Oon alkanu epäilemään, että mun ystävällä saattais olla joku syömishäiriö. Se on laihtunu parin vuoden aikana niin paljon, että ihan tekee kipeää katella sitä. Sen jalat on oikeesti kun 6 vuotiaalla. Joskus pyysin sitä kertomaan paljon se painaa ja se tuntu suhtautuvan siihen niin, että mä pitäisin sitä jotenkin lihavana. "No emmä haluu kertoo tollasia, mul on vähän ylimäärästä. Näkisitpä mun selluliitit reisissä" Missä reisissä??! Hyvä jos sillä enää niitä edes on! Tosi ärsyttävää kuunnella niit sen juttuja kun on jo sen näkönen että vois helposti lihoo 10-15 kiloo ja olla vielä normipainonen. Myöhemmin se kerto et se painaa jotain 45-48 kiloo, mut en uskonu sitä. Varmaan painaa jotain 40-42 kiloo. Mua alkaa oikeesti iljettää kun nykyään edes nään jonkun tosi laihan tytön. En vaan poikana tajua, mikä siin on niin hienoo olla laiha? Näyttää hirveeltä. Kuka sellasii tikkuja edes haluaa, kun ei niiden kanssa voi tehdä mitään kun ei ne syö eikä jaksa. Ennemmin ottasin vähän ylipainosen kun laihan.
Joskus kysyin ihan suoraan, että ei kai sil oo mitään syömishäiriötä ja pyysin, että olis ihan rehellinen. Se sano, että se tykkää ruoasta liikaa, ettei sil koskaan tulis mitään syömishäiriötä. Luulen, ettei sil bulimiaa oo, mut anoreksia vois olla. Kertokaa joku miten mä saan sen tajuamaan, ettei se tee tollasella laihuudella mitään. Saa vaan itelleen vahinkoa aikaan, kohta kuukautiset pysähtyy ja tuhoaa ruumiinsa.
Joskus kysyin ihan suoraan, että ei kai sil oo mitään syömishäiriötä ja pyysin, että olis ihan rehellinen. Se sano, että se tykkää ruoasta liikaa, ettei sil koskaan tulis mitään syömishäiriötä. Luulen, ettei sil bulimiaa oo, mut anoreksia vois olla. Kertokaa joku miten mä saan sen tajuamaan, ettei se tee tollasella laihuudella mitään. Saa vaan itelleen vahinkoa aikaan, kohta kuukautiset pysähtyy ja tuhoaa ruumiinsa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana kun huolehit tytöstä ja sen terveydestä etkä vaan jätä asiaa sikseen ! :')
Voi kuule. On ihana tietty kuulla että välität kaveristas, mutta jos hänellä on syömishäiriö, se ei ole niin yksinkertaista. Jos kysyy suoraan, sh:sta kärsivä sanoo tietenkin että mitään ei ole, koska useimmiten sairastava ei itse huomaa/pidä itseään sairaana. Ja toinen. Miksi kysyit hänen painoaan? Mitä sillä on väliä? Syömishäiriöstä kärsivä usein tietää painonsa grammalleen. Ja se on tärkeä asia elämässä. Itse tietää painon, mutta pitää sen edelleen olevan "liikaa". Kysymällä toisen painoa laitat tämän tukalaan tilanteeseen. On syy miksi naiselta ei sovi kysyä ikää tai painoa. Ne on jotenkin tabuja ja vaikea hyväksyä itse, joten se että toiset kiinnittävät huomiota myös näihin, vahvistavat syömishäiriöisen kuvaa. Kyllä, juuri minun painoni on se kaikkien kiinnostuksen kohde, sen pitää olla vähemmän, tää on liikaa! Ainiin ja tämä, "rakastaa ruokaa liikaa ollakseen syömishäiriöinen". Joopajoo. Yleensä sh:sta kärsivillä on obsessiivinen suhde ruokaan, viha/rakkaus. Rakastaa syömistä, mutta vihaa että täytyy ylensäkkin syödä. Tahtoo olla syömättä, mutta ei loputtomiin pysty olla syömättä, koska "rakkaus" syömiseen liian kova.
Sh:sta kärsivä valehtelee paljon, väittää että kaikki on ok, vaikka todellakaan ei ole. Neuvoni siis, keskity olemaan hänen ystävä niin paljon kuin pystyt. Hän tarvitsee läheisiä vierellään. Keskity puhumaan mikä hänen on, kuin on laihtunut niin roimasti ja onko täysin terve fyysisesti. Tärkein on vaan olla lähellä. Ei keskittyä kuinka paljon hän painaa minäkin päivänä.