opetatteko lapsenne kiittämään lahjoista ym. muistamisista? Tai kiitättekö vastaavasti itse, jos lapsenne ei itse vielä osaa? Minulla on 2 kummilasta, joita muistan aina synttärinä ja jouluna toisinaan ihan muuten vaan. Ikinä ei tule kiitosta, minkäänlaista, ja tilanne harmittaa minua. (Kummilapset ovat alakouluikäisiä.) Omat lapseni kiittävät aina ja pienin kun on vasta 8kk niin me vanhemmat kiitämme hänen puolestaan. Olen jo miettinyt, että lopetan muistamiset kokonaan, kun on niin yksipuolista hommaa eikä kiitoksen sanaa ikinä kuulu.
Kysyn teiltä kanssaäidit
tympääntynyttt
28394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
valokuvia ja kaikkee...ei mitään, aattelin että antaa olla sitten.
Eipä ole kuulunut mitään.
Ei soittoa, ei laulua.
Tais vetää jottai nenäänsä...
vanhemmat ovat laittaneet aina sähköpostia, kiitelleet ja kommentoineet lahjan vastaanotosta. Toisen kummilapsen puolelta taas ei ole koskaan kuulunut edes onko lahjalla ollut käyttöä. Mutta pikkusille ostan lahjat silti, osaavat kiittää eli eivät. Vanhempien vikahan se on jos ei tapoja opeteta (ja joululahjathan tuo pukki!)
mutta kyse oli myös siitä, että jos lapset eivät vielä osaa kiittää, niin se kiitoksen sanominen kuuluu silloin vanhemmille. Joulupukkiinkaan lapset eivät "ikuisesti" usko, joten sen jälkeen lapset kiittävät, sitä ennen vanhemmat, tämä on näkemykseni. Kyllä ei kovin kiinnosta muistaminen enää, kun kummius ja muistaminen on täysin yksipuolista eikä ikinä tule kiitosta mistään. Kyllä käytöstavat pitäisi olla..
Opetan lapseni kiittämään.Kummilapsia muistan,tuli sitten kiitosta tai ei.Joskus se voi vaan unohtuakin,jos ei heti muista kiittää.
Täällä olen kyllä seurannut tätä nykypäivän menoa,ollaan niin nokka nyrpyssä kun saatiin vääränlaisia lahjoja,turhaa krääsää jne.En halunnut tätä,on väärää väriä,en tykkää tällaisista ym.ym.Eräs tuttavalapsi sanoi lahjastaan"mitä tällaisen ostit,en tykkää näistä"No,sanahan on vapaa,saa sanoa mitä on mieltä,rehellisyys maan perii...Kuitenkin,itsellä olisi oman lapsen kanssa kyllä keskusteltu,kuinka lahja vastaanotetaan.Toisen tunteita kunnioitetaan,eikä toista loukata tahallaan.Lahja on lahja,se saadaan ja annetaan,ei vaadita sellaista kuin nimenomaan minä ehdottomasti haluan ja minkä armollisesti suostun vastaanottamaan.
Mitä sinä iso ihminen loukkaannut lapsen sanoista?! Olisit kysynyt mistä lapsi pitää ja mitä toivoo ja mistä ei tykkää, niin olisit sen pohjalta osannut paremmin valita lahjasi. Itsehän "loukkasit" lasta, kun et ollut tutustunut hänen mieltymyksiinsä etukäteen, vaan oletit hänen tyytyvän siihen mitä saa. Vielä odotit, että lapsi peittää todelliset tunteensa ja suoraan valehtelee sinulle mitä mieltä on. Sitten olisit luullut, että hän tykkääkin sellaisesta lahjasta ja vielä muinakin kertoina antanut samanlaisia.
Vai että loukkasi yllä kirjoittanut lasta, kun ei ollut tutustunut tämän mieltymyksiin?? Anna mun tää kaikki kestää.. Siis lapsillehan pitää opettaa, että lahjoista kiitetään oli ne sitten mieleisiä tai ei. Aina ei voi elämässä saada mitä haluaa ja pettymyksien sietokykyä on hyvä alkaa opetella vaikka siten, että kaikki lahjat eivät voi aina olla mieleisiä.
Eikö yleensä aina lahjan antaja yritä ostaa mielestään mukavaa ja mieleistä lahjaa? Ja todellakin lapsen tulee olla tyytyväinen siihen mitä hän saa. Just tuolla tavoin kasvatetaan kaikkeen tyytymättömiä nenänsä nyrpistelijöitä. Tulee väkisin mieleen, että lapsella on liikaa tavaraa ja hän saa kaiken liian helpolla, jos lahjoille nyrpistellään jos ne ei ole mieleisiä..
Haloo itsellesi.Itse en ainakaan curling-vanhemman tapaan kasvata omiani nyrpistelemään lahjoille ja olemaan tyytymätön kaikkeen mahdolliseen.Kyllä niitä näkee nykyään ihan liikaa lapsia,joilta joka asiasta kysytään miten sinä tämän nyt haluat,onko nyt hyvin vai onko nyt hyvin?Ja lapsi parkuu ja kitisee yhyhyy ja taas vanhempi viipottaa lapsen toiveiden perässä ettei lapsi vaan nyt liikaa järkyty kun ei mennytkään hänen toiveiden mukaan.Hei ,ihan totta,ei hyvä!!
ettekö tiedä että kummin pääasiallinen tehtävä ei ole muistaminen..eiköhän nuo kummit valkata ihan muista syistä..ja ei kummin tarvi ostaa mitään monen sadan lahjoja,vanhemmat ostelkoon itte vaan..ja kyllä se kuuluu hyviin käytöstapoihin kiittää jos jotakin saa..
"Aina ei voi elämässä saada mitä haluaa ja pettymyksien sietokykyä on hyvä alkaa opetella.."
Niinpä!! Tässä tapauksessa aikuinen ihminen ruikuttaa lapselta kiitosta ja vielä uhkailee, ettei lahjoja tipu ellei hän saa mitä haluaa!
"Eikö yleensä aina lahjan antaja yritä ostaa mielestään mukavaa ja mieleistä lahjaa?"
Niinpä! Kyse olikin siitä, ettei lahjan antaja ollut kysynyt lapsen mieltymyksiä, ja ajatteli, että muutkin tykkäävät siitä mistä hänkin. Itsekästä sanon minä.
"..todellakin lapsen tulee olla tyytyväinen siihen mitä hän saa. Just tuolla tavoin kasvatetaan kaikkeen tyytymättömiä nenänsä nyrpistelijöitä."
Kyseinen lahjan antaja on kaikkeen tyytyvämätön nenänsä nyrpistelijä. Ei helkkari soikoon lapsi ole mitenkään vähempiarvoinen kuin aikuinen. Mitäs itse tykkäisit jos sulle annettaisiin paskaa paketissa tai kuollut rotta puoliksi matojen syömänä.
Jos on hankkimassa lahjaa lapselle joka tapauksessa, näin puhelimien ja nettien aikakautena ei ole ollenkaan mahdotonta, mutta ehkä joillekin liian vaivalloista, KYSYÄ ja keskustella aiheesta, mitä lapsi toivoo. Onko lapsen kanssa keskusteleminen aikuisen "arvolle" sopimatonta. Jotkut aikuiset tarvitsevat tunnetta, että ovat hallitijoita ja niskan päällä lapsiin nähden, ja sanelevat tekemiset ja lapsi alistuneena tottelee.
Miksi pitää väheksyä lapsia ja olla kunnioittamatta heidän ihmisarvoaan. Siitä mallista juuri syntyy väheksymistä ja toisen ihmisen kunnioittamattomuutta lapsen kasvaessa aikuiseksi. Lapsi oppii mallista.
omaan rahatilanteeseen nähden kummilapsilla (vaiko heidän vanhemmillaan) on liian kalliit lahjatoiveet? Mitäs sitten? Its eolen esim. työtön eikä ole mitään mahdollisuuksia 30-50 euron lahjatoiveita lähteä toteuttamaan.
Sinä ilmeisesti kasvatat lapsesi siihen ettei kiitosta tarvitse lausua, sulla ei ilmeisesti itselläsikään ole mitään käytöstapoja.
Ja sillä tavallako minä sanoin jossakin välissä, että lapsi on vähempiarvoinen. Ja tuohon toiseen en edes vastaa, kun sä olet niiiiiiin pihalla (siis oletko sä joku provo vai loppuko ideat). :D Sen vielä sanon että minulle on opetettu, että kiitollinen pitää olla samoin kuin kiittää sai mitä tahansa (vaikka ei aina niin mieleistä).
Tässä ei ollut kysymys alunperinkään minun ostamastani lahjasta,mutta olin tilanteessa jossa lapsi huusi saadessaan lahjan "mitä tällaisen ostit,en minä tällaista halunnut"Ja suurinpiirtein heittää lahjan seinään.Sama kun meillä vieras lapsi maistoi jotain ruokapöydässä ja sanoi"ihan paskan makuista".Onko silloinkin vika vaan siinä typerässä aikuisessa (minussa) joka nyt vaan ei ole osannut tehdä muuta kuin paskanmakuista ruokaa.
Aina ei tarvitse puolustella ihan minkälaista käytöstä tahansa,joku raja,vaikka lasta kunnioitettaisiinkin.
Kyllä opetellaan kiittämistä vaikkei lapsen suusta tule toistaiseksi kuin mölinää, ikää alle 8kk. Minä kiitän lapsen puolesta, kun saa jotain ja myös syömisen jälkeen, siihen asti kun osaa itse puhua. Kuuluu perus käytöstapoihin osata kiittää.
..on opetettu kiittäminen.Mutta jotenkin vain on jännä, että AINA jos paikalla on lapsiemme joku ystävistä, niin katotaan vain nenän vartta pitkin lahjan antajan päälle, sitten ystävän päälle hihisten ja sitten mennään.
Olen maininnut joka kerta tuosta lapselle, ja pidetty keskusteluja,koska aina kun tosiaan niitä ystäviä on, niin esitys alkaa.Siis ihan vain vaikka ei mistään lahjojen antamisesta olisikaan kyse.Vaan esim. jos sanon jotain, niin normaalisti siihen lapset vastaavat "normaalisti" ja sitten auttavat kotitöissä ilman kysymisiä..mutta sitten jos on ystävä/ystäviä paikalla, niin hoh hoh.Tiuskitaan ja kuuluu että "V***u tuon kans ku jaksaa mäkättää"..tms. Ja tuostakin on sanottu..mutta jotenkin tuntuu että nykyään lapsi ei saa yhteiskunnan silmissä olla enää lapsi.
sanoa lapsillesi, että ystäviä ei saa tulla, mikäli heidän aikanaan ei osata käyttäytyä. Toisaalta pieni kapina ja ystäville "näyttäminen" mielestäni kuuluu jossain vaiheessa lapsen kehitykseen, eikä siihen tarvitse puuttua. Mutta, jos vieraillekin ollaan epäkohteliaita ystävien läsnäollessa, niin siihen kyllä.
Hei!
Kyllä kummin velvollisuuksiin kuuluu myös osaltaan kummilapsen kasvatus ja ohjaava kannustus esim. juuri tuo kiitämisen opettelu on semmoinen asia, jossa kummi voi olla vanhempien apuna ja tukena.
Kummitäti voi aivan hyvin, vaikkapa synttäri lahjan antaessaan kysyä lapselta. "Voi kun sinä olet jo kasvanut isoksi. Osaatkos sinä jo kiittää"?
Itse olen usein käyttänyt tuota kikkaa eivätkä lasten vanhemmat ole ainakaan vielä tuosta närkästyneet, päin vastoin.
..ei tehoa tuo ( siis:"Voi kun sinä olet jo kasvanut isoksi. Osaatkos sinä jo kiittää"?) .Meillä tulee vain töykeä vastaus että "no mä olin samankokoonen viimeksiki" ..tai..."no voi jee".
Eli siis ystäville esitetään..(tai muille vieraille).
Ja tuota...en aio kieltää lastani tapaamasta ystäväänsä! HALOO! Idioottimaista tuollaisen ehdottaminenkin.
Koska tiedän, että hänellä on tosi fiksuja ystäviä.Koska tiedän että tuo esittäminen kuuluu ikään.
Ja kyllä he fiksuja osaavat olla,kun sillä päällä ovat =) .En todellakaan tahdo tehdä sitä, että kiellän heitä käymästä, ja huonolla tuurilla lapseni saa ystäviä jotka eivät ole niitä aitoja.Nyt hänellä on sellainen ystävä jolle voi puhua.Vaikka kyllä hän minullekkin voi, mutta tytöt nyt on tyttöjä =).
Ja jos meidän isäntä sanoo jotain, niin se on sitten niin.Sille tyttömme ei kovin usein sano vastaan.
Ehkä se on sitten enemmän isin tyttö kuin äidin =) .Ja välillä on vain helmpompi päästää toisesta korvasta ulos,niin ei mene kauvaa, kun tiuskiminen loppuu.Mutta sanoppa oikein kovaa vastaan tai kiellä, niin kahta kovempaa alkaa tiuskimaan yms.
Kyllä opetan kokoajan ja nyt 2v osaa sanoa kiitos jos uskaltaa. Onhan se opittava kiittämään ja minä teen sen lapsen puolesta nyt kun hän on vielä sen verran pieni.
ongelma, joka näyttää lisääntyvän vain, eli lasten mitättömät käytöstavat.
Mutta niin kuin sinulle sanottiinkin, niin kummi tukee lasten kasvatusta, ja kun olet lahjaa antamassa, niin et anna/irrota lahjasta, ennen kun saat kiitoksen ensin (kun kerran se on harvinaista sen sanan kuuleminen), eli tuohon esittämääsi tapaukseen olisit vielä voinut sanoa, että minä olen kuitenkin jo sen verran kasvanut, että vaadin kiitoksen antamistani lahjoista.
miten vaan. Itse en kehtaisi olla vain ja katsoa sivusta, kun lapseni keljuilee vieraille. Jos kaverit saisivat vaikka viikoksi porttikiellon, niin eiköhän käytöstapoja alkaisi löytymään. Kuka tässä on mistään elinikäisestä kaverikiellosta puhunutkaan?
Meilläkin yksi kummilapsi kyllä muisti synttäreiden ja joulun alla aina lahjalistalla, muttei tosiaankaan muistanut enää jälkeenpäin kiittää.
Kun hän pari vuotta sitten pääsi ripille, lopetimme lahjojen oston. Laitamme kyllä kortin, mutta kyläilytkin ovat jääneet, koska se oli kovin yksipuolista.
Mielestäni kummin oikeus on nauttia kummina olosta ja muille kummilapsille olemmekin laittaneet lahjat aikuistumiseen saakka.
sopineet muutenkin että kun lapsi pääsee ripille,niin sen jälkeen lahjoja ostetaan vain kun tulee jotain isompia juhlia.Esim. valmistuminen,kihloihin meno,lapsen syntymä..yms.
Ja kukaan lapsistakaan ei ole laittanut vastaan,kun mielipidettä on kysytty.Kiittelivät vain,kun ei tarvitse enää keksiä heidänkään lahjaa..vaikka aina on sanottu että ei me aikuiset mitään tarvita.Mutta jotenkin aina on jotain tullut.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen..meillä kiitetään ja kauniisti =) .
Lapsia ei tarvitse opettaa kiitoksia sanomaan, he oppivat 1-3-vuotiaina mallista, kun muutkin kiittävät. Jos tämä herkkyysvaihe on mennyt ohi, niin etteivät lapset ole mallista oppineet, niin sitten pitää erikseen opettaa.
Ei ole lasten vika vaan vanhempien, jos lapset eivät pysty näyttämään tai osoittamaan kiitollisuutta, kun sellainen hetki koittaa. En rankaisisi lapsia ja asettaisi ehtoja lahjoille. Eivätkö he kuitenkin ihmisinä, minkälaisina vain, ole lahjojesi arvoisia..
päätin, että vast'edes lahjojen hinta kyllä alenee; ensinnäkin olen itse kotihoidontuella (varaton) ja toisekseen kyllä tympäsee, kun ei koskaan kiitetä ja sitten vielä kolmanneksi, ei kyläillä puolin eikä toisin (ainoastaan ne synttärit). Tähän mennessä olen 15-25 euroa lahjoihin pistänyt (ja ollaan syöty sitten puuroa ;) ), mutta tästä lähtien ostan jotain erittäin edukasta/ teen itse. Mitä suotta suuria rahoja pistää lahjoihin, kun ei ne ilmeisesti edes mieleisiä ole...
tarkoitin, että kun ei muutenkaan kyläillä (ollaan etäännytty ilmeisesti).
Älä anna lahjoja, eihän lahjansaajan perheessä niillä ole suurempaa arvoa koska ei kiitostakaan tule. Kummilapsi käyttäytyy niinkuin kotona opetetaan ja kiitos ei kuulu heidän tapoihin.
Toivottavasti hyvistä tavoista tarttuu jotain sitten koulussa. Kummin tehtävä ei ole tapakasvatus ja mahdotontahan se onkin koska ette ole edes kontaktissa.
Kortti vain menemään merkkipäivinä hyvin valitun runon kera postimerkin hinnalla. Lapsen ikään sopiva runo on loistava valinta, joka voi kantaa kauas kummilapsen mielen sopukoissa kun kummilta tuleva kortti hyvän runon tai ajatuksen kera saapuu vuodesta toiseen. Kunhan vanhenee niin ymmärtää niiden merkityksen välittämisen osoituksena.
hyvästä ideasta nimimerkille "ajatus ei maksa mitään". Tuota taidan alkaa toteuttamaan seuraavista syntymäpäivistä alkaen. :)