Juttu on siis se, että meillä on mieheni kanssa avioeron harkinta-aika vireillä. Olemme asuneet erillään kohta vuoden, mutta treffailtu silloin tällöin, pari kertaa kuussa. Minä olen edelleen sinkku, mutta mieheni varmaan tapailee ainakin jo jotain toista, en ole varma. Ja minä olen raskaana miehelleni! Vihdoinkin! Vai?
Mitä teen? Pelottaa...
Mitä teen? Pelottaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerro sille tulevalle eksällesi raskaudestasi ja miettikää yhdessä jatkosta. Siis, että palaatteko yhteen vai eroatteko pysyvästi. Jos itse haluat pitää vauvan ja mies ei, niin silloin ei ainakaan kannata jatkaa sen miehen kanssa. Mutta jos mieskin haluaa sen vauvan, niin siinä on hyvät saumat yhteiseen elämään jälleen. :)
Meidän ero sinänsä oli hyvinkin riitainen. Siksi tässä mietityttää, koska en usko miedän palaavan yhteen vauvan takia enkä halua pakottaakaan sellaiseen. Mietin vain miten muka yksin jaksan raskauden, synnytyksen ja elämän sen jälkeen. Olemme vielä nuoria, 24v. Minä tietysti haaveilen yhteisestä elämästä, mutta suuri tunne ettei asiat mene niin hyvin... Olen vasta viikolla 5 ja koko lähisuku/tuttavapiiri kannattaisi kesketystä jonka kannalla itsekin ehkä olen vaikken sitä ääneen haluaisi sanoa. Viimeisen keskenmenon jälkeen se tuntuu niin väärältä ja julmalta... Viimeisen viikon olen itkua vääntänyt kun en uskalla tehdä päätöstä..
No kysy mitä mies haluaa? Jos hänkin haluaa keskeytyksen, niin sittenhän asia on selvä. Mutta jos hän haluaa pitää lapsen ja sinä keskeyttää raskauden, niin on sinun kuunneltava myös häntä! Muista ettei tuo ole vain yksin sinun päätöksesi!:)
Ai et jos mies haluaa abortin vaik on eronnut naisesta, niin häntä pitää kuunnella? Suksikaa nyt suolle. Se on ihan oma päätös sille, joka siitä lapsesta tulee huolehtimaan, siis äidille. Mut mä haluaisin tietää, että MIKS TE HARRASTATTE SEKSIÄ ILMAN EHKÄISYÄ JOS OOTTE EROAMASSA? Silloinhan on selvä, että tollasta voi tapahtua, ja seurauksiin pitää kummankin varautua. Olitteko ilman ehkäisyä kummankin tietäen ja tahtoen?
Kun meillä avioliitto oli vielä mallilaan olin jättänyt pillerit pois, koska silloin jos lapsi olisi tullut olisi ollutkin ihan tervetullut. Kun mieheni jätti, olin ihan maassa niinkuin vieläkin ja paljon mietittävää enkä heti ensi töikseni mennyt hakemaan uudestaan pillereitä, koska en uskonut että harrastan seksiä enää vähään aikaan. Me kuitenkin tapasimme sattumalta illanvieton merkeissä eräässä baarissa ja matka jatkui minun luokseni ja harrastimme seksiä, käytimme kondomia.
älä koskaan tapa lasta!
Oma syyllisyytes olis silloin musertava!
jos et voi sitä itse pitää anna adoptioon! suomessa on pitkä jono suomalaista lasta haluavia pareja! ja adoption voi tehdä myös avoimena- niin että tutustuu tuleviin vanhempiin ja voi pitää yhteyttä omaan lapseensa vähän kuin kummi.
ja itsekin olen tuollaisessa, melko samanlaisessa tilanteessa lapsen pitänyt, enkä ole enää syntymän jälkeen katunut!!! ihana lapsi ja ehkä jopa rakkaampi kuin nuo suunnitellut lapset.
joo ja nyt tuntuu suunnitelluista lapsista tosi kivalta.
Abortti on oikeutettu silloin kun se on lapsen saamista parempi vaihtoehto kaikille asianosaisille. Ei se sikiö tiedä syntyykö se vai ei. Ei pidä uskoa kaikenlaisia hulluja fundamentalisteja joiden mielestä jo siittiö on suunnilleen ihminen. Ihminen on silloin kun on tietoisuus ja se kehittyy vasta kun aivot ovat riittävän kokoiset tajuamaan.
Mutta jokainen tekee oman ratkaisunsa, tuon alkuperäisen tilanne vaikuttaa vähän epäselvältä et hankala juttu. Varsinkin jos on pitkä liitto takana. Et enpä anna neuvoa suuntaan enkä toiseen enkä tuomitse.
Mut siis hajosko se kortsu vai miten noin pääs käymään?
Teeppä abortti vaikka oman tyhmyytes vuoksi. Sehän kaiken ratkaisee. Kuulun niihin jotka ei ymmärrä naisen valitusta kuinka kestää raskaus ja odotus ja kaikki lapsen syntymän jälkeen...Yhden lapsen kanssa! Itse olen nyt kolmen lapsen yh ja hienosti pärjään, enkä siis tajua miten joku ei voi olla pärjäämättä. Ikää mulla on 24, eli 20 vuotiaana oon jo saanu esikoisen. Kolmannen lapsen odotin yksin, ja huolehdin näistä aarteist yksin. Nyt odotan neljättä miesystävälleni joka on luvannut olla tukena ja turvana. Jos meillä synkkaa kuten tähänkin asti nii asia ok, muussa tapauksessa saa hänkin kenkää. Yhdessä emme asu ja huolehdin siis kaikesta yksin. Lapset kasvattaa! Jos on itse vielä lapsen housuissa, ei kannata edes pissavehkeillä alkaa leikkiä.
Todellakin ASIAA!! Tekis ite mieli mennä parikymppisenä sanomaan näille kolmekymppisille pullamössöpikkutytöille, että kannattaa varmaan ne seksileikit jättää ihan kokonaan sikseen jos ei ole valmis ottamaan sitä vastuuta, että mikään ehkäisy ei ole 100% luotettava.
Kuulen säälittävän usein näiltä lapsen housuissa olevilta vihjailuja siitä, kuinka olen liian nuori äidiksi, että hekään eivät vielä tunne olevansa vaikka ovatkin jo 30 vuotiaita. :D Paitsi, tietysti sen näistä naisista huomaa erittäin hyvin.
edellisen viestissä on kyllä hyvä pointti. Jokaisen aikuisen ihmisen kuuluu kantaa vastuu tekemisistään, ja juuri tuo ettei mikään ehkäisymenetelmä takaa täyttä suojausta! Minua inhottaa, kuinka hyvin usein puhutaan vain siitä kuinka nuoret ihmiset eivät ole vastuullisia tullessaan raskaaksi vahingossa, minä oletan että ap on kuitenkin jo täysi-ikäisyyden saavuttanut. Itse olen 20 v nuori nainen, viimeisellä kolmanneksella raskaana. Minusta tulee yksinhuoltaja, vaikka raskaus ei ollut vahinko. Me ex-avomieheni kanssa yhdessä perheenlisäystä suunniteltiin, kunnes puolen vuoden yrityksen jälkeen lopulta raskauduin. Mutta aina, siltikään asiat eivät mene kuten on suunniteltu / toivottu! Minä en ole kertaakaan miettinyt pärjäänkö. Tiedän, ettei se helppoa tule olemaan mutta minulla on tukiverkosto, läheisten ihmisten tuella minä pärjään.
Ymmärrän toki, että tällainen tilanne herättää paljon kysymyksiä, varmasti. Kukapa ei joskus istahtaisi murehtimaan huomista? Mutta ole onnellinen, että sinusta tulee äiti! Ja kyllä ne naiset on iät ja ajat pärjänneet lasten kanssa, ei silloin ollut tapana että mies edes osallistui näihin juttuihin. Avuttomana ei pidä jäädä maahan makaamaan.