Oma rakkaani on suloisin, lämpimin ja ihanin olento, mitä maa päällään kantaa. Elämältäni en enää mitään muuta halunnut, kuin olla hänen kanssaan, tuntea hänet vieressäni, olla turvassa kaikelta maailman pahalta.. Ei mikään maailmassa tunnu niin kuin kokea jotain sellaista, että vierellä on ihminen joka varmasti on omasta mielestä juuri se oikea, pienin erimielisyyksinkin jotain niin suloista ja söpöä mitä vaan voi olla.. Ihminen kenen kanssa on yhteiset unelmat, haaveet mistä iltaisin yhdessä puhuttiin, lähekkäin, vierekkäin.. Ihminen kenen vieressä on paikka missä oikeasti on onnellinen, turvassa.. Kainalo mihin illalla on turvallista nukahtaa, kainalo missä voi huokaista, nukkuvansa siinä läpi koko elämän, ja jos yöllä herää, tietää että maailman paras paikka on siinä vieressä, oman kullan kainalossa. Tämä ihminen on kaikkeni aina, ikuisesti, ja vaikka kuinka kävisi, tiedän etten ikinä häntä unohda, lopeta kaipaamasta.. unelmoimasta siitä että saisin hänen olonsa taas turvalliseksi, tuntemaan että se oikea, maailman paras paikka on kainalossani.
Menetin tämän kaiken, kaiken mihin uskoin ja minkä varaan elämäni rakensin.. menetin oman ajattelemattomuuteni vuoksi, en toista ottanut tarpeeksi vakavasti.. asiat mistä olisi pitänyt hiljentyä puhumaan, samalla tavalla kuin yhteisistä unelmista, mennä lähekkäin ja kysyä mitä toinen tuntee.. Oloni on niin yksinäinen, niin kylmä ja sydäntä särkevä, etten välillä saa muusta maailmasta mitään selkoa. Ruokahaluni katosi, meni eikä varmaan takaisin tule.. Jokainen esine muistuttaa omasta rakkaasta jollain tavalla, kaikkeen liittyy kaipuu, kaunis muista ja loppumaton rakkaus tätä ihanaa ihmistä kohtaan. Minä niin haluan hänet takaisin, viereeni, sinne missä olisi turvallista.. Saman peiton alle suojaan muulta maailmalta, yhteiseen elämään, sinne missä pitäisin huolta, oltaisiin taas yhdessä lmpimässä peiton alla. En tiedä mitä enää tehdä, minä niin olen pahoillani kaikesta, ja toivon sisimmässäni, joka ikinen kerta kun silmiäni aukaisen, näkeväni oman ihanan rakkaani edessäni hymyilemässä.. Tulevan viereeni yhteisiin unelmiin.
Olkoon tähdet taivaalla tukenani, toivonani, Rakkauteni ei ikinä katoa.
Menetin tämän kaiken, kaiken mihin uskoin ja minkä varaan elämäni rakensin.. menetin oman ajattelemattomuuteni vuoksi, en toista ottanut tarpeeksi vakavasti.. asiat mistä olisi pitänyt hiljentyä puhumaan, samalla tavalla kuin yhteisistä unelmista, mennä lähekkäin ja kysyä mitä toinen tuntee.. Oloni on niin yksinäinen, niin kylmä ja sydäntä särkevä, etten välillä saa muusta maailmasta mitään selkoa. Ruokahaluni katosi, meni eikä varmaan takaisin tule.. Jokainen esine muistuttaa omasta rakkaasta jollain tavalla, kaikkeen liittyy kaipuu, kaunis muista ja loppumaton rakkaus tätä ihanaa ihmistä kohtaan. Minä niin haluan hänet takaisin, viereeni, sinne missä olisi turvallista.. Saman peiton alle suojaan muulta maailmalta, yhteiseen elämään, sinne missä pitäisin huolta, oltaisiin taas yhdessä lmpimässä peiton alla. En tiedä mitä enää tehdä, minä niin olen pahoillani kaikesta, ja toivon sisimmässäni, joka ikinen kerta kun silmiäni aukaisen, näkeväni oman ihanan rakkaani edessäni hymyilemässä.. Tulevan viereeni yhteisiin unelmiin.
Olkoon tähdet taivaalla tukenani, toivonani, Rakkauteni ei ikinä katoa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Et ehkä pidä vastauksestani, mutta voin sanoa, että tuollainen pakkomielle ei ole hyvästä. Ihmisten tulisi oppia elämään itsenäisesti: kaikenlainen "en pysty elää ilman sinua" ja "Olet parasta, mitä maailmassa on" kertoo siitä, että jokin on pielessä. Ajattele nyt: olet siis menettänyt jonkun; elämän tulisi jatkua siitäkin huolimatta - ja eihän siitä ole mitään muuta kuin haittaa, jos jäät suremaan sitä toista pystymättä päästämään irti. Kuinka monta vuotta haluat surra jotakuta, vai haluaisitko mieluummin alkaa elää omaa elämääsi?
AI? Välitän siis mielestäsi liikaa ihmisestä jota rakastan? Siis, tarkoitat ettet itse kykene ikinä rakastamaan ketään niin ettet voisi luopua? Menetin läheiseni koska en ottanut häntä vakavasti, en kuunnellut tarpeeksi toisen mielipiteitä. Erosimme vaikka rakastimme, vaikka haluamme olla toistemme lähellä.. Myös rakkaani näin sanoi, kumpikaan ei asiasta puhunut, kunnes toinen pahoitti mielensä todella.
Enkä minä ketään muuta ikinä halua, miksi haluaisin, siinähän sanotte mielisairaaksi, onpahan ihmisellä unelmansa. minä haluan vain oman kultani takaisin, elämäni takaisin.. Haluan elämääni vain yhden tosi rakkauden, en monia syviä haavoja.. Yhden kauniin muiston elämästä, sen että vieressä on ihminen jonka kanssa kaiken haluaa kokea.
On monenlaista välittämistä, ja sellainen "en pysty elämään ilman sinua"-'välittäminen' ei ole sellaista, mitä pitäisi maailmassa edes olla. Ja väitän etten itse kykene ikinä rakastamaan ketään niin etten voisi luopua, kyllä.
Sellainen rakkaus, jos ei pysty luopua, ole edes mitään oikeaa rakkautta
Tuo aloitus oli niin kamalaa skeidaa ettei sitä pystynyt edes kokonaan lukemaan. Ryhdistäydy hyvä ihminen äläkä tee itsestäsi luuseria joka vinkuu jonkun miehen perään!!
'Sain' luopua jokaisesta (t. kummastakin) jota rakastin, en vain voinut lakata rakastamasta...
Yksin on ikävä olla, mutta minkäs teet, kun ei muuten osaa ollakaan.
No mutta seuraava askel on sitten se, että lakkaat rakastamasta ja miettimästä menneitä. Turhaan johonkin sellaiseen, mitä ei kuitenkaan koskaan voi saada, on takertua.
Minäkin luulin joskus olevani se "maailman suurin romantikko" kunnes tajusin että kaikki on vain omasta asenteesta kiinni: nyt pakostakin nauran, vaikka ei pitäisi, kun kuulen näitö "elämäni rakkaus" ja "ainoa syy elää" -tyylisiä kommentteja ihmisiltä - ei sille mitään voi kun ne niin koomisia ovat. Parasta absurdia huumoria mitä on.
Ja todellakin, enää en edes kaipaa mitään "hellää syleilyä oman kullan kainalossa" ja muuta paskaa, jota ennen lkaipasin - joten voin sanoa että kaikki on vain ihan oikeasti vain omasta asenteesta kiinni.
Tiedän kyllä; mutta niin kauan, kun tämä kyynikko minussa ei saa tuota romantikkoa minusta nuijittua hengiltä, niin en jaksa 'mitään'... Jään unelmiin, ja kuolen niihin. En tahdo enää muuta, vaikka muuta toivonkin.
No jos lähtee siitä, että yrittää katsoa asiaa realistisesti (ei tarvitse olla kyyninen tajutakseen tätä): pystytkö vaikuttamaan asioihin mitenkään - et (se ei ole sinusta kiinni), Pystytkö saamaan jotain mennyttä takaisin: et (se on jo mennyt). Tuoko se menneissä vatvominen sinun elämääsi ongelmia: melko varmasti - ainakin turhaa surua, mitä sinun ei tarvitsisi kokea. joten ainoa looginen vaihtoehto on yrittää vain pikku hiljaa muuttaa asennetta ja päästää irti.
Kirjoitin aluksi tuon kyynikon perään sulkeisiin realisti... mutta poistin sen sitten ennen lähetystä.
Ei jaksa enää niin elämä kiinnostaa, että viitsisi vaivautua muuttumaan.
Elämä sattuu ja kalauttaa halolla päähän aina joskus. Asiaa puhuvat nuo yllä, niin se vaan on.
Sun paha olo laimenee ajan kanssa paitsi jos pidät kiinni väen väkisin noista "en voi elää ilman sua"-tunteista. Jarrutat jaloillesi pääsyä.
Voit vaikka tolla asenteella hommata itsellesi masennuksen tai jos taipumusta, voi puhjeta esim. skotsifrenia. Miltäpä maistuu sellainen?
Jos voit, niin puhu nyt sitten vihoviimeisen kerran tän rakkautesi kanssa jotta saat kaikki selväksi,sitten päästä irti. Kaikella hyvällä, Venlis.
emä puhkes, koska sillä on skotsifrenia.
tollanen romanttinen lässytys vaan pehmentää aivot.
ihminen se sunkin rakkautes kohde kai oli?!
eli samanlainen kusipää kuin muutkin.
nyt panee jotain naapurinmuijaa.
ja piereskelee ja lihoo.
mieti vähän. ei oo tervettä elää tollaisessa harhassa jossa jumaloi toista.
varsinkaan kun se toinen jo lähti.
hanki halinalle ja muistele asioita jotka oli perseestä siinä tyypissä.
Se toinen on luultavasti jo löytänytkin jonkun sinua paremman ja kauniimman tilallesi ja sinä vain voivottelet.
Kun tämän ketjun vastauksia katselee niin en yhtään ihmettele että teidänlaiset pellet ovat yksinäisiä.
Katkeruuttanne vain yritätte kohentaa sillä että haukutte ja alistatte aloittajan ja sitten toisaalla itkette kuin lapset kun teillä ei ollut koskaan ystäviä eikä mitään muutakaan. No, on kai sekin jonkinlainen keino ylentää itsensä kun alistaa heikossa vedossa olevan. Naurettavat pelkurit! Ainoat säälittävät luuserit tässä ketjussa ovat vastaajat joilla ei ole edes sitä ensimmäistäkään kokemusta rakastumisesta ja toisen kanssa olemisesta, eikä edes ystävistä. Sosiaalisia pelkureita koko sakki.
Aloittaja. Tsemppiä! Elämä jatkuu ja uusia naisia tulee myöhemmin kun vain opit arvostamaan toisia ihmisiä etkä pidä heitä itsestäänselvyyksinä joita ei tarvitse kuunnella. Tuo oli sinulle opiksi ja ehkä saat korjattua joskus välisi exääsi, mutta jos olet pitänyt häntä vain itsestäänselvyytenä, niin tuskin se sinun suhtautumisesi häneen muuttuu myöhemminkään koska ei se kovin rakastavalta toiminnalta ole kuulostanut. Älä sekoita rakkauden tunnetta menetykseen jonka koit ja statukseen jonka menetit muka muiden silmissä.
Minusta kun tuo sinun vuodatuksesi kuulostaa vain siltä että, kyllä suuri osa sinun elämääsi on nyt otettu pois, mutta kun luet tarkkaan niin huomaat että kyse onkin vain sinusta, eli sinun elämästä, ei hänen elämästä. Toisisanoen itket vain sitä että sinä menetit jotakin ja syytät siitä epäonneasi, vaikka parisuhteessa kyse ei ole onnesta vaan työstä jota tehdään yhdessä. Jos olisit välittänyt hänestä, niin silloin olisit häntä myös kuunnellut. Nytkin vain välität itsestäsi ja siksi maalailet kaikenlaisia pakofantasioita peiton alle. Ei arki ole pelkkää nussimista ja peiton alla lämmittelyä.
Ei siitä menetyksestä pääse yli, eikä mistään romanttisesta hömpästä pää sula. Eikä siitä pääse yhtään sen nopeammin yli vaikka unohtaisit koko asian, niinkuin joku pelle tuossa ehdottikin. Sure ja kärsi ja sääli itseäsi ihan niinkuin itse haluat ja haistata pitkät noille muille koska nuo pelokkaat pellet eivät ole sitä itse koskaan kokeneet, eivätkä tule kokemaankaan. Sen jälkeen kun elämässä alkaa taas perustukset olemaan kunnossa ja vapaa-aikaa löytyy ja pystyt liikkumaan muiden seurassa, alat vain katselemaan muita naikkosia jos heidän joukostaan löytyisi sellainen joka saa sukat pyörimään jaloissa ja joka ei ole enää sinulle mikään itsestäänselvyys.
Naisia on maailma täynnä joten ota omasi, mutta seuraavalla kerralla pidä mielessä että toisetkin pitää ottaa huomioon. Älä tee samaa virhettä kuin mitä itse ja nämä muut ketjun vastaajat tekivät, eli sen että eivät välitä muista.
Samaa mieltä tän kaverin kans, pisti kyl hieman vihaks kun luki noit vastauksia. :/
Et ollut tarpeeksi hyvä hänelle, kohtaa totuus. Luulitko kenties olevasi jotenkin ainutlaatuinen? Herää todellisuuteen ja opettele olemaan omillasi. On heikkoutta haikailla lähteneen perään, joka itse luultavasti ei edes sinua enää muista.
Vastasit mulle mutta kirjoitukses taitaa olla osoitettu tän ketjun aloittajalle
Olet idiootti. Ala surra ja tapa itsesi kun et pääse siitä yli.
"Ei arki ole pelkkää nussimista ja peiton alla lämmittelyä.
Ei siitä menetyksestä pääse yli, eikä mistään romanttisesta hömpästä pää sula. Eikä siitä pääse yhtään sen nopeammin yli vaikka unohtaisit koko asian, niinkuin joku pelle tuossa ehdottikin."
*Nauraa*
Naura vasta sen jälkeen kun olet saanut edes yhden ystävän itsellesi.
Tuli päivälliset ylös kun luin tuon aloituksen, kiitos siitä. Säälittävää vässyköintiä. Ota vaikka nalle kainaloon, reppana.
Ainoa kamala luettava tässä ketjussa on nuo tympeät kommentit. Haluatteko vaivautua perustelemaan tai neuvomaan enemmänkin?
Aloittaja on hieman epätoivoinen, ehkä vähän eksyksissä itsensä kanssa. Kyllä minustakin kuulostaa siltä että hieman itsestäänselvyytenä otat ihmissuhteet. Periaatteessa aloittaja kertoo, että nainen teki kaiken työn ja sinä menit "suojaan pahalta maailmalta". Ja nyt vain itket yksinäsi.
Jossain vaiheessa olisi ehkä hyvä tehdä jotain itse ennenkuin hajoat tuuleen?
Kirjoittajan teksti oli kuin omasta kynästäni.Ajattelin/tunsin meidät olevan tähtiin kirjoitettu.Vieläkin haaveilen,uneksin,toivon..(teen muutakin,mutta silti ja edelleen..)Ajattelen että voisitko se olla sinä minun rakkaani? En halunnut erota.Minua on vaivannut ja vaivaa vieläkin se että EN TIEDÄ MIKÄ ON TOTUUS.Tarkoitan että oletko omasta halustasi poissa elämästäni vai pidetäänkö sinut poissa elämästäni? KUN AJATTELEN/HAAVEILEN ETTÄ KADUT EROAMME JA ETTÄ OLISIT PALANNUT LUOKSENI JO KAUAN SITTEN JOS SINUT OLISI PÄÄSTETTY.Olisi hyvä jos asia olisi tiedossani,siis se että mikä on totuus.
Olen paljon pelännyt että sinut PIDETÄÄN poissa luontani.Rakkautemme tai minun rakkauteni sinuun oli niin syvää,etten ole voinut sitä unohtaa.Kaipaan kaltaistasi miestä.
Rakkaudella S
Siis onko aloittaja mies? Uskomatonta tekstiä oletetulta heteromieheltä. Ei ihme että nainen jätti! Ethän ole edes oikea mies vaan nössö äidin pullamössökultapoika. Hyi hitto.
Saat tietysti olla omaa mieltäsi mutta totta puhuvat haukkumasi ihmiset, totuus vaan ei ole aina kaunista kuultavaa. Vai että sosiaalisia luusereita jne, pah.