Tässä mulle tehdyn toimenpiteen kuvaus, niille jotka menossa samaan, mutta pelottaa.
Paikka HUS röntgen, Meilahti, Stadi.
Ihan ekana sain oman pukuhuoneen lukollisine kaappeineen. Vaihdoin ylleni sairaala-asun. Alkkarit ja sukat sai pitää, muu roipe kaappiin. Sit tuli hoitaja laittaan kanyylin (kyynärtaive), koska mun pääni kuvantamiseen kuului myös kuvaus varjoaineen kanssa.
Kanyloinnin yhteydessä annoin mukana tuomani oman CD:n jota sain siis kuunnella koko kuvantamisen ajan.
Sit kuvaukseen. Jännää! Laite oli itseasiassa paljon lyhempi kuin olin luullut. Syvyys ehkä puolitoista metriä (no alle 2 kuitenkin) ja "tunnelin" leveys 60 cm, mikä ei näyttänyt musta mitenkään pelottavan ahtaalta. Putken läpi näki ilmavasti huoneen takaseinään joka oli kauempana laitteesta, joten ei todellakaan tullut oloa, että menee johonkin pimeeseen putkeen.
Iso huone, valaistu halogeenein. Sain korviin pantavat "vaahtomuovitössykät" kuulokkeet. Hyvä kun enää kuulin hoitsun ääntä. Asetuin makuulle, tyyny polvien alle, peittoa en halunnut. Halogeenit häikäs joten suljin silmät saman tien. Pään ylle laitettiin vielä "silmikko". En tienny siitä mitään kun silmät oli kiinni eikä se koskettanu päätäni. Kanyyli kytkettiin laitteen piuhaan josta varjoaineen oli määrä tulla. Makuuasento oli hyvä. Käteen sain vielä piuhallisen pallukan jota puristaa jos tuli joku hätä. Mä keskityin siinä vaiheessa vaan varjelemaan sen kanyylini piuhaa...
Sänkyäni nostettiin, ohjattiin ilmastoituun putkeen, valaistus suljettujen silmäluomien takana pysy ihan samana. En siis tiedä miten syvällä putkessa olin tai olinko siellä ollenkaan... ;) Sit kuulu jo musaa, hieman huonosti kuulosuojainten läpi, mutta tuttua musaa, jee. Laite naksu siinä vaiheessa hassusti reivimusiikin tahtiin :D ja aattelin, että tämäpä mielenkiintoista.
En ehtiny pelätä enkä miettiä mitään klaustrofobista kun kuvantaminen alkoi, sillä laitteesta lähtevä meteli on yllättävän kova. Jos suojaimia ei olis menis varmaan kuulo. No, mua lähinnä vaan hymyilytti, että ei ny helv...voi olla että magneettikone pitää näin *tanallista mökkälää. Ajatukset keskitty siinä vaiheessa siis naaman kurissa pitoon ja musan kuunteluun sen metelin läpi.
Peruspäänkuvauksessa (kesto n. 15 min) oli ehkä 6 erilaista metelijaksoa, välissä hiljasuus kun kone mutisi itekseen. Metelistä tuli mieleen ison sähkölaitteen monotoninen ääni jaksotettuna. Välillä "kiviporan" nopeudella, välillä hitaammilla sykäyksillä. Aattelin, että laite ottaa nyt kuvia, joten mökkälään totuttuani keskityin vaan pysyyn filmaattisesti paikoillani ja hengitteleen rauhallisesti.
Se eka kuvantamisjakso päätty yhtäjaksoseen meteliin, jossa meinasin jo purskahtaa nauruun että hei nyt tää laite tais seota lopullisesti kun se huutaa jotain varotusääntä... ;D Ihan kun olis maannu voimalan sähkögeneraattorin vieressä. Onneks se ei sentään resonoinu mun kehossa tai "sängyssä".
Sit tuli tauko. Hoitsun ääni kerto että varjoaine lähtee tulemaan joten kädessä voi tuntua vähän viileeltä (enpä tuntenu mitään). Aikaa oli jäljellä 15 min. Jatkettiin siis yhden pääni osa-alueen kuvausta, ja kuulostikin siltä, että kone "pommitti" kuvia pieneltä alueelta. Sarjat oli nopeita ja rytmikkäitä, iisimpiä sietääkin, ja siinä vaiheessa tiesi jo että kohta tää möykkä loppuu, joten nautin vaan musasta ja toimettomana lekottelusta. Varpaita sain liikutella vapaasti koko ajan. :)
Siinä se, sano hoitsu ja toinen tuli saman tien jo vetään mut ulos laitteesta. Kanyyli veke ja kotiin!
Ei pelottanu itse asiassa yhtään. Hoitsut on mukavia ja kun rentoutuu asentoonsa eikä ala vatvomaan mielessään mitään negatiivista, niin voi käydä niinku mulle, että koomisiakin piirteitä asiasta löytyy. :)
Paikka HUS röntgen, Meilahti, Stadi.
Ihan ekana sain oman pukuhuoneen lukollisine kaappeineen. Vaihdoin ylleni sairaala-asun. Alkkarit ja sukat sai pitää, muu roipe kaappiin. Sit tuli hoitaja laittaan kanyylin (kyynärtaive), koska mun pääni kuvantamiseen kuului myös kuvaus varjoaineen kanssa.
Kanyloinnin yhteydessä annoin mukana tuomani oman CD:n jota sain siis kuunnella koko kuvantamisen ajan.
Sit kuvaukseen. Jännää! Laite oli itseasiassa paljon lyhempi kuin olin luullut. Syvyys ehkä puolitoista metriä (no alle 2 kuitenkin) ja "tunnelin" leveys 60 cm, mikä ei näyttänyt musta mitenkään pelottavan ahtaalta. Putken läpi näki ilmavasti huoneen takaseinään joka oli kauempana laitteesta, joten ei todellakaan tullut oloa, että menee johonkin pimeeseen putkeen.
Iso huone, valaistu halogeenein. Sain korviin pantavat "vaahtomuovitössykät" kuulokkeet. Hyvä kun enää kuulin hoitsun ääntä. Asetuin makuulle, tyyny polvien alle, peittoa en halunnut. Halogeenit häikäs joten suljin silmät saman tien. Pään ylle laitettiin vielä "silmikko". En tienny siitä mitään kun silmät oli kiinni eikä se koskettanu päätäni. Kanyyli kytkettiin laitteen piuhaan josta varjoaineen oli määrä tulla. Makuuasento oli hyvä. Käteen sain vielä piuhallisen pallukan jota puristaa jos tuli joku hätä. Mä keskityin siinä vaiheessa vaan varjelemaan sen kanyylini piuhaa...
Sänkyäni nostettiin, ohjattiin ilmastoituun putkeen, valaistus suljettujen silmäluomien takana pysy ihan samana. En siis tiedä miten syvällä putkessa olin tai olinko siellä ollenkaan... ;) Sit kuulu jo musaa, hieman huonosti kuulosuojainten läpi, mutta tuttua musaa, jee. Laite naksu siinä vaiheessa hassusti reivimusiikin tahtiin :D ja aattelin, että tämäpä mielenkiintoista.
En ehtiny pelätä enkä miettiä mitään klaustrofobista kun kuvantaminen alkoi, sillä laitteesta lähtevä meteli on yllättävän kova. Jos suojaimia ei olis menis varmaan kuulo. No, mua lähinnä vaan hymyilytti, että ei ny helv...voi olla että magneettikone pitää näin *tanallista mökkälää. Ajatukset keskitty siinä vaiheessa siis naaman kurissa pitoon ja musan kuunteluun sen metelin läpi.
Peruspäänkuvauksessa (kesto n. 15 min) oli ehkä 6 erilaista metelijaksoa, välissä hiljasuus kun kone mutisi itekseen. Metelistä tuli mieleen ison sähkölaitteen monotoninen ääni jaksotettuna. Välillä "kiviporan" nopeudella, välillä hitaammilla sykäyksillä. Aattelin, että laite ottaa nyt kuvia, joten mökkälään totuttuani keskityin vaan pysyyn filmaattisesti paikoillani ja hengitteleen rauhallisesti.
Se eka kuvantamisjakso päätty yhtäjaksoseen meteliin, jossa meinasin jo purskahtaa nauruun että hei nyt tää laite tais seota lopullisesti kun se huutaa jotain varotusääntä... ;D Ihan kun olis maannu voimalan sähkögeneraattorin vieressä. Onneks se ei sentään resonoinu mun kehossa tai "sängyssä".
Sit tuli tauko. Hoitsun ääni kerto että varjoaine lähtee tulemaan joten kädessä voi tuntua vähän viileeltä (enpä tuntenu mitään). Aikaa oli jäljellä 15 min. Jatkettiin siis yhden pääni osa-alueen kuvausta, ja kuulostikin siltä, että kone "pommitti" kuvia pieneltä alueelta. Sarjat oli nopeita ja rytmikkäitä, iisimpiä sietääkin, ja siinä vaiheessa tiesi jo että kohta tää möykkä loppuu, joten nautin vaan musasta ja toimettomana lekottelusta. Varpaita sain liikutella vapaasti koko ajan. :)
Siinä se, sano hoitsu ja toinen tuli saman tien jo vetään mut ulos laitteesta. Kanyyli veke ja kotiin!
Ei pelottanu itse asiassa yhtään. Hoitsut on mukavia ja kun rentoutuu asentoonsa eikä ala vatvomaan mielessään mitään negatiivista, niin voi käydä niinku mulle, että koomisiakin piirteitä asiasta löytyy. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
saako kysyä, miksi sie kävit magneettikuvauttamassa pääsi?
Olin onnettomuudessa ja satutin pääni. Tää kuvaus kuuluu diagnoosin selvittämiseen ja kävin siinä siis lähetteellä.
Kysymyksesi ja sanomasi on varmasti sama kuin kaikkien muidenkin:
Toimenpiteitä ei tule käyttää stepperitarkoituksessa.
stepperikuvantaminen.... Siitä voi haastaa henkilökunnan oikeuteen?
Mietippä miltä tuntui pään kuvantaminen, kun omaiset kaikki tuli lapsettomiksi, kun se johti lerpakkaan. Miltä tuntuis niskan nuoleminen? Saako tällaisia ääniä siis olla, jos ne aiheuttavat nk. trapetsinassa oireilua.
Jotenkin tuommoset tutkimukset tuntuu musta kauhean nöyryyttäviltä ja ikäänkuin yksityisyyden riistolta. :|
Saako syödä ja juoda ennen mangettikuvausta
Saa, ellei erikseen ole sanottu ettei saisi. Itse olen joka kerta (neljästi ollut) saanut syödä, juoda ja ottaa lääkkeet normaalisti, käytettiinpä varjoainetta tai ei käytetty.
Mietin että olen menossa 2 kertaa pään kuvaukseen ja laittavat taas varjoainetta, kun kipuni ovat pahentuneet sen jälkeen selässä. mitä helkatin myrkkyä ne laittavat vereen, kun niitä on monenlaista ? kuolemantuomion antoi aivotumakkeen kystan takia.
Kävin juuri hiljattain pään magneettikuvauksessa ja itse toimenpide ei ollut mitenkään pelottava tai kamala :-). Ensin hoitaja ohjasi "pukuhuoneeseen", jossa otin kellon, rintsikat ja farkut pois, eli ne joissa oli metallia. Sain tilalle sellaiset ihanan rennot collegehousujen tyyliset housut, ja tämän jälkeen menin selälleni eräänlaisen tason päälle. Hoitaja kertoi että kuvaus kestää n. 25 minuuttia, ja laittoi päähäni kuulokkeet joista kuuntelin Radio SuomiPoppia. Sain vielä käteeni sellaisen hälytyspainikkeen, jota voi painaa jos tulee jokin hätä. Sitten hoitaja laittoi pääni molemmille puolille eräänlaiset "pidikkeet", etten liikauta niin helposti päätäni, sekä silmieni eteen laitettiin sellainen ns. peilijuttu, josta näin hoitajien tarkkailuhuoneen koko ajan.
Sitten minut vain työnnettiin putken sisään, joka oli hyvin valaistu sekä ilmastoitu. Muutenkaan kun en kärsi klaustrofobiasta, niin mikäs siinä oli löhöillessä, melkein alkoi nukuttaa kun huone oli vielä aika hämäräkin. Monet sanovat että kone pitää valtavaa meteliä ja se ahdistaa, mutta ei se minusta nyt niin kauheaa ääntä pitänyt. Välillä ääni kuului joo vähän suurempana kun kone alkoi ottaa kuvaussarjoja. Loppupuolellakin oli vähän enemmän meteliä, mutta ei mitään kamalaa siinäkään. Sitten kuvaus oli ohi, puin päälleni, ja lähdin kotiin. :-)