...eräs tärkeä asia ja kaiken keskustelun lähtökohta. Eniten muistutan tästä itseäni ja samalla toivon, että kukin haluaa kohdallaan tämän asian muistaa.
Kalajoen suviseuroissa -82 eräs pappi(nykyisin eläkkeellä oleva rovasti) sanoi saarnassaan:
"Älkää koskaan asioista puhuko ja nuhdelko vihan ja katkeruuden jälkeen, vaan muistakaa Rakkaat, että suurella laupeudella ja Rakkaudella käykää asioita lähestymään kenen kanssa siinä tilanteesa milloinkin olette"
Kalajoen suviseuroissa -82 eräs pappi(nykyisin eläkkeellä oleva rovasti) sanoi saarnassaan:
"Älkää koskaan asioista puhuko ja nuhdelko vihan ja katkeruuden jälkeen, vaan muistakaa Rakkaat, että suurella laupeudella ja Rakkaudella käykää asioita lähestymään kenen kanssa siinä tilanteesa milloinkin olette"
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tunnen piston sydämessäni. Olen kärsimätön ja kiivas ihminen, hermostun liian helposti. En osaa aina hillitä itseäni. Pyydänkin tässä(kin) yhteydessä anteeksi kaikilta niiltä, jota olen loukannut. En aina ole hyvää mainosta meistä vl:stä...
se on parasta mainosta kelle ja mille tahansa.
Pakko olla, jos haluaa säilyttää hyvän omantunnon.
Tuo kirjoittajahan etsi itsekkäästi vain herätysliikkeensä ja omaa kunniaansa.
Ei sitä, että olisi päästänyt meidät muut hänen aiheuttamistaa siteistä.
(Ihminenhän tulee loukattuna hyvin kiusatuksi, reagoiminen toisen tekemään syntiin synnillä.)
Ei hän lähestynyt meitä muita Jumalan seurakuntaa, (kirjoittajia) siinä muodossa, että hän olisi päästänyt meidät siitä vaivasta, jonka hän oli omilla synneillään meille muille aiheuttanut.
Hän pidätti näin toimien tuomiovallan itsellään ja otti tyypilliseen lestadiolais- tapaan vain "omansa pois".
Jos olisi toimittu oikealla tavalla, niin silloin kaikki kunnia olisi tullut yksin Jumalalle.
Ja hän muiden loukkaajana olisi oikeasti nöyryyttänyt itsensä ja riisunut samalla itsensäkin tuomion aseista.
Kunnia Herralle.
Olin ihan vilpittömällä mielellä pyytämässä anteeksi. Turha sinun on siinä spekuloida vaikuttimiani. Tämä tulee tietenkin vähän kornissa tilanteessa, mutta olen huomannut, ettei YHDESSÄKÄÄN viestissäsi ole hitustakaan armoa eikä rakkautta - kenellekään. Olet piinkova lakihenkinen, enkä yleensä lue viestejäsi juuri tuon takia. Tälläkin kertaa onnistuit pahentamaan minut.
HEINÄHATTU olet ja luulet näkeväsi ihmisen sydämeen ja sitä kautta tietäväsi hänen motiivinsa.
Häpeä KUKKOPOIKA oheista kommenttiasi!!!
Pelottavaa, olen taas samaa mieltä kanssasi. Minua suoraan sanottuna loukkasi tuo "Nuinin" väite.
Suora lainaus tekstistäsi:"...Pyydänkin tässä(kin) yhteydessä anteeksi kaikilta niiltä, jota olen loukannut. En aina ole hyvää mainosta meistä vl:stä..."
_______________________________________________________________
Sitä en epäile, ettetkö sinä ollut vilpitön.
Mutta jo sanasi ja sanavalintasi kertovat sinusta muille paljon enemmän kun edes itse aavistat.
Puhut valhetta ja soopaa minusta ja rakkaudestani. Jumala on rakkaus ja antaa katuvalle kaikki synnit anteeksi.
Sinä et kuitenkaan katunut muuta, kun sitä että uskonnollisen liikkeesi maine ehkä kärsii sinun vuoksesi.
Yrität alitajuisesti varjella liikettäsi ja sen jäsenten lihan täydellisyyttä, eli erehtymättömyyttä. SIIS sinä teet ja etsit vain IHMISKUNNIAA.
Tuo henkilö ihan ITSE KERTOI MOTIIVINSA.
Sinä lienet kukkoileva nuori poikanen, joka ei ymmärrä vielä elämää syvemmältä?
Me vanhemmat ja elämää nähneet kristityt näemme paljon sellaista, mitä elämää opettelevan silmä ei vielä näe.
Mutta sitä minä ihmettelen ettet selvää tekstiä osannut lukea.
Häpeä itse mokoma ihmisten nimittelijä!!! Millaisena suuruutena sinä oikein itsesi pidät?
Minun tarvitsi vain lukea mitä itse olit kirjoittanut. Oletko siis itsevihainen itsellesi?
Ymmärrät, "Nuin", tahallasi siis väärin. Jospa vanhuus on sumentanut sinunkin järkesi, niin kuin tuppaa käymään. Sinulle ei kelpaa minkäänlainen anteeksipyyntö, kaiken pitäisi tapahtua siten kuin itse haluat. Ja sitten sanotaan, että nuoret ovat ehdottomia! Tuntuu vähän siltä, että nuo eläkeläiset ovat sitä mitä suurimmissa määrin.
En sinua ihan noin TYHMÄNÄ pitänyt. HEINÄHATTU-kategoria sai uuden jäsenen.
"Pelottavaa, olen taas samaa mieltä kanssasi."
mitään pelättävää ole. Voit ihan hyvin olla jatkossakin.
Ja taas olen kanssasi samaa mieltä... Huh huh :)
Olet julkisesti todistanut lukutaidottomuutesi.
Sinulla on silmälasit joiden väristä emme vielä tiedä tarkkaan, et ole kertonut, keneltä harhasi olet oppinut, mutta mustilta ne näyttävät näissä hengellisissä asioissa.
Mistä olet saanut oikeutesi?
mutta miten voit muistaa noin kauan sitten käydyn keskustelun?
oli siis saarna, mutta silti...
...muistanutkaan, mutta kun suviseurasaarnat ovat tallennettu äänitteiden muodossa ja olen niitä 70-80 luvun saarnoja oikein urakalla kuunnellut ja sieltä tämä nousi mieleen.
Siellä on paljon asiaa saarnoissa, joita kannattaa välillä tuoda esille myös tällä pasltalla muistutukseksi meille VL:lle, kuten kaikille muillekin siinä samalla.
niin arvelinkin:)
Olisi kiva myöhemminkin lukea katkelmia niistä saarnoista, jos vain viitsit kirjoitella...
Ihania kuulla ja kuunnella.
tämän sanoman kun muistaisinkin...usein tulee tuiskittua ja sitten kaduttaa.Hyvä on tärkeistä asioista aina muistutella.Itse olen ollut väsynyt isäni sairauden kanssa,ja väsymys purkautuu sisaruksiin sitten torana.
Jaksamista Sinulle Apple! Luulisin ymmärtäväni ainakin vähän laidasta tuntemuksiasi. Läheisen sairastumisessa ja luopumisprosessissa on niin monenlaiset tunteet pinnalla, ja on niin haavoittuvainenkin. Toivottavasti pystyt jakamaan isäsi sairauden aiheuttamat huolet ja huolehtimiset jonkun läheisesi kanssa. On niin tuoreessa muistissa omasta rakkaasta ihmisestä luopuminen. Halaus Sinulle!
Sinullekin halaus!On nyt paljon mukavampaa lähteä iltavuoroon harjoittelupaikkaan,kun sain sinulta lämpimiä ajatuksia.Sisarusten kanssahan näitä asioita on yritetty jakaa,äitini kun kuoli kohta kuusi vuotta sitten.Ja ystäviäkin onneksi on.Hyvää päivänjatkoa sinulle,kuin kaikille muillekin palstalaisille.
Vihalla on nimenomaan takoituksena varjella ihminen ajautumasta katkeruuteen ja vihasta nouseviin synnillisiin TEKOIHIN. NÄMÄ TEOT OVAT SYNTIÄ, EI SIIS tuo tunne, VIHA.
Yksi esimerkki: Jos tulemme loukatuksi, (kukapa ei olisi tullut), nousee terveesti tuntevassa ihmisessä viha, salman nopeasti. Näin kuuluu olla ja tämä on täysin oiein. "Vihastukaa jotta ette joutuisi syntiin". Tämä on oikein alkukielestä suomennettuna Raamatussa.
Mikään meidän tunteistamme ei ole todellakaan syntiä. Joka toisin opettaa on valehtelija, eikä mitään ymmärrä näistä asioista.
Hän ei erota tunnetta, ja tunteista johtuvia tekoja toisistaan.
Jos vihassaan sanoo pahan sanan toiselle, sehän on jo syntiä, ei kuitenkaan se viha, vaan ne toista vahingoittavat sanat.
Jos viha kielletään itseltä, tai toisilta, on seurauksena kaikki suhteet tuhoava katkeruuden karvas juuri.
Jos vihaa ei nouse tässä tilanteessa, siis loukatuksi tullessa, on jotakin silloin pahasti vialla. Se on joko täysin kielletty itseltä, niin ettei sitä tunnetta tunnista lainkaan, tai sitten ihminen on vakavasti tunne-elämältään sairas, eli aleksityymikko, jolla ei ole tunteilleen nimiä.
________________________________________________________________
Vihan tarkoitus on, että me tuomme loukatuksi tulemisemme heti esiin, kysymällä loukkaajalta, että mitä sinä tuolla ja tuolla tarkoitit? Ja ilmoittamalla samalla sen, että tuo mitä sinä nyt sanoit, loukkasi minua syvästi.
Silloin me olemme ottaneet oman vastuumme tuossa tilanteessa ja pallo siirtyykin nyt toiselle. Miten hän siihen sitten reagoi. Useimmiten pyytää siinä sanojaan anteeksi ja kertoo että ei lainkaan tullut ajatelleksi asia tuolla tavalla.
Mikä meitä sitten estää toimimasta näin, eli oikein?
Häpeä ja hylätyksi tulemisen pelko on siinä takana.
Me alamme puhua itsellemme, "olenko minä todellakin noin lapsellinen ja hrikko, että loukkaannun tuollaiseta", ja sitten me, hyläten itsemme ja omat tunteemme, alamme prusteettomasti hävetä itseämme. Emmekä saa sanotuksi toiselle, miten tuo minuun sattui.
Mutta annas olla... tulee hyvä naapuri vastaan. Mitä silloin tapahtuu? Me tiedämme sen? Me alamme kertoa tuon loukkaajan synnistä mehevästi ystävällemme ja hän taas ystävälleen, jne jne.
Kohta tuo kirpun kokoinen asia möyryää tuota loukkaajaa vastaan jo härkänä, ja hän ihmettelee huuli pyreänä, mistä oikein on kysymys???
...toin esille juuri sitä, että vaikka tunne olisi mikä tahansa, niin sille ei voi mitään, mutta se tunne ei saisi ohjata meidän toimintaamme, tekoja ja sanoja, vaan niiden negatiivisten tunteidenkin jälkeen jaksaisimme laupeudell aja rakkaudella käydä puhumaan asioista.
Älkäämme siis vihan ja katkeruuden JÄLKEEN käykö tekoihin, vaan laupeudella ja rakkaudella. Tämä siksi, ettemme omilla sanoillamme ja teoillamme loukkaisi millään tavoin lähimmäistämme, koska emme halua itseämmekään loukattavan niin.
Jotta ei tarvitsisi pallotella, eikä loukkaamiset pääsisi vyörymään lumipallon tavoin, niin omalla toiminnallamme lähimmäistä kohtaan me voimme siihen vaikuttaa.
pitää käyttää noin omituisia sanontoja kuin "vihan ja katkeruuden jälkeen". Mitä se muka tarkoittaa? Sen jälkeenkö, kun on lakannut olemasta vihainen ja katkera? Vai tarkoittaako kirjoittaja esim. "vihan ja katkeruuden vallassa"? On uskon asialle epäedullista, että siitä puhuttaessa kieli muutetaan noakinaikuiseksi. Nykyihmiselle pitää puhua nykykieltä, jos haluaa ihmisen ymmärtävän!
...tarvitse käyttää ja on hyvä, että puutut niihin ja kyselet täsmennyksiä, jotta ymmärtäisimme asiat samalla tavalla.
Sanamuodot lähtivät liikkeelle siitä papin saarnasta vuonna -82.
Voimme yhtä hyvin kuvata vihan ja katkeruuden jälkeen=vihan ja katkeruuden vallassa.
Tarkoitus ei ollut peittää, muttaa tai mitenkään kierrellen sanoa, mutta kun me voimme ymmärtää erilaisia sanontoja eri tavalla, niin on hyvä niistä keskustella ja huomauttaa, jos ei ihan ymmärtänyt, mitä kirjoittaja on halunnut tarkoittaa.
Ilmaisu jota käytin on minulle nykykieltä, niin kuin moni muukin ilmaisu olisi ollut, mutta se ei ollut sitä sinulle. Ymmärsit kuitenkin, mikä oli asian ydin ja se on tärkeintä.
Ei tällaisia puhu muut kun teeskentelijät.
Tunteet tulevat ja menevät, ne OVAT spontaaneja.
Lue tarkemmin hänen kirjoituksensa, ennenkuin alat huitomaan.
Hän tasan tarkkaan kirjoittaa, että tunteet tulevat ja menevät ja ne eivät ole synti. Mutta se on synti, joka tekee jotain pahaa toiselle tunteensa "käskemänä". Suomeksi sanottuna hän puhuu itsensä hillitsemisestä joka on yksi uskon hedelmä.
Olet anteeksipyynnön velkaa, Nuin!
Vihastuminen sallisitko sen, jos vaikka vihastuisin es: lörpötyksiisi avioerosta ja alkoholista.
Hyvä vlm kokonaisuus myös *vihaa* käsittellessäsi.
Sehän ei ole aivan samaa kuin vihastua, vai onko?
Usein nämät kaksi käsitettä sekoaa ihmisten mielissä samaksi puretuksi purkaksi.
Viha se juontaa katkeruudesta, mutta vihastuminen on oikeuitettua ; tosin voithan vihastua jollekkin aivan aiheettomastikkin.
Aiheellinen vihastuminen **mitä se tuo tullessaan**
Ajatuksia VOI hallita. Tämä on hengellisessä elämässä sitä valvomista ja vastuunottamista.
Heti kun huomaat että oho, nytpä putkahti väärä ajatus päähän, pyydät sitä Jeesukselta hänen nimessään ja veressään anteeksi. Hän antaa sinulle sitten lääkkeet ajatteluongelmiin. Jos ei hoida tätä puolta niin ei ihme jos tunteita tulee ja menee.
Vlm ei teeskentele, ja sen tiedän kyllä hyvin.
Se ei kuitenkaan pyhitä sitä, että opetetaan ihmisiä farisealaiseen teeskentelyyn. Tunteet on kohdattava. Tunteet nimenomaan kertovat meille meistä itsestämme, ne ovat viestejä, joita ei voi, eikä SAA ohittaa.
Vaan jokaisen tunteen takana on jokin tarve.
Tunneviestit syntyvät paljon syvemmällä, kun looginen ajattelu, eli tunteen syntyvät niin kutsuttujen vanhojen aivojen aluella, joita ei voi lainkaan tahdolla hallita. Piste!!!
Mutta esimerkiksi huolehtimalla tarpeista ja opettelemalla kohtaamaan asioita eri näkökulmasta voidaan jossain määrin vuosien kuluessa ja ahkeralla harjoittelulla jonkin verran tuneteisiinkin vaikuttaa. Mutta pääasiassa ei lainkaan.
En hyväksy selitystäsi.
Omasta voimastasi et tietenkään voi hallita egoasi vaan tarvitset Jeesuksen henkilökohtaista ohjausta ja näin ollen elävää, toimivaa rukouselämää.
Mutta tämä ei pelasta sinua, aikuista ihmistä, siitä vastuusta että käännyt Jeesuksen puoleen jos tunteiden hallinta ei toimi. Se on sitä hengellistä kilvoittelua. Apu tulee kuitenkin tuolta Ylhäältä. Sanon ettet erehtyisi luulemaan että kehottaisin omatekoisiin voimiin turvautumaan.
Tässä yhteydessä voisi ottaa esille myös "Hengen hedelmät". Mitäs ne taas olivatkaan?
rakkaudettomin ukkeli, jota olen pitkään aikaan nähnyt. Ei siis niitä hengen hedelmiä ollenkaan. Mikään anteeksipyyntö ei arvon herralle käy, kaiken pitäisi tapahtua juuri HÄNEN tahtonsa mukaan. Se, jos mikä osoittaa, kuinka pieni "Nuin" on.
...kaikkiin tunteisiin, mutta tunteiden ohjaamana meillä ei ole mitään oikeutta kohdistaa niitä tekoina ja sanoina lähimmäiseen, joka voi loukata ja on rakkaudetonta.
...oikeastaan hallitsemaan, mutta tekoja tunteiden vallassa sen sijaan pystyy ja tässä on se oleellinen ero. Ei se näy, eikä kuulu, jos sisällä myllertää tunne ja sille ei itse todellakaan voi mitään, mutta jos tunteen antaa ohjata tekoja, niin silloin ollaan asioissa, joita voimme hallita ja joita voimme opetella hallitsemaan paremmin. Ne ovat sitten niitä, jotka kuuluvat ja näkyvät ja joilla viestimme ympäristöllemme joko hyvin tai huonosti.