa hakea kuka siellä teidän perheessä se sairas on. Ihan samanlaista puhetta tuolla psykiatrisilla osastoilla kuulee työn puolesta ja kaikissa muissa se vika on, ei itsessä.
Mutta elä sinä ruususen unessasi niin kauan kuin sitä riittää.
Niin me muutkin olemme eläneet uskossa oikeusvaltioon, kunnes todellisuus osoittautuu toiseksi.
Itsehän tulit kerjäämään mielipiteitä, eivätkö ne kelpaakaan sitten kun niitä esitetään.
Logiikkasi ei ole aivan aukoton. Sanotaan mieluummin niin, että kuka tahansa voi tänä päivänä joutua lastensuojelun asiakkaaksi, jos vain elää sellaisen kunnan alueella, missä tosiaan kuka tahansa (laittominkin perustein) voidaan sinne ohjata. Eivät nämä ole uskon asioita, ikävä kyllä, vaan elettyä todellisuutta jokaisen kirjoittajan elämästä.
Kerropas nyt alan ammattilainen .. eikö ihminen saa olla onnellinen? Siis satun vain olemaan todella tyytyväinen juuri nyt elämääni ja vauva-arki on ihanaa & onnellista aikaa, varmasti monet muutkin ovat kokeneet/kokevat näin.
Kyllähän kaikki löytävät valitettavaa elämästään, mikäli niin haluavat. En pidä sellaisten ihmisten seurasta joilla on "aina kaikki huonosti", vaikkei oikeasti ole - pitää vaan aina valittaa kaikesta.
Ihan oikeasti, jos asiat lastensuojelussa olisi kaikki näin julmaa ja mustavalkoista, niin joka toinen lapsi Suomessa olisi huostaanotettu.
Täällä puhutaan siitä bisneksenä, mutta käsittääkseni todellisuudessa kunnan kulut huostaanotossa ovat korkeammat kuin valtiolta saatu tuki. Valtiontuki huostaanottoihin on isompi, kuin tukitoimenpiteisiin annettava, mutta huostaanotto toimenpiteenä nii kallis, että tulee silti kalliimmaksi.
Näin luin, joskaan en tiedä asian paikkaansa pitävyyttä.
Luin myös, että esim huoltajuuskiistoissa, mikäli väkivalta on kohdistunut vain äitiin, niin isältä ei huoltajuutta evätä - silti väitätte & pelotte täällä, että minulta HUOSTAANOTETTAISIIN lapsi raskauden aikaisen läpsäisyn vuoksi & sanallisen perheriidan vuoksi. Ja parasta on, että minä en itse ole edes tehnyt mitään!
Käytin keskustelupalstaa myös raskauden aikana, kun menin epähuomiossani syömään
sellaisen ison maksapihvi-annoksen, missä oli 2 todella isoa 100% maksa pihviä.
Koska maksatuotetta kuten maksamakkaraa sai syödä päivässä muistaakseni sen n.30g, kysyin sitten tuolla odottajat palstalta ohimennen, että onkohan siitä haittaa kun ylitin maksa annoksen aika reippaasti, niin arvatkaapa millaisia vastauksia sain?
-Linkitettyjä epämääräisiä tutkimuksia siitä, että tulen saamaan sairaan ja jopa raajattoman vauvan.
-Jotkut jopa kirjoittivat, että hekin olivat syöneet maksaa raskaus aikana / heidän joku tuttunsa ja sitten syntyi vammainen lapsi.
-Joku kirjoitti, että kohtukuolema on mahdollinen.
-Haukkumasanoja yms kuten: Idiootti, tapa itsesi, elä itsesi kanssa
-Joku kirjoitti, että minusta ei ole vanhemmaksi, kun menin tuollaisen hirmuteon tekemään
-Joukossa oli vain muutama asiallinen terveellä järjellä kirjoitettu vastaus, että ei siitä mitään haittaa ole.
Halusin käydä lääkärillä juttelemasta asiasta, lääkärinäni oli yli 30vuotta synnytyslääkärinä toiminut mies, joka huvittui kysymyksestäni, kerroin, että en ollut itse tosissani huolissani maksan syömisestä, ennen kuin erehdyin nettiin kysymään asiasta. Lääkäri sanoi, että mikäli tämä väite pitäisi paikkansa 60-70 luvulla ei olisi syntynyt muita kuin vammaisia lapsia, sillä silloin taasen oli suositus syödä paljon maksaa raskauden aikana. Hän totesi minulle, etten todellakaan ole ainoa, jota on netin keskustelupalstoilla peloteltu näin, vaan vastaavia naisia on käynyt hänen vastaanotollaan paljon.
Lopuksi hän totesi, että netin keskustelupalstoilla on paljon täysiä sekopäitä.
Kaivoin ketjun vauvan syntymän jälkeen esiin ja kävin kirjoittamassa, että terve, iso, 10pisteen poika tuli ja samaan hengenvetoon totesin, että jos joku odottaja on huolissaan jostain asiasta, niin kannattaa ottaa yhteys neuvolaan/ lääkäriin - eli asioista oikeasti tietäviin.
En usein kirjoittele nettikeskusteluihin, vaikka niitä ajoittain luenkin. Näiden muutaman kokemuksen perusteella täältä ei kyllä kannata mitään kyselläkään - asiat nähdään niin mustavalkoisesti ja esitetään aina asiasta kuin asiasta kauhu-skenaario - ja erimieltä keskutelepalstoilla ei saa olla :)
Myöskään onnelliseksi itseään ei saa keskustelupaltoilla sanoa - muutoin sinut diagnosoidaan narsistiksi tai muuten hulluksi -- Suomessa pitää olla masentunut, silloin saat tukea ja myötämielisiä vastauksia :)
Kyse saako olla onnellinen, mutta korostat koko vääriä asioita, eli materiaa et muuta. Ja tiedän kyllä että ylilyöntejä tulee, itse olen syönyt koko ikäni maksaa, neljä tervettä lasta (yhden astma tuskin maksasta johtuu).
Ihmetystä herättää, että tosiaan tuo kun koko ajan korostat materiaa ja raha-asioita, vauvallakin on puhtaat vaatteet päällä ja siivoat, entä henkinen puoli. Tuskin se on kunnossa, kun joudut kotonasi pelkäämään, turha väittää ettei se lyönti jätä jotain sinne alitajuntaan, luuletko ettei se vauva sitä huomaa kun olette miehesi kanssa erimieltä ja sinä jännität että lyökö se vai ei (alitajunnassa jos et muuten), vai oletko hänen kanssa aina samaa mieltä, eli alistut lyöntien pelossa ?
Kerroit tällä kertaa, että tulit palstalle katsomaan mitä tuo "biovanhemmat" tarkoittaa. Nyt kerroit käyneesi palstalla jo raskausaikana. Mikä on totta ja mikä ei. Vai järjestätkö tahallista provo -keskustelua?
kyllä näillä palstoilla saa keskustella miten haluaa. Se on sitten jokaisen oma asia, miten vastaa. Kenenkään ei ole pakko tulla näille palstoille. Vai mitä?
Kävin palstalla...
Olen minäkin käynyt palstalla ja usealla olenkin käynyt. Ei kaikki palstat tarkoita biovanhempia... Katsoppa tarkemmin mitä muita palstoja löytyy... kuten odotus-palsta...
En minäkään kovin usein nimenomaan valvomattomille palstoille kirjoittele just tuon takia, että täällä on aivan sekopäisiä ihmisiä, joita lapsia koskien on huostahulluuden aikana putkahdellut esille kuin sieniä sateella. Luulisin heidän olevan nuoria, omasta vanhemmuudestaan epävarmoja vanhempia, jotka jostain itsevarmuutta saadakseen kumartavat joka siunatun ravintosuosituksen ja muiden kieltojen ja käskyjen perään. Kyllä kai nyt jokainen tervejärkinen ymmärtää, että ihmiskunta on syönyt myös maksaa niin kauan kuin on ollut olemassa ja tuollaiset suositusarvot ovat lopulta hyvin liukuva käsite. Eli aika turhaa ja provosoivaa oli myös kyselysi siinä mielessä.
Mutta on täysin eri juttu silloin kun henkilöt kertovat omista kokemuksistaan, siinä on merkittävä ero!
Vai onko lastensuojelun keskusliittokin mielestäsi valehtelija ja liioittelija? Ovatko monet asiantuntijat valehtelijoita tai ne sossut, jotka ovat rehellisesti uskaltaneet julkisuudessa kertoa lastensuojelun väärinkäytöksistä? Valehtelevatko ne kansanedustajat, jotka sanovat, että huostaanottoprosessissa ei ole lapsella eikä vanhemmilla oikeusturvaa? Ymmärrätkö eron käräjäoikeus- ja hallinto-oikeuskäsittelyn välillä?
Jos lukisit huolellisemmin, niin ei tarvitsisi kysyä.
Eli en puhu mitä sattuu, kysyin maksan syömisestä raskaus aikanani s24 odotus-palstalta, tänne eksyin vasta silloin, kun tuon ylläolevan tekstin kirjoitin. Rehellisesti sanottuna, luulin, että biovanhemmat on jotenkin ekologisuuteen yhdistettävä asia (eli ajattelin, että tämä on palsta niille, jotka käyttävät niitä kestovaippoja, syövät luomuruokaa yms).
Olen joskus myös lukenut monia muista palstoja ihan mielenkiinnosta, niihin kuitenkaan kirjoittamatta.
Olen sata-varma, että tälläkin palstalla käy paljon satunnaisia lukijoita.
Materia? Anteeksi, mikäli olen epähuomiossa korostanut sitä puolta, tarkoitus on ollut vain todeta, että sillä puolella kaikki on hyvin.
Henkinen puoli? Mitä muuta siltä puolelta voin vielä sanoa muuta kuin, että rakastan ja olen onnellinen ja varmasti ovat myös vauva ja mieheni. Sanot, että pelkään kotona.. Mitä tai Ketä? Ei minun tarvitse kotonani pelätä, sillä minun ja mieheni suhde on lämmin. Se lyönti silloin loppukesästä satutti minua ja minulla oli tosi paha mieli pari päivää, eli sitä en kiellä, muttei se minun elämääni nykyisellään mitenkään vaikuta. Nyt varsinkin tämän viimeisen riidan jälkeen, kun mieheni kysyi minulta puhelin riidan päätyttyä kotiin tullessaan, että miksi olet noin surullinen/peloissasi, sanoin, että siksi mitä tapahtui silloin raskaus aikana..
Hän silitti ja halasi minua ja sanoi, että eikö se ole jo selvä, että sinun ei ikinä enää tarvitse sellaista pelätä ja totesi vielä, että hänestäkin tuntuu pahalta se mitä tapahtui.
"Vai onko lastensuojelun keskusliittokin mielestäsi valehtelija ja liioittelija? Ovatko monet asiantuntijat valehtelijoita tai ne sossut, jotka ovat rehellisesti uskaltaneet julkisuudessa kertoa lastensuojelun väärinkäytöksistä? Valehtelevatko ne kansanedustajat, jotka sanovat, että huostaanottoprosessissa ei ole lapsella eikä vanhemmilla oikeusturvaa? Ymmärrätkö eron käräjäoikeus- ja hallinto-oikeuskäsittelyn välillä? "
Ei varmasti ole valehtelija, mutta en pysty keskustelemaan asiasta mainitsemistasi asioista / tehoista, koska en ole millään tavalla perehtynyt asiaan.
Kirjoitin mielipiteeni joistakin kirjoittelijoista/ heidän kirjoituksista.
oli tarkoitettu ja vastattu nimimerkille true love... ei aloittajalle...
Olen täysin vakuuttunut, ettei näillä perusteilla ole mitään vaaraa huostaanotosta. Nyt lähdit vain mukaaan palstaajien provoon. Rauhoitu, hätää ei missään tapauksessa ole, jos asiat ovat kuten olet kertonut. Älä enää ota yhteyttä poliisiin, kuin todellisessa hädässä, käynnit kirjataan aina ja ilmoitus lähtee. Seurauksena AINA vanhemmuuden arviointi.
“Eräs ystäväni kehotti eilen, että käypä
katsomassa mol.fi -sivustolla esimerkiksi Uudellamaalla avoinna olevia
sosiaalityöntekijän paikkoja. Kunnat ja kaupungit kertovat maksavansa
“lastensuojelulisää”. Tämä lisä olisi peräti 200 euroa per tapaus.
Huostaanotto on tuottoisa bisnes
sossuille, kuten myös yksityisille perhekod…eillekin. Minä jaksan aina
vaan hämmästellä sitä, kuinka härskisti julkinen hallinto kasaa kuluja
ja työtilaisuuksia koneiston virkamiehille ja sen palvelijoille eli
esimerkiksi yksityisille perhekodeille. Jokainen huostaanotto takaa
varman, pitkäaikaisen ja erittäin työllistävän työmaan koneistolle,
jota verovaroin rahoitetaan.”
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
Juuri pahiten ovat ne sairaita, joilla ei ole mitään sairauden tunnetta.
Valitettavasti se vaan on niin!
esimerkki siitä, miten katkeriksi, kaunaisiksi ja pahansuoviksi biot heittäytyvät heti, jos jollakulla menee hyvin ja sossukäynnistäkin näyttää selviävän kunnialla ilman sen kummempia vuosikausien asiakkuuksia.
Älä ap välitä, vaan nauti onnestasi. Ei kannata hermostua ja antaa toisten kaunaisen katkeruuden myrkyttää omaakin mielialaa. Nyt saan haukut niskaani kun kerron tämän: se on totta mitä sulle sossussa sanottiin, suurin osa lastensuojeluilmoituksista ei johda asiakkuuteen. Tällä palstalla on vain nyt niitä, joilla johti. Ihan tavan kasvatus, vanhemmuus tai äiti-palstoilta löytyisi varmasti enemmän niitä, jotka ovat sen yhden lasuilmon takia hetken olleet tekemisissä sossun kanssa, ja kun mitään huolenaihetta ole ollut, niin koko asia on jäänyt pois päiväjärjestyksestä.
Voitko kertoa vaikkapa seuraavan ½ vuoden aikana, miten asiointi sossujen ym. viranomaisten kanssa on sujunut. Jos saatte hyvää kohtelua ja asianmukaista tukea, olen valmis tarkastamaan asenteitani.
Tuo höpöttelijä puhuu pelkkää soopaa. Sijarit juttelee täällä välillä sivistyneesti keskenänsä tahi eri persoonissaan:D
Ja tämä viesti on erinomainen esimerkki biojen horjuvasta mielenterveydestä. Kaikki jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä, ovat saman henkilön eri persoonia. (?!)
En voi kuin olla samaa mieltä tuon "Tämä ketju on oivallinen esimerkki" -kirjoituksen kanssa.
rantta-akkahan kirjoitti sen.
kirjoitti sen viestin. En ole ranttalikka. Sinä sen sijaan näytät tosiaan olevan vainoharhainen.
Kiitos että osoitit ihan konkreettisesti todeksi sen mitä sanoinkin; heti jos jollakulla menee hyvin, nostaa biojen kaunainen katkeruus päätään. Jollei näin olisi, et luonnollisestikaan olisi edes reagoinut viestiini mitenkään ;)
I rest my case.
mutta pitää olla vakava, kuten sijaisvanhemmat suurassa MAANÄITI JA -ISÄ tehtävässään.
Saahan ilkeilijän päässä näyttämään minkä tahansa toisen kirjoituksen mille tahansa, nähty on.
Onko muuten oma ajattelusi kovin kaukana harhaisesta? Kirjoituksestasi ja asenteestasi toisia kohtaan ei näy mitenkään, että sinulla menisi hyvin. Sinua kohtaan sen sijaan käyttäydytään juuri sen mukaan, minkä olet ansainnutkin täällä omalla käytökselläsi eli katso peiliin.
Jotkut henkilöt provosoivat omat ongelmansa ja tekemisensä toisiin. Se on valitettavaa.
että ne "muut" pysyisivät ongelmineen poissa tällaiselta keskustelupalstalta. Jatkuva, vuosia kestävä ilkeily omien ongelmien ratkaisukeinona ei osoita kovin suurta älykkyyttä, eikä luovuutta ongelmien ratkaisukeinona. Vai onko se vain osoitus hyvin huonosti kuvastavasta peilistä.
en haarniskaa, joka kulkua vaikeuttaa. ja siitä on alle vuosi, kun ensimmäisen kerran kävin tällä palstalla. Pukeudu itse haarniskaan tyhjyyttä kolisevissa kulisseissasi ja pidä peilejä kädessä - vähintään kaksin kappalein.
Suoraan sanoen joidenkin teidän kirjoitukset on niin sekavia, että en saa edes selvää mitä niissä yritetään sanoa.
Kirjoittaessani tänne tarkoitukseni ei ollut paha, mutta voin nyt todeta, ettei keskustelu-palstoilta kannata kysyä juuri mitään, jollei kyse ole jostain toissijaisesta asiasta, sillä täältä saa helposti musta-valkoisen kuvan asioista.
Itse en tänne aio enää kirjoitella.
Hyvää alkanutta vuotta kuitenkin kaikille :)
Ei minulla ole kulisseja, ei ole mitään salattavaa keneltäkään, ei viranomaisilta, eikä tuttavilta ja ystäviltä.
Sinun tyyliset ilkeät akat kyllä saavat pysyä kaukana ja muhia omissa paskoissaan.
Eikö siitä alle vuosi ole kun vakiohäirikkö otti oikein nimimerkin välillä käyttöönsä, taitaapa hyvinkin olla.
mutta haastele yksinäsi tästä eteenpäin. Ei maksa vaivaa.