Oliko saarnaaja J. Purnun kuolemassa jotain epäselvyyksiä?
J. Purnu
Epätietoinen
4660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä aihe on ollut esillä aikaisemminkin. En ole päässyt selville, miksi idän puolen lestadiolaisilla oli (ja on edelleen) tarve keksiä/levittää omiaan Jonas Purnusta. Kopioin tähän jotakin tietoa hänestä.
"Ameriikassa olit panneet vanhalle Erkille sen valheen että Jonas (Purnu) on tehnyt lapsen Takkisen leskelle, ja levitti sen salaisesti ympäri, missä kulki, mutta ei ole kaikki pirutkaan sitä uskoneet, mutta kyllä joku sen mielisiä." (Johan Raattamaa kirjeessään v. 1897)
"Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäessä Jonas Purnu Jöns Mäntyvaara ym... ...ja olemme jo ennen saarnanneet: pysykäämme koossa Herran sanan jälkeen ja älkäämme uskoko valheita niiden työmiesten päälle, jotka ovat uskollisesti hoitaneet Herran laumaa monta kymmentä vuotta. Ja minä kuulin Vittangissa, että saarnaajat saarnasivat taivaallista totuutta niinkuin ennenkin. Meitä saattoivat Sammeli ja Kuoksun Iisakki Saivonmuotkaan asti."
(Johan Raattamaan kirjeestä)
"Joonas Purnu matkusti kotoaan Vittankiin, minne useat saarnaajat olivat kokoontumassa tutkimaan seurakunnan kanssa niitä kutsuja, joita Etelä-Suomesta oli tullut tarkoituksella saada saarnaajia sinne. Hän hyvästeli ennen lähtöään hyvin hellästi kotiväkensä ja ne ystävät, jotka olivat koossa. Minusta tuntui, että kukaties tämä oli viimeinen kerta kun meidän rakas opettajamme lähtee luotamme.
Purnu matkusti Vittankiin, missä tehtiin päätös lähettää saarnaajat Samuel Vettasjärvi ja Viktor Apelqvist Suomeen. Vittankista hän lähti kohti Jellivaaraa. Hän yöpyi Svappavaarassa, missä hän sairastui keuhkokuumeeseen ja sai vettä keuhkoihinsa. täältä hän jatkoi matkaansa sairaana Jellivaaraan. Siellä Viktor Apelqvistin Emma-vaimo hoiti häntä kotonaan lääkärin valvonnassa. Matkustin sinne voidakseni olla apuna hoitamassa rakasta opettajaa ja saarnaajaa. Purnu selviytyi taudista, mutta sitten hänessä puhkesi hoitavan lääkärin tulkinnan mukaan kasvoruusu.
Purnu kantoi sairautensa ihmeellisen kärsivällisesti. Hän oli iloinen ja tyytyväinen. Elävä usko oli hänelle lohdutuksena, koska kaikki synnit olivat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän kiitti Jumalaa kaikesta hyvyydestä ja siitä, että Jumalan sanan julistuksella on ollut siunaus ja menestys, vaikka sitä ovat julistaneet yksinkertaiset ja vajavaiset välikappaleet. Hän oli erittäin iloinen siitä, että saarnaajat ovat nyt matkustaneet Suomeen ja hän sanoi: Elävällä kristillisyydellä tulee nyt olemaan menestystä Suomessa. Hän nukahti rauhallisesti ja levollisesti Jumalan lasten ihanaan sapatin lepoon."
(Purnun kylästä olevan Jöns Perssonin - syntynyt v. 1874 - kuvausta Joonas Purnun viimeisistä hetkistä. Kuvauksen on kirjoittanut muistiin saarnaaja Gunnar Jönsson Ylitornion Hirvijärveltä).
Katkelma Joonas Purnun muistokirjoituksesta (Vuodelta 1902, kirjoittanut Erik Samuel Johansson Wettasjärvi "Tähän olemme todistajat kaikki uotsin Lapin seurakuntain saarnaajat..." 8 saarnajan nimet.)
Niin hän on yhdellä äänellä saarnannut viimeiseen hetkeen asti. Ja sanoi aviokumppanillensa hyvästin ja kaikille läsnäoleville veljille ja sisarille, jotka seisoivat hänen sänkynsä vieressä murheessa ja kaipauksissa, Jumalan paratiisiin asti, ja sanoi: ”Jo te olette tehneet minulle hyvästijättövuoteen”. Ja niin kiitti vielä kaikesta palveluksesta ja rakkaudesta ja pyysi vielä kristittyin esirukouksia ja syntein anteeksi saamisen todistuksia viimeiseen asti. Ei hän maailmasta mitään pitänyt, vaan ainoastaan kristillisyyden levenemisestä, rakentamisesta ja koossapitämisestä ja lähetystoimesta hänellä oli suuri huoli ja murheenpito, joissa raskaissa ja korkeissa asioissa hän sai viettää monta unetonta yötäkin. Senkaltainen oli tämän uskollisen Herran palvelijan huoli ja ajatus, niin kuin apostoli sanoo, niin kuin Jeesuksella Kristuksella oli. Vieläpä lohdutti jälkeenjääneitä veljiä ja sisaria iankaikkisen elämän toivolla ja kehotti huolta pitämään kristillisyydestä vielä hänen lähtemisensä jälkeen niin kuin tähänkin asti. Ja niin hän nukkui niin kuin makeaan uneen kovan keuhkokuumetaudin ja sydämen heikkouden sairastuksen perästä.
Nyt on tämä Jumalan ja Kristuksen pappi kruunattu vanhurskauden kruunulla, jonka Herra Jeesus Kristus, vanhurskas tuomari, hänelle sinä päivänä antaa. Nuku nyt vahvassa rauhassa, sinä uskollinen Herra palvelija, siihen asti kunnes Jeesus Kristus, sinun Vapahtajasi, ylösherättää sinut viimeisenä päivänä lukemattoman lauman kanssa.
- - - Mutta minkä kaltaisella tunnolla niittenkin pitää seisoman kaikkivaltiaan ja vanhurskaan tuomarin edessä, jotka ovat niin paljon valhetelleet ja puhuneet kaikenlaista pahaa Jeesuksen nimen tähden, mikä onkin kaikkein oikeain Jeesuksen opetuslasten osa tässä maailmassa. Mutta Jeesus on sanonut: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.
Ettei vaan ollut tämä tapaus kun
Jossain tapauksessa kun oli päätetty käräyttää riitojen tueksi varmoin perustein todistaa epäluotettavaksi eriseurainen aviottoman lapsen isäksi, niin kävikin että vanhoillisen käräyttäjän poika paljastui syylliseksi juuri ennen kokousta.
Koko sovittelukokous meni ihan sekaisin kun oli suunniteltu tuon yhden todistajan varaan, joka ei ollutkaaan luotettava. (eihän meidän poika...)
Sen sijaan eriseuraiset saivat lyöntiaseman ja vanhoillisilla ei ollut siihen paljoa puolustelemista.
Asialinjoille ei kokous enää päässyt vaan päät ja korvat punaisina puitiin valhetta.
Semmosta sattuu soitellen sodassa.
Kuollut on.
Vanhurskas elää ikuisesti.