Olen merkittävästi ylipainoinen BMI n 31,5 (170/90). Pari kertaa olen tässä lumentulon aikaan käynyt hiihtämässä. Näillä kerroilla on tullutoikeasti mieleen, että kevyempänä nämä ylämäet menisi helpommin. Ja mitä kaikkea muuta jaksaisi tehdä paremmin tai helpommin, jos tätä massaa ei olisi näin paljon.
Olen toki koko aikuinikäni tiennyt, että painoa on liikaa. Mutta arkielämässä siitä ei ole ollut huomattavaa haittaa eikä muita terveysriskejä ole ilmaantunut tähän keski-ikään mennessä. Aikusiässä kukaan ei ole huomattanut läskiksi tms. Ihmissuhde on kestänyt painonvaihtelut jo 25 vuotta.
Mutta tosi asia on että olen lihava )ja tiedän mistä se on kertynyt) ja kevyenä olisi helpompaa. Joten ei muuta vaihtoehtoa kuin elämäntapojen muutosta. Se jatkuva mussutus pois...
Jossain oli laskettu,että ½ kg viikossa tarkottaisi 3500 kcal vähennystä eli 500kcal päivässä. Mutta minusta on lohdullista että sen voi laskea myös esim. 250 kcal kulutusta lisää ja 250 kcal syömistä väähemmän. Ei joko tai.
Kunhan tässä mietiskelin...
Olen toki koko aikuinikäni tiennyt, että painoa on liikaa. Mutta arkielämässä siitä ei ole ollut huomattavaa haittaa eikä muita terveysriskejä ole ilmaantunut tähän keski-ikään mennessä. Aikusiässä kukaan ei ole huomattanut läskiksi tms. Ihmissuhde on kestänyt painonvaihtelut jo 25 vuotta.
Mutta tosi asia on että olen lihava )ja tiedän mistä se on kertynyt) ja kevyenä olisi helpompaa. Joten ei muuta vaihtoehtoa kuin elämäntapojen muutosta. Se jatkuva mussutus pois...
Jossain oli laskettu,että ½ kg viikossa tarkottaisi 3500 kcal vähennystä eli 500kcal päivässä. Mutta minusta on lohdullista että sen voi laskea myös esim. 250 kcal kulutusta lisää ja 250 kcal syömistä väähemmän. Ei joko tai.
Kunhan tässä mietiskelin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulle kävi niin että 175 senttisenä ja jo pitkään abaut 90-kiloisena sairastuin stressioireisiin ja menetin ruokahaluni kokonaan. Se oli outo kokemus, huimas ja pyörrytti ja lääkäri käski mittaamaan nesteet että tulisi juotua edes tarpeeksi.
Sain jonkun lääkityksenkin, nyt voin paljon paremmin mutta ruokahalu on vähän muuttunut. Sinäkin voisit yrittää syödä aamulla vaikka elovena pussipuuro, teetä tai kahvia. Töihin evääksi pari omenaa tai mandariinia, niitä syömällä saat lounaan työnnettyä n. klo 13. vaiheille. Kotona sitten syöt yhden pikkujutun jonka päätät etukäteen, se voi olla jugurtti, karjalanpiirakka, rahkavälipala tms. Sillä estät itseäsi heti kotiintultua ahmimasta.
Tässä välissä on hyvä tehdä kävelylenkki tai jotain muuta joka pitää poissa keittiöstä.
Kuuden jälkeen syöt sitten pikku illallisen, itsellä se on usein ruisleipää tai hapankorppua juuston tai kinkun kanssa. Voita ei tarvita. Juo kyytipojaksi monta mukia teetä joka saa mahan tuntumaan täydeltä.
Voit valita jotainmuutakin, vaikka kaupan valmista sosekeittoa, graavilohta ruisleivällä ja sellaista terveellistä mutta syö vain vähän. mene ajoissa nukkumaan. viimeistään kymmeneltä. Santsaa teetä jos on vaikeaa.
Kun aamulla heräät olet jo hymy kasvoillasi. Minullekin tuli outo tunne kun tunnustelin yksi aamu reisiäni: ne tuntuivat ihmeen kovilta! lihakset oli alkaneet tuntua hupenevan rasvakerroksen läpi. Ihana tunne.
Jouluna söin jo enemmän, suklaatakin ihan reilusti mutta nyt huomaa taas että hapankorppu tuntui riittävän iltaruuaksi. painan nyt noin 73kg. enkä alle 70 edes halua. Rappuja noustessa ja kyykystä noustessa huomaa että kevyesti nousee. Ei tarvii ähistä.
En tietenkään voi taata ettei vanha mässäilytyyli joskus vielä tyrmää minua uudestaan...tsemppiä sinulle!